I sydän Berlin osa III

Tämän postauksen julkaiseminen on vähän kestänyt ;)




Koska välillä minä ja mieheni (ystäviämme en lähde morkkaamaan ;)) olemme pölvästejä emme olleet ottaneet selvää siitä kuinka hirmuisen suosittu kohde Berliinin Tv-torni, Berliner Fernsehturm, on. Kun pääsimme paikan päälle helteisenä helatorstaina, itse Alexanderplaz tietenkin kuhisi turisteja ja muuta kansaa, koska helatorstai (sekä kaunis ilma) ja jonot torniin olivat järisyttävän pitkät. Jono kiemurteli niin sisällä kuin ulkona aukiolla eikä meidän tehnyt mieli jäädä kuluttamaan kaunista päiväämme seisoskelemalla muiden turistien joukossa. Päätimme lähteä kiertämään kaupunkia summamutikassa, mutta päätimme myös palaavamme myöhemmin tsekkaamaan tilanteen -ihan yhtä pitkä jono illallakin!

Tietoa Tv-tornista (kopioitu täältä!)

In the early 1950s, the German Democratic Republic planned to build a new facility in Berlin intended primarily for the broadcast of GDR television programmes. Initially, a location in the Müggelberge hills was considered. Once outbuildings had been built there, the Ministry of the Interior realised that the broadcasting station would lie in the approach path of the planned Schönefeld Airport. 

In the 1960s, the GDR government arranged to have the TV Tower built at its current location, with the aim of demonstrating the strength and efficiency of the socialist system in mind.
Today the Tower defines the silhouette of Germany’s capital city – a symbol of the reunified Germany, just like the Brandenburg Gate.

The original design of the slender Tower soaring skywards was devised by the GDR architect Hermann Henselmann. The sphere of the TV Tower was intended to remind people of the Soviet sputnik satellites and was to light up red, the colour of socialism.

Only one method was considered for constructing the Tower. This is known as “climbing formwork”. The internal steel frame grew more quickly than the external concrete shaft, which was built around the steel frame.

Mounting the sphere at a height of 200 m presented the engineers with a challenge. The load-bearing steel frame of the sphere was initially precast on the ground. The segments were heaved up using cranes and then secured on the circular platform which forms the final section of the concrete shaft.

Tuosta samaisen linkin takaa löytyy myös lippujen hinnat sekä lippupalvelu! Ensi kerralla olemme viisaampia ja ostamme liput etukäteen.


Holokaustin muistomerkki, Denkmal für die ermordeten Juden Europas, on vaikuttava koko korttelin kokoinen alue aivan lähellä Brandenburgin porttia. Molemmat ovat tietenkin ymmärrettävistä syistä hyvin suositut kohteet ja paikan päällä kuhisee paljon turisteja. Juutalaisten muistomerkki on kuin valtavan suuri, harmaa labyrintti jossa ihmiset saavat kulkea suurien kivipaasien keskellä. Koska alue on muistomerkki alueelle ei saa tuoda lemmikkejä, ei saa syödä eväitä eikä kivipaasien päällä saa (todellakaan) hyppiä vaan alue halutaan pitää tietenkin melko hartaana. Ihan vieressä sijaitseva Yhdysvaltojen suurlähetystö takaa sen, että lähistöllä on turvallisuusmiehiä sekä poliiseja, ainakin meidän siellä ollessa talon edusta kuhisi univormumiestä ja -naista.

Brandenburgin tornilla kävimme melko pikaisesti, johtui varmasti vain siitä, kun paikka oli niin tuupattu täyteen. Varmasti aina, mutta nyt helatorstai varmasti lisäsi ihmismäärää. Portti itsessään on hieno ja hyvällä säkällä saat hienoja kuvia. ;) Alueella on myös kaikenmaailman fillaritaksia sun muuta. Mutta toki tällaiset 'erikoisuudet' kuuluvat suuriin kaupunkeihin ja 'turistirysiin', niistä pitää vaan olla välittämättä, jos eivät ole se sinun juttusi.

Juhlapyhän takia kaupat, lukuunottamatta matkamuistomyymälöitä, olivat kiinni, mutta olikin mukava viettää ensimmäinen kokonainen päivä vain kaupungilla kierrellen ja välillä syöden/juoden. Helatorstaina kilometrejä tuli talsittua muistaakseni 17 km (kahden 6 vuotiaan kera!), pidän sitä aika saavutuksena, kun sääkin oli mitä lämpimin! :)


Toivottavasti juttua irtoaa vielä myöhemminkin...