-

-

perjantai 30. syyskuuta 2016

'Laiskan salaatti'







Joskus ei jaksa pilkkoa ja kuoria montaa sorttia, pestä 
ja huuhdella, raastaa ja kuutioida. Silloin kun ei jaksa
väsätä salaattia tulee kysymykseen dippivihannekset 
(ja se dippi...). 

Raikkaat värikkäät dipattuina vaikkapa 
hummukseen....omnomnomnom


tai helpoin vaihtoehto: Suomesta roudattuja
dippijauheita. ;)


Mukavaa viikonloppua, 
rouskutellaan ja popsitaan vihanneksia!!


tiistai 27. syyskuuta 2016

Pyöräillään

Olen varmasti maininnut jo aiemmin siitä, että ainakin minun näkemykseni mukaan saksalaiset ovat kovia pyöräilemään. Vauvasta vaariin pyyhälletään tukka hulmuten (aika moni kyllä viitsii käyttää pään suojana kypärää, valitettavasti monet lapset kyllä pyöräilevät ilman...) kaupungilla. Ohjaustangoissa roikkuu melkein aina se värikäs Reisenthelin fillarikori! Kai se on se saksalainen merkki tai muuten vaan hyvin värikäs, hauska design joka viehättää. Mutta on enemmänkin sääntö kuin poikkeus kulkea Reisenthel näkösällä. Sähköpyöriä näkee myös valtavan paljon. Vanhempi väki suosii sähköllä kulkevia, mutta näkee nuoremmallakin sukupolvella. Helpotetaan varmasti pitkää työmatkaa tällaisella apukeinolla vaikka päällisin puolin nuoremmat sähköpyöräilijät näyttävät sporttisilta. Fillarin perässä vedettäviä kärryjä lapsimatkustajille (tai koirille!) näkee myös paljon. Kun me reilut viisi vuotta sitten ostimme omamme (vihreän Croozerin, suosittelen lämpimästi merkkiä) sain vastailla kaupungilla kysymyksiin ja joskus sain ihmetteliviä katseita. Omasta mielestäni kaupungilla kulki useita vanhempia lapset kärryissä istuen, mutta kuitenkin monille moinen kulkuväline oli erikoinen. Eihän siinä mitään, kyllähän minä vastailin. Kerran eräs kyselijä kertoi olevansa lääkäri ja halusi tietää kärryn jousista ja kuinka ergonominen istuin kärryssä on. :)

Tiedä sitten onko viehätys pyöräilyyn osaksi sitä, että ollaan tarkkoja rahasta (tähän stereotypiaan en ota kantaa, muuta kuin sanomalla, että olen tavannut hyvin tarkkoja rahoistaan olevia saksalaisia kuin hyvin höveleitä rahankäytössään olevia), mutta ainakin on hyväksi luonnolle ja itse satulan päällä istujalle.





Olkoon saksalaiset fillarikansaa tai ei, se on varmasti paikkakunta-/persoonakysymys myös, mutta autokansaa ovat ainakin! Meidänkin pikkukaupungissa törmää usein varsin käheän näköisiin ajokkeihin ja pienessä kaupungissa on autoliikkeitä varsin monta. Ja vaikka auto olisikin hiukan vanhempi, hieman rähjäinen, ruosteinen mitä vain, mutta se mikä on varmaa on, että merkki on perisaksalainen! :)





Iltaruoka uunissa, tänään Abendessen vähän myöhemmin.

Nyt siis ruoat ulos, lapset pöytään, rauhoittumista 
ja vatsan täytettä. Mukavaa iltaa!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Hallo und Guten Morgen

Saksalaiset tervehtivät. Lenkkipolulla, kaupan vihannesosastolla, koulun pihalla ja lääkärin vastaanotolla. Nuoret, vanhat, lapset rattaissa, papat fillarin päällä, muutaman oluen nauttinut puiston penkillä tai koroissa kulkeva hieno lady.

Ensimmäiset viikot Saksassa, reilut viisi vuotta sitten olivat tämän morjestamisen suhteen vielä hakusessa, vaikka 'ihmisiä pelkäämätön' olenkin. ;)  Oli huvittaa huikata hyvät huomenet tuikutuntemattomalle ollessa sämpyläostoksilla lähileipomossa. Toki siitä tuli hyvä mieli ja tulee vieläkin, miksipä ei voisi tervehtiä, kun tässä vierekkäin ollaan ja kohteliaisuus on aina hyvä valinta. Ja, kun 'valitsee' tämän paikallisen tavan ei enää osaa olla aukaisematta suutaan.

Toki monessa tilanteessa tervehdys tulee automaattisesti kuin aivastus, mutta kyllä haluan pienessä mielessä miettiä, että ihmiset sitä myös tarkoittavat. Me olemme liiankin tunnollisesti oppineet tavaksi tervehtiä vastaantulijat ja jatkamme opitulla tiellä, tulee itselle ainakin hyvä fiilis, kun huomioi muut.

Muiden huomioimisesta tuli mieleen meidän lapset. Ovat olleet ensimmäisestä Saksan kodistamme lähtien sellaisia naapurin mummojen naurattajia. Eilenkin täällä nykyisillä kotikulmilla haastelivat taas kerran naapurin rouvien kanssa. Olin itse kauempana enkä kuullut heidän keskustelujaan, mutta rouvilla oli ainakin pirskatin hauskaa. Neiti on paljon hiljaisempi puhuja, mutta poika kailoittaa yleensä kovaan ääneen ja kertoo häpeilemättä kaiken (lapsi, kun on). Tämän samaisen naapurinrouvan kuulin keskustelevan kerran mukavista suomalaisnaapureista, sydäntä lämmitti. Jotain ollaan tehty oikein.

Ja täytyy sanoa, että sillä hetkellä, kun näin 7-vuotiaiden naurattavan naapurin seitsemänkymppistä rouvaa olin lapsista huikean ylpeä. Kaikki huoneensiivous-kiukuttelut unohtui hetkeksi, kun vain mietin sitä, että lapset osaavat ottaa muut huomioon ja jutella eri ikäisten kanssa. Se on hieno taito.




Mukavaa ja rauhallista sunnuntaita.
Me vietämme rentoa päivää kolmisin, 
mies lähti muutaman päivän työreissulle.





perjantai 23. syyskuuta 2016

Kuohujuomaa ja sorbettia



Kesän juhlissa näiden kuohuvien juomien teko oli erään vieraan vastuulla. Hän toi tarvittavat, valmisti juomat ja tarjoili myöskin. Varsin mukavaa, kun itse voi katsella vain sivusta. Kaikille pirteät alkujuomat ja lapsille muuta kuplivaa lasiin!

Kuivaa kuohuviiniä
Limemehua
Sitruunasorbettia
Vadelmia koristeeksi

Syksy tulee ja mieli tekee lämmintä kaakaota tai glögiä, 
ei ehkä näin 'kesäisiä' juomia. 
Mutta vinkin voi pistää korvan taakse ensi kesän juhlia ajatellen.

Mukavaa viikonloppua!


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Juustoja pöytään







Syömme usein juustoja. Tai usein ja usein, mutta toisinaan. Ovat meidän kummankin herkkua. Kaikki käy laidasta laitaan ja mitä haisevampi tai monimutkaisempi nimi, sitä parempi! ;) Viimeksi juustoja maistellessa emme miettineet sen enempää makupareja tai mitä olisimme aiemmin hyväksi havainneet vaan ostimme vaan summamutikassa jotakin. Jopa niin nopealla aikataululla, että jäi keksit kauppaan. Itse, kun tykkään, että erilaisten juustojen kanssa on erilaisia keksejä (joita lapset tykkäävät sitten rauskutella ihan perusedamin kyljessä) ja olen löytänyt Saksasta monenlaisia kivoja, rapeita keksejä juurikin juustojen pariksi. Me ei välitetä hilloista ja hyytelöistä juustojen kera, mutta hedelmiä ja jotain muuta suolaista on aina. Tällä kertaa jotain naudanpaistia sekä salamia. Tuo ohuenohut leikkele hävisi lautaselta salamannopeasti niin hyvää se oli, nams.







Valkohomejuusto on sitä parempaa mitä kauemmin aikaa 
antaa sen oleilla huoneenlämmössä rauhassa lautasella, valitettavasti 
tämä ko. juustosta ei tullut meidän lempparia, mutta tuosta 
tomaatti-oliivi -goudasta tuli! Huisin hyvää!


Hmmm....mikä on myös maukkaat yhdessä ovat
päärynä sekä briejuusto, leivän päällä. Iso nams, 
kannattaa kokeilla. :)


Keskiviikkoterkuin, tänään ei juustoja 
ihan kanaruokaa vaan. :)


maanantai 19. syyskuuta 2016

Värikästä välipalaksi

Olin lapsineni viime viikolla ystäväperheen luona ns. leikkitreffeillä. Kun saavuin olohuoneen puolelle ensimmäinen asia johon silmäni kiinnittyivät oli iso vihanneslautanen (ja myöskin hummusta ja kasvispiirasta oli tarjolla) johon sai tarttua heti kiinni. Tai ei ehkä siihen vatiin, mutta niihin vihanneksiin. Ystävätär kertoi tekevänsä useasti viikossa vastaavanlaisia sekavihannes-lautasia niin itseään kuin tietysti koulusta palaavia lapsia varten. Hyvä idea! Monesti kyllä pistän banskut tai omput lasten käteen, kun tulevat kotia tai sitten olen tehnyt hedelmäsalaattia, mutta tällainen viikottainen rutiini olisi kyllä kiva omaksua. Tulisi itsekin muun oleilun ja kotitöiden lomassa syötyä vihanneksia ja hedelmiä vieläkin enemmän.

Yritän myös itse usein ottaa tavaksi sen, että näkiessäni keittiössä vesilasini juon sen aina siltä istumalta tyhjäksi (ei siis mikään litran tuoppi, heh). Näin ollen tulee juotua vettä ohimennen ja päivän mittaan paljon enemmän kuin vain ruokailujen yhteydessä. Mies on sellainen, että hän ei lähde autolla/fillarilla edes lyhyelle kauppareissulle ilman vesipulloa. Pikkuaskelin voi oppia jotain pieniä terveellisiä jippoja.






Punaista paprikaa olisi ollut jääkaapin lokerossa, mutta
Arabian vati on liian pieni. ;)



Väriä viikkoosi, syödään vihanneksia ja 
juodaan raikasta vettä.



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pullasunnuntai

















Tuoretta voisilmäpullaa.
Sunnuntailöhöilyä.
Kavereita tulossa kylään.

Herkutellaan & mukavaa
alkavaa viikkoa!




keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kaverisuhteista ja orkideasta

Sain noin viikko sitten kutsun eräältä rouvalta jonka tunne varsin heikosti . Halusi kutsua minut yllätysjuhliin jotka järjestettäisiin hänen siskolleen. Sisko oli vasta muuttanut Saksaan ja tämä rouva halusi meidän muidenkin tutustuvan häneen ja tietysti oman siskonsa saavan ystäviä ja kontakteja. Olin hyvin, hyvin otettu, että minut myös kutsuttiin mukaan, koska ko. rouvaa en tunne kovinkaan hyvin. Mutta viestissään hän toivoi minun pääsevän aamupäivän yllätysjuhliin mukaan, että kaikki voisimme tutustua toisiimme paremmin. Kaikki muut kutsutut sattuivat olemaan minun vanhoja tuttujani, joten vain tämä juhlien emäntä siskoineen olivat hieman vieraampia.

Näin aikuisiällä ystävystyminen tai edes uusien kontaktien löytyminen ei ole niin helppoa kuin luulisi. On työt, harrastukset, perheet sun muut ja vielä se oma tuttavapiiri ympärillä, ei sitä moni lähde tutustumaan vielä uusiinkiin ihmisiin. Mutta tällaiselle ulkomaalaiselle tällaiset tilanteet ovat kultaakin arvokkaampia. Minä olen muuttanut tänne perheeni kera ja omat kaverit on pitänyt 'etsiä' jostain. Mutta uskoisin, että kotiäitiydellä on tässä asiassa etua, minulla on lasten hoidon ohessa aina ollut se vapaa rakonen harrastaa jotain tai liittyä viikottain tapaaviin naisporukoihin. Näiden kahden kautta olen tutustunut moniin ihmisiin (samoin myös tietysti miehen työn kautta).

Toki ne ystävyyssuhteet sinne omaan kotimaan suuntaan muuttuvat. Toivottavasti eivät täysin unohdu ja tyrehdy. Tietenkään sitä et voi olla estämässä, jos jostain syystä tiet erkanevat kilometrien tullessa väliin, mutta toivoa sopii, että mitään ei käy. Olen puhunut aiheesta monien kanssa, niin suomalaisten kuin muun maalaisten kanssa, ja huomannut, että monet pohtivat samoja asioita. Miten käy vanhojen ystävyyssuhteiden tai miten niitä hoitaa. Tällaiset asiat tosiaan pohdituttavat myös aikuisia ei pelkästään lapsia. (Tavallaan meillä oli onni myötä, kun lapset olivat vajaa 2-vuotiaita Saksaan muuttaessa. Eivät jääneet kaipaamaan kavereita tai harrastusporukoita.)

Olen 50/50 -ihminen, toisaalta olen äärisosiaalinen ja haluan mahdollisimman paljon tavata tuttuja, mutta kuitenkin nautin niistä yksinolonpäivistäkin valtavan paljon. Kuntosalille fillaroin ihan omassa rauhassa ja kuntoilen oman fiiliksen mukaan. Kauppareissut ja blogin kirjoittelut, omaan tahtiin, rauhallisesti ilman sählinkiä....kun taas toisena päivänä jotain muuta, hirveä kiire keritä joka paikkaan ja tavata jokainen tuttu. :)



Ystävyys ei voi tyrehtyä siihen, että muutat ulkomaille,
se ei edes saa loppua siihen,
että muutat 300 km toiseen suuntaan.
Eihän se mitään ystävyyttä muuten ole ollutkaan.

:-)



Mitä lie dopingia tämä orkidea ottanut salaa 
minun selkäni takana, mutta se on äärettömän 
runsaskukkainen! Kukkinut jo kauan 
ja yhä vaan porskuttaa, oksat alaspäin vaappuen, 
kun kukat ovat suuria ja komeita.



Harmaita sävyjä

Makuuhuoneeseemme on muuttanut uusi päiväpeitto. Edellinen, raskas, käsinvirkattu valkoinen yksilö oli miehen isoäidin (?) käsialaa. Se on ollut käytössä nyt vuodesta toiseen, pesty aina välillä (kuivuminen kestää ikuisuuden...), mutta niin hyvässä kuosissa ettei uskoisi sen olevan jo vanha peite. Nyt tämä käsityö sai paikan vierashuoneen sängyn päältä (toki on vierassängyn päälle liian iso, mutta piilotan loput peitosta huomaamattoman tyylikkäästi sängyn ja seinän väliin.) ja Elloksesta tilattiin uusi!







Tarkoituksella en hakenut harmaata värimaailmaa, nämä Finlayson tyynyliinat ovat vanhat ja nuo 40 x 80 cm tyynyt ovat itseasiassa toiset nukkumatyyynymme (niitä on kiva rutistella kainaloon yöllä) joihin olin vaan sattumalta valinnut harmaat päälliset. Varmasti, jos tyynyissä olisi ollut jotain kirkkaita sävyjä tyynyt olisivat jääneet alle EI peiton päälle. :)








Koristetyynynpäällisiä on aika monet (itseasiassa yhdestä hyvin halvasta
hajosi vasta vetoketju) joten niitä voi vaihdella mielen mukaan. Antaa nyt 
olla tämän harmauden, ehkä tekee hyvää kesän jälkeen olla hieman 'synkempi', heh!

Ja mitä vielä, synkempi?! Hyvä vitsi, olemme nimittäin kylpeneet auringossa
ja helteessä viime päivät. Hellemekot ovat saaneet kyytiä!


Aurinkoterkuin


perjantai 9. syyskuuta 2016

Viikonloppu käsillä

Nyt ollaan juhlittu kahdet häät lyhyen ajan sisällä Suomen kamaralla, ollaan nautittu todella lämpimistä ilmoista, haukattu aurinkoenergiaa oikein urakalla sekä toivotettu Suomivieraat lämpimästi tervetulleiksi.

Jälkimmmäiseksi mainitun kohdan takia blogissa ollut hieman hiljaisempaa....tai oikestaan täysin hiirenhiljaista, mutta muutosta parempaan on tulossa varmasti ensi viikolla. Sääli, että joudumme hyvästelemään vieraamme, mutta sitten onkin enempi aikaa mm. blogihommille.




Tänään kurvaisen fillarin kera yllätysjuhliin, niistä voin kertoa sitten enemmän myöhemmin! Koska enhän toki itsekään tiedä juhlien kulusta mitään, vaikka juhlakalu en olekaan. ;) Tuliaisena vien eilen leipomiamme keksejä, toivottavasti maistuvat juhlaväelle.

(Kekseistä reseptiä tulossa!)


Ollaan kuulolla, nautitaan viikonlopusta, 
halitaan läheisiä ja ollaan vaan.

:)







torstai 1. syyskuuta 2016

Kasvispiiras - Gemüse Torte












Kasvispiiras:


voi-/lehtitaikinaa
kaulittuna ohueksi suorakaiteenmuotoiseksi levyksi


öljyssä kuullotettua (keltaista) paprikaa, 
purjoa sekä salottisipulia
(haluamasi mausteet)


muna+kermaviiliseos
(haluamasi mausteet)


voitele reunat munalla halutessasi


päälle parmesanjuustoa ja uuniin 
200 asteeseen, n. puoli tuntia


Päälle tuoretta persiljaa, 
basilikaa sekä parmesanjuustoa


Hmmmmm