Hausfrau'na olemisesta ei sitä 'omaa' rahaa juurikaan kerry. (Saksan tukiasioista en tiedä yhtään mitään. Lapsilisä, Kindergeld on jo yhdestä lapsesta sama kuin mitä saisimme kahdesta lapsesta yhteensä Suomessa.) Olenhan minäkin ennen lastensaantia ja Saksaan muuttamista ollut työelämässä. :) Mutta kaikki nämä vuodet, kun olen ollut kotona ja olen ollut lasten kanssa ovat kyllä olleet kultaakin kalliimpia enkä kadu yhtään päivää enkä hetkeä. Tämä kotiäitiys on sopinut hyvin minulle, lapsille ja meidän perheelle. Se mikä sopii meille ei toki tarkoita sitä, että kaikki haluavat tehdä samalla tavalla. Aina pitää punnita se itselleen ja omalle perheelle paras vaihtoehto.
Ja mikä parasta nämä työkeikat voin sopia parhaimmalla katsomallaan tavalla. Olen jo ilmoittanut, että aamut, aamupäivät sekä viikonloput sopivat minulle kaikista parhaiten. Työ ei ole siis maanantaista perjantaihin, aamukasista neljään, vaan miten niitä hommia sattuu olemaan tarjolla ja milloin. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin. Mies oli vast'ikään reissussa ja taas on lähdössä viikon kestävälle työmatkalle ensi viikolla. Siinä suhteessa mieheni työ ei ole näiden vuosien myötä muuttunut yhtään, vaan reissailee yhä paljon. Mutta me lasten kanssa pidetään aina kolmestaan kodista hyvää huolta, isän uurastaessa jossakin muualla. ;) Olen itse tottunut enemmän kuin hyvin yhteisten vuosien varrella siihen, että mies on paljon pois. Ja ulkomailla asuessa varsinkin se on hyvin kasvattava kokemus.
Nyt, kun asiasta mainitsen, niin ehkä huono onni potkii pyllyyn
eikä mitään tapahdukaan! Mutta sille en sitten vaan voi mitään. :)
Mutta ajattelin kuitenkin mainita asiasta myös blogissa.
Eipä se mitenkään blogiin vaikuta, minulla, kun on aina, AINA
aikaa myös blogille ja kuvien ottamiseen. ;)
Mukavaa
viikkoa
sinulle!
Toukokuuterkuin.
<3
Lapsilta salaa suklaata ja teetä.
(Olen reilu äiti ja annoin lapsillekin Kinder Riegelit...;))
Tokaan Saksa-kotiin ostetut paloauton punaiset jakkarat
ovat olleet kelpo hankinta. Siirrän niitä tarpeen mukaan niin vierashuoneeseen,
kun vaatekaapin ylähyllyltä etsin jotakin tai vaikka keittiön kaapeista
kurottelen skumppalaseja. Tämä jakkara on myös
meidän pieni apupöytämme sohvan vieressä ja monesti kumpikin
jakkara (meillä siis 2 kpl näitä punaisia) käytössä. Toisen päällä
miehen kahvimuki ja toisessa minun teekuppi. Näpsäkät kapistukset!
Tokaan Saksa-kotiin ostetut paloauton punaiset jakkarat
ovat olleet kelpo hankinta. Siirrän niitä tarpeen mukaan niin vierashuoneeseen,
kun vaatekaapin ylähyllyltä etsin jotakin tai vaikka keittiön kaapeista
kurottelen skumppalaseja. Tämä jakkara on myös
meidän pieni apupöytämme sohvan vieressä ja monesti kumpikin
jakkara (meillä siis 2 kpl näitä punaisia) käytössä. Toisen päällä
miehen kahvimuki ja toisessa minun teekuppi. Näpsäkät kapistukset!
Hienoja uutisia! En tiedä, uskaltaako onnitella, mutta ota kuitenkin sellaisena :) On se vaan ihanaa, kun tulee uusia mahdollisuuksia ja "omia juttujakin".
VastaaPoistaKiitos paljon sinulle Satu :) <3 On tosi kiva, että jos tästä siunaantuu minulle ihkaomia juttuja. Eihän se jokapäiväistä olisi, mutta jotain kuitenkin. Aina pitää aloittaa jostakin. :)
PoistaOnpas kiva juttu, pidän peukkuja 👍 Minäkin olen kolme lastamme hoitanut ihan itse. Joskus otin nuorimmaisen töihin mukaankin sitten isompana ja kovin olen nauttinut lasten hoitamisesta itse 😀
VastaaPoistaKiitos! <3 Kyllä se on vaan niin ihanaa, että on ollut mahdollisuus olla lasten kanssa kotona. Ei ole tarvinnut katua. Mutta nyt, jos on mahdollisuus tehdä jotain omaa juttua niin kiva sekin. Kaikkea pitää aina kokeilla ja ottaa rohkeasti vastaan uusia haasteita. Vaikka kuinka pieniä juttuja sitten olisivatkin. :)
PoistaKivoja uutisia täältä löytyikin, kun muistin pitkästä aikaa tulla kurkkimaan blogiasi :) Toivotaan, että työasiat järjestyvät toivomallasi tavalla.
VastaaPoistaKiitos!! Kiva juttu, että löysit pitkästä aikaa blogini pariin. :) Mukavaa kevättä teidän perheelle. <3
Poista