Kun muutto hieman kauemmas on edessä niin väistämättä sitä lapsiperheissä miettii ja murehtii niitä isovanhempia. On iso huoli siitä, että unohtavatko pienet lapset ne tärkeät isovanhemmat ja toki mitä ne mummut ja papat asiasta ajattelevat. Se on varmasti sellaista molemminpuolista murehtimista. Ei sille voi minkään.
Meilläkin oli kaksi menevää taaperoa, kun muutto Saksaan tapahtui. Toki emme Suomessakaan asuneet hirmu lähellä toisiaan. Mutta toki se tapaamisten järjestely saman maan sisällä on 'hieman helpompaa'.
Mutta omasta mielestäni lapset eivät voisi olla yhtään enempää läheisempiä isovanhempien kanssa. Kotona ollessa heille soitellaan Skypellä pöytäkoneella ja istutaan työpöydän ääressä pitkään. Kuvia ja videoita voi lähettää nykyään niin helposti ja nopeasti vaikkapa WhatsAppin kautta ja posti kuljettaa sitten lahjat synttäripäivinä tai isän- ja äitienpäivänä. Ihan itsenäisesti muistavat laittaa viestejä ja joskus jopa kirjoittavat sähköposteja. Se yhteydenpito tulee heiltä jo ihan luonnostaan.
Meidän muksut ovat avoimia, puheliaita ja hyvin reippaita. Näyttävät tunteensa suoraan isovanhemmilleen. Vielä 10-vuotiainakin pyrkivät syliin monta kertaa päivässä ja haluavat nukkua vierekkäin. Saunan lauteille ei todellakaan huolita vanhempia. Eikä äitiä tai isää Suomi-lomilla oikein edes 'tarvita' :D, kun isovanhemmat ovat paljon kivempia! Ja niin sen pitäisikin olla. Me kyllä kerkeämme olla neljästään kotona sitten ihan tarpeeksi!
Itse soittelen vanhemmilleni usein tai laitan viestiä, että toki senkin kautta lapset oppivat sen yhteydenpidon tärkeyden, molemmin puolin. Ja siis viestit sinkoilevat myös muualle kuin isovanhempien luureihin. Niitä saavat monet muutkin tärkeät ihmiset muksujen elämässä. <3
Jos siellä ruudun toisella puolen vastaavanlaisessa tilanteessa olleita/olevia niin mielelläni luen kommenttiboksissa kokemuksia. Ja kuten alkuun kirjoitinkin, ettei edes tarvitse muuttaa toiseen maahan, kun sitä välimatkaa sukulaisiin voi olla monia satoja kilometrejä.
Tunnelmallista torstaita SINULLE <3
Oli mielenkiintoista lukea tämä postaus! Mummina olen niin onnellinen kaikista kolmesta lapsenlapsestamme ja haluaisin vain rutistaa heidät aina syliini ja suojella maailman myrskyiltä. Mutta eihän se niin mene. Minulla on onni, että kaksi Muruamme asuu muutaman kilometrin päässä ja yksi puolen tunnin ajomatkan päässä. Aluksi näytti siltä, että ensimmäinen lapsenlapsemme syntyisi Italiassa ja jäisi asumaan sinne, mutta sitten perhe muuttikin Suomeen. Olen tietysti onnellinen siitä. Mutta onneksi tänä päivänä yhteydenpito skypen kautta tuo kauempanakin asuvat lähemmäs toisiaan. Sillä tavalla pidettiin yhteyttä, kun tytär asui Italiassa.
VastaaPoistaTosi ihana juttu, että ne rakkaat lapset ja lapsenlapset asuvat lähellä. :)❤❤ Ja tosiaan iso kiitos Skypelle ja nykytekniikalle. Auttaa ikävässä niin paljon, kun voi nähdä toisen ja jutella. :)
Poista