Koulu on alkanut. Koulutavaroita on ostettu hirveä määrä. Koulukirjat tilattu kirjakaupasta ja loput kirjat lainattu koululta. Ja olen täysin 100% varma, että jotain olemme silti unohtaneet. Noh, niistä muistutellaan sitten pitkin syksyä ja talvea. Vaikka kuinka olin mukamas viivannut ostoslistasta yli kaikki sellaiset mitä olin ostanut, mutta aina jää kuitenkin jotain huomaamatta. Kokemuksia viime vuosilta...
Tuntuu, että minua jännitti lasten koulun alku paljon enemmän kuin itse koululaisia. Toki huomasin, että lapset olivat tavallista innokkaampia ekan koulupäivän aamuna, mutta muuten heistä ei huomannut mitään erikoista. Olen itse kova jännittämään monia asioita. Monesti siis hyviäkin asioita jännitän. Vaikkapa, jos odotamme vieraita tai tapaan ystävän olen tovi ennen hoohetkeä ihan hermoraunio. :D Yksi asia mitä kaikista eniten elämässä pelkään (tai kai niitä muitakin juttuja on...) on hammaslääkäri! Meidän hymyilevä keski-ikäinen mieshammaslääkäri on todella mukava, ystävällinen ja niin superrauhallinen. Eli ei olisi mitään syytä hänen käsittelyssään olla peloissaan. Mutta silti ravaan hermopissalla 10 kertaa ennen kuin hammashoitsut huutelevat nimeäni...
Miten ihmeessä koulun aloituksesta höpöttäminen vaihtui lennossa hermoilemiseen hammaslääkärissä? :D Teemasta toiseen hyppääminen taitaa olla taitolaji.
Ekana koulupäivänä lapset 'sai' saattaa kouluun sisälle asti. Näin ohjeissa sanottiin. Toki oli mukava olla mukana, kun koulu on meille kaikille ihan ihkauusi. Lapset jaettiin luokkiin isossa aulatilassa ja yritin itsekin kuunnella korvat höröllä, että milloin lasten nimet kuulutetaan. Olikin todella hassua, että tytön kohdalla vain etunimi sanottiin, kun taas pojan ollessa vuorossa huudettiin kaksi ensimmäistä etunimeä! Siksi kuulosti sekä minun, että pojan korvaan tosi hassulta. Kesti hetki ennen kuin tajusimme. ;) Molemmilla on naisopettajat ja kumpikin sanoi ekan päivän jälkeen, että olivat oikein mukavat opet. Kumpikin sai parhaimman kaverinsa samalle luokalle. Pojan paras kaveri (tai ainakin yksi vanhimmista ja tärkeimmistä) on reipas tyttö ja voi sitä riemua, kun pääsivät samalle luokalle. Kuten olivat toivoneetkin. Kiva, että kouluhaussa otettiin se huomioon. Neidin bestis on mukava, kiltti tyttö joka on joskus hieman hiljainen ja ujo. Mutta yhdessä tytöt saavat toisistaan tukea ja turvaa uudessa koulussa. :)
Uusi kouluvuosi, uudessa koulussa on lähtenyt rytinällä käyntiin. :D Toivottavasti intoa riittää vielä pitkälle.
Mukavaa viikonloppua!
p.s. Kaikki ei elämässä ole pelkkää hattaraa ja päivänpaistetta, valitettavasti. Olihan siellä jo joku isompi poika ollut mölisemässä jotain meidän pojalle. Toivottavasti ne kaksi kertaa olivat ne viimeiset...Meillä on edellisestä koulusta pari ikävää muistoa emmekä niitä halua kokea. Enkä halua kenenkään muunkaan koululaisen kokevan!! En täällä Saksassa, en Suomessa, en missään. Kaikille koululaisille mukavaa ja turvallista opiskelua. <3
Oikein turvallisia koulupäiviä sinne Saksaan! Koulupäivät ovat omalta pojaltani jo jääneet taakse ja muistelen noita aikoja haikeudella :). On tärkeää lapsille, että parhaat kaverukset ovat samalla luokalla, toisesta saa aina seuraa ja myös tukea ja turvaa vaikkapa ihan henkisestikin. Kivaa viikonloppua täältä hirmuisen sateisesta Etelä-Suomesta :)
VastaaPoistaSe on tosi hienoa, että suodaan kavereille mahdollisuus hakea samalle luokalle. Ei jännitä se koulun alku läheskään niin paljon, kun on se kaveri siin lähellä turvana ja tukena. :) Kiitos sinulle ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa! :)
PoistaNiin ne koulut taas alkoivat niin siellä kuin täälläkin. Meitäkin koulujen alku kiinnostaa taas vuosien jälkeen tavanomaista enemmän, kun isompi lapsenlapsemme aloitti koulutaipaleensa. Mukava opettaja on tärkeä ja myös eskarista tai muualta niitä tuttuja kavereita. Pientä "nyppimistä" lasten kesken kai aina on, eikä sitä varmaan millään voi poistaa. Herkällä korvalla on kuunneltava, mutta totesimme, ettei aivan pikkuasioista heti ruveta opettajalle soittamaan ja lapsen on erotettava, mikä on kiusaamista ja mikä tavanomaista lasten keskeistä menoa. Pelkään kovin kiusaamista, sillä lapsenlapsemme on kauniin maitokahvin värinen suklaanappisilmä. Siihen kyllä sitten on puututtava reippain ottein. Toivottavasti mitään siihen viittaavaa ei ilmene ja niin meidän koululainen ja tietysti kaikki saavat rauhassa oppia uusia mielenkiintoisia asioita.
VastaaPoistaToivotaan mukavia kouluhetkiä teidän lapsenlapsenne koulutaipaleelle ja kivoja uusia ystäviä. :) Ja se on totta, että pitää hieman kuulostella, että miten siellä koulussa kavereiden kanssa oikein sujuu. Ja joka päivä muistaa kysellä ne muutkin koulukuulumiset. :)
Poista