Johnson & Johnson covid-19 -rokote

Jos koronarokoteasiat eivät kiinnosta, tämän postauksen voi jättää lukematta. :) 

Aina välillä kirjoittelen blogissa muistakin asioista kuin vain leivontajutuista ja tällä kertaa hyvinkin paljon tapetilla olevasta, kaikkia jotenkin koskettavasta aiheesta. En ole asiantuntija, haluan vain kertoa minun (ja mieheni) kokemuksen ja tähänkin postaukseen haluan itse ehkä myöhemmin palata.

Kun kävimme miehen kanssa lääkärissä toisen syyn takia, meiltä kysyttiin haluaisimmeko ottaa rokotteet (Astra Zeneca), kun olisi sen ajankohta. Meidät lisättiin kotilääkärimme listalle. Ja siitä ei mennyt kyllä kauaa, kun tuttu ääni vastaanotolta soitti minulle ja ilmoitti minun ja mieheni rokotuspäivän.

Kun jonotin ilmoittautumistiskin takana, kuulin, että Astra Zenecaa ei olisi ollenkaan tarjolla sinä päivänä, vain ja ainoastaan Johnson & Johnson -rokotetta. Olin jännittänyt rokotuspäivää muutaman päivän. Mutta olo oli kyllä helpottunut, kun istuimme odotushuoneessa ehkä vain muutaman minuutin ennen kuin meidät kutsuttiin lääkärin juttusille.

Lääkäri vastasi kaikkiin kysymyksiini selkeästi ja asiantuntevasti. Minua ei pakotettu rokotetta ottamaan eikä olo ollut yhtään painostava. Maailmalla jyllännyt pandemia on vaan tehnyt hieman mietteliääksi ja halusin kysyä mieltäni askarruttaneet kysymykset. En siis ole rokotekriittinen (enkä koronaroketekriittinen) alkuunkaan! Olin kyllä ensi hetkestä varma, että kumpikin, minä ja mieheni tulemme ottamaan rokotteet, kun sen aika on.

(Lääkärimme kertoi mm. kuinka paljon naiset käyttävät ehkäisypillereitä ja kuinka niiden käytöllä on ne omat haittavaikutuksensa (mm. veritulpat). Tai kuinka ihmiset syövät lääkärien määräämiä lääkkeitä ilman sen kummempia kyselemättä ja kyseenalaistamatta. Eikä yleensä ihmisiä kiinnostaa mitkään haittavaikutukset, eikä varsinkaan ne harvinaiset...)

Rokotusaikamme oli aamulla. Kun myöhään iltapäivällä tulin asioilta kotiin olin aika väsynyt. Luulin ensiksi, että huono olo johtui auringon paisteessa istuskelusta. Hieman myöhemmin tärisin ja palelin sohvan nurkassa. Lapset toivat minulle vettä, viltin sekä soittivat isälleen töihin. Miehen tultua kotiin otin ibuprofeenin ja menin hampaat kalisten sänkyyn lepäämään. Ei mennyt kauaa, kun selkä oli hiestä märkä, ei ollut enää kuumetta ja kävin suihkussa virkistäytymässä. Ei tullut käsi kipeäksi eikä seuraavana päivänä ollut enää yhtään mitään.

Miehen kuume nousi paljon myöhemmin kuin omani, joskus keskiyöllä. Mutta ibuprofeeni auttoi ja aamuyöllä hän oli huomannut miten paljon oli hikoillut, tyyny oli läpimärkä. Rokotuksesta parin päivän ajan hänellä oli lihaskipua, mutta ei mitään muuta. 

Nyt rokotuksesta on jo yli kuukausi. Suurin osa tutuistamme on saanut edes yhden rokotteen. Henkilökohtaisesti tunnen vain yhden henkilön joka ei aio rokotetta hakea. Mutta se on jokaisen oma asia eikä tämän postauksen motiivina ole muuta kuin kertoa omasta sekä mieheni kokemuksesta. :)

Ja kyllä täytyy sanoa, että helpotti tietää, että tätä ko. rokotetta otetaan vain se yksi annos...2 viikkoa rokotepäivästä olimme jo täysin rokotettuja.

Oletko sinä saanut rokotteen?

HEI HEI VAAN heinäkuu! :)