Kommelluksia ja muita hassuja juttuja

Olemmehan asuneet jo jonkin aikaa Saksassa joten tänä aikana on sattunut kaikenlaista hassua, hauskaa tai vähemmän hauskaa. Ajattelin kirjoitella postauksen joistain kommelluksista joita on sattunut matkan varrella. Kiva itsekin muistella mitä onkaan tapahtunut. Joten aloitetaan...

• Asuimme meidän toisessa Saksa-kodissa ja olin keittiössä avoimen ikkunan läheisyydessä tiskaamassa. Siinä sitten pidemmän aikaa kuuntelin hassua, pientä, ulkoa kuuluvaa ääntä. Ensin en osannut paikallistaa, että mistä pieni ääni kuului. Ääni vaan jatkui ja jatkui. Lähdin etupihalle tutkimusretkelle. Tovin kuluttua paikallistin mistä ääni kuului, ikkunan alla sijainneesta pusikosta. Löysin pusikosta yksinään pikkupikkuriikkisen kissanpennun. Emoa ei näkynyt joten päätin kysyä kissan omistavilta naapureilta hjelppiä. He veivät pennun Tierheimiin. Emolle oli varmasti käynyt huonosti, mutta onneksi se pieni kissarääpäle saatiin turvaan. Muistan miten olin iloinen, että vihdoin ja viimein siihen kummalliseen ääneen löytyi syy ja kissa saatiin turvaan.

• Tämä seuraava sattui myös samaisessa kodissa. Olimme lähdössä aamutohinalla päiväkotiin. Lapset tulivat reppujensa kanssa ulos ensimmäisenä ja minä taisin olla laittamassa roskapussia jätesäiliöön, kun huikkasin lapsille, että ovea ei saa sitten vielä sulkea. Noh, he tietenkin sulkivat sen. :D Luojan lykky minulla oli autonavaimet taskussa, mutta vain ne. Vein lapset päiväkotiin ja pyysin lasten päiväkotikamun äitiä soittamaan miehelleen koska hänen miehensä ja minun tunsivat toisensa. Hetken kuluttua minulle kerrottiin, että mieheni on tulossa vartin kuluttua avaamaan minulle ovea. Päiväkodilla ei ollut mieheni työpuhelinnumeroa (näin muistelisin) ja siksi käännyin suoraan tämän rouvan apuun enkä opettajien . Itsehän en muista kenenkään puhelinnumeroita ulkoa :D, että en voi vain lainata puhelinta joltakin! 

• Olimme ajaneet isompaan kaupunkiin päiväretkelle lasten ollessa pieniä. Tämä tapahtui varmasti meidän ekana Saksa-vuotena. Lapset olivat siis n. 2-vuotiaita. Jouduimme ostamaan tavaratalosta rattaat, kun omamme olivat unohtuneet autotalliin... :D Noh, kotona oli sitten useammat, kuinka kätevää! ;)

• Olemme unohtaneet automme ovet auki, siis AUKI! Olimme olleet ostoksilla aika kauan, kun huomaamme ihmisten tuijottavan autoamme. Meillä oli komeasti sitten takaovet täysin auki. Miten ihmeessä emme olleet sitä muka huomanneet? Autosta ei oltu varastettu yhtään mitään. Jokainen nenäliinapaketti, huulirasva ja turvaistuimet olivat paikallaan. Kyllä siinä oli saksalaisilla ihmettelemistä, kun hiippailimme puna poskilla kohti autoamme.

• Autoni voi käynnistää niin, että autonavain on vaikka taskussani. Kunhan se ei ole käsilaukussa joka on takakontissa niin auto käynnistyy. Noh, joku talviaamu mies tarvitsi töihin kyydin ja olin lähdössä häntä viemään. Jostain syystä mies kuitenkin hyppäsi ratin taakse ja minä pelkääjän paikalle. Oli kiirus ja mies hyppäsi työpaikan pihalla nopeasti pois, jättäen auton käyntiin ja minä siirryin kuskin paikalle. Ajelin siitä sitten kaupan parkkipaikalle ja muistin, että olin unohtanut laittaa puhelimeen äänet päälle. Kun nappasin puhelimen huomaan monta puhelua sekä tekstareita ja ääniviestejä. Mies ilmoitti, että, jos sammutan autonmoottorin, en saa enää autoa käyntiin koska ne autonavaimet unohtuivat hänen taskuunsa....Soitan miehelleni ja vaadin häntä heti välittömästi tuomaan avaimet. :D Mies joutui lainaamaan työkollegan autoa. Kun odottelen miestä marketin parkkipaikalla huomaan, kuinka autoni ovet menevät lukkoon - auki, lukkoon - auki. Mieheni oli jo siinä lähellä ja kiusasi tahallaan painelemalla avaimen näppäimiä. Siitä lähtien minä olen aina ajanut omaa autoani ja hän omaansa. Piste. 

Tässä vain pintaraapaisu, että mitä tohelointeja on vuosien 

varrella Saksassa oikein tapahtunut. Kyllä niitä tarinoita olisi 

vaikka kuinka paljon. Mutta itselleenhän on hyvä nauraa, eikö?

Mukavaa lauantaita, täällä kovin kolea aamupäivä.

Mitens siellä?