-

-

tiistai 22. elokuuta 2017

Miten saada ystäviä Saksassa

Kun muutat ulkomaille tai vaikkapa kotimaassasi tyystin toiselle puolelle maata on aina haikeaa jättää hyvästit läheisille ja ystäville. Ja muuttaessasi uuteen paikkaan toivot tietenkin saavasi jossakin vaiheessa ystäviä edes hyvänpäivän tuttuja. Toki aikuis-iällä se jotenkin tuntuu hieman vaikeammalta (riippu tietenkin henkilöstä/luonteesta), mutta onhan se tietenkin tyystin mahdollista. Kaikki on mahdollista, kun oikein kovasti yrittää.

Olemme asuneet Saksassa jo yli kuusi vuotta. Tässä ajassa olen omasta mielestäni saanut paljon rakkaita ystäviä. Ihmisiä keitä tapaan säännöllisesti, harrastamme yhdessä, lounastamme yhdessä tai vaikkapa opiskelemme saksan kieltä yhdessä. Sellaisia ihmisiä keitä kyllä kovasti ikävöisin, jos muualle muuttaisimme joku päivä. Mutta kyllä minäkin olin niin kovin yksin maahan muuttaessani.

Asia joka helpotti minua, kun muutimme Saksaan oli se, että lapset olivat vielä niin pieniä. Kaikki oli uutta, muuttoruljanssi, kieli, kulttuuri, uuteen kaupunkiin tutustuminen ja siihen päälle vielä taaperoikäiset vilkasliikkeiset ipanat. Kyllä siinä kiirettä piteli! Ei kerinnyt oikein miettiä ihmissuhteita, kun melkein kaikki aika ja energia kului kotitöihin ja lastenhoitoon.

Ennen tänne Saksaan muuttoa olin käynyt paikan päällä vain kerran. Silloin, sillä lyhyellä reissulla minua kuskaili ympäri kaupunkia mieheni sen aikaisen pomon vaimo. Hän oli asunut alueella jo kauan ja tiesi jokaisen kolkan, kaupan ja postikonttorin sekä pankin. Hän neuvoi minua paljon ja ajelutti minua ihan kaikkialle. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Hän auttoi meidät ja varsinkin minut alkuun. Hänen kanssaan ystävystyimme ja tapasimme toisiamme usein teehetkien parissa. Tällä hetkellä hän asuu muualla Saksassa. Mutta ilman hänen seuraansa olisin ollut monesti aika yksin.

Muuttaessani olin myös kuullut (muistaakseni asiasta mainittiin miehelleni), että yhdessä kaupungin monista kahviloista tapaa naisporukka joka viikko kahvin ja rupattelun merkeissä. Tarkoituksena puhua vain englantia, seurustella ja viettää aikaa. Ajatus tuntui todella jännittävältä, vaikka olenkin hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen, puhun myös hyvää englantia, mutta kuitenkin asia silloin jännitti. Mutta otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin säännölliset kahvilakäynnit. Yht'äkkiä huomasin tuntevani kasan uusia ihmisiä ja englantiakin tuli harjoiteltua siinä sivussa, ihan vaivihkaa. ;) Tapaan näitä ihania rouvia vielä tänäkin päivänä ja järjestämme toisiaan illallisia yhdessä. (Tässä juuri uutta dinneriä järjestellessä...)

Noh, mutta on muitakin tapoja tavata ihmisiä. Kuten esimerkiksi pienen hetken asuttuasi kutsut miehesi työkaverit perheineen tupaantulijaisiin sekä lasten syntymäpäiville! Pian huomaat tuntevasi ihmiset miehesi työpaikalta, heidän herttaiset puolisot ja lapset. Ihmiset tutustuvat toisiinsa paremmin ja paremmin ja pian huomaat istuvasi grillijuhlissa, syntymäpäivillä tai missä tahansa. Kunhan olet itse sen verran rohkea, että olet ottanut sen ensiaskeleen. Toki kaikkien kanssa ei synkkaa tai muuten mieltymykset ovat erilaisia, mutta aina voi kokeilla kepillä jäätä, ja ehkä jonkun ajan kuluttaa kemiat pelaa yhteen niin himskatin hyvin. Ei voi tietää, jos ei kokeile.

Ja kun Saksaan muutetaan on opittava sitä kieltä. Ja kieltä et välttämättä opi vain saippuasarjoja kotona tuijotellen vaan pitää mennä kursseille. Ja siellä viikoittain/päivittäin istut pähkäilemässä kymmenen muun ihmisen kanssa saksan kielen erikoisuuksia ja huomaat taas tutustuneesi uusiin ihmisiin. Kielikurssilla kaikilla on sama päämäärä ja tavataan säännöllisesti, on enemmän kuin helppoa saada sitä kautta kavereita. Yhdessä voidaan koulupäivän jälkeen kupposen äärellä toistaa päivällä opittuja uusia kielioppisääntöjä. Tapaan päivittäin lasten koulun pihalla ihmisiä keihin olen tutustunut kielikursseilla! On oikeasti hassua, jos ei edes yhtään heistä törmäisi. ;)

En sano, että kaikkien on toimittava kuten minä olen toiminut (lue ylhäältä), mutta enemmänkin muistutuksena vaikkapa ulkomaille muuttajille, että vaihtoehtoja on! Ja kaikkien ei tietenkään tarvitse harrastaa 8 urheilulajia vain sen tähden, että jokaisesta paikasta saisi taas tukon kavereita. En minäkään jokaisen saksan kurssilla tapaamieni ihmisten paras kaveri ole tai samalla kuntosalilla käyvät ihmiset ovat enemmänkin hyvän päivän moikkaustuttuja, mutta tulee ainakin itselle hyvä mieli siitä, että tuntee ihmisiä ja tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon. Ei ole yksin tai ulkopuolinen. Saksalaisissa on tietysti se hyvä puoli, että hehän morjestavat vaikkei tulisi tuttukaan henkilö vastaan. Joidenkin mielestä ihan turhaa, mutta minulle tästä kohteliaasta tavasta tulee vain hyvä mieli.

Ulkomaille muutossa on myös toki ikäviäkin puolia, mutta yksi niistä ikävimmistä on se, että ihmissuhteet saattavat sinne kotimaan suuntaan muuttua täysin. Jos käy hyvin, et edes huomaa sitä tuhansien kilometrien eroa tai jopa mannerten välistä gäppiä ystäväsi ja sinun välillä. Kun sitä ei vaan ole. Koska mikään ei ole muuttunut. Viestit ja kuvat sinkoilevat sinne tänne ihan niin kuin ennenkin. Itse en ole valitettavasti ollut näin onnekas. Monet ystävyyssuhteet ovat suorastaan kuivuneet kasaan ja olen siitä hyvin pahoillani. En tiedä onko syynä ollut pelkästään muutto vai olemmeko vain sittenkin olleet ihmisinä liian erilaisia. Toki sanotaan, että hyvässä ystävyyssuhteessa voi olla taukojakin näkemisessä tai yhteydenotossa, mutta mielestäni sen kyllä tuntee sisällään, jos jokin on muuttunut. Eikä pidä asioita liikaa vatvoakaan, ne on mitä ne on.



Nyt tuli vähän pidempi, funtsauspostaus jossa ei ehkä ollut punaista lankaa, saati harmainta hajua. Mutta toivottavasti joku jaksoi lukea postauksen loppuun. Enkä edes osaa sanoa, että auttoiko tämä edes samoissa elämäntilanteessa olevia! :D


Hyvää illanjatkoa Sinulle :)




Sitruunakakku

Kun on tulossa ystäviä kylään leivotaan tietysti jotakin. Tällä kertaa uuniin sujahti sitruunakakku, helppo, maukas kakku teen kera syötäväksi. Hedelmävadills makoili muutamat sitruunat niin siitä se ajatus sitten lähti. Kakkureseptin löysin Myllyn Paras -nettisivuilta.



















3 munaa
2½ dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl sitruunamehua
150 g voi- tai margariinisulaa
1 sitruunan raastettu kuori
(sitruunaesanssia)


Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos vaahtoon vuorotellen nesteiden ja rasvan kanssa. Lisää hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina rasvattuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 45 min.


Ohje, KLIK!

maanantai 21. elokuuta 2017

Kermainen katkarapupasta






Maukas, simppeli ruoka!





Launtai-illan ruoka kuvissa eli kermainen katkarapupasta.

Ohje, KLIK!








400 g fusillipastaa
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili (käytin chilijauhetta)
1 rkl ruokaöljyä
2 dl ruokakermaa
150 g:n pikari ranskankermaa (tämän unohdimme!)
½ sitruunan puristettu mehu
100 g kirsikkatomaatteja (laitoin paaljon enemmän :D)
suolaa ja pippuria
300 g katkarapuja (ja katkarapujakin paaaljon enemmän!)


Laita pasta kiehumaan.

Hienonna sipulit ja chilit. 
Kuullota niitä öljyssä isossa kasarissa hetki. 

Lisää kermat, sitruunanmehu ja puolitetut kirsikkatomaatit. 
Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pari minuuttia.

Lisää mukaan sulaneet katkaravut ja kuumenna. 
Siivilöi kypsä pasta ylimääräisestä vedestä 
ja lisää kastikkeen joukkoon.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Lauantainen kattaus
















Kammottavia, kammottavia uutisia Suomen Turusta ja niin mekin täällä Saksassa 
olemme olleet netin äärellä ja lukeneet paljon tapahtuneesta. Turussa asuu tai työskentelee paljon meidän tuttujamme ja mm. eräs ala-asteaikainen ystäväni myös. Ja vaikka kaupunki on meille mieheni kanssa hyvin tuttu paikka, niin ehkä enemmän tapahtuneessa järkytti se, että se tosiaan tapahtui meidän koto-Suomessa! Kyllä olemme aina pitäneet maatamme niin turvallisena. Toki onhan se sitä vieläkin moneen muuhun maailmankolkkaan verrattuna. Mutta on niin surullista lukea tällaisia uutisia, miettiä niitä kaikkia ihmisiä siellä keihin tämä on vaikuttanut omakohtaisesti.


Nyt postauksessa vain kuvia eiliseltä, kattauksesta. 
Kirjoitellaan ensi viikolla jotain enemmän. 

Turvallista sunnuntaita kaikille, pidetään toisistamme huolta.

-A-




p.s. Ja tietysti Turkua aiemmin tapahtunutta Barcelonan-iskuakin olemme miettineet ja surreet...

perjantai 18. elokuuta 2017

Kreikkalainen salaatti + Kreetan tuliainen + ostosvinkki

























Nyt pieni vinkkivitonen kaikille salaattien ja varsinkin fetajuuston ystäville! En nyt sano olevani ensimmäinen maailmassa :D :D joka tätä kehuu, mutta aion kuitenkin muidenkin ohella kehua! Elikkäs Saksa-kaupassa eli Lidlissä (olen kuullut tuon termin joskus jossain) myydään hirmuhyvää fetajuustoa! Myydään sellaisessa isohkossa muovirasiassa jossa on uudestaan suljettava kansi. Voi toki olla, että ko. tuote on vain teemaviikoilla myynnissä, mutta kannattaa tsekata ja kokeilla, jos 
tällaisesta juustosta pitää. Meidän koko perhe tykkää fetajuustosta ja tulee syötyä usein. Ja nyt tietysti Kreikan-lomalla se oli yksi niistä ruokailujen kulmakivistä. ;)

Meillä on myös monta kreikkalaista ystävää ja he kaikki pitävän Lidlin tuotteesta ja ostavat itsekin. 
Elleivät käy ostoksilla erikoisliikkeissä.


Kuvissa esiintyy myös oreganopussi jonka ostimme Kreetalta. Ihana viimesilaus 
salaatin päälle ja minä laitoinkin sitä ihan reilusti!

Meidän salaatista puuttui sipuli sekä oliivit. Mustat Kreikasta tuodut oliivit olin 
laittanut tarjolle erikseen. Niitäkin syömme usein, kun kumpikin pidämme niistä 
koooovin paljon.... ;)





torstai 17. elokuuta 2017

Maailman paras pannari



Pannarin ohje, KLIK!







4 dl vehnäjauhoja 
1 ½ dl sokeria 
1 tl leivinjauhetta 
1 tl suolaa 
1 tl vaniljasokeria 
8 dl maitoa 
2 kananmunaa 
100 g sulatettua margariinia 


Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat sekä
sulatettu, jäähtynyt margariini.
Kaada taikina leivinpaperille uunipellille
ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia.






On kyllä niin mahdottoman maukasta....omnonnomnam.....



Hampurilaista huuleen!
















Hampurilaissämpylöitä
jauheliha-/kasvispihviä 
pihvitomaattia
jäävuorisalaattia
ketsuppi + majo
paistettua punasipulia

Lisukkeeksi Lidlin kurkkusalaatti



Tällaista hyvin, hyvin iisiä iltaruokaa oli meillä taannoin. Pakasteranskiksista mies ei oikein välitä 
niin niitä ei nyt ollut. Oli siis huomattavasti terveellisempi näin...hehhe ;)




Huomenta vaan Sinulle!
:)

tiistai 15. elokuuta 2017

Uusi kouluvuosi ja uudet kujeet

Kun nyt on koulu alkanut voi taas hieman huokaista helpotuksesta. On se omanlainen rupeama ostaa kaikki koulutarvikkeet ja psyykata lapset (enemmänkin itsensä...) valmistautumaan uuteen kouluvuoteen. Tiesimme, että luokanvalvojat eivät olleet vaihtumassa, mutta koulun pitkäaikainen rehtori oli jäämässä eläkkeelle. Ennen lomalaitumille painumista lapset (ovat koulun kuorossa) esiintyivät pariinkin otteeseen koulussa, isot läksiäisjuhlat eläkkeelle jäävälle järjestettiin koulun tiloissa. Oli kyllä hienoa nähdä koulun piha täynnä juhlavieraiden autoja, pitopalvelun häsäämässä kuohuviinilasien ja herkullisten tarjottavien kanssa, kun itse tiesit kahden lapsesi olevan siellä esiintymässä. Olin kyllä hyvin ylpeä. (Itse en ole lainkaan musikaalinen, pidän sitä oivana tilaisuutena lapsille, kun saavat esiintyä koulun kuoron kanssa. Opettaa varmasti itseluottamusta ja rohkeutta, kaikkea muutakin.)

Ennen koulun alkua pitää tosiaan varmistaa, että jokainen kynä, viivotin ja vihko on hankittu ja vielä oikeanlaiset. Kirjat on tilattu kirjakaupasta ja ne on muistettu hakea! ;) Onko reppu vielä kondiksessa ja kouluvaatteita tarpeeksi. Lenkkarit tuli hankittua Suomen reissulta ja vanhat reput menevätkin vielä ainakin joululomaan asti. Kuten olen aiemminkin maininnut tämä reppu-gate on kyllä varsinainen harmaiden hiusten aiheuttaja. Lapsille suositellaan Schulranzenia joka on sellainen laatikkomallinen, hyvin tukeva, pystyssä pysyvä reppumalli. Ne ovat myös hyvin kalliita. Maksavat parhaimmillaan yli sata euroa, joten silloin haluavat ostaa hyvän etkä mitään pilipalia. Joskus kauppaan kuuluu samaa kuosia olevat Sporttasche eli pussukka liikkavaatteille, penaali ja lompakko. Vaikka hinta on korkea, lompakon sisältä ei löydy seteliä saati lahjakorttia...

Merkkivaatehömpötystä en tunnusta huomaavani täällä. Ovatko lapset sitten niin pieniä, kaupunki pieni vai mikä, mutta ihan kaikenlaisissa pöksyissä koulussa 'voi olla'. Meidän lapset eivät tosin edes tiedä merkkivaatteista mitään, saati heidän kaverinsa. Kouluun voi mennä vitosen alefarkuissa tai marketin hupparissa. Olen miettinyt tätä paljon ja huokaissut helpotuksesta, että täällä on näin. Toki asiat muuttuvat ja lapsetkin kasvavat, katsotaan sitten taas muutaman vuoden päästä, että mikä on homman nimi. Nyt ainakin ihan taviskledjut, mutta kivat sellaiset kelpaa. :)

Pian onkin jo ensimmäinen vanhempainilta ovella ja muustakin syyslukukauden ohjelmista oli tullut jo tietoa. Viime viikolla koulussa taisi olla joku esitys, en muistanut kysyä tarkemmin lapsilta mitä siellä oli.

Kunhan kaikilla, pienillä ja isoilla koululaisilla on mukava olla koulussa ja hyvä mieli (pari, kolme kaveria edes) niin eihän sitä muuta voi toivoa. Ja, että se markettihupparikin kelpaa. ;)





Krysanteemi






Pieni krysanteemi kaupasta, autotallista harmaa ruukku ja pihalle 
terassin pöydälle! 


Isossa ruukussa majailee pieni kuusi joka ei itseasiassa enää ole niin pieni 
kuin ostettaessa. On hyvin kasvanut vaikka ruukussa onkin. Sen juurella 
muratti tai vastaava 'roikkuva' kasvi näyttäisi kivalta. Tai sitten odotan 
suosiolla syksyyn ja laitan kanervia kaveriksi. 

Pienet asetelmat olkoon kukkia tai mitä vaan on minun juttuni. 
Takapihaakin on kiva kaunistaa ruukuilla vaikka senhän näkee 
vain meidän perhe! :D Mutta tottakai pitää olla jotain sievää, 
ihan oman perheen iloksi.

:)

Mukavaa viikkoa Sinulle, 
millaiset myräkät sinne teille sattui silloin viikonloppuna?
Toivottavasti kaikilla asiat hyvin. :)






maanantai 14. elokuuta 2017

Taas punaista keittiössä (äitienpäivälahjani)









Viikonloppuna olimme mm. maauimalassa uimassa (melkein keskenämme, sää ei ollut mitä parhain uinnille, navakka tuuli vaikka välillä pilvien lomasta aurinko paisteli) kuin ajelimme lähikaupunkiin markkinoille. Miehen työtuttava järjesti myös grillijuhlat joihin meidänkin kööri osallistui. Onneksi heidän takapihalla on suuri katettu terassi niin olimme mukavasti suojassa. Juhlien emäntä on taitava kokki ja erilaiset salaatit olivat hyvin maukkaita. Pidän kovasti siitä, kun ihmiset käyttävät erilaisia raaka-aineita ja mausteita ihan vaikka salaattia tehdessään, maistuvat niin erilaiselta ja paremmalta kuin kotona, heh heh! Kakkuakin oli tarjolla ja täytteenä oli jotain vanukkaan tapaista. Aika makeaa, mutta herkkua. Heidän vanhempi poikansa aloitti juuri ensimmäisen luokan samassa koulussa, kuin missä meidänkin muksut ovat. Kiittelin tänään koulun pihalla mukavista iltamista. Pitäisi varmaan itsekin järjestää jotain grillipartyn tynkää, mutta vain pienelle poppoolle. Meillä kun tuota istumatilaa on tällä hetkellä varsin rajoittuneesti, ehkä kuudelle hengelle vain. Mutta katsotaan, katsotaan. Ollaan joskus aika extempore-järjestäjiä!


Lapset ottivat koulun jälkeen hyvin rennosti vaikka kuinka patistin läksyjen pariin...mutta nyt sentään tehtävät jo valmiina! Joskus siinä vaan menee aikansa. ;)

Kuvailin keittiössä ihan muita juttuja ja päätin sitten ottaa pari fotoa tästä punaisesta keittiöapulaisestani eli vaa'asta. Se oli lasten valinta läheisestä keittiötavaraliikkeestä minulle äitienpäivälahjaksi. :) Toisella puolella kello ja toisella puolella vaa'an taulukko. Entinen keittiövaaka (Grundig) alkoi käyttäytmään oudosti, vaikka kuinka vaihdoin uudet paristot, ehkä oli sen aika mennyt jo vaikkei vanha ollutkaan. Harmi, kun nykypäivänä kaikki laitteet eivät kestä ikuisuuksia. Juuri samasta aiheesta keskustelin kaverien kanssa. Ennen oli kestävämpiä laitteita, nyt imurit joudutaan vaihtamaan uusiin joka vuosi...


Mutta nyt vaikkapa ulos kukkia kastelemaan, terassilla majailevat kukat, kun eivät 
saa sadesuihkua taivaalta käsin. ;)



sunnuntai 13. elokuuta 2017

5 faktaa

Koska blogini on varsin anonyymi, en paljasta itsestäni hirveästi joten annetaan nyt lukijoilleni edes muutama tiedonmurunen. Joskus blogeissa esiintyy vastaavanlaisia postauksia ja siitä syntyi inspis kirjoittaa samanlainen.

1) Käytän silmälaseja! Ja rrrakastan niitä! Kai? Koska voiko rillejä rakastaa vai onko se vaan sopeutumista. :D Kuitenkin, rillit ovat pysyneet päässä n. 23 vuotta ja varsinkin viime aikoina piilolinssit ovat pysyneet joko meikkipussissa tai optikolla. Tykkään näyttävistä laseistani ja sopivat niin hyvin päänuppiini etten muuta huolikaan! Kai se on se 'tyylin kulmakivi'. Toki, joskus tulee iltamenoille laitettua piilarit silmiin. Mutta esim. kuntosalille hiippailen laseissa tai vaikkapa uimahalliin. (En siis koskaan sukeltele! :D)

2) Olen suorittanut golfin green cardin yli 10 vuotta sitten. Ja suoritin sen itseasiassa kesälomalla Kerimäellä! Pidän golfista kyllä, lähivuosina sitä on tullut harrastettua kyllä niin vähän. Kun lapset syntyivät pelit jäi automaattisesti pelaamatta, kokonainen golfkierros, kun kestää hyvinkin sen 4 h tai ylikin (kulkemiset siihen päälle!). Haaveilen kyllä siitä, että pelaisin paremmin ja PALJON enemmän. Mutta olen kyllä toisinaan sellainen luonne, että, jos lyönnit menevät kirjaimellisesti päin mäntyä olen jo sahaamassa mailojani katki...;)

3) Rakastan rockmusiikkia. Spotify-listassani on amerikkalaista rockia ja joitain klassikoita. Pidän karheasta miesäänestä ja siitä, että musiikki vie mukanaan. Kotona kuuntelemme paljon musiikkia ja automatkoilla myös. Lapset ovat kuunnelleet tuututulauluja nukkumaanmentäessä tai Guns N' Roses -hittejä automatkoilla ihan sulassa sovussa kumpiakin. En ole pätkääkään musikaalinen, mutta musiikin kuuntelu antaa itselleni joko energiaa tai tarvittaessa rentoutusta. Yksin kotona ollessa on paljon mukavampi vaikkapa postauksia kirjoitella työhuoneessa, kun rokki soi ja kovaa! Verhot vaan heiluu!

4) Minulla on AINA ollut pitkät hiukset. Ok, nyt hiukan huijasin. Lasten ollessa noin puoli vuotiaita minulla oli todella vaalea olkapäille osuva letti. Mutta muuten en muistaisi etteikö hiukset olisi osuneet edes lapaluihin. Tälläkin hetkellä ponnari sattuu just keskelle selkää. Olen niin armottoman huono hiusten laittaja, pitkät hiukset ovat minulle paaaaljon helpommat! Saan tehtyä sotkunutturan tai ponnarin kädenkäänteessä. Tai vaikkapa juhlakampaukseksi osaan tehdä kiharruskoneella (Secret Curls Babyliss, mahtava, helppo vempain) kiharat, mutta esim. tupeeraus ja föönaus ovat jo minulle paljon hankalampaa. :D En pidä hiusten kuivaamisesta föönillä, teen sen vain viimehädässä ja usein kömminkin sänkyyn hiukset kosteina ja levitän tyynylle pienen pyyhkeen. :) Voin hyvin hiippailla kouluun kasaritukkalookissani, jos yön aikana tukka noussut hiukan pystyyn... ;)

5) Kun tapasimme miehen kanssa kerroin hänelle etten ole kummoinen kokki. Hän oli sitten asennoitunut syömään huonoja kokkailujani ja hämmästynyt tosiaan, kun keitokseni olivat olleet ihan hyviä (vai olivatko vain syötäviä, hekoheko). ;) Olen aina pitänyt kyllä ruoanlaitosta ja leipomista harrastin varsinkin äitini kanssa paljon, mutta Saksaan muuton myötä innostuin ruoanlaitosta ja leipomisesta todenteolla. Toki syynä voi olla se, että nyt olen kotirouvana ja lapset jo koululaisia, minulla on huomattavasti enemmän aikaa. Suomessa joko opiskelin, työskentelin tai olin kahden pienen lapsen kanssa kotona...Olen kuitenkin positiivisesti hämmästynyt siitä kuinka paljon pidän päivän tai viikon ruokien funtsaamisesta, ruokakaupassa uusien tuotteiden bongailusta tai vaikkapa kakun leipomisesta. Mutta miksei sitä voisi mielipiteet ja mieltymykset muuttua. Ennen ruoanlaitto oli kivaa ja nyt se on todella hauskaa! (On mullakin niitä päiviä, että kattilan näkeminen saa verenpaineet nousemaan ja haetaan vaan reilusti Subista sämpylät! ;))

Tällaista pikkuhöpinää Sunnuntai-iltaan! Toki, jos joku siellä ruudun toisella puolen haluaisi valottaa itsestään viisi asiaa, niin mikäs siinä, olisi enemmän kuin mukavaa lukea niitä. Heitetään siis haastetta menemään :)

Hyvää yötä. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Etupihalla tervehtii...

...uusi istutus! Ihan kuules vaan kukkakaupasta, eli ei ole omin pikkukätösin askareltu. ;)

Krysanteemit olivat vissiin saaneet liikaa iskuja sateesta tai sitten olivat huonolaatuisia, kun kestivät todella vähän aikaa. Tämä fuksianpinkeillä yksityiskohdilla koristeltu mehikasvi-asetelma kestää varmasti pitkään ja on toivottavasti postinkantajan ilona. :) Tykkäsin myös kovasti itse astiasta jota voi hyötykäyttää sitten myöhemmin. Kukat ja asetelmat ovat mielestäni Saksassa edullisia joten tulee ostettua usein kaikenlaisia kasveja sisälle/ulos vaikka toki voisi itsekin kehitellä kaikenlaista. Ostaisi kivan ruukun, koristekiviä, haketta tai vaikka niintä yms. ja väsäisi vaikka takapihan terassille jotain silmäniloa.

Takapihan terassista tuli mieleen meidän viime viikonloppuna myydyt pihakalusteet....mutta niistä voin kirjoitella lisää myöhemmin. Varsinkin, kun niiden tilalle saadaan jotain uutta. Ehkä pitää pyöriä hiukan nettikaupoissa ja tsekkailla valikoimia. Syksylläkin tulee istuskeltua ulkona elävän tulen ääressä. :)














Huomenna jo torstai...onko tämä viikko mennyt muiden mielestä 
nopeasti? Vasta eilen oli sunnuntai vai...



maanantai 7. elokuuta 2017

Läksyjä, läksyjä





Koulu on taas alkanut ja sitä myötä aikaisemmat aamuherätykset ja aikataulut. Milloin on Floorballia, milloin pitää palauttaa täytettyjä lomakkeita, uimakassi ja sinne tarvittavat, vanhempainillan ruksaaminen kalenteriin, rikkimenneiden eväsrasioiden tilalle uudet ja miljoona muuta asiaa. 

Mutta mikään yllä mainituista ei tuota minulle niin paljon harmaita hiuksia kuin kotitehtävät. Ei sillä etten auttaisi lapsiani aina ja kaikessa, parhaani mukaan, mutta jotenkin on aina takaraivossa sellainen tykytys, että entä jos opetan väärin. Mitäs, kun tehtävät menevät päin mäntyä, ihan minun takiani? Kun ne tehtävät ei ole sillä tutulla suomella kirjoitettu... Auttaessa tulee tietysti luettua sekä pähkäiltyä ja tekee ihan hyvää aina kerrata, minullekin. Monesti lapset osaavat tehdä läksynsä itsenäisesti ja koulussa on Hausaufgabebetreuung jossa tulee tehtyä kotitehtäviä. Toki se aika siellä koulussa on varsin vähäinen, 45 min, joten, jos siellä vain höpötellään ja juoruillaan niin kotiin tullaan sitten läksykirjojen kanssa kotiin. Tai kirjojen kanssa toki, ei luokissa ole 'sellaista' pulpettia johon kirjat jätettäisiin. Jotkut tavarat esim. vesivärit, piirrustuslehtiöt jätetään luokkaan (jokaisella oma laatikko lipastossa), mutta kyllä se Schulranzen on aika painava kotiin tultaessa. En sitten tiedä, että josko jotakin voisi vielä repusta tyhjentää, mutta lapset itse eivät vaan sitä jostain syystä tahdo tehdä...tiedä häntä. Ainakin lihakset kasvavat ;) kun sellaista tavaramäärää kantavat edes takaisin!


Mielestäni puhun saksaa ehkä hieman paremmin kuin kirjoitan. Koska puhuessa ne ilmeet, eleet auttavat niin paljon ja se vastapuoli ja hänen reagointinsa. Olen vain turhan itsekriittinen enkä luota omaan tietotaitoon. Me suomalaiset olemme niin vaatimattomia. ;) 

Ehkä joku päivä koen enemmän itsevarmuutta! Siinä pitää tsempata. :)


Meillä eilisiä lihapullia, nyt voisi mennä valmistamaan niiden oheen salaattia!



p.s. Hausaufgabebetreuung on maksutonta ja sinne voivat ilmoittautua kaikki halukkaat 1-4 -luokkaan. 



Maanantain värikäs salaatti







Ihanaa alkavaa viikkoa <3



p.s. Ko. salaattia söimme viime viikolla, nams