maanantai 19. helmikuuta 2024

Sämpylät kuuluvat saksalaiseen aamuun













Sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen riensimme leipomoon nälkäisinä noutamaan aamupalaa eli sämpylöitä. Arvoimme hetken, että menisimmekö aamiaiselle kahvilaan jossa on ihan maittava, hyvä buffet vai ostaisimmeko vain tuoreet sämpylät kotiin ja nauttisimme aamiaisesta ihan kotona. Oli hyvä valinta tulla kotiin koska melko pian syömisen jälkeen tajusimme, että uimahalli ei olisi kovin pitkään auki ja olimme jo aiemmin päättäneet mennä pulikoimaan. Eli pieni hetki sämpylöiden ja teen juomisen (miehelle iso kuppi kahvia) jälkeen ajoimme koko perheen voimin uimaan meidän kotikaupunkimme halliin. 

Paikka ei ollut tupasen täynnä, mikä oli ihme koska mielestäni sunnuntait ovat aina olleet ruuhkaisinta aikaa uimahallissa. Lapset nauttivat olostaan, sukeltelivat kovasti ja kävivät hyppäämässä 3 metristä. He uivat todella hyvin ja todella pitävät uimisesta. Kesällä Suomessa käymme järvessä ja maauimaloissa ja uiminen on koko perheen kiva harrastus. Uimataito on hyvä taito.

Mutta mitä niihin sämpylöihin tulee....hmmmm. Saksalaiset sämpylät ovat herkullisia, hyvän tuoksuisia, koukuttavia ;) ja kuuluvat oleellisena osana aamiaiseen arkena ja sunnuntaina. Saksassa on myös olemassa sämpylätakseja, mutta tästä en ole ottanut sen enempää selvää! Mutta ymmärrän kyllä, että tuoretta vehnäsämpylää on saatava, milloin ja missä vain, kun nälkä yllättää.


Minun sämpylän väliin ei tule hilloa eikä nutellaa, mutta juustoa tulee ja kurkkua sekä tomaattia. :)


Mitä sinun viikkoon kuuluu? Töitä? Harrastuksia? Kavereiden tapaamista? Pääsiäisen suunnittelua?

maanantai 12. helmikuuta 2024

Vauvakuvaajan ensimmäinen keikka

Guten Abend!

Vastasynnyttänyt ystävä kysäisi minulta viikonloppuna, että voisinko ottaa kuvia hänen pienokaisesta sekä sukulaisistaan jotka ovat vierailemassa ja vauvaa ihastelemassa. Sovittiin, että menisin tänään iltapäivällä kuvailemaan työpäiväni jälkeen. Tämä ystäväni tiesi kyllä, että kuvaan vain omaksi ilokseni sekä blogiani varten enkä ole mikään ammattilainen. Olin kertonut, että tykkään kovasti valokuvaamisesta, mutta en osaa mitään erikoisia kommervenkkejä. Hän toivoi vain kivoja muistoja albumiin ja hän on kuulemma aina pitänyt kuvistani joita jaan sosiaalisessa mediassa. Olin iloinen ja tietenkin hyvin otettu.

Olin nähnyt vauvelin ja tuoreen äidin vilaukselta muutamaa viikkoa aiemmin. Silloin vaihdoimme kuulumiset nopeasti ruokakaupan kassan luona ja ihmettelimme pikkuriikkistä vaunuissa nukkuvaa kääröä. Miten ihmisenalku voikin olla niin pieni? Olin täysin unohtanut kuinka pieniä meidänkin kaksoset ovat olleet. Ja he olivat syntyessään varsin pieniä. Miten aika rientää. Ja kohta meidän teinit ohittavat minut pituudessa. (En ole itse kyllä mikään pitkä koripalloilija, heh!)

Saimme otettua kivoja kuvia ja kuvattavilla oli omia hyviä ideoita. Meillä oli hauska iltapäivä ja oli ihana päästä sylittelemään vauvaa ja nuuskuttelemaan vastasyntynyttä. Nukkua tuhisi minunkin sylissäni pitkään. Kuvaussession päätteeksi nautimme hyvästä lounaasta sekä söimme juustokakkua. Kyllä kelpasi viettää iltapäivä kameran kanssa. ;)



Löydätkö PlayStation-ohjaimen? :D





 




Kauniin kimpun sain ystävältäni kiitokseksi.


P.s. Monta vuotta sitten eräs toinen ystävä pyysi, että ottaisin kuvat heidän poikansa 1-vuotis juhlissa ja sekin oli oikein mieluisa kunniatehtävä. Heillä oli vielä ulkojuhlat grilliruokineen ja pitopalveluineen. Hienoja muistoja! :)

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Tulppaanit shampanjacoolerissa







Hyvää keskiviikkopäivää! Tämä kaunis lasinen shampanjacooleri on roskislöytö. Löydössäni ei ole mitään vikaa. Siinä ei ole kolhuja, ei ole rikki mistään kohdasta ja tarrakin on vielä jäljellä. (Eli se valmistajan tarra.) En osaa sanoa miksi tämä on päätynyt kierrätyslaatikkoon. Käytän tätä mielelläni kukkamaljakkona koska saan pari, kolme nippua ruusuja tai tulppaaneja tosi kivasti aseteltua ja näyttää tietty kivalta! Eli joskus kannattaa pitää silmät auki...

Lidlin ja Aldin tulppaanit ovat ne kaikista halvimmat ja koska ko. kaupat sijaitsevat aika lähellä, tulee kukatkin roudattua useimmiten sieltä. Olen aina tykännyt Lidlistä enemmän, en oikein tiedä miksi. Ovat kyllä niin samanlaiset konseptit, silti diggaan Lidlistä enemmän. (Kukkien takia voin kyllä mennä mihin tahansa kauppaan...tiedätte jo, että olen kukkahullu!)

Niin ja käynhän minä ihan oikeassa kukkakaupassakin. Minun lempparipaikka muutti parisen vuotta sitten ruokakaupan vierestä muualle ja uusi lokaatio on hieman kauempana. Mutta ehdottomasti pyöräilyn arvoinen kauppa kaikkine kasveineen ja väriloistoineen. (Ja ne kimput joita valmistavat asiakkaiden toiveiden mukaan. Ovat aina upean muhkeita!)



 





Kuten parista kuvasta ehkä näkyy, on joululta jäänyt valtava määrä 
suklaita ja muita nameja. Ei siinä ettemmekö me söisi niitä, mutta 
koska kaikkea on niin älyttömän paljon, olen vienyt osan 
vapaaehtoistyöpaikkani kahvihuoneeseen. Sieltä ovat hävinneet 
aika nopeasti parempiin suihin kahvin juonnin lomassa.




tiistai 6. helmikuuta 2024

Hei, hei täällä taas!

Joululomalta paluu oli siitä ikävä, että pian kotiin palaamisen jälkeen sairastui toinen kaksosista ja heti perään minä. Makasimme kahdestaan x-asennossa kuumeisina meidän makkarin sängyssä ja palvelu toimi moitteettomasti sekä ripeästi ja saimme ruokaa sekä juomaa yläkertaan. Poika tervehtyi ja pääsi kouluun jo muutaman päivän päästä, mutta minä jatkoin vielä sairastelua. Olin aivan rikki 2 viikkoa. En syönyt, enkä juonut, mikään ei oikein maistunut. Todella inhottava flunssa. Kuumekin oli aika korkea. Kun olin jo parempi ja päässyt ihmisten ilmoille olin vielä monta päivää aika väsynyt. Ääni oli matala ja käheä ja nenäliina oli paras ystävä. Ja nessupaketin oli oltava lähellä...

Nyt siis jo ollaan helmikuussa ja koko perhe on terveenä. Oli monta päivää ajatuksissa tulla blogiin kirjoittamaan kuulumisia, mutta se vaan jäi. Anteeksi, pitkästä tauosta!

Tänään olen käynyt aamusta kuntosalilla sekä ruokakaupassa. Tein kotona myöhäisen aamiaisen (monesti ennen kuntosalia en syö mitään) ja katsoin Amazon Primesta uutta sarjaa joka tuntui tosi hyvältä. Mr. ja Mrs. Smith, voin suositella, oikein mukaansatempaava. Tänään vielä iltapäiväteelle kaverin kanssa läheiseen kahvilaan. Kiva vaihtaa taas kuulumisia. Lapsilla on tänään matikkatukiopetusta, ja se ei ehkä ole ihan niin kivaa kuin ystävän tapaaminen kahvilassa...

Ja huomenna pyöräilen vapaaehtoistöihini (olin toki maanantaina myös) ja perjantaina opetan suomea minun ahkeralle oppilaalleni. Olenko muistanut kertoa, että minulla on saksalainen suomenkielen opiskelija? ;)





Mun lempparilevite on vegaaninen luomupunajuuri-piparjuurilevite ja tykkään 
laittaa sitä nimenomaan vaalean paahdetun leivän päälle (joku perusvehnäleipä, 
mutta ei kuitenkaan paahtis). Ja voi, että voisin ahmaista koko purkin kerralla! 

Jos tätä löytyy sinunkin lähikaupasta, suosittelen maistamaan. Koukuttavan hyvää!










P.s. Tänä vuonna en leiponut Runebergin torttuja. Voi olla siksi ei tehnyt mieli leipoa, kun ruunarien suurin ystävä, isoin ahmatti eli mies on työmatkalla eikä siis kotona niitä syömässä. Minä kyllä itsekin pidän niistä, tosi paljon, mutta lapsille ei niin maistu. :)