Puuttuvan vihkon metsästäjä

Koulutarvikkeita saa olla kyllä ostamassa usein. Tuntuu, että joka viikko uupuu jotain tärkeää. Mutta ymmärtäähän sen toki, että mustekynät tarvitsevat mustepatruunoita ja matikan tunnille uusia vihkoja. Varsinkin pojan tyyli on joskus sellainen, että yhdellä sivulla saattaa olla pari hassua tehtävää. Noh, mitä pienistä, ei sitä voi kaikesta nurista. ;)

Koulun alettua silloin 5 vuotta sitten koin ehkä enemmän stressiä koulutarvikehankinnoista. Ei se vieläkään mitään erityistä herkkua ole, mutta tiedän jo mistä mitäkin kannattaa ostaa, niin se helpottaa ostosruljanssia hieman. On ne vakiokaupat joiden hyllyväleissä ei enää eksy sormi suuhun.

Mutta kyllä se täytyy sanoa, että onhan se hienoa, että Suomessa koulunkäynti on ilmaista ja kaikki koululaiset saavat sen saman lyijykynän ja viivoittimen yms. Kyllä minä olen kuullut ja nähnyt, että joissakin tapauksissa täällä tapahtuu ylilyöntejä (omasta mielestäni!) ja lapsille hankitaan valtavan kalliita koulutarvikkeita. Mustekyniinkin pistetään monta, monta euroa. Meidän toinen ipana hukkaa usein tavaroitaan, että mielelläni ostan vain sopuhintaista. On kyllä nyt 'isompana' hiukan ryhdistäytynyt asiassa. ;)

Ja miksikö nyt tällainenkin asia tuli mieleeni: ollessani ruokakaupassa pikaisesti muksujen kanssa kumpikin avasi suunsa ja ilmoitti sitä ja tätä puuttuvan koulurepusta. Eli ihan hyvä, että tulivat mukaani, koska muuten asia ei olisi tullut ollenkaan ilmi. Muistivat asian leipäosastolla. :D

Vanhempainvarttikin on tulossa piakkoin, pitää etsiä liput ja laput mitä ovat koulusta roudanneet. Aika usein saapuvat kotiin erinäisten tiedotteiden kanssa. Pitääkin laittaa päivämäärät kalentereihin!

Mukavaa torstai-iltaa!