-

-

tiistai 23. helmikuuta 2016

Tapojensa orja(ko?)

Joka aamu lapsia odottaa olohuoneessa, tarkemmin sanottuna pianon vieressä, vaatekasa. Yleensä kasa on vielä jaettu kahteen; tyttärelle toinen ja pojalle toinen kasa. Kun 6-vuotiaalle ekaluokkalaisille kelpaa enemmän kuin hyvin äidin edellisiltana valitsemat vaatteet niin sillä tiellä mennään, ehdottomasti. Tunnen suunnatonta tyytyväisyyttä aamuisin, että edes yksi asia aamupöhnässä menee kuin rasvattu. Toki, myönnän, että joskus (mutta oikeasti harvemmin) kitistään äidin valitsemien legginsien väristä tai traktoripaita on aivan pööstä, mutta onneksi näitä aamuraivoja on harvemmin. Ehkä se aamupala tai kouluun laitettavat eväät tuottavat enemmän tunteenpurkauksia. ;)









En myöskään anna lasten kantaa koulureppujaan yläkertaan, koska niillä on aivan sopiva paikka eteisessäkin, myös omalla repullani/olkalaukullakin on se 'oma' nurkkaus. Puhumattakaan siitä, että minulla on päivämeikkiarsenaali alakerrassa sekä tuoksut, harjat yms. Myös lasten hammasharjat ja neidin tukkapampulavarasto (osa niistä....miten 6-vuotiaalla voi olla niin paljon tukkahärpäkkeitä??? :D ) on alakerran wc:n välittömässä läheisyydessä. Ehkä olen laiska ;), mutta että aamuisin ravaisin ylä- ja alakerran väliä etsimässä mitä milloin; nein danke! :D

Olen oikeasti ripeä toimissani. Mutta se ei tarkoita sitä, että sähläisin tukka putkella vaan vuosien harjoittelu on tuottanut tulosta! :D Toinen käsi harjaa hampaita, kun toinen sulkee voirasian kantta tai etsii lompakkoa (jonka kuuluisi kyllä aina olla siellä käsilaukussa/repussa....).









Miten onkaan, että tietyt asiat jotka ovat päivästä toiseen samanlaisia sujuvat kuin rasvattu, mutta sitten taas toisissa asioissa tulee sählättyä enemmän kuin tarpeeksi?

Muistan elävästi, kuinka Madridin reissun jälkeen lentokentän parkkihallissa etsimme yön hämärässä parkkilippua. Heitimme matkalaukut betonilattialle kyljelleen ja kaivoimme vimmaisesti joka puolelta, vaatekappaleet lensivät kaaressa. Molemmilta paloi käpy, eikä mitään löytynyt. Onneksi pääsimme kuitenkin autolle sekä maksamaan parkkeerauksesta. Miten ollakaan seuraavana päivänä parkkilippu löytyi käsilaukusta, päällimmäisenä....että näin.



Toimeliasta tiistai-iltapäivää,
omat läksyt, lasten läksyt, lohta ruoaksi, tällainen iltapäivä meillä. :)








Kuvituksena muutama viikko sitten nautittu söpö leivos.





3 kommenttia: