Miten saada ystäviä Saksassa

Kun muutat ulkomaille tai vaikkapa kotimaassasi tyystin toiselle puolelle maata on aina haikeaa jättää hyvästit läheisille ja ystäville. Ja muuttaessasi uuteen paikkaan toivot tietenkin saavasi jossakin vaiheessa ystäviä edes hyvänpäivän tuttuja. Toki aikuis-iällä se jotenkin tuntuu hieman vaikeammalta (riippu tietenkin henkilöstä/luonteesta), mutta onhan se tietenkin tyystin mahdollista. Kaikki on mahdollista, kun oikein kovasti yrittää.

Olemme asuneet Saksassa jo yli kuusi vuotta. Tässä ajassa olen omasta mielestäni saanut paljon rakkaita ystäviä. Ihmisiä keitä tapaan säännöllisesti, harrastamme yhdessä, lounastamme yhdessä tai vaikkapa opiskelemme saksan kieltä yhdessä. Sellaisia ihmisiä keitä kyllä kovasti ikävöisin, jos muualle muuttaisimme joku päivä. Mutta kyllä minäkin olin niin kovin yksin maahan muuttaessani.

Asia joka helpotti minua, kun muutimme Saksaan oli se, että lapset olivat vielä niin pieniä. Kaikki oli uutta, muuttoruljanssi, kieli, kulttuuri, uuteen kaupunkiin tutustuminen ja siihen päälle vielä taaperoikäiset vilkasliikkeiset ipanat. Kyllä siinä kiirettä piteli! Ei kerinnyt oikein miettiä ihmissuhteita, kun melkein kaikki aika ja energia kului kotitöihin ja lastenhoitoon.

Ennen tänne Saksaan muuttoa olin käynyt paikan päällä vain kerran. Silloin, sillä lyhyellä reissulla minua kuskaili ympäri kaupunkia mieheni sen aikaisen pomon vaimo. Hän oli asunut alueella jo kauan ja tiesi jokaisen kolkan, kaupan ja postikonttorin sekä pankin. Hän neuvoi minua paljon ja ajelutti minua ihan kaikkialle. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Hän auttoi meidät ja varsinkin minut alkuun. Hänen kanssaan ystävystyimme ja tapasimme toisiamme usein teehetkien parissa. Tällä hetkellä hän asuu muualla Saksassa. Mutta ilman hänen seuraansa olisin ollut monesti aika yksin.

Muuttaessani olin myös kuullut (muistaakseni asiasta mainittiin miehelleni), että yhdessä kaupungin monista kahviloista tapaa naisporukka joka viikko kahvin ja rupattelun merkeissä. Tarkoituksena puhua vain englantia, seurustella ja viettää aikaa. Ajatus tuntui todella jännittävältä, vaikka olenkin hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen, puhun myös hyvää englantia, mutta kuitenkin asia silloin jännitti. Mutta otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin säännölliset kahvilakäynnit. Yht'äkkiä huomasin tuntevani kasan uusia ihmisiä ja englantiakin tuli harjoiteltua siinä sivussa, ihan vaivihkaa. ;) Tapaan näitä ihania rouvia vielä tänäkin päivänä ja järjestämme toisiaan illallisia yhdessä. (Tässä juuri uutta dinneriä järjestellessä...)

Noh, mutta on muitakin tapoja tavata ihmisiä. Kuten esimerkiksi pienen hetken asuttuasi kutsut miehesi työkaverit perheineen tupaantulijaisiin sekä lasten syntymäpäiville! Pian huomaat tuntevasi ihmiset miehesi työpaikalta, heidän herttaiset puolisot ja lapset. Ihmiset tutustuvat toisiinsa paremmin ja paremmin ja pian huomaat istuvasi grillijuhlissa, syntymäpäivillä tai missä tahansa. Kunhan olet itse sen verran rohkea, että olet ottanut sen ensiaskeleen. Toki kaikkien kanssa ei synkkaa tai muuten mieltymykset ovat erilaisia, mutta aina voi kokeilla kepillä jäätä, ja ehkä jonkun ajan kuluttaa kemiat pelaa yhteen niin himskatin hyvin. Ei voi tietää, jos ei kokeile.

Ja kun Saksaan muutetaan on opittava sitä kieltä. Ja kieltä et välttämättä opi vain saippuasarjoja kotona tuijotellen vaan pitää mennä kursseille. Ja siellä viikoittain/päivittäin istut pähkäilemässä kymmenen muun ihmisen kanssa saksan kielen erikoisuuksia ja huomaat taas tutustuneesi uusiin ihmisiin. Kielikurssilla kaikilla on sama päämäärä ja tavataan säännöllisesti, on enemmän kuin helppoa saada sitä kautta kavereita. Yhdessä voidaan koulupäivän jälkeen kupposen äärellä toistaa päivällä opittuja uusia kielioppisääntöjä. Tapaan päivittäin lasten koulun pihalla ihmisiä keihin olen tutustunut kielikursseilla! On oikeasti hassua, jos ei edes yhtään heistä törmäisi. ;)

En sano, että kaikkien on toimittava kuten minä olen toiminut (lue ylhäältä), mutta enemmänkin muistutuksena vaikkapa ulkomaille muuttajille, että vaihtoehtoja on! Ja kaikkien ei tietenkään tarvitse harrastaa 8 urheilulajia vain sen tähden, että jokaisesta paikasta saisi taas tukon kavereita. En minäkään jokaisen saksan kurssilla tapaamieni ihmisten paras kaveri ole tai samalla kuntosalilla käyvät ihmiset ovat enemmänkin hyvän päivän moikkaustuttuja, mutta tulee ainakin itselle hyvä mieli siitä, että tuntee ihmisiä ja tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon. Ei ole yksin tai ulkopuolinen. Saksalaisissa on tietysti se hyvä puoli, että hehän morjestavat vaikkei tulisi tuttukaan henkilö vastaan. Joidenkin mielestä ihan turhaa, mutta minulle tästä kohteliaasta tavasta tulee vain hyvä mieli.

Ulkomaille muutossa on myös toki ikäviäkin puolia, mutta yksi niistä ikävimmistä on se, että ihmissuhteet saattavat sinne kotimaan suuntaan muuttua täysin. Jos käy hyvin, et edes huomaa sitä tuhansien kilometrien eroa tai jopa mannerten välistä gäppiä ystäväsi ja sinun välillä. Kun sitä ei vaan ole. Koska mikään ei ole muuttunut. Viestit ja kuvat sinkoilevat sinne tänne ihan niin kuin ennenkin. Itse en ole valitettavasti ollut näin onnekas. Monet ystävyyssuhteet ovat suorastaan kuivuneet kasaan ja olen siitä hyvin pahoillani. En tiedä onko syynä ollut pelkästään muutto vai olemmeko vain sittenkin olleet ihmisinä liian erilaisia. Toki sanotaan, että hyvässä ystävyyssuhteessa voi olla taukojakin näkemisessä tai yhteydenotossa, mutta mielestäni sen kyllä tuntee sisällään, jos jokin on muuttunut. Eikä pidä asioita liikaa vatvoakaan, ne on mitä ne on.



Nyt tuli vähän pidempi, funtsauspostaus jossa ei ehkä ollut punaista lankaa, saati harmainta hajua. Mutta toivottavasti joku jaksoi lukea postauksen loppuun. Enkä edes osaa sanoa, että auttoiko tämä edes samoissa elämäntilanteessa olevia! :D


Hyvää illanjatkoa Sinulle :)

Sitruunakakku

Kun on tulossa ystäviä kylään leivotaan tietysti jotakin. Tällä kertaa uuniin sujahti sitruunakakku, helppo, maukas kakku teen kera syötäväksi. Hedelmävadills makoili muutamat sitruunat niin siitä se ajatus sitten lähti. Kakkureseptin löysin Myllyn Paras -nettisivuilta.

3 munaa
2½ dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl sitruunamehua
150 g voi- tai margariinisulaa
1 sitruunan raastettu kuori
(sitruunaesanssia)


Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos vaahtoon vuorotellen nesteiden ja rasvan kanssa. Lisää hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina rasvattuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 45 min.

Ohje, KLIK!

(Myllyn Paras)

Kermainen katkarapupasta

Maukas, simppeli ruoka!

Launtai-illan ruoka kuvissa eli kermainen katkarapupasta.

Ohje, KLIK!

(Iltasanomat, Ruokala)

400 g fusillipastaa

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

1 punainen chili (käytin chilijauhetta)

1 rkl ruokaöljyä

2 dl ruokakermaa

150 g:n pikari ranskankermaa (tämän unohdimme!)

½ sitruunan puristettu mehu

100 g kirsikkatomaatteja (laitoin paaljon enemmän :D)

suolaa ja pippuria

300 g katkarapuja (ja katkarapujakin paaaljon enemmän!)


Laita pasta kiehumaan.

Hienonna sipulit ja chilit. 

Kuullota niitä öljyssä isossa kasarissa hetki. 

Lisää kermat, sitruunanmehu ja puolitetut kirsikkatomaatit. 

Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pari minuuttia.

Lisää mukaan sulaneet katkaravut ja kuumenna. 

Siivilöi kypsä pasta ylimääräisestä vedestä 

ja lisää kastikkeen joukkoon.

Lauantainen kattaus

Kammottavia, kammottavia uutisia Suomen Turusta ja niin mekin täällä Saksassa 

olemme olleet netin äärellä ja lukeneet paljon tapahtuneesta. Turussa asuu tai työskentelee paljon meidän tuttujamme ja mm. eräs ala-asteaikainen ystäväni myös. Ja vaikka kaupunki on meille mieheni kanssa hyvin tuttu paikka, niin ehkä enemmän tapahtuneessa järkytti se, että se tosiaan tapahtui meidän koto-Suomessa! Kyllä olemme aina pitäneet maatamme niin turvallisena. Toki onhan se sitä vieläkin moneen muuhun maailmankolkkaan verrattuna. Mutta on niin surullista lukea tällaisia uutisia, miettiä niitä kaikkia ihmisiä siellä keihin tämä on vaikuttanut omakohtaisesti.

Nyt postauksessa vain kuvia eiliseltä, kattauksesta. 

Kirjoitellaan ensi viikolla jotain enemmän. 

Turvallista sunnuntaita kaikille, pidetään toisistamme huolta.

-A-

p.s. Ja tietysti Turkua aiemmin tapahtunutta Barcelonan-iskuakin olemme miettineet ja surreet...

Kreikkalainen salaatti + Kreetan tuliainen + ostosvinkki

Nyt pieni vinkkivitonen kaikille salaattien ja varsinkin fetajuuston ystäville! En nyt sano olevani ensimmäinen maailmassa :D :D joka tätä kehuu, mutta aion kuitenkin muidenkin ohella kehua! Elikkäs Saksa-kaupassa eli Lidlissä (olen kuullut tuon termin joskus jossain) myydään hirmuhyvää fetajuustoa! Myydään sellaisessa isohkossa muovirasiassa jossa on uudestaan suljettava kansi. Voi toki olla, että ko. tuote on vain teemaviikoilla myynnissä, mutta kannattaa tsekata ja kokeilla, jos 

tällaisesta juustosta pitää. Meidän koko perhe tykkää fetajuustosta ja tulee syötyä usein. Ja nyt tietysti Kreikan-lomalla se oli yksi niistä ruokailujen kulmakivistä. ;)

Meillä on myös monta kreikkalaista ystävää ja he kaikki pitävän Lidlin tuotteesta ja ostavat itsekin. 

Elleivät käy ostoksilla erikoisliikkeissä.

Kuvissa esiintyy myös oreganopussi jonka ostimme Kreetalta. Ihana viimesilaus 

salaatin päälle ja minä laitoinkin sitä ihan reilusti!

Meidän salaatista puuttui sipuli sekä oliivit. Mustat Kreikasta tuodut oliivit olin 

laittanut tarjolle erikseen. Niitäkin syömme usein, kun kumpikin pidämme niistä 

koooovin paljon.... ;)

Maailman paras pannari

Pannarin ohje, KLIK!

(Kotikokki)

4 dl vehnäjauhoja  1 ½ dl sokeria  1 tl leivinjauhetta  1 tl suolaa  1 tl vaniljasokeria  8 dl maitoa  2 kananmunaa  100 g sulatettua margariinia  Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat sekä sulatettu, jäähtynyt margariini. Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia.

On kyllä niin mahdottoman maukasta....omnonnomnam.....

Hampurilaista huuleen!

Hampurilaissämpylöitä

jauheliha-/kasvispihviä 

pihvitomaattia

jäävuorisalaattia

ketsuppi + majo

paistettua punasipulia

Lisukkeeksi Lidlin kurkkusalaatti

Tällaista hyvin, hyvin iisiä iltaruokaa oli meillä taannoin. Pakasteranskiksista mies ei oikein välitä 

niin niitä ei nyt ollut. Oli siis huomattavasti terveellisempi näin...hehhe ;)

Huomenta vaan Sinulle!

:)