Rauhallista oloa Suomessa

Kun tulemme lasten kanssa keskenään Suomeen lomailemaan miehen jäädessä kotiin työn pariin, en kaipaa lomalta mitään ihmeellistä. Yhdessä, neljästään tulee sitten tehtyä kaikenlaista Suomessa, mutta kolmestaan on ihan parasta vain viettää aikaa sukulaisten seurassa. On hieman iäkkäämpiä sukulaisia, mutta hyväkuntoisia, on tärkeää käydä lasten kanssa kylässä ja heitä tervehtimässä. Toki haluan itsekin käydä, mutta uskon myös lapsille olevan tärkeää. Voi kaikessa rauhassa jutella ja kahvitella ja käydä eri osoitteissa vaihtamassa kuulumisia. :)

Se huoli niistä ikääntyvistä läheisistä painaa kyllä ulkomailla asuessa mieltä (tai, vaikka asuisi samassa maassa, mutta välimatkat kilometreinä silti isot!). Olen puhunut aiheesta varmasti niin blogin puolellakin kuin ystävien kanssa ketkä asuvat kaukana vanhemmistaan ja muista sukulaisista. Omaa mieltä hieman helpottaa se, että omat sisarukseni asuvat aika lähellä vanhempiamme. Silti se omatunto joskus kolkuttelee...Mutta olen hieman sen luontoinen muutenkin, että mietin ja mietin muutenkin asioita pääni puhki.

Ulkoilu! Se on kyllä mielestäni tähän aikaan vuodesta ihan parasta! Lapsetkin tulivat läheiseltä leikkikentältä posket punaisina ja yhdessäkin olemme käyneet ulkona leikkimässä. Violetit (!) nahkahanskat ovat liian ohuet pitkään ulkona ollessa, mutta takki on sentään lämmin. Lapset kyllä tarkenevat ulkohousuissaan ja asusteissaan. Ihan harmittaa, että en pakannut lenkkeilyvaatteita mukaan, olisi ollut kiva kierrellä tuttuja paikkoja lävitse hieman puuskuttaen. :D Ehkä farkuissa sitten kevyemmälle lenkille...

Täällä siis hyvin rauhallista menoa,
mutta just parasta sellaista! <3
Ei muuta kaipaakaan.
Terkkuja!!