-

-

maanantai 29. helmikuuta 2016

Vadelmakakku vaahtokarkeilla

Katsokaapas taas leipuriystävän taidonnäyte!

Häneltä kyllä tuo leipominen sujuu kuin tanssi, kakut ovat aina 
todella viimeisteltyjä ja mikä tärkeintä, maistuvat herkulliselta! 

Tässä kakussa oli kuulemma 'vain' minivaahtiksia, mutta silti toteutus on upea. :)







Lisää kuvia herkuista tulossa myöhemmin ;)

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kattaus

Omaksi huvikseni ja koska aikaa oli käytettävissä huomattavasti enemmän kuin huomenna koulun jälkeen, katoin pöydän valmiiksi huomiselle. Huomenna siis kotiimme tulee muutama rouvashenkilö kahvittelemaan, kun eräs yhteinen tuttavamme on muuttamassa muuallepäin Saksaa. Hänen kotinsa on siis pian muuttolaatikoissa joten toivoi minulta jelppiä josko houstaisin kahvit meillä. Valmistin tuossa hetki sitten suklaakakun (mitä olen tehnyt aiemmin ja täällä blogissakin reseptin jakanut) ja laitoin Muumit pöytään. Omaan niin kivat Arabian keltaiset Teema-kahvikupit kuin myös Paratiisi-sarjan kahvisetin, mutta kun pöydän ääreen tulee teenjuojia on isompi Muumi parempi vaihtoehto.

Pitää ruveta käännyttämään ihmisiä kahvinrakastajiksi, jotta saan Teemat ja Paratiisit käyttöön. ;)


(Ja kyllähän niille käyttöä on aina ollut. ;))























Huomenna pöytään tulee ainakin vielä se suklaaakakku 
ja ystävättären tuoma vadelmakakku.




Mukavaa alkavaa viikkoa, olkoon se aurinkoinen!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Punaa huuleen







En ole enää mikään suuri meikkihamsteri. Aiemmin kyllä olin, ehkä aika pahakin. ;) Meikin käyttö ei ole merkittävästi vähentynyt esim. lasten synnyttyä, mutta niiden kymmenien huulipunien haaliminen on kyllä. Aiemmin heräteostoina tuli kotiin raahattua naamaväriä, jos jonkinlaista, nykyään oikeasti ostan vain tarpeen mukaan. Mutta merkeissä en ole hirveän uskollinen. On kyllä tuotteita joita mielelläni ostan vain tietystä hyllystä. Esimerkiksi kuvan ulkopuolella on Lumenen musta kajalkynä joka on aivan ykkönen, samoin Rimmelin kulmakynä on ollut vuosia ehdoton suosikki. Jälkimmäisiä on jopa kaksi, vaikka kynää ei joka päivä tulekaan käytettyä.

Kuvissa vilahtaa sellaiset tuotteet jotka useinmiten (aamuisin) päätyvät kasvojen ehostukseksi. Muutama asia taitaa kuvasta puuttua, mm. primer joka kyllä joskus aamuhärdellissä unohtuu. Olen aina tykännyt kovasti kirkkaista huulipunista ja tämä Alverden (DM:n oma luonnonkosmetiikkamerkki) on uusin. Siihen sopiva huultenrajauskynäkin löytyi DM:n valikoimista.

Itselleni meikkaaminen aamulla on rutiini, jotain mitä en jätä kyllä välistä, jos jonnekin olen menossa. Olen sitten ihan ylpeästi turhamainen. ;) Kuitenkaan iltameikkiä ei aamutuimaan sentään tarvitse tehdä, mutta kiva saada väriä ja vähän piristystä. 

Huulipunista tuli mieleen, minulla oli ennen tuon Alverde-punan ostamista puna jonka olin juuri ostanut, oikein kaunis aniliininpunainen sävy. Olin punaamassa huulia autossa pelkääjän paikalla, kun mies kääntyi jyrkästi ja tuubi lipsahti kädestäni ja sinkoutui jonnekin. Etsin sitä tovin ja löytäessäni sen oli itse puna löytänyt itseensä kaikenmaailman pikkukivet, roskat yms. Eli huulipunan laittaminen autossa ehdottomasti kielletty!!






EDIT Tuo Oriflamen The One ripsari on aivan ykkönen!
Suosittelen kyllä ripsarin käyttäjille



tiistai 23. helmikuuta 2016

Suklaamuffinit

Näistä tuli varsin herkullisia, yummy!



200 g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 kpl kananmunaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 rkl (sokeritonta) kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kevytmaitoa
150 g tummaa suklaata
1 rkl sitruunamehua



Vaahdota pehmeä rasva ja sokerit. Lisää munat yksitellen edelleen vatkaten.

Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan vuorotellen maidon kanssa.

Rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita taikinaan lopuksi suklaa ja sitruunamehu.

Paista muffineja 200 asteessa, uunin keskitasolla, n.18 minuuttia.


(Kokeile vaikkapa hammastikulla ovatko kypsiä :))









Resepti bongattu TÄÄLTÄ, (maku.fi)


Tapojensa orja(ko?)

Joka aamu lapsia odottaa olohuoneessa, tarkemmin sanottuna pianon vieressä, vaatekasa. Yleensä kasa on vielä jaettu kahteen; tyttärelle toinen ja pojalle toinen kasa. Kun 6-vuotiaalle ekaluokkalaisille kelpaa enemmän kuin hyvin äidin edellisiltana valitsemat vaatteet niin sillä tiellä mennään, ehdottomasti. Tunnen suunnatonta tyytyväisyyttä aamuisin, että edes yksi asia aamupöhnässä menee kuin rasvattu. Toki, myönnän, että joskus (mutta oikeasti harvemmin) kitistään äidin valitsemien legginsien väristä tai traktoripaita on aivan pööstä, mutta onneksi näitä aamuraivoja on harvemmin. Ehkä se aamupala tai kouluun laitettavat eväät tuottavat enemmän tunteenpurkauksia. ;)









En myöskään anna lasten kantaa koulureppujaan yläkertaan, koska niillä on aivan sopiva paikka eteisessäkin, myös omalla repullani/olkalaukullakin on se 'oma' nurkkaus. Puhumattakaan siitä, että minulla on päivämeikkiarsenaali alakerrassa sekä tuoksut, harjat yms. Myös lasten hammasharjat ja neidin tukkapampulavarasto (osa niistä....miten 6-vuotiaalla voi olla niin paljon tukkahärpäkkeitä??? :D ) on alakerran wc:n välittömässä läheisyydessä. Ehkä olen laiska ;), mutta että aamuisin ravaisin ylä- ja alakerran väliä etsimässä mitä milloin; nein danke! :D

Olen oikeasti ripeä toimissani. Mutta se ei tarkoita sitä, että sähläisin tukka putkella vaan vuosien harjoittelu on tuottanut tulosta! :D Toinen käsi harjaa hampaita, kun toinen sulkee voirasian kantta tai etsii lompakkoa (jonka kuuluisi kyllä aina olla siellä käsilaukussa/repussa....).









Miten onkaan, että tietyt asiat jotka ovat päivästä toiseen samanlaisia sujuvat kuin rasvattu, mutta sitten taas toisissa asioissa tulee sählättyä enemmän kuin tarpeeksi?

Muistan elävästi, kuinka Madridin reissun jälkeen lentokentän parkkihallissa etsimme yön hämärässä parkkilippua. Heitimme matkalaukut betonilattialle kyljelleen ja kaivoimme vimmaisesti joka puolelta, vaatekappaleet lensivät kaaressa. Molemmilta paloi käpy, eikä mitään löytynyt. Onneksi pääsimme kuitenkin autolle sekä maksamaan parkkeerauksesta. Miten ollakaan seuraavana päivänä parkkilippu löytyi käsilaukusta, päällimmäisenä....että näin.



Toimeliasta tiistai-iltapäivää,
omat läksyt, lasten läksyt, lohta ruoaksi, tällainen iltapäivä meillä. :)








Kuvituksena muutama viikko sitten nautittu söpö leivos.





sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Ystävien luona






Perjantai-iltana perheemme sai vatsansa täyteen käydessämme illallisella suomalaisten ystävien luona. Illan menu koostui maukkaista pihveistä (jotka valmistuivat ulkona kätevästi hiiligrillissä), kermaperunoista (jokaisella oma, pieni annosvuoka), salaatista, täytetyistä herkkusienistä sekä sienikastikkeesta. Kun jälkiruoaksi nautimme vielä ihanaa brownies-kakkua, kermavaahdon ja marjojen kera...voih, oli niin hyvää ja vatsat täynnä. Pöytä oli katettu kauniisti niin aikuisille ruokailutilaan kuin lapsille keittiön puolelle. Lapset saivat syödä omassa rauhassa lihapullia sekä ranuja. 

Tosi harmi, että itse ruoasta ei ole yhtään kuvaa....mutta en varmaan olisi kehdannut ruokapöydässä kameran kanssa heilua, heh! Ei ehkä ole hyvien tapojen mukaista. ;) Nämä kuvat räpsäisin ennen kuin miehet pihveineen tulivat sisälle. 

Tuo kaunis vesikarahvi on muuten Lidlistä! Siellä voi tehdä kyllä vaikka minkälaisia löytöjä, siis ruoan lisäksi. ;)







Ruohonvihreäreunaiset lautaset sekä RM:n salaattikulho.
Iittalan lasit sekä kivat metalliset serviettirenkaat.
Juustotarjottimena toimii teräksinen Aalto vati.





Ihanaa Marianne-raitaa! :D




Näihin kuviin ja tunnelmiin...
mukavaa sunnuntai-illan jatkoa Sinulle.


perjantai 19. helmikuuta 2016

Perjantaikukat



Tänään kukkakaupasta valittu kimppu. Olemme menossa kylään ja ystävättären kimppuun 
pyysin valkoista ja pinkkiä, kun omani valitsin jo valmiiden kimppujen valtavan suuresta joukosta.


Iloista iltaa itse kullekin, 
mukavaa viikonloppua!



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Olafin tuoli



Iso seinäpinta kaipaa jotakin....ehkäpä JÄTTIsuuri kello!!(?)
Ehdotuksia?





Pitäisi kai sanoa monikossa, että Olaf'ien tuoliT. Koska onhan meidän taloudessa Olaf-lumiukkoja jopa kaksi. Kumma juttu. ;) Pehmot ovat isän tuliaiset Miamista, Disney kaupasta, kun vähän aikaa sitten kävi siellä työmatkalla. Jostain syystä Olaf'it ovat jämähtäneet tv:n eteen istumaan, ovat varmaan sohvaperunoita. ;)

Olkkarissa ei taida mitään uutta olla. Nuo sohvatyynynpäällisetkin olen kerinnyt vilauttaa blogin puolella. Ainoa jota blogissa en ole tainnut esitellä on vikassa kuvassa pikkuisen näkyvä paku-teltta. :) Lapset saivat joulupukilta 'Volkkarin pakun' ja sen sisällä on riehuttu joulukuun puolivälistä asti. Koska teltta on kovassa käytössä ja varsin iso niin olen antanut sen olla alakerrassa. Teltassa näkyy jo käytönjälkiä ja osia siitä on tainnut mennä jo rikki....mutta valitettavasti 6-vuotiaiden käsissä menee vaikka kivikin rikki. Niin kovia puuhastelijoita ovat toisinaan. ;)
















Ikkunalla taitaa vartioida Lego Chima leijona...hmmm...


tiistai 16. helmikuuta 2016

Punainen malja
















Kaupasta on tarttunut jo kouraan pääsiäiskynttilöitä. Söpöjä, kirkkaanvärisiä kynttilöitä ei vaan voinut jättää kauppaan (<---DM, lempparikemikalioliike). Edellisetkin pitäisi polttaa alta pois ja enhän en edes ole pääsiäistä kotona viettämässä, että miksi ihmeessä olen murehtinut moisten pikkujuttujen kanssa...ehkä siksi, kun ovat söpöjä ja eivätkä maksaneet paljoa. Tuollaiset pienet jutut ovat minun kompastuskiveni, kynttilät, kukat, servetit, kynsilakat...;) (Mutta hamsteriksi en tosiaankaan tunnustaudu, osaan laittaa kiertoon hyvinkin hanakasti tavaroita joita en käytä!)


Kuvissa vilahtava punainen malja, Muuramen lasin muistaakseni, on ensimmäinen hääpäivälahjani mieheltäni. :) Oli sen ihan itse valinnut. Tietää nimittäin, että yksi lempiväreistäni on aina ollut kirkkaanpunainen, ns. voimavärini. Malja on siis ollut meillä n. 10 vuotta ja tykkään siitä ihan kympillä vieläkin! Joskus siinä ei ole mitään, mutta monesti myös karkkeja (kuten näkyy...), onpa se myös ihan oiva koristekin. Tunnearvoakin valtavasti. <3


Mies ollut aina reilu ja ostaa kauniita tavaroita, ihan pyytämättäkin. On kuitenkin aika käytännönihminen, että ei lähtisi ostamaan joka vuosi maljoja. :D Kun kerran on kiva ostettu niin toiste ostetaan jotain muuta ja välillä jotain mitä oikeasti tarvitsee. Mutta niinhän se menee. :)


Tänään on ollut siitäkin syystä kiva päivä, kun pihallamme on käynyt puutarhuri huhkimassa! En ole mikään puutarhan supernainen joten mielelläni otan vastaan apua. Tai maksamme avusta. Mieskin ollut reissussa niin ei ole ollut minua auttamassa laittamassa pihaa kevätkuntoon. Etupihamme on varsin iso ja 'leveä' joten on monta paikkaa ja nurkkaa jota pitäisi käydä putsailemassa. Täälläpäin, kun sitä puutarhanhoitoa ja pihojen siisteyttä arvostetaan todella korkealle! Yleisesti ottaen kaikkien pihat ovat niin fiinejä, kuin millimetrimitalla leikattuja puskia ja hyvin tarkasti suunniteltuja kukkaistutuksia. Me suomalaiset olemme varmasti liian boheemeja, kun emme joka päivä pylly pystyssä riehu haravan ja lapion kanssa. ;)



Tämäkin päivä meni kuin siivillä...huomisen päivän jälkeen jo torstai ja sitten alkaa viikonloppu. ;)




Uudet pöytätabletit





Ihan puhtaasti käytännönsyistä keittiön pöytämme pintaa on useammin koristanut muoviset pöytätabletit kuin kankaiset tai jopa peräti iso liina! Kun rähmäkäpäliä on kaksi..ei kun...kolme...tai oikeasti neljä niin ei sitä jaksa pyykin kanssa aina taistella. Tai siis täytyy joka päivä taistella, mutta EXTRApyykin kanssa ei missään nimessä!! :D Nämä 100 % puuvillaa olevat, kaksipuoleiset tabletit ovat hyvin sievät ja teksti on kiva pikkulisä. Suomea ei valitettavasti sanaviidakosta löydy, mutta ruotsi löytyi. Ostin tabletit oikeastaan ruokailutilan isoa pöytää silmällä pitäen. Mutta kaupasta ei kuitenkaan löytynyt neljää enempää, isolle ruokapöydälle ehkä liian vähän. Ehkäpä suunnistan vielä muille kaupoille metsästämään samanlaisia lisää. Hintaa taisi olla peräti 1,50 e/kpl, että köyhtymisestä ei ollut pelkoa. ;) Kun on vaaleasta väristä kyse niin aamukaakaoita ja ketsuppisia lihapullia ei syödä noiden läheisyydessä! Eiiiii, sanoo pyykkäri, hah. ;)







Mukavaa tiistaita & auringonsäteitä täältä SINNEKIN! :)



sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Valentine's Day



Mies palaa vajaan viikon työreissuiltaan tiistai-iltana joten ystävänpäiväsunnuntaita vietämme leppoisasti kolmestaan! Leivokset sekä kukat noudettu. Spagettia ruoaksi ja varmaan elokuva viihteeksi. Sataa räntää taivaan täydeltä, ulkoilu ei kummemmin houkuta tänään. 

Kaunista sunnuntaina ja muistetaan,  
että ystävänpäivä voi olla joka päivä. <3


perjantai 12. helmikuuta 2016

Ruokajuttuja




Olemme keskustelleet lähiaikoina saksan kurssillamme paljon ruoista niin paikallisista, yleensä saksalaisista kuin oman kotimaan erityisherkuistakin. 

Yritimme toisen suomalaisrouvan kanssa selittää karjalanpiirakan hienouksia korvat hörällä kuuntelevalle yleisölle, mutta ainoastaan opettaja taisi ymmärtää minkälaisesta piiraasta oli kyse! :D Kovasti saimme kyselyjä, että eikö piirakassa ole muka muuta kuin taikinakuorta ja riisipuuroa. Tai minkälaisia mausteita se sisältää. Toki kerroimme, että riisipiirakka on varsinaista herkkua munavoin kanssa. Ja, että kaupasta kuin kaupasta ja kahviloista saat ostettua tätä meidän herkkuamme. Rukiin terveellisyydestä yritimme myös kertoa ja mainostaa helppoa ja kuitupitoista kahvileipää. :) (Tulikin kaamea karjalanpiirakantuska, kun kertoilimme aiheesta kanssaopiskelijoille.)

Toki niitä piirakoita voisi tehdä itsekin, eihän siinä. Muutaman otteeseen saanut täällä ko. herkkuja maistaa, kun muut paikalliset suomalaiset ovat niitä leiponeet. Itseäni en voi syyttää muusta kuin laiskuudesta, kun en ole karjalanpiirakoita täällä pian 5 vuoden aikana rypytellyt...mutta ehkä se makuelämys kokisi inflaation, jos harva se päivä popsisin niitä ja samoin jotain muitakin suomalaisia herkkuja. Voisiko Fazerin Sininen alkaa kyllästyttämään? Jos sitä saisi tosta noin vaan jokaisesta ruokakaupasta?

Miehen työreissut suuntautuvat silloin tällöin Suomeen. Ja monesti tulee sanottua, että tuo Reissumiestä sekä sitä Fasua. Noh, mies tekee yleensä työtä käskettyään ja roudaa matkalaukullisen reissaria sekä pari tusinaa Kismet'iä (mieheni ja minun lempparia). Leipä on laitettava pakkaseen ja suklaat salaiseen piilopaikkaan! :D

Toki ilman niitä Suomiherkkuja voi elää ja kaupunkimme ruokamarketit myyvät melkein mitä vain. Ja saksalainen 'perusruokavalio' pitää sisällään samat potut ja porsaanlihan (Schnitzel!!), että ei mistään kummasta ole kyse. ;) Itsehän sitä oman ruokavalion päättää! Siksi kurssitovereiden perunavastaisuus hieman huvittikin, kun eihän ne Knödelit tai perunasalaatti pakollisia ole! :D

Ekoissa kuvissa paikallisen Ekokahvilan salaatti, kuvat taitavat olla viime kesältä. Neljä viimeistä ovat viime kesän Madridin lomalta. Oiiii.....*kesä*