Kun muutat ulkomaille tai vaikkapa kotimaassasi tyystin toiselle puolelle maata on aina haikeaa jättää hyvästit läheisille ja ystäville. Ja muuttaessasi uuteen paikkaan toivot tietenkin saavasi jossakin vaiheessa ystäviä edes hyvänpäivän tuttuja. Toki aikuis-iällä se jotenkin tuntuu hieman vaikeammalta (riippu tietenkin henkilöstä/luonteesta), mutta onhan se tietenkin tyystin mahdollista. Kaikki on mahdollista, kun oikein kovasti yrittää.
Olemme asuneet Saksassa jo yli kuusi vuotta. Tässä ajassa olen omasta mielestäni saanut paljon rakkaita ystäviä. Ihmisiä keitä tapaan säännöllisesti, harrastamme yhdessä, lounastamme yhdessä tai vaikkapa opiskelemme saksan kieltä yhdessä. Sellaisia ihmisiä keitä kyllä kovasti ikävöisin, jos muualle muuttaisimme joku päivä. Mutta kyllä minäkin olin niin kovin yksin maahan muuttaessani.
Asia joka helpotti minua, kun muutimme Saksaan oli se, että lapset olivat vielä niin pieniä. Kaikki oli uutta, muuttoruljanssi, kieli, kulttuuri, uuteen kaupunkiin tutustuminen ja siihen päälle vielä taaperoikäiset vilkasliikkeiset ipanat. Kyllä siinä kiirettä piteli! Ei kerinnyt oikein miettiä ihmissuhteita, kun melkein kaikki aika ja energia kului kotitöihin ja lastenhoitoon.
Ennen tänne Saksaan muuttoa olin käynyt paikan päällä vain kerran. Silloin, sillä lyhyellä reissulla minua kuskaili ympäri kaupunkia mieheni sen aikaisen pomon vaimo. Hän oli asunut alueella jo kauan ja tiesi jokaisen kolkan, kaupan ja postikonttorin sekä pankin. Hän neuvoi minua paljon ja ajelutti minua ihan kaikkialle. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Hän auttoi meidät ja varsinkin minut alkuun. Hänen kanssaan ystävystyimme ja tapasimme toisiamme usein teehetkien parissa. Tällä hetkellä hän asuu muualla Saksassa. Mutta ilman hänen seuraansa olisin ollut monesti aika yksin.
Muuttaessani olin myös kuullut (muistaakseni asiasta mainittiin miehelleni), että yhdessä kaupungin monista kahviloista tapaa naisporukka joka viikko kahvin ja rupattelun merkeissä. Tarkoituksena puhua vain englantia, seurustella ja viettää aikaa. Ajatus tuntui todella jännittävältä, vaikka olenkin hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen, puhun myös hyvää englantia, mutta kuitenkin asia silloin jännitti. Mutta otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin säännölliset kahvilakäynnit. Yht'äkkiä huomasin tuntevani kasan uusia ihmisiä ja englantiakin tuli harjoiteltua siinä sivussa, ihan vaivihkaa. ;) Tapaan näitä ihania rouvia vielä tänäkin päivänä ja järjestämme toisiaan illallisia yhdessä. (Tässä juuri uutta dinneriä järjestellessä...)
Noh, mutta on muitakin tapoja tavata ihmisiä. Kuten esimerkiksi pienen hetken asuttuasi kutsut miehesi työkaverit perheineen tupaantulijaisiin sekä lasten syntymäpäiville! Pian huomaat tuntevasi ihmiset miehesi työpaikalta, heidän herttaiset puolisot ja lapset. Ihmiset tutustuvat toisiinsa paremmin ja paremmin ja pian huomaat istuvasi grillijuhlissa, syntymäpäivillä tai missä tahansa. Kunhan olet itse sen verran rohkea, että olet ottanut sen ensiaskeleen. Toki kaikkien kanssa ei synkkaa tai muuten mieltymykset ovat erilaisia, mutta aina voi kokeilla kepillä jäätä, ja ehkä jonkun ajan kuluttaa kemiat pelaa yhteen niin himskatin hyvin. Ei voi tietää, jos ei kokeile.
Ja kun Saksaan muutetaan on opittava sitä kieltä. Ja kieltä et välttämättä opi vain saippuasarjoja kotona tuijotellen vaan pitää mennä kursseille. Ja siellä viikoittain/päivittäin istut pähkäilemässä kymmenen muun ihmisen kanssa saksan kielen erikoisuuksia ja huomaat taas tutustuneesi uusiin ihmisiin. Kielikurssilla kaikilla on sama päämäärä ja tavataan säännöllisesti, on enemmän kuin helppoa saada sitä kautta kavereita. Yhdessä voidaan koulupäivän jälkeen kupposen äärellä toistaa päivällä opittuja uusia kielioppisääntöjä. Tapaan päivittäin lasten koulun pihalla ihmisiä keihin olen tutustunut kielikursseilla! On oikeasti hassua, jos ei edes yhtään heistä törmäisi. ;)
En sano, että kaikkien on toimittava kuten minä olen toiminut (lue ylhäältä), mutta enemmänkin muistutuksena vaikkapa ulkomaille muuttajille, että vaihtoehtoja on! Ja kaikkien ei tietenkään tarvitse harrastaa 8 urheilulajia vain sen tähden, että jokaisesta paikasta saisi taas tukon kavereita. En minäkään jokaisen saksan kurssilla tapaamieni ihmisten paras kaveri ole tai samalla kuntosalilla käyvät ihmiset ovat enemmänkin hyvän päivän moikkaustuttuja, mutta tulee ainakin itselle hyvä mieli siitä, että tuntee ihmisiä ja tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon. Ei ole yksin tai ulkopuolinen. Saksalaisissa on tietysti se hyvä puoli, että hehän morjestavat vaikkei tulisi tuttukaan henkilö vastaan. Joidenkin mielestä ihan turhaa, mutta minulle tästä kohteliaasta tavasta tulee vain hyvä mieli.
Ulkomaille muutossa on myös toki ikäviäkin puolia, mutta yksi niistä ikävimmistä on se, että ihmissuhteet saattavat sinne kotimaan suuntaan muuttua täysin. Jos käy hyvin, et edes huomaa sitä tuhansien kilometrien eroa tai jopa mannerten välistä gäppiä ystäväsi ja sinun välillä. Kun sitä ei vaan ole. Koska mikään ei ole muuttunut. Viestit ja kuvat sinkoilevat sinne tänne ihan niin kuin ennenkin. Itse en ole valitettavasti ollut näin onnekas. Monet ystävyyssuhteet ovat suorastaan kuivuneet kasaan ja olen siitä hyvin pahoillani. En tiedä onko syynä ollut pelkästään muutto vai olemmeko vain sittenkin olleet ihmisinä liian erilaisia. Toki sanotaan, että hyvässä ystävyyssuhteessa voi olla taukojakin näkemisessä tai yhteydenotossa, mutta mielestäni sen kyllä tuntee sisällään, jos jokin on muuttunut. Eikä pidä asioita liikaa vatvoakaan, ne on mitä ne on.
Nyt tuli vähän pidempi, funtsauspostaus jossa ei ehkä ollut punaista lankaa, saati harmainta hajua. Mutta toivottavasti joku jaksoi lukea postauksen loppuun. Enkä edes osaa sanoa, että auttoiko tämä edes samoissa elämäntilanteessa olevia! :D
Hyvää illanjatkoa Sinulle :)
