Positiivisia puolia saksalaisessa pikkukaupungissa osa 1

Lähipäivinä on ollut syytä hymyyn ja olen ollut iloinen kohtaamisista tämän ankean pandemian keskellä. Joka päivä ei voi olla lottovoittajafiilis, olkoot sitten maailmantilanne mikä hyvänsä, mutta joskus hymyn saa huulille joku tuttu tai jopa tuikituntematon ihminen. Vaikka otsikossa noin lukeekin, en siis tietenkään tarkoita, että jossakin muualla maailmaa tällaisia tilanteita ei syntyisi. Minä nyt vain satun asumaan Saksassa. :) 

• En muista olenko jo kirjoittanut tästä, mutta annetaan mennä vaikka kolmannen kerran. ;) Olin joku aika sitten ruokakaupan pihalla ja viemässä kärryjä (jokaisella asiakkaalla oltava oma kärry) takaisin katokseen, kun takaani kuului suht tuttu ääni ja joku huuteli minua nimeltä. Ääni kuului erään ravintolan omistajalle jossa ennen pandemiaa olemme vierailleet silloin tällöin. Meillä on myös yhteisiä tuttuja, mutta emme tunne mitenkään hyvin. Rouva halusi kuulla, että miten me olemme voineet ja erityisesti miten lapset ovat jaksaneet kaiken keskellä. Sydäntä lämmitti aivan valtavasti. En edes muista osasinko vastata mitään järkevää. 

• Olimme hakemassa koko perheen voimin noutolounasta pienestä ravintolasta. Minä ja poika haimme tilauksen sisältä (miehen ja tyttären odotellessa parkkipaikalla). Kun olimme jo lähdössä mies ohjasi pojan kohti ilmaisia tikkareita sekä jääkaappia. Mies kysyi minkä juoman hän valitsisi ja poika ilmoitti reippaasti, että ottaisi mielellään coca colan ja siskolleen samanlaisen. Mies antoi juomat (siis ilmaiseksi) ja kehoitti poikaa juomaan loput limut joskus myöhemmin. :D Ja kun olimme jo parkkipaikalla mies juoksi peräämme hätääntyneenä, kun olimme unohtaneet ottaa mukaan yhden annoksen. :) Ilmaisia karamelleja/keksejä/yms. jaetaan Saksassa vähän joka paikassa ja se on vain mukava bonus (lasten mielestä ainakin). Antaat toki asiakaspalvelusta hyvän kuvan ja tällainen kiva ele näinä vaikeina aikoina jää mieleen. 

• Tämä kolmas esimerkki liittyy myös ravintolaan. :) Mutta tässä paikassa olemme käyneet todella paljon, koska heillä on ruoan lisäksi todella maittavat jäätelöt eikä paikka ole kaukana. Ravintolan omistajat ovat oikealla alalla, kun aina jaksavat hymyillä ja palvelu toimii moitteettomasti. Kuitenkaan nyt lockdownin aikana eivät ole tarjonneet noutoruokaa kuin joidenkin viikkojen ajan. Olemme käyneet siellä nyt kolmesti. (Perjantai on meidän take-away -päivä.) Eräällä kerralla heidän maksupäätteensä eivät toimineet, mutta mies ilmoitti että voisimme maksaa joskus myöhemmin. Emme luovuttaneet vaan kaivelimme rahapussia ja hän toisti, että voisimme tulla maksamaan joku toinen päivä. Onneksi löysimme juuri tarpeeksi, että pystyimme välittömästi maksamaan, vaikka mies muuta ehdottikin. :) Kun taas edellisellä kerralla kyselivät kovasti lasten kuulumisista (meidän lapset ovat puheliaita ja aina juttelemassa mm. näiden ravintolan omistajien kanssa) ja toivoivat lapsille tsemppiä etäkoulussa. Ja halusivat lähettää ilmaiset jäätelöt heille. Olin ihan tippa silmäkulmassa, kun lähdimme kotiin päin.

• Kuluneen vuoden aikana olemme tilanneet verkkokaupoista enemmän kuin yleensä. Kuriiripalvelun ystävällinen kuski on tullut tutuksi. Emme kuitenkaan tilaa läheskään niin paljon kuin naapurimme. :D (Rappukäytävässä, heidän oven edessä nyt korona-aikana tai aiemmin on ollut joskus kymmenenkin pakettia! :D) Olen ollut parkkipaikalla autoa kohti kävelemässä, kun mies tullut luokseni paketin kanssa tai tilattuamme printterin hän huolestuneena kysyi, että jaksaisinko kantaa sen ovensuusta sisälle. Ja olen ollut ulkoilemassa, kun tuttu mies on vilkutellut tien toiselta puolelta iloisena. Miten voi pieni ele tehdä paljon. Ja minä vilkuttelen tietenkin takaisin. :)

Kaikissa näissä em. esimerkeissä tiivistyy se miksi MINÄ pidän omasta kotikaupungistani. Se tuttuuden tunne ja ihmisten ystävällisyys. Ihmiset ottavat herkästi kontaktia, aloittavat keskustelun. Kaikkien paras ystävä ei tarvitse olla, mutta ystävällinen kuuluu olla kaikille. Toki on huonoja päiviä ja manaan koko Saksan maan alle ja olen muuttamassa vaikka Honoluluun, mutta sitten taas mieleen muistuu mukavat kohtaamiset sekä ihmiset. Ja taas olen pelkkää hymyä. :)

Hymyä sinun viikonloppuun!

(Millä mielellä olette tulevasta 3 viikon koronasulusta? Täällä tämä toinen lockdown kestää nyt ainakin reilun viikon verran. Katsotaan miten jatkossa käy.)