Uusia tuulia tiedossa...

Liikaa en ole halunnut avata yksityiskohtaisesti kaikkea mitä elämässämme tapahtuu. Blogi on alusta asti keskittynyt pitkälti ruoka- ja leivontajuttuihin ja toki niihin Saksahöpinöihin, kuten blogin nimikin sanoo. Mutta kerrotaan nyt sellainen 'pikkujuttu', että minulla alkaa jossain vaiheessa työt. Jos siis hyvin käy ja onni suosii. Mikäänhän ei ole tähtiin kirjoitettu, mutta toivotaan kuitenkin parasta. Asia jännittää ihan todella paljon, ihan himskatin paljon!

Hausfrau'na olemisesta ei sitä 'omaa' rahaa juurikaan kerry. (Saksan tukiasioista en tiedä yhtään mitään. Lapsilisä, Kindergeld on jo yhdestä lapsesta sama kuin mitä saisimme kahdesta lapsesta yhteensä Suomessa.) Olenhan minäkin ennen lastensaantia ja Saksaan muuttamista ollut työelämässä. :) Mutta kaikki nämä vuodet, kun olen ollut kotona ja olen ollut lasten kanssa ovat kyllä olleet kultaakin kalliimpia enkä kadu yhtään päivää enkä hetkeä. Tämä kotiäitiys on sopinut hyvin minulle, lapsille ja meidän perheelle. Se mikä sopii meille ei toki tarkoita sitä, että kaikki haluavat tehdä samalla tavalla. Aina pitää punnita se itselleen ja omalle perheelle paras vaihtoehto.

Ja mikä parasta nämä työkeikat voin sopia parhaimmalla katsomallaan tavalla. Olen jo ilmoittanut, että aamut, aamupäivät sekä viikonloput sopivat minulle kaikista parhaiten. Työ ei ole siis maanantaista perjantaihin, aamukasista neljään, vaan miten niitä hommia sattuu olemaan tarjolla ja milloin. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin. Mies oli vast'ikään reissussa ja taas on lähdössä viikon kestävälle työmatkalle ensi viikolla. Siinä suhteessa mieheni työ ei ole näiden vuosien myötä muuttunut yhtään, vaan reissailee yhä paljon. Mutta me lasten kanssa pidetään aina kolmestaan kodista hyvää huolta, isän uurastaessa jossakin muualla. ;) Olen itse tottunut enemmän kuin hyvin yhteisten vuosien varrella siihen, että mies on paljon pois. Ja ulkomailla asuessa varsinkin se on hyvin kasvattava kokemus.


Nyt, kun asiasta mainitsen, niin ehkä huono onni potkii pyllyyn
eikä mitään tapahdukaan! Mutta sille en sitten vaan voi mitään. :)
Mutta ajattelin kuitenkin mainita asiasta myös blogissa.
Eipä se mitenkään blogiin vaikuta, minulla, kun on aina, AINA
aikaa myös blogille ja kuvien ottamiseen. ;)


Mukavaa 
viikkoa 
sinulle!
Toukokuuterkuin.
<3

Lapsilta salaa suklaata ja teetä. 

(Olen reilu äiti ja annoin lapsillekin Kinder Riegelit...;))

Tokaan Saksa-kotiin ostetut paloauton punaiset jakkarat
ovat olleet kelpo hankinta. Siirrän niitä tarpeen mukaan niin vierashuoneeseen,
kun vaatekaapin ylähyllyltä etsin jotakin tai vaikka keittiön kaapeista
kurottelen skumppalaseja. Tämä jakkara on myös
meidän pieni apupöytämme sohvan vieressä ja monesti kumpikin
jakkara (meillä siis 2 kpl näitä punaisia) käytössä. Toisen päällä
miehen kahvimuki ja toisessa minun teekuppi. Näpsäkät kapistukset!