Mukavia, saksalaisia naapureita :)

Vaikka otsikko väittääkin, niin toki hyvät ja mukavat naapurit voivat tulla mistä maasta tahansa. Meille on näiden Saksa-vuosien aikana kertynyt vain ja ainoastaan saksalaisia naapureita. :)

Kun muutimme Saksaan saimme melkein ensi töiksemme ohjeen kuinka ottaa kontaktia uusiin naapureihimme. Meitä kehoitettiin menemään oven taakse hymyn kera esittelemään perheenjäsenemme. Näin emme oikeasti edes kerinneet tehdä, kun naapurit olivat aatteissaan meitä paljon nopeampia. Muuttoauton kurvatessa pois, meidän oven takana seisoi jo kaksimetrinen naapurinmies joka puhui erinomaista englantia. Siitä se tuttavuus sitten alkoi. Siitä kesäillasta ja hetken kestäneestä rupattelusta etuoven rappusilla.

Meidät toivotettiin tervetulleeksi asuinalueelle kutsumalla naapurien grillijuhliin. Ja jonne ilomielin menimme. Saimme sitten myöhemmin ohjeen, että kun kutsu toistekin käy niin sinne kannattaa mennä, jos vain muilta sovituilta menoilta kerkiää. Ja näin olemme aina tehneet. Jos ei ole selvää syytä, että emme pääsisi paikan päälle naapurien kanssa juhlimaan niin ilman muuta olemme menossa mukana. Ja koska olemme näin tehneet meidät kutsutaan vieläkin synttäreille ja grillijuhliin yms. vaikka poismuutostamme on jo 6 vuotta aikaa...

Ehkä vuosi takaperin ex-naapurimme perustivat WhatsApp-ryhmän ja johon meidät liitettiin myös osaksi. Mikä tässä on erikoista on se, että kaikki perheet tältä samaiselta kotikadulta eivät olet tässä rupatteluryhmässä, mutta meidät on kelpuutettu mukaan. Mikä kunnia. :) Joulutervehdykset ja sellaiset on helppo jakaa kaikkien kesken viestitellen.

Nykyiseen kotiin muutimme vajaa 2 vuotta sitten. Heti muutettuamme tuli käteltyä etupihalla monia ihmisiä vain varmuuden vuoksi. Kai osa niistä oli ihan talon asukkaitakin. ;) Ensimmäisenä jouluna tässä talossa veimme jokaiselle naapurille suomalaista suklaata. Mutta olimme niin ovelia, että veimme ne juuri ennen joululomalle lähtöä. Pari naapuria kiitti meitä kauniista eleestä sitten jälkikäteen. Martinpäivänä lapset kävivät pimpottelemassa naapurien ovia. Nuori sinkkunainen ei ollut osannut varautunut herkuin. Hän hätäili mitä voisi tarjota lapsille ja löysi pussillisen suolapähkinöitä. Meidän herkkusuut olivat iloisia! :D

Nyt pääsiäisenä meidän oven takaa löytyi niiin paljon suklaamunia! Täysi korillinen! Ja ne olivat tältä nuorelta, pähkinöitä antaneelta naiselta. Kun näimme hänet ohi mennen, kävimme kiittämässä ihanasta eleestä. Hän oli hyvin mukana juonessa ja kertoi pääsiäispupun tuoneen vahingossa herkut hänen ovensa taakse. Tarina meni tietenkin ihan täydestä ja lapset katsoivat naapuria huuli pyöreänä. :D

Ei niiden naapurien paras kaveri tai sielunkumppani tarvitse olla, ei tietenkään, mutta kiva, jos tullaan toimeen. Ja kiva, jos voidaan edes muutamat tervehdykset vaihtaa, vaikka pihalla. Alakerran vanhemmalle pariskunnalle olemme vieneet leivonnaisia ja heistä on mukava kysellä meidän duon kuulumisia. Uskon, että heistä on myös kiinnostavaa saada suomalainen lapsiperhe naapuriksi. Tiedän nimittäin erään kerrostalon jossa ulkomaalaisia ei välttämättä oteta hyvällä vastaan... No se on toinen juttu se, ja erittäin, erittäin ikävä sellainen. :(


Mutta jokaisella on ne omat kokemukset naapureista; hyvät, pahat ja jotain siltä väliltä. Mutta tahdon ihan oikeasti uskoa, että naapurisopu kyllä säilyy, kun pystytään hieman keskustelemaan ja ottamaan se toinen huomioon. :) :)

Jos hoodeilla Saksassa asuvia kuulisin mielelläni erilaisista naapurikokemuksista. :)