Elämä pikkukaupungissa Saksassa

En osaa sanoa muista saksalaisista kaupungeista ja niiden 'hengestä', mutta meidän pikkukaupungissa on mukavan rauhallista ja 'kaikki tuntuvat tuntevan kaikki'. ;) Ei nyt sentään missään muutaman sadan asukkaan kylässä asuta, mutta kaupungissa on kuitenkin sellainen kyläfiilis. (Tai sitten tuntemus on vain minun pikkupäässäni....) Olo tuntuu myös tietenkin turvalliselta niin lasten kanssa tai yksinään, mies on paljon työreissuissa minun 'pärjättävä' ilman sitä toista aikuista aika useinkin. Mutta koskaan ei ole jännittänyt lähteä etsimään uusia paikkoja tai hoitamaan jotain asioita. Pienen koonsa vuoksi kaikki on aika lähellä ja kaupungin on oppinut tuntemaan nopeasti. Lisää kotoisuutta. :)

Pidän kovasti siitä, että ihmiset tervehtivät. Käsi heiluu ja nyökkäillään, huudetaan napakat huomenet tai kohteliaasti lenkkipolulla tervehditään tilanteen mukaan, aamua, päivää tai iltaa. Myös vastaankävelevä nuoriso yleensä tervehtii hyvinkin kohteliaasti ja reippaasti. Mikä tietysti aina lämmittää sydäntä. Ei se nykynuoriso ihan rappiolla ole, heh. Nykyisellä asuinalueellamme on eräs ikäiseni (??) rouva joka ei aina tahdo tervehtiä, mutta minä tervehdin sitten entistäkin innokkaammin. ;)

Varsinkin entisessä kodissa asuessamme tulimme hienosti toimeen naapurien kesken. Emme olleet kerinneet kuin hyvästellä muuttoautomme ja sulkea etuoven perästämme, kun ovikello jo soi ja mainiosti englantia puhuva naapurinmies tuli kutsumaan koko perhettämme grillijuhliin. Olimme äimän käkenä, mutta hyvin otettuja ystävällisestä eleestä. Ilmoitimme menevämme ja siitä lähtien olemme saaneet kutsun joka ikisiin grillijuhliin, uuden vuoden kemuihin, synttärijuhliin sekä häihinkin. On ollut hienoa päästä seuraamaan saksalaisia tapoja näinkin läheltä. Emme olisi esim. odottaneet, että saksalaiset juhlivat polttareitaan niinkin kauan sekä villisti! :D Meidän kotikatumme oli täynnä ihmisiä, musiikki pauhasi ja puitteet olivat kuin festivaaleilla! Itse häätkin olivat hieno kokemus ja tällaisia hetkiä on aina mukava muistella.

En voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen viihtynyt täällä niin hyvin (koko perhe myös), että muutto tulisi olemaan ei-niin-iloinen tapahtuma...mutta kuten sanottu, kristallipalloa en omista joten tulevaisuudesta ei koskaan tiedä.

Mukavaa viikkoa, Saksaan, Suomeen tai minne vain?

Kertokaapa kommenttiboksissa mistä maailman 

kolkista on ihmisiä blogiani lukemassa?

:)