Piha maaliskuussa

Eipä se kovin kummoiselta näytä tällä hetkellä. Takapiha meinaan. Tykkään kyllä takapihastamme. Lääniä ei ole kovin paljon, mutta tämänkokoiselle perheelle, lasten leikeille ja kesäisille bbq-juhlille oikein mainio. Paras ominaisuus on pihan suojaisuus. Olemme kadun ensimmäinen talo, vieressä asuu vanhempi rouva ja takanamme on jonkinlainen rakennusyritys tmv. mutta kuitenkin tavallinen omakotitalo josta ei koskaan kuulu mitään ääniä. Piha rajautuu suuriin, korkeisiin pensaisiin, tuijapensaat (tai jotain sellaisia) ovat korkeampia kuin itse talo ja alppiruusupuskat ovat tuuheat ja niitä on useita. Pihalla voi oleilla ihan miten päin vain, eikä kukaan näe. Aiemmin takapihalle tultua näit melkein ensimmäisenä aitarakennelman jonka funktiota emme koskaan ymmärtäneet. Pistimme aidan matalaksi ja nyt lasten leikit ja touhut näkyvät joka puolelle sekä vieraiden kestitsemistä varten on parempi, että piha tuntuu/näyttää avaralta.

Aiemman kodin pihalla keväisin puski kukkapenkeistä hyasintteja, narsisseja ja muita kevätkasveja. Itsekin istutin kukkasipuleita sinne tänne, joita nyt uudet asukkaat saavat ihmetellä ja ihailla. Rikkaruohojen nyppimisen MM-mitalisti en ole, mutta toki viihdyn pihatöissä, kun keli on mainio ja seuraakin saa...esim. nurmenleikkuu on ollut pitkään vastuullani, mutta mies saa hoitaa puiden ja pensaiden trimmaukset. Toisaalta ihan hyvä, että piha ei ole järin suuri, muuten 'joutuisin' pylly pystyssä kuokkimaan enemmänkin. ;) Mutta kuten aiemmin sanottu, eihän kukaan edes pihallemme näe...




Huhtikuussa viimeistään laitan takapihaa kesäisempään/keväisempään kuntoon, enkä vähintään sen takia, että saamme huhtikuussa Suomivieraita...


:)

Haravoitavaa vielä riittää, eikä ruoho oli aivan esittelykunnossa...

paikka paikoin ruoho on myös koetuksella, kun kaksi 

hyberaktiivista käy kuluttamassa takapihaa. Mm. keinun ja 

liukumäen kohdilla muta on vallannut ruohon paikan....

Lisää kuvia, kun piha on putsattu ja 

olemme saaneet vähän väriä

(vihreän tilalle...)!