Kukkaterkut

Aurinkoa piisannut ja kesäiset kelit. Aurinkolasit nenällä saa ajella tai pyöräillä ja lapsillekin tuli hankittua kesäsandaalit. Ei ole kiva tarpoa lenkkareissa. Toki tasapaino täytyy aina löytyä ja tänään on sitten satanut jo vähän vettäkin. ;) Ei paljon, mutta kuitenkin. Oli harmaata ja taivas synkkeni yht'äkkiä. Katsotaan mitä ensi viikko tuo. Olisi kiva taas jatkaa kouluun pyöräilyä kuten viime viikolla, kovassa rankkasateessa se reilut 4 km ei ole niin kivaa, kun autokin pihalta löytyy...

Mies muistaa lapsuudestaan isoäitinsä verenpisarat ja sen takia niitä ostankin, ovathan ne toki sieviä, mutta juuri näiden miehen muisteloiden takia hankin ne melkein joka vuosi. Pelargonia on kanssa sellainen 'vakkari', tulee hyvä fiilis, kun jotkut asiat toistuvat joka kesä samalla tavalla. Muistaakohan lapset näitä kukkaistutusjuttuja sitten aikuisena? Minä muistan ainakin sen, kun iltaisin äitini nyppi kukkaruukuista kuolleita ja nuupahtaineita kukkia ja kasteli aina vähän millä sattuu. Mikä sitten sattuikaan käteen niin sillä sai hyvin kannettua vettä kukille. Itse olen vähän samanlainen. Jos käteen osuisi ensin tyhjä limupullo niin varmasti käytän sitä ennen kuin sitä ihan 'oikeaa kastelukannua'. Kai nämä on näitä opittuja pikkujuttuja, tapoja. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle! <3