Ihan hyvällä mallilla...

Olen kuin vanha, jumiin jäänyt äänilevy, kun toistelen täällä blogissa itseäni. Mutta ns. pakko kirjoitella muutosta tänne blogin puolelle, kun se on tällä hetkellä mielen päällä eikä sinne oikein mitään muuta tällä hetkellä mahdukaan. (Myös se, että kohta puoliin koululla järjestetään vanhempainilta ja olen lupautunut kummankin luokan puolesta 'lahjoittamaan' kakun koulun kahvioon. Siis jossakin välissä muuttolaatikoiden keskellä pitää leipaista jotain helppoa. Mokkapaloja?)

Koska nykyisessä kodissamme on kolme kerrosta (,jos kellarikerros jossa on varastotilaa, pakastin sekä pyykinpesupaikkamme, lasketaan myös yhdeksi kerrokseksi) olemme aloittaneet muuttohulinat niin, että olemme roudailleet tavaroita alakertaan, maan tasalle. :D Sanoin miehelle, että itse en halua kanniskella isoja pahvilaatikoita rappusissa, olenhan joskus pelkän pyykkikorin kanssa kömpästynyt ja siitä voisi seurata vaikka mitä vakavaa. Lapset pystyi myös ottamaan mukaan tavaroiden kantamiseen, kun heidän ei tarvinnu kantaa kuin sellaisia tavaroita joita jaksoivat, legolaatikoita, lelukorejaan jne.

Tilasimme Amazonin kautta pahvilaatikoita kuin myös laatikoita jotka oli tarkoitettu lasitavaralle. Boksit olivat ovella parissa päivässä. Meidän pikkukaupungissamme on yksi rautakauppa ja sieltä kävimme ostamassa muutamat laatikot, mutta nämä netistä tilatut olivat varmasti yli puolet halvempia.

Meillä on kaksi autoa, mutta kummassakaan autossa ei ole mitään järin suurta tavaratilaa. Ei meillä ole tutuillakaan mitään isoja autoja tmv. joten itse muuttopäivään mies vuokrasi pakettiauton. Isojen huonekalujen kanssa auttavat muuttomiehet omalla pakullaan.

Nyt siis suuri olohuoneemme (jotain hyötyä siitäkin, että on valtavan kokoinen olkkari ;)) ja ruokailutila, eteinen ja tämä alakerran vierashuone ovat aivan täynnä erinäisiä laatikoita, pusseja ja kasseja. Lapset ovat nauttineet siitä, että lelut ovat siinä näköpiirissä ja siltä se olkkarin lattia näyttääkin; isolta legojen kasauspaikalta. :D

Muutama vuosi sitten, kun lähdimme jonnekin reissuun, mies kirjoitti kaikkien neljän matkalaukkumme jokaiseen kulmaan meidän nimikirjaimet. Tai siis yhdessä laukussa on tyttären, yhdessä minun jne. Muistan, kun ihmettelin silloin mieheni päähänpistosta. Nyt muutama vuosi myöhemmin en ihmettele asiaa yhtään! Nimittäin kulloisenkin perheenjäsenen vaatteet (tai niin paljon, kun sinne on mahtunut!) on nyt sullottu matkalaukkuun ja uudessa kodissa on helppo kantaa musta matkalaukku juuri oikeaan huoneeseen. (Kaikki laukut siis samanlaisia) Kyllä nyt jälkikäteen kiitän mieheni ideaa, vaikka silloin hän ajatteli vain sitä, että lentokentän matkatavaraliukuhihnalta laukut erottaisi paremmin. ;)




Tänään katsomaan uuden kotimme autotallia (?) sekä muutenkin vielä jutustelemaan vuokraemännän kanssa.


Päivä on vihdoin valjennut,
ei ole niin hämärää kuin vielä hetki sitten.
:)