keskiviikko 30. elokuuta 2017

Tyynyt sängyllä





Tätä postausta kirjotellessa olen jo tovin kuunnellut auton varashälyttimen korkeaa vinguntaa. Joku on nyt liikkunut liian läheisissä tunnelmissa parkkipaikalla...meillä, kun on tapana joko nukkua yöt ikkunat auki tai heti aamulla ensimmäisenä avata ikkunat tuuletusta varten oli tosiaan 'ilo' kuunnella aikamoista musiikkia näin aamusella. Noh, ainakin mahdollinen varas pujahti sitten varmasti pakoon tai mitä lie sitten osunut tuolla läheisellä parkkipaikalla.

Tässä parisen kuvaa meidän sängyn päällä makoilevista uusista tyynyliinoista. Kuvio oli kivan leikkisä ja harmaa pohjaväri sointui kivasti meidän Ellokselta tilattuun (ehkä noin vuosi sitten tilasin äitini kautta) päiväpeittoon. Kuvissa harmaus näyttää hieman erilaiselta, kuin livenä, kuvissa jopa kivempi. :) Tuo päiväpeite on simppeli ja kevyt. Ja koska se on kevyt (taitaa olla puuvilla-/polyesterisekoitusta) se on myös helppo pestä omassa koneessa. Meitä vuosia palvellut virkattu päiväpeite on ollut nyt vierashuoneen sängyllä. Se on kaunista käsityötä, luulisin, miehen äidinäidin tekosia (??), mutta raskas ja hankala pestä. Se on kauniisti esillä vierashuoneen sängyllä. Sitä huonetta, kun ei nukkumiseen tarvita hirveän usein. ;) (Meidän vierashuoneessa on pari isoa Ikean Pax-vaatekaappia mm. talvivaatteita, pyyhkeitä, petivaatteita varten.)

Olemme tilanneet makuuhuoneeseen uuden lipaston. Vanha Iskun lipasto on pienehkö ja se on aikanaan ostettu erään ruokapöydän pariksi ruokailutilaan. Mutta nyt on se pöytäkin päätynyt jo uuteen kotiin niin tämä lipasto myös lähtee jonnekin muualle. Lipasto oli aikanaan Suomen kodissamme ison ruokapöydän vieressä pitäen sisällään mm. serviettejä sekä kattausvälineitä. Makuuhuoneen lipastoksi tämä on ollut ahdas. Varmasti pääsee pian hyvään kotiin. ;)

Lisää makkarikuvia tulossa, kun uutukainen saapuu! Siihen menee kyllä kuulemma vielä muutama viikko. Sitä odotellessa...

Kaunista keskiviikkoa...syyskuu ihan kohta ovella...



maanantai 28. elokuuta 2017

Kestävä kukka

Nyt ei tule muutamaan päivään kotikuvia tai ainakaan olohuonekuvia, tavaroita on nimittäin roudattu muihin huoneisiin ja on sellainen pieni kaaos päällä. Katsotaan, jos loppuviikosta saisin kaikki kamat paikoilleen. Pikkuriikkistä 'remppaa' tiedossa, ei mitään ihmeellistä.

Nyt maanantaille kukkakuvia! Tosin kuvat tällaisista feikkikukista. :D Oli jotenkin niin sievä ja tarpeeksi pitkä (minulla on yksi isohko lasimaljakko olohuoneessa ikkunalaudalla), että parin euron oksa tuli ostettua. Olin katsomassa uusia koristetyynynpäällisiä sängyn päälle ja kukka oli vain bonus-ostos. Joskus bonukset ovat tosi kivoja. ;)

Tänään on keittopäivä ja huomenna on allekirjoittaneen hammaslääkäripäivä. Hah, eivät kyllä mitenkään liity toisiinsa, mutta katsotaan mitä tohtori huomenna sanoo. ;) Täällä Saksassa meillä on ollut tapana käydä 2 x vuodessa hammastarkastuksessa sekä samalla puhdistuksessa. Viimeksi reilun puolisen tuntia kestänyt ikenien ja hampaiden rassaus oli kyllä niin hyvä kokemus, että maksan siitä mieluusti. Ja meikäläinen on pahemman luokan arkajalka, mitä hammaslääkäriin tulee... Nykyinen lääkärimme on kyllä herttainen keski-ikäinen mies jonka luona ei pelota! (Katselen aina lapsiani hammaslääkärin vastaanotolla haavi auki ihaillen. Suunnilleen ohittelevat jonossa, että vain pääsisivät sisään! He myös menevät huoneeseen yksin, äiti lukee lehtiä odotushuoneessa. :D)


Ja nyt kukkakuvat!
Ihanaa päivää.





sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sunnuntain sinappinen salaatti

Hyvää päivää ja terkut sunnuntaimoodista! Just häthätään saatu jotain päälle, tiski- ja pyykkikone hurisevat taustalla, mutta muuten mitään järkevää, aamiaisen lisäksi, en ole saanut aikaan. On hieman väsykin vaikka nukuimme noin puoli yhdeksään. (Lapset heräsivät varmaan seitsemän jälkeen, touhuavat viikonloppuaamuisin omiaan) En ole kyllä tottunut nukkumaan viikonlopppuisin myöhään, sisäinen herätyskello pirisee jo viimeistään kahdeksalta.




Salaattiastiana Brysselistä monta vuotta sitten ostettu värikäs kulho.
Toimme kotiin tuliaisiksi aasialaiskaupasta monta veistä ja tämän muutaman euron kulhon halusin ehdottomasti myös!



Salaattikuvat ovat viime viikolta ja kyseessä on mieheni suuri herkku. Valkoviinietikasta, oliiviöljystä, persiljasta ja dijon-sinapista tehdään pikantti kastike ja on sinapinystävien mieleen.

Salaatissa:

Revittyä rucolaa
Kurkkua
Paprikaa
Paprikalla täytettyjä oliiveja
Broileria

Herkullinen salaatti vaikkapa patongin kera.

Mukavaa sunnuntaipäivää SINULLE! :)

P.s. Unohdin persiljan! Harmi, antaa hyvää makua :)

torstai 24. elokuuta 2017

Teetä ja sitruunakakkua

Nyt tulee muutamia kännykkäkuvia alkuviikolta. Olin tyystin unohtanut ladata järkkärikamerani akun ja eihän sillä sitten kuvia räpsittykään. Onneksi Samsungissa on ihan hyvä kamera, että kehtaan niitä kuvia jaella. ;) 

Kutsuin pitkästä aikaa ystäviäni luoksemme. Joimme teetä ja söimme sitruunakakkua. Oli taas niin mukava rupatella ja oli vierähtänyt aikaa joidenkin ystävien näkemisestä. Pidän myös siitä ajatuksesta, että kutsuessani ystäviä, kaikki saavat mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Aina ei tarvitse kutsua sitä 'tiettyä porukkaa' vaan laajentaa kaikkien piiriä tutustuttamalla uusiin tyyppeihin. :)













Tänään olen ollut DRK:lla (eli SPR) auttelemassa yhden jutun parissa ja siellä vierähtikin tovi. Tänään minulla oli myös lasten kuskaamista harrastuksiin. Viikonloppuna lähialueilla on kaikkea mahdollista ja joissa voisi käydä tutustumassa perheen kesken (mm. tivoli). Toivon mukaan saadaan vain miellyttävä loppukesän keli!



Tässä muutama kahvipöytäkuva, bitte schön ja Gute Nacht!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Ruokakaupan hyllyillä Saksassa

Vieläkin olen aina silloin tällöin hoomoilasena kaupassa. Etsin jotain tiettyä ja löydänkin sitten jotain muuta. Toki niiden viikottain ostettavien tuotteiden löytäminen ei tuota vaikeuksia, mutta kyllä minä jouduin etsimään tovin lemon curdia, kun ei sitä loppujen lopuksi ihan kaikkialla ollut valikoimissa. Meilläpäin ei ole hirmuisoja ruokamarketteja ollenkaan. Suomessa Prismassa käynti onkin sitten jo ihan erilainen kokemus taas. ;)

Meillä kaikilla kansoilla on ne omat omituisuudet tai erikoisuudet. Löytyy niitä samoja tietty ja colajuomat maistuu melko samalta maassa kuin maassa ;), mutta sitten on sellaisia juttuja joihin et törmääkään siellä kotimaassasi. Tai näin ainakin kuvittelee pikkupäässään.

Tässä nyt jotain mitä tuli nopeasti mieleen. Ja minulle saa sitten hihkaista kommenttiboksissa, jos niitä vaikka onkin Suomen kaupoissakin.



  • Nakkeja lasipurkissa
  • Kuorittuja perunoita lasipurkissa
  • Nallenmuotoisia leikkeleitä lapsille (tai Nukkumatti -kuvioin)
  • Sydämenmuotoisia mozzarellapalloja
  • Värjättyjä kananmunia vuoden ympäri
  • Kahvi on kallista suhteessa Suomen hintoihin
  • Jalkapallokuvioituja sämpylöitä (vehnäsämpylöitä ostetaan muutenkin todella paljon)
  • Leipätiskin luona on viipalointikone, voit valita leipäviipaaleesi paksuna, ohuena tai siltä väliltä
  • Rullalle käärittyjä makkaroita (lapset kutsuvat 'etanamakkaroiksi')
  • Vauvoille omat mehut ja keksit, vauvoille myös omat teet (siis vauvoille)
  • Paljon luomua, kaikessa mahdollisessa
  • Kurkut ilman suojamuovia (kuin esim. Suomessa muoviin käärityt) :D
  • Ei tilliä! :D Tätä aina etsitään kissojan ja koirien kanssa! (Ei ole niin yleinen yrtti Saksassa) 
  • Mikroateriat eivät omasta mielestäni ole kovin iso juttu täällä. 





Mutta kyllä sitä oppii ne oman lähikaupan valikoimat sitten jossain vaiheessa. ;) 
Silloin kyllä menee sormi suuhun, jos ovatkin vaihtaneet järjestystä! Apua!
:D 



tiistai 22. elokuuta 2017

Miten saada ystäviä Saksassa

Kun muutat ulkomaille tai vaikkapa kotimaassasi tyystin toiselle puolelle maata on aina haikeaa jättää hyvästit läheisille ja ystäville. Ja muuttaessasi uuteen paikkaan toivot tietenkin saavasi jossakin vaiheessa ystäviä edes hyvänpäivän tuttuja. Toki aikuis-iällä se jotenkin tuntuu hieman vaikeammalta (riippu tietenkin henkilöstä/luonteesta), mutta onhan se tietenkin tyystin mahdollista. Kaikki on mahdollista, kun oikein kovasti yrittää.

Olemme asuneet Saksassa jo yli kuusi vuotta. Tässä ajassa olen omasta mielestäni saanut paljon rakkaita ystäviä. Ihmisiä keitä tapaan säännöllisesti, harrastamme yhdessä, lounastamme yhdessä tai vaikkapa opiskelemme saksan kieltä yhdessä. Sellaisia ihmisiä keitä kyllä kovasti ikävöisin, jos muualle muuttaisimme joku päivä. Mutta kyllä minäkin olin niin kovin yksin maahan muuttaessani.

Asia joka helpotti minua, kun muutimme Saksaan oli se, että lapset olivat vielä niin pieniä. Kaikki oli uutta, muuttoruljanssi, kieli, kulttuuri, uuteen kaupunkiin tutustuminen ja siihen päälle vielä taaperoikäiset vilkasliikkeiset ipanat. Kyllä siinä kiirettä piteli! Ei kerinnyt oikein miettiä ihmissuhteita, kun melkein kaikki aika ja energia kului kotitöihin ja lastenhoitoon.

Ennen tänne Saksaan muuttoa olin käynyt paikan päällä vain kerran. Silloin, sillä lyhyellä reissulla minua kuskaili ympäri kaupunkia mieheni sen aikaisen pomon vaimo. Hän oli asunut alueella jo kauan ja tiesi jokaisen kolkan, kaupan ja postikonttorin sekä pankin. Hän neuvoi minua paljon ja ajelutti minua ihan kaikkialle. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Hän auttoi meidät ja varsinkin minut alkuun. Hänen kanssaan ystävystyimme ja tapasimme toisiamme usein teehetkien parissa. Tällä hetkellä hän asuu muualla Saksassa. Mutta ilman hänen seuraansa olisin ollut monesti aika yksin.

Muuttaessani olin myös kuullut (muistaakseni asiasta mainittiin miehelleni), että yhdessä kaupungin monista kahviloista tapaa naisporukka joka viikko kahvin ja rupattelun merkeissä. Tarkoituksena puhua vain englantia, seurustella ja viettää aikaa. Ajatus tuntui todella jännittävältä, vaikka olenkin hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen, puhun myös hyvää englantia, mutta kuitenkin asia silloin jännitti. Mutta otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin säännölliset kahvilakäynnit. Yht'äkkiä huomasin tuntevani kasan uusia ihmisiä ja englantiakin tuli harjoiteltua siinä sivussa, ihan vaivihkaa. ;) Tapaan näitä ihania rouvia vielä tänäkin päivänä ja järjestämme toisiaan illallisia yhdessä. (Tässä juuri uutta dinneriä järjestellessä...)

Noh, mutta on muitakin tapoja tavata ihmisiä. Kuten esimerkiksi pienen hetken asuttuasi kutsut miehesi työkaverit perheineen tupaantulijaisiin sekä lasten syntymäpäiville! Pian huomaat tuntevasi ihmiset miehesi työpaikalta, heidän herttaiset puolisot ja lapset. Ihmiset tutustuvat toisiinsa paremmin ja paremmin ja pian huomaat istuvasi grillijuhlissa, syntymäpäivillä tai missä tahansa. Kunhan olet itse sen verran rohkea, että olet ottanut sen ensiaskeleen. Toki kaikkien kanssa ei synkkaa tai muuten mieltymykset ovat erilaisia, mutta aina voi kokeilla kepillä jäätä, ja ehkä jonkun ajan kuluttaa kemiat pelaa yhteen niin himskatin hyvin. Ei voi tietää, jos ei kokeile.

Ja kun Saksaan muutetaan on opittava sitä kieltä. Ja kieltä et välttämättä opi vain saippuasarjoja kotona tuijotellen vaan pitää mennä kursseille. Ja siellä viikoittain/päivittäin istut pähkäilemässä kymmenen muun ihmisen kanssa saksan kielen erikoisuuksia ja huomaat taas tutustuneesi uusiin ihmisiin. Kielikurssilla kaikilla on sama päämäärä ja tavataan säännöllisesti, on enemmän kuin helppoa saada sitä kautta kavereita. Yhdessä voidaan koulupäivän jälkeen kupposen äärellä toistaa päivällä opittuja uusia kielioppisääntöjä. Tapaan päivittäin lasten koulun pihalla ihmisiä keihin olen tutustunut kielikursseilla! On oikeasti hassua, jos ei edes yhtään heistä törmäisi. ;)

En sano, että kaikkien on toimittava kuten minä olen toiminut (lue ylhäältä), mutta enemmänkin muistutuksena vaikkapa ulkomaille muuttajille, että vaihtoehtoja on! Ja kaikkien ei tietenkään tarvitse harrastaa 8 urheilulajia vain sen tähden, että jokaisesta paikasta saisi taas tukon kavereita. En minäkään jokaisen saksan kurssilla tapaamieni ihmisten paras kaveri ole tai samalla kuntosalilla käyvät ihmiset ovat enemmänkin hyvän päivän moikkaustuttuja, mutta tulee ainakin itselle hyvä mieli siitä, että tuntee ihmisiä ja tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon. Ei ole yksin tai ulkopuolinen. Saksalaisissa on tietysti se hyvä puoli, että hehän morjestavat vaikkei tulisi tuttukaan henkilö vastaan. Joidenkin mielestä ihan turhaa, mutta minulle tästä kohteliaasta tavasta tulee vain hyvä mieli.

Ulkomaille muutossa on myös toki ikäviäkin puolia, mutta yksi niistä ikävimmistä on se, että ihmissuhteet saattavat sinne kotimaan suuntaan muuttua täysin. Jos käy hyvin, et edes huomaa sitä tuhansien kilometrien eroa tai jopa mannerten välistä gäppiä ystäväsi ja sinun välillä. Kun sitä ei vaan ole. Koska mikään ei ole muuttunut. Viestit ja kuvat sinkoilevat sinne tänne ihan niin kuin ennenkin. Itse en ole valitettavasti ollut näin onnekas. Monet ystävyyssuhteet ovat suorastaan kuivuneet kasaan ja olen siitä hyvin pahoillani. En tiedä onko syynä ollut pelkästään muutto vai olemmeko vain sittenkin olleet ihmisinä liian erilaisia. Toki sanotaan, että hyvässä ystävyyssuhteessa voi olla taukojakin näkemisessä tai yhteydenotossa, mutta mielestäni sen kyllä tuntee sisällään, jos jokin on muuttunut. Eikä pidä asioita liikaa vatvoakaan, ne on mitä ne on.



Nyt tuli vähän pidempi, funtsauspostaus jossa ei ehkä ollut punaista lankaa, saati harmainta hajua. Mutta toivottavasti joku jaksoi lukea postauksen loppuun. Enkä edes osaa sanoa, että auttoiko tämä edes samoissa elämäntilanteessa olevia! :D


Hyvää illanjatkoa Sinulle :)




Sitruunakakku

Kun on tulossa ystäviä kylään leivotaan tietysti jotakin. Tällä kertaa uuniin sujahti sitruunakakku, helppo, maukas kakku teen kera syötäväksi. Hedelmävadillä makoili muutamat sitruunat niin siitä se ajatus sitten lähti. Kakkureseptin löysin Myllyn Paras -nettisivuilta.



















3 munaa
2½ dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl sitruunamehua
150 g voi- tai margariinisulaa
1 sitruunan raastettu kuori
(sitruunaesanssia)


Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos vaahtoon vuorotellen nesteiden ja rasvan kanssa. Lisää hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina rasvattuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 45 min.


Ohje, KLIK!

maanantai 21. elokuuta 2017

Kermainen katkarapupasta






Maukas, simppeli (arki)ruoka!





Lauantai-illan ruoka kuvissa eli kermainen katkarapupasta.

Ohje, KLIK!








400 g fusillipastaa
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili (käytin chilijauhetta)
1 rkl ruokaöljyä
2 dl ruokakermaa
150 g:n pikari ranskankermaa (tämän unohdimme!)
½ sitruunan puristettu mehu
100 g kirsikkatomaatteja (laitoin paaljon enemmän :D)
suolaa ja pippuria
300 g katkarapuja (ja katkarapujakin paaaljon enemmän!)


Laita pasta kiehumaan.

Hienonna sipulit ja chilit. 
Kuullota niitä öljyssä isossa kasarissa hetki. 

Lisää kermat, sitruunanmehu ja puolitetut kirsikkatomaatit. 
Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pari minuuttia.

Lisää mukaan sulaneet katkaravut ja kuumenna. 
Siivilöi kypsä pasta ylimääräisestä vedestä 
ja lisää kastikkeen joukkoon.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Lauantainen kattaus
















Kammottavia, kammottavia uutisia Suomen Turusta ja niin mekin täällä Saksassa 
olemme olleet netin äärellä ja lukeneet paljon tapahtuneesta. Turussa asuu paljon meidän tuttujamme ja mm. eräs ala-asteaikainen ystäväni myös. Ja vaikka kaupunki on meille mieheni kanssa tuttu paikka, niin ehkä enemmän tapahtuneessa järkytti se, että se tosiaan tapahtui meidän koto-Suomessa! Kyllä olemme aina pitäneet maatamme niin turvallisena. Toki onhan se sitä vieläkin moneen muuhun maailmankolkkaan verrattuna. Mutta on niin surullista lukea tällaisia uutisia, miettiä niitä kaikkia ihmisiä siellä keihin tämä on vaikuttanut omakohtaisesti.


Nyt postauksessa vain kuvia eiliseltä, kattauksesta. 
Kirjoitellaan ensi viikolla jotain enemmän. 

Turvallista sunnuntaita kaikille, pidetään toisistamme huolta.

-A-




p.s. Ja tietysti Turkua aiemmin tapahtunutta Barcelonan-iskuakin olemme miettineet ja surreet...

perjantai 18. elokuuta 2017

Kreikkalainen salaatti + Kreetan tuliainen + ostosvinkki

























Nyt pieni vinkkivitonen kaikille salaattien ja varsinkin fetajuuston ystäville! En nyt sano olevani ensimmäinen maailmassa :D :D joka tätä tuotetta kehuu, mutta aion kuitenkin muidenkin ohella kehua! Elikkäs Saksa-kaupassa (olen kuullut tuon termin joskus jossain) eli Lidlissä myydään hirmuhyvää fetajuustoa! Juusto on pakattu isohkoon muovirasiaan jossa on uudestaan suljettava kansi. (Voi toki olla, että ko. tuote on myynnissä vain teemaviikoilla, mutta kannattaa tsekata ja kokeilla, jos 
tällaisesta juustosta pitää.) Meidän koko perhe tykkää fetajuustosta ja sitä tulee syötyä varsin usein. Ja nyt tietysti Kreikan-lomalla se oli yksi niistä ruokailujen kulmakivistä. ;)

Meillä on myös muutamia kreikkalaisia ystäviä ja he kaikki pitävät Lidlin fetasta. 


Kuvissa esiintyy myös oreganopussi jonka ostimme Kreetalta. Ihana viimesilaus 
salaatin päälle ja minä laitoinkin sitä ihan reilusti!

Meidän salaatista puuttuivat sipuli sekä oliivit. Mustat Kreikasta tuodut oliivit 
laitoin tarjolle erikseen. Niitäkin syömme aika usein, minä sekä mies pidämme niistä kumpikin tosi paljon.





torstai 17. elokuuta 2017

Maailman paras pannari



Pannarin ohje, KLIK!







4 dl vehnäjauhoja 
1 ½ dl sokeria 
1 tl leivinjauhetta 
1 tl suolaa 
1 tl vaniljasokeria 
8 dl maitoa 
2 kananmunaa 
100 g sulatettua margariinia 


Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat sekä
sulatettu, jäähtynyt margariini.
Kaada taikina leivinpaperille uunipellille
ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia.






On kyllä niin mahdottoman maukasta....omnonnomnam.....



Hampurilaista huuleen!
















Hampurilaissämpylöitä
jauheliha-/kasvispihviä 
pihvitomaattia
jäävuorisalaattia
ketsuppi + majo
paistettua punasipulia

Lisukkeeksi Lidlin kurkkusalaatti



Tällaista hyvin, hyvin iisiä iltaruokaa oli meillä taannoin. Pakasteranskiksista mies ei oikein välitä 
niin niitä ei nyt ollut. Oli siis huomattavasti terveellisempi näin...hehhe ;)




Huomenta vaan Sinulle!
:)

tiistai 15. elokuuta 2017

Uusi kouluvuosi ja uudet kujeet

Kun nyt on koulu alkanut voi taas hieman huokaista helpotuksesta. On se omanlainen rupeama ostaa kaikki koulutarvikkeet ja psyykata lapset (enemmänkin itsensä...) valmistautumaan uuteen kouluvuoteen. Tiesimme, että luokanvalvojat eivät olleet vaihtumassa, mutta koulun pitkäaikainen rehtori oli jäämässä eläkkeelle. Ennen lomalaitumille painumista lapset (ovat koulun kuorossa) esiintyivät pariinkin otteeseen koulussa, isot läksiäisjuhlat eläkkeelle jäävälle järjestettiin koulun tiloissa. Oli kyllä hienoa nähdä koulun piha täynnä juhlavieraiden autoja, pitopalvelun häsäämässä kuohuviinilasien ja herkullisten tarjottavien kanssa, kun itse tiesit kahden lapsesi olevan siellä esiintymässä. Olin kyllä hyvin ylpeä. (Itse en ole lainkaan musikaalinen, pidän sitä oivana tilaisuutena lapsille, kun saavat esiintyä koulun kuoron kanssa. Opettaa varmasti itseluottamusta ja rohkeutta, kaikkea muutakin.)

Ennen koulun alkua pitää tosiaan varmistaa, että jokainen kynä, viivotin ja vihko on hankittu ja vielä oikeanlaiset. Kirjat on tilattu kirjakaupasta ja ne on muistettu hakea! ;) Onko reppu vielä kondiksessa ja kouluvaatteita tarpeeksi. Lenkkarit tuli hankittua Suomen reissulta ja vanhat reput menevätkin vielä ainakin joululomaan asti. Kuten olen aiemminkin maininnut tämä reppu-gate on kyllä varsinainen harmaiden hiusten aiheuttaja. Lapsille suositellaan Schulranzenia joka on sellainen laatikkomallinen, hyvin tukeva, pystyssä pysyvä reppumalli. Ne ovat myös hyvin kalliita. Maksavat parhaimmillaan yli sata euroa, joten silloin haluavat ostaa hyvän etkä mitään pilipalia. Joskus kauppaan kuuluu samaa kuosia olevat Sporttasche eli pussukka liikkavaatteille, penaali ja lompakko. Vaikka hinta on korkea, lompakon sisältä ei löydy seteliä saati lahjakorttia...

Merkkivaatehömpötystä en tunnusta huomaavani täällä. Ovatko lapset sitten niin pieniä, kaupunki pieni vai mikä, mutta ihan kaikenlaisissa pöksyissä koulussa 'voi olla'. Meidän lapset eivät tosin edes tiedä merkkivaatteista mitään, saati heidän kaverinsa. Kouluun voi mennä vitosen alefarkuissa tai marketin hupparissa. Olen miettinyt tätä paljon ja huokaissut helpotuksesta, että täällä on näin. Toki asiat muuttuvat ja lapsetkin kasvavat, katsotaan sitten taas muutaman vuoden päästä, että mikä on homman nimi. Nyt ainakin ihan taviskledjut, mutta kivat sellaiset kelpaa. :)

Pian onkin jo ensimmäinen vanhempainilta ovella ja muustakin syyslukukauden ohjelmista oli tullut jo tietoa. Viime viikolla koulussa taisi olla joku esitys, en muistanut kysyä tarkemmin lapsilta mitä siellä oli.

Kunhan kaikilla, pienillä ja isoilla koululaisilla on mukava olla koulussa ja hyvä mieli (pari, kolme kaveria edes) niin eihän sitä muuta voi toivoa. Ja, että se markettihupparikin kelpaa. ;)





Krysanteemi






Pieni krysanteemi kaupasta, autotallista harmaa ruukku ja pihalle terassin pöydälle! 


Isossa ruukussa majailee pieni kuusi joka ei itseasiassa enää ole niin pieni kuin ostettaessa. On hyvin kasvanut vaikka ruukussa onkin. Sen juurella muratti tai vastaava näyttäisi tosi kivalta. Tai sitten odotan suosiolla syksyyn ja laitan kanervia kaveriksi. 

Pienet asetelmat, olkoot sitten kukkia tai mitä vaan, ovat minun juttuni. Takapihaakin on kiva kaunistaa ruukuilla vaikka senhän näkee vain meidän perhe! :D Mutta tottakai pitää olla jotain sievää, ihan oman perheen iloksi.

:)

Mukavaa viikkoa Sinulle, 
millaiset myräkät sinne teille sattui viikonloppuna?
Toivottavasti kaikilla asiat ihan hyvin. 






maanantai 14. elokuuta 2017

Taas punaista keittiössä (äitienpäivälahjani)









Viikonloppuna olimme mm. maauimalassa uimassa. (Ja olimme siellä melkein keskenämme. Sää ei ollut mitä parhain uinnille. Oli aika navakka tuuli vaikka välillä pilvien lomasta aurinko paistelikin.) Ajelimme myös lähikaupunkiin markkinoille. Ja miehen työtuttava järjesti grillijuhlat joihin meidänkin kööri osallistui. 

Onneksi heidän takapihallaan on suuri katettu terassi niin olimme mukavasti suojassa. Juhlien emäntä on todella taitava kokki ja erilaiset salaatit olivat hyvin maukkaita. Pidän kovasti siitä, kun ihmiset käyttävät erilaisia raaka-aineita ja mausteita ihan vaikka salaattia tehdessään, maistuvat niin erilaiselta ja paremmalta kuin kotona, heh! Kakkuakin oli tarjolla ja sen täytteenä oli jotain vanukkaan tapaista. Aika makeaa, mutta herkullista. 

Heidän vanhempi poikansa aloitti juuri ensimmäisen luokan samassa koulussa, kuin missä meidänkin muksut ovat. Kiittelin tänään koulun pihalla mukavista iltamista. Pitäisi varmaan itsekin järjestää jotain grillipartyn tynkää, mutta vain pienelle poppoolle. Meillä kun tuota istumatilaa on tällä hetkellä varsin rajoittuneesti, ehkä kuudelle hengelle vain. Mutta katsotaan, katsotaan. Olemme joskus aika extempore-järjestäjiä!


Lapset ottivat koulun jälkeen hyvin rennosti vaikka kuinka patistin läksyjen pariin. Mutta nyt sentään tehtävät jo valmiina! Joskus siinä vaan menee aikansa. ;)

Kuvailin keittiössä ihan muita juttuja ja päätin sitten ottaa pari kuvaa tästä punaisesta keittiöapulaisestani eli vaa'asta. Se oli lasten valinta läheisestä keittiötavaraliikkeestä minulle äitienpäivälahjaksi. :) Toisella puolella kello ja toisella puolella vaaka. Entinen keittiövaakani (Grundig) alkoi käyttäytymään oudosti, vaikka kuinka vaihdoin uudet paristot moneen kertaan. Ehkä oli mennyt rikki vaikkei vanha ollutkaan. Harmi, kun nykypäivänä laitteet eivät kestä niin kauan kuin entisaikaan. Juuri samaisesta aiheesta keskustelin kaverien kanssa. Ennen oli kestävämpiä laitteita, nyt imurit joudutaan vaihtamaan uusiin joka vuosi...


Mutta nyt vaikkapa ulos kukkia kastelemaan. Terassilla majailevat kukat, kun eivät saa sadesuihkua taivaalta käsin!