Pikkuhiljaa kohti normaalia...

Nyt jo parin viikon ajan olen torstaisin hilpaissut saksan kurssille. Oli niin jännittävää lähteä 'ekaa kertaa' ihmisten ilmoille. Mietin innoissani sitä, että tulisin juttelemaan muidenkin kuin omien perheenjäsenten tai kaupassa myyjän kanssa. Tai siis kasvostusten juttelisin. :) Koulun käytävillä on maskipakko ja ihan kaikilla näkyi se maski tosiaan olevan. Kaikki kunnioittavat sääntöjä todella hyvin. (Pisteet sille!) Kun pääset luokkahuoneeseen ja löydät istumapaikan voit riisua maskisi. Vain joka toinen istuin on käytössä ja eri kokoisissa luokkahuoneisssa saa olla tietty määrä henkilöitä samaan aikaan. Meidän huoneessa max. 10 henkilöä. Mutta ei hätää, meillä on pieni, kiva ryhmä. :)

Kerkesimme jo toissa kerralla juhlistaa erään kurssikaverin syntymäpäivää. Hän oli ostanut konvehteja sekä pieniä yksityispakattuja kakkupaloja sekä keksejä. Hän avasi paketit puhtain käsin siinä meidän läsnäollessa ja minä tarjosin omaa käsidesiäni kaikille. Servietin päälle keksi ja konvehti suoraan suuhun. :) Kuohuva pullo poksautettiin myös ja otimme parit, pienet pahvimukilliset juhlajuomaa synttäreiden kunniaksi. (Onneksi olin pyörällä!) Istuimme kaikki kaukana toisistamme juttelimme ja söimme herkkuja. Alkoi jo pikkuhiljaa tuntua 'normaalilta'...

Toinen kurssi jonka olen aloittanut jo viime syksynä, on jatkunut jo jonkun aikaa, kerran viikossa Skypen välityksellä. Juttelemme mukavia ja yritämme rentoutua kaiken keskellä. Varsinkin ensi alkuun se joka viikkoinen Skype-sessio oli niin mukavaa ja sitä odotti koko alkuviikon. Toki vieläkin se on mukavaa :D, mutta ensimmäisinä kertoina oli tuikitärkeämpää. Meillä on keskenään hyvää huumoria, mutta voimme keskustella myös vakavista aiheista tai jopa henkilökohtaisista asioista. Tässäkin pieni ryhmä takaa sen, että ihmiset tuntuvat jo vanhoilta tutuilta ja juttua piisaa helposti.

Viime viikolla tilasimme pizzaa sekä salaattia ja kävin muksujen kanssa ne hakemassa paikan päältä. Tämä ravintola on ollut yksi meidän koko perheen lemppareista ja ravintolan omistaja on mukava nuori mies, joka aina kohteliaasti juttelee kaikkien asiakkaidensa kanssa (ja tarjoaa ilmaiset jädet lapsille!). Aiemmin olin ostanut pari lahjakorttia tästä ravintolasta ja annoimme lahjaksi ystäviemme lapsille. Jos jotenkin voin tukea näitä paikallisia yrittäjiä niin teen sen erittäin mielelläni. Olen ajatellut myös sitä, että omille muksuille ostaisin myös samat lahjakortit synttärilahjaksi. Heillä on nimittäin hyvän ruoan lisäksi aivan huikeita jäätelöannoksia jotka ovat kaikkien lasten mieliin. Ja ne saa myös pahvikipossa mukaan. :)

Pikkuhiljaa olen alkanut miettiä myös lasten syntymäpäiväjuhlia. Niihinkään ei ole enää pitkä aika...Olen ajatellut picniciä ulkona, puistossa pelaillen ja leikkien. Tällä tavoin juhlien, emme kyhjöttäisi sisätiloissa vaan olisimme ulkosalla, raittiissa ilmassa (kunhan ei sataisi rakeita taivaalta tai muuta kivaa...) ja välimatkat muistaen. Ja lapset saisivat kutsua vain muutaman kaverin. Näin olen siis ajatellut, mutta vielä pitää jutella lasten kanssa. He nimittäin haluaisivat ehdottomasti sisäleikkipaikkasynttärit, mutta ensinnäkin en edes tiedä ovatko ne jo auki ja sitten toiseksi, siellä on niin hankala 'valvoa' lapsia. Ja nyt on hygienia ja turvavälit ne tärkeimmät. Mutta tässä on onneksi vielä aikaa ja voimme lasten kanssa miettiä ja suunnitella.



Tässä kuussa on usemman kaverin sekä sukulaisen synttärit.
Kiva laittaa viestiä joka toinen päivä jollekin päivänsankarille. :)


Kesäiset (harmi kyllä harmaa taivas meillä) terkut sinulle! ❤
Miten siellä voidaan
näin torstaiaamuna?

Pionien väri on kuin tehty nojatuolin kanssa, tai toisinpäin.