-

-

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Täh? Terveellinen jälkkäri!

Perheemme vierailee usein ravintoloissa joko ihan oman perheen kesken tai ystävien tai miehen työtuttavien. Olen oikea herkkusuu joten jälkiruoka on aina otettava, sitten säästetään masuraukkaa ja otetaan kevyempää pääruokaa, jotta tilaa jää herkulle...;) Rakastan tietysti kaikenlaisia kakkuja ja jäätelöannoksia, mutta myös juustot sekä mm. tiramisu saavat minut onnelliseksi, kun ruokalistan jälkkärisivulta ne bongaan! Kävimme Välimeri-henkisessä pihvipaikassa syömässä lauantaina, seuranamme miehen työtuttavia, toisen miehistä tunnenkin jo monen vuoden takaa. Kun tuli jälkiruoan valitsemisen vuoro ei käynyt mielessäkään ettenkö valitsisi (vaikka joukossa oli överijädeannos! ;) ) jogurttijälkkäriä! Ei kaduttanut!




Saksanpähkinää, ihanaa hunajaa ja kermaisen pehmää kreikkalaista jogurttia.
Kuva ehkä valehtelee, annos oli järisyttävän suuri enkä jaksanut syödä sitä kokonaan. Pähkinämurskaa oli paljon ja hunajaa oli jogurtin seassa juuri sopivasti. Vaikka vastaavaa syön kotonakin harva se päivä, tällä kertaa se oli erityisen hyvää, jotenkin niin samettista....oi, oi...





Mukavaa alkavaa viikkoa, 
jogurttiherkutteluterveisin...

-A-

torstai 28. tammikuuta 2016

My new make-up bag

Koska elämää ei pidä aina ottaa niin vakavasti eikä varsinkaan meikkaamista (!), toivoin Joulupukilta tällaista. Kankainen meikkipussukka osuvalla tekstillä. ;)










Huumoria, huumoria, päivän piriste.
(purukuminpinkki väri on iso plussa)







p.s. Olin bongannut meikkipussukan jostakin ja äitini oli bongannut sen nettikaupasta. Se teksti jota alunperin haeskelin oli loppuunmyyty.


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Synttärimuistelot

Tammikuun lopulla voi jo sanoa, että kesään ei ole pitkä aika. Eikö? ;) Pitää olla sen verran optimistinen, että lasi on puoli täynnä kuin tyhjä eli siihen kesäänkään ei ole enää kuin hujaus vaan! Lasten kanssa katselimme koneelta (mistä tulikin mieleen, että Lidl Fotos'iin voisi laittaa paperikuvatilauksen menemään) kuvia, uudempia ja vanhempia. Kun eteen tuli lasten viime kesäisten synttäreiden kuvat, ilo ja riemu olivat ylimmillään. :) Onhan synttäreillä aina mukavaa ja varsinkin omissa kekkereissä! Olen varmasti jakanut nämä kuvat aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti joten samat kuvat viime kesältä olkaatte hyvät:








Ensimmäiset fondanttipäällysteiset kakkuni!!
Apua, olikohan niin, että toinen kakku oli mansikkamoussekakku 
ja toinen suklaamousse....Oi, miksi en muista sitä? 
Sen suklaamoussen valmistamisen kyllä muistan...

;)












Jossain vaiheessa lahjapöytä oli suorastaan räjähtänyt...
piti äidin käydä hieman siistimässä.






Kynttilöiden puhaltamisen yhteydessä otetut kuvat ovat 
hauskoja. Kuvissa entisiä päiväkotikamuja, tuli lapsille 
vähän suru puseroon, kun näkivät kuvat. 

:)



Iltapalan aika ja iltapesulle ja -sadulle!

Koulu-asiaa

Lastemme 1. luokan syyslukukausi on päättymässä. Myös uusien AG:n (eli iltapäiväkerhotoimintaa/-harrasteita) valitseminen oli mahdollista. Joten maanantaisin ollut 'askartelukerho' vaihtuu kummallakin lapsella koulun kuorossa laulamiseen, mutta toinen AG eli tässä tapauksessa Hockey (=sähly?) pysyy kummallakin. Kumpikin tykkää juoksennella tiistai-iltapäivisin reikäpallon perässä, joten oli ilmiselvää, että se säilyy. En halunnut valita kolmatta AG:ta koska torstai-iltapäivisin vien lapset 6-9 -vuotiaille lapsille tarkoitettuun jumppaan, paikalliseen urheiluseuraan eli Turnverain. Tuossa on 6-vuotiaille lapsille aivan tarpeeksi. Haluan lasten saavan tehdä rauhassa läksynsä ja leikkiäkin kotosalla. :)

Hieman lasten koulupäivästä: Joka aamu riennämme koululle klo 8.00. Luokan ovet ovat auki ehkä noin varttia ennen tuntien alkamista. Monet vanhemmat saattavat lapsensa ihan luokkaan asti, osat jopa jäävät odottamaan lastensa tykö siihen asti kunnes opettaja saapuu. Minä saatan lapset naulakkojen luo, palautan (jos on ollut jotain palautettavaa) opettajalle laput ja liput, hyvästelen lapset ja lähden itse kävelemään kouluuni n. 1 km päähän. Monesti lapset eivät edes huomaan minun olemassaoloani -kaverit kiinnostaa aamuisin paljon enemmän!

Kouluun pitää pakata eväät (<-- aamiainen) sekä juomapullo. Jouduin uusimaan lasten eväsrasia-arsenaalin, kun joka aamu sai taistella niiden mahtumisen kanssa. Eipä sen rasian tarvitse iso olla. Kunhan eväsleipä sekä hedelmä(t) mahtuvat. Juomana on aina vettä, en halua lasten koulussa juovan Apfelschorlea aamiaisen kanssa koska klo 13 nautittavan lounaan kera juovat monesti Apfelschorle'a (se on siis omenatuoremehua sekä kuplavettä). Tosin tässä eräänä päivänä kertoivat kaipaavansa päiväkotiin, kun siellä sai aina kaakaota. ;) Koululaiset syövät siis aamiaisen koulussa n. klo 10 maissa. Ilmeisesti saavat ottaa eväät mukaan myös välitunnille. Toki hyvällä ilmalla ulkona syöminen kuulostaa kivalta, ulkona ruoka maistuu paremmalta!

Lapsilla on reppu täynnä pahvisia (siis huom. pahvisia!) mappeja, löytyy jos jonkinlaista väriä. Mutta kirjoja tällä hetkellä on vain; kaksi Mathe -kirjaa sekä kaksi Deutsch -kirjaa, joista toinen on ns. Aapinen. Ennen koulun alkamista viime syksyllä, vanhempainillassa, saimme tutustua kirjoihin etukäteen. Kirjoja voi myös lainata koulusta ja nämä lasten saksan lukukirjat ovat lainakirjoja (laina on paljon vähemmän kuin itse kirjan lunastaminen itselleen). Postmappe'n sisällä kulkee postit opettajan ja vanhempien välillä ja siis tosiaan kaikki koulutarvikkeet hankitaan itse. (Ja täydennetään harva se päivä....on mennyt lyijykyniä poikki tai puuvärikynä teroitettu nysiksi, viivoitin hävinnyt jne. jne. :))


Lasten reput, Schulranzen, ovat isot, mutta tyyli on sama joka toisella. Saksassa lapsella kuuluu olla mahdollisimman ergonominen ja kevyt (???) reppu. Näin olen ainakin kuullut puhuttavan. Reput ovat hauskat laatikonmalliset, kalliitkin. Monilla lapsilla näkyy reppuja renkailla varusteltuina. Käytävillä reput rullaavat hienosti koululaisten perässä, mutta nyt kun saimme lunta se aiheutti pienille koululaisille haasteita. Olkoon renkaita tai ei, isot reput ja pieni lapsi on aina hellyyttävä yhdistelmä. :)


Nyt lapset saavat hengähtää
hetken ja sitten alkaa kevätlukukausi
joka kestää kesäkuuhun asti.


tiistai 26. tammikuuta 2016

Skonssit











Skonssit ovat ihania aamiais- tai brunssiherkkuja maukkaan hillon kera syötäväksi.
Tai miksei vaikkapa myös lusikallisella kermavaahtoa.
Myös pehmeän kuohkea maustamaton tuorejuusto skonssin sisällä on herkkua.


Makuja-sivustolta bongattu ohje


Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla.
Kuvissa olevat skonssiherkut on ystäväni tuonut mukanaan, 
kun söimme meillä aamiaista naisporukalla.


maanantai 25. tammikuuta 2016

Perusmaanantai

Viime viikolla tein kaappeihin pikaista inventaariota ja löysin noin neljän pussillisen verran kierrätykseen vietävää tavaraa. Lapsilla oli paljon leluja joilla eivät ole leikkineet pitkään aikaa ja ne ovat aina turhaa kaapin täytettä. Itse laitoin omista kenkäkokoelmista kolmet talvikengät kierrätykseen. Näistä kahta paria en ollut käyttänyt tänä talvena ollenkaan. Ne eivät siis mitenkään voi olla lemppariparini. ;) Ja uskokaa tai älkää (tai miksi ette uskoisi :D ) meidän kauniit lumihanget ovat jo sulaneet, ruoho on vihreää, sipulikukat ovat alkaneet kasvaa kukkapenkeissä ja lämpöä on reilut 10 astetta. En usko, että tänä talvena niitä talvikenkiä muutenkaan hirveästi tarvitsen....tai katsotaan. Jospa saadaan takatalvi sitten!

Kun kerralla ei tee isompaa lajittelua omistamansa tavaran suhteen löytyy aina yksi tai muutama pussukka kierrätykseen vietäväksi. Onhan se toki helmompaa näin. En millään jaksaisi sitä työtä joka väistämättä tulisi, kun tonkii kaikki paikat lävitse. Eikä meidän perhe kovin askeettisesti elä emmekä haluaisi, joten ympäriltä löytyy aina tavaraa. Ja kaksi kasvavaa lasta takaa aina sen, että pieneksi jääneitä puseroita ja farkkuja saa olla yhtenään olla työntämässä eteenpäin niitä enemmän tarvitseville.

Mies palautui reissusta, mutta lähti tänään jo toiselle reissulle. Meillä on reissaava iskä, kuten olen aiemminkin maininnut. :) Kiva, että tällä kertaa on poissa vain kaksi yötä, eihän sitä poissaoloa kerkeä edes huomata!

Tytär katseli pientä suklaaleivontakirjaa ja toivoi kovasti, jos tekisimme suklaisen kakun. Lupasin, josko myöhemmin iltapäivällä. Onneksi ruoka on eiliseltä valmiina, joten aikaa kakkutaiturointeihin olisi, jos tekisimme ihan pienenpienen kakun. :)



Ihan tällainen perusmaanantain, ei mitenkään säväyttävä, mutta ihan jees.
Entäs sinulla? :)









lauantai 23. tammikuuta 2016

Herkkulauantai









Orkideaa varten ostetusta ruukusta sai kivan kynttilälyhdyn.
Näyttää vanhalta ja kuluneelta, punainen kynttilä 
loistaa kilpaa ruukun hopeankimaltavan maalin kanssa.







Tänään ei soimaa omatuntoa yhtään vaikka menemme sieltä mistä 
aita on matalin...Lähdemme tänään nimittäin kolmestaan mäkkäriin. Vanhaan 
kunnon hampurilaisravintolaan hakemaan rasvaa ja suolaa tihkuvia pommes'eja
sekä pirtelöä! Nyt ei harmita yhtään. Eikä kaloreita lasketa.

Mies ei nimittäin hampurilaisista välitä, hän on pizzamies. ;) 
Neljästään olemme käyneet hampurilaisella vain silloin (varmaan neljä kertaa...
eli emme hirveän usein. ;) Kotitekoiset hampurilaiset kun ovat niin paljon parempia), 
kun olemme olleet matkalla Travemündeen laivalle ja matkan 
varrella ollut helppo mennä kultaisten kaarien ravintolaan.
(Tai BK:n) 
Meidän herkuttelut ovat sitten pizzapainoitteisia, jotta
on sitten jokainen iikka tyytyväinen. :)

Ja miksi kolmestaan? Siksi, kun mies ollut 
työreissulla ja kotiutuu huomenna.





Aurinko paistaa, lumet ovat hieman sulanneet.
Lapset leikkivät ulkona ja liukastelivat 
jäällä. Taivas on kauniin vaaleansininen.

:)

torstai 21. tammikuuta 2016

Rillipää




Vanhasta oliiviöljypullosta tuli kiva maljakko.
Pullo on keraamiikkaa ja pohjassa lukee, että on käsityötä.






"Alles Gute!"





Minulla on ollut rillit 12-vuotiaasta lähtien, olin siis 7. luokalla. Muistan vaan sen, että muuten meni ihan nappiin, mutta taululle en meinannut nähdä. :D Piti aina kysyä vierustoverilta (tai salaa kurkkia mitä toinen on vastannut, heh). Siis jos tosiaan olin 12-vuotias silmälasit saatuani, niin minulla on ollut rillit yli 20 vuotta. Aika pitkä aika, jos näin alkaa laskemaan! 

Nyt päässäni nököttää rilleistä uusimmat. Lasit ovat superkivat! Ovat tarpeeksi isot ja näyttävät, mutta kuitenkin sopivat 'naamaan'. Edelliset olivat hyvin tummasävyiset, mutta hieman pienemmät kuin nämä uutukaiset. On aina tottuminen uusiin sankoihin päässä.

Olen saanut laseista paljon kehuja ja niitä ollut kiva kuulla, koska uusien (ja Saksassa vielä varsin kalliiden :-/ ) lasien ostaminen on aina vähän hankalaa. En varmaan ollut paras mahdollinen asiakas, kun halusin kokeilla ihan kaikki lasit läpi ja kaikki tuntuivat omituisilta. Kun löysin nämä mustat en halunnut muita kokeillakaan. Lähdimme joululomalle ja loman jälkeen päädyin taas optikkoliikkeeseen hipelöimään näitä jotka sitten päädyin ostamaan. Eli ensin kävin useissa liikkeessä ja sovitin useita pareja, mutta löytäessäni 'the one' en muita enää katsonutkaan. :) 

(Ostin myös uudet aurinkolasit, RayBanit, aika hauskat. Arskojen valinta oli tehty ehkä 8 sekunnissa....)

Joskus olen miettinyt, että miksi en kävisi laserleikkauksessa. Olisi sitten yksi 'vaiva' pois päiväjärjestyksestä...mutta.....minä niin tykkään laseista! Se on niin mua! Vaikka kuljenkin jonkun verran (aika vähän kyllä nykyisin) piilolinssit päässä ja nuorempana ihan koko aika niin silti minusta on kiva olla rillikalle, rillipää. Se on mun juttu. En harrasta nyrkkeilyä tai koripalloa, jossa silmälasit olisivat tiellä. Kuntosalilla hikoillessa tai pyöräillessä ne eivät ole esteenä ollenkaan. 


Joillekin se juttu on vaikka musta tukka, permanentti, tatuoinnit tai sitten rillit niin kuin mulla. Pitäähän meidät toisistaan tunnistaa jotenkin, ei voida kaikki olla samannäköisiä. Hyvä vaan. :)



tiistai 19. tammikuuta 2016

Koulua - ei koulua

Noin viikko sitten lapset (ja minä tietty) jäivät kotiin koska alueemme kaikki koulut olivat suljettuina. Tähän oli syynä huono keli sekä teiden liukkaus. Osa lapsista kulkee kouluun koulubussin kyydillä ja liukkauden takia tätä kuljetusmahdollisuutta ei ollut. Myös kaupunkimme nettisivuilla asukkaita kehoitettiin erityisvarovaisuuteen. Kuulin myös, että ihmiset lähtivät työpaikoiltaan aiemmin kotiin, koska jäisen sateen pelättiin iskevän kaupungimme ylle. (Sinä päivänä taivaalta ei tainnut tulla mitään...)

Liukkaus, syynä kotiin jäämiseen kuulostaa suomalaisen korvaan järin absurdilta. Olihan toki todella liukasta, mutta me suomalaisethan ymmärrämme nastarenkaiden päälle...mutta täällä kuljetaan kitkoilla ja onhan se hieman eri asia. Noh, pari kotoilupäivää liukkauden takia oli meistä, lapsista ja minusta vain plussaa. Tuntui ehkä hieman lusmuilulta, mutta siitä viis.

Viikonloppuna sateli reippaasti lunta, oli ihana herätä valkoiseen maisemaan. Kuitenkin lumikinokset aiheuttivat taas päänvaivaa joillekin ja aiheesta heräsi paljon kysymyksiä, että "onko maanantaina koulua lainkaan, kun on lunta" jne. Toki enimmäkseen vastaukset olivat, että tottahan toki on koulua, luntahan tuo vain on. En osaa sitten yhtään sanoa, että miten tällaisissa tilanteissa toimitaan, jos jään ja lumen takia ei ole koulua, jatketaanko lasten kouluvuotta vai pidetäänkö lauantaisinkin koulutunteja? En nimittäin toivoisi lasten istuvan koulunpenkillä vielä heinäkuussa vain sen takia, kun talvella on ollut lunta....(?) ;)

Mutta maassa maan tavalla, mennään massan mukana. Meidän perhe on nauttinut lumesta ja olemme tehneet lenkkejä raittiissa talvisäässä. Kovin vähän kaupunkikuvassa näkyi ulkoilijoita viikonloppuna, mutta uskoisin sen olleen vain sattumaa. Aurinko paistoi kyllä niin kauniisti, että varmasti monet viihtyivät ulkona paremmin kuin 'normaalisti' räntäsaten piiskatessa vasten kasvoja tai muuten harmaassa, tylsässä kelissä. :)

Tänään sateli jopa lisää lunta, mutta vain hieman. Pakkastakin oli muutama aste ja ilma tuntui kirpeämmältä kuin mitä mittari oikeasti näytti. Olen viime ja tällä viikolla kävellyt koululle ja on ollut niin virkistävää. Varsinkin n. 5 h istumisen jälkeen pikkulenkki kotiin on tuntunut taivaalliselta. Tänään kävelin vielä mutkan kautta kotiin jotta sain extraminuutteja ulkoilmassa. Kohta hakemaan sählynpelaajia koulusta, moi, tschüss!!











sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Winter wonderland part II




Nämä lumikuvat ovat otettu eilen. Perjantain ja lauantain välisenä yönä lunta oli tupruttanut monta senttiä! Kyllä nousi lasten suut hymyyn, kun kurkkasivat ikkunasta. Minä taas luulin, että mies huijaa minua 6-0, kun hehkutti lumen paljoutta. Minua jostain syystä väsytti lauantai-aamuna, että nukuin jopa yhdeksään asti, miehen ja lasten oltua valveilla jo paljon pidempäään. Kaksi reipasta ipanaa pukivat aamiaisen jälkeen vaatteensa ja lähtivät pihalle tekemään södeä lumiukkelia! Myöhemmin l-ukko sai vielä hatun päähänsä, ei pää jäätynyt. Ulkona keksii niin paljon enemmän tekemistä, kun on sitä kaivattua lunta.


Ugg-saappaat ovat kyllä onnen omiaan pakkaskelissä. Ovat niin pehmeät ja lämpimät. Pehmeässä lumessa on kiva tarpoa, mutta heti sään lämmetessä ja loskan ilmestyessä on syytä vaihtaa jotain muuta jalkaan. Omat rusket Uggini ovat jo varmaan 6-7-vuotta vanhat ja mies on tuonut ne minulle ulkomailta. 

Mies lähti tänäänkin reissuun ja on reilun viikon poissa. Ensi viikolla on ainakin ystävättären synttärilounas. Toisen ystävättären kanssa ostimme lahjakortin kauneushoitolaan ja sovimme vielä hankkivamme tulppaanikimpun!




Meillä on makrulaatikkoa vatsat täynnä ja ipanat ovat toista kertaa jo tänään ulkona. Pirtsakkaa, lumista, just sellaista josta tykkään!



















Olemme asuneet pian 5 vuotta Saksassa enkä muista talvea, että 
olisimme saaneet lunta näin paljon! Aiemmin lumityötkin ovat
onnistuneet vahvalla harjalla huiskien, mutta täytyi kaivaa varastosta 
lumilapio esille. 



lauantai 16. tammikuuta 2016

Arkiaamu






Tavallisena arkiaamuna heräämme ennen seiskaa, siis lapset ja minä. Mies joka hoitaa parranajot sun muut herää hieman aiemmin. Aamuja helpottaa se, että laitan JOKA ilta niin omat kuin lastenkin vaatteet valmiiksi odottamaan alakertaan. Päiväkotilaisille laitoin jopa käsineet ja myssyt valmiiksi olohuoneeseen odottamaan. Se oikeasti helpottaa ja nopeuttaa aamuja, kun ei tarvitse etsiä sukkahousuja kiireessä. Nimittäin vielä kertaakaan ei ole tullut tilannetta, että äidin valitsemat vaatteet eivät kelpaa. Mutta kyllä vielä niin tapahtuu. Uskokaa pois. ;) Äidin valitsemat hellokittyt tai autopaidat tulevat olemaan joskus vielä ihan huti-valintoja. Ja äiti on ihan kalkkis.

Valkkaan myös iltaisin omat vaatteeni. Illalla puhdasta pyykkiä kaappeihin lajitellessa (hoidan pyykkien viikkausen aina illalla, kun olen muutenkin vasta silloin yläkerrassa, päivisin hoidetaan alakerta-asioita) on helppo napata puhtaat joko suoraan pyykkikorista tai sitten kaapin perältä. Olen sen verran pöllämystynyt aamuisin, että ei tulisi mieleenkään ruveta vaihtamaan asukokonaisuuksia klo 7.00 aamulla. Unihiekat silmissä kelpaa se kokonaisuus joka vielä illalla pirtsakkana ollessa on ollut hyvä. :)

Ja enhän toki siistiä businessvaatetusta tarvitse pukea eikä kauluspaitoja silitellä, perus, siisti vaatetus on saksan tunneilla passeli.

Aamuisin en myöskään voi lähteä minnekään ellei tiskari ja pyykkikone/kuivausrumpu ole tyhjennetty. Pistän vaikka ripsiväriä kaksi harjanvetoa vähemmän, jos en muuten hommaa kerkiä tekemään Olen kyllä aamuisin varsin nopea, kunhan pääsen vauhtiin. Yleensä käyn vielä kaatamassa kuivausrummusta otetut pyykit meidän sängylle josta löydän ne sitten illalla, kun niitä viikkailen. Pyykkiä toki tulee pestyä paljon..kun nyt on ollut kurakelejä, kaksikon housunlahkeet ovat aina hurjan näköiset, ketsuppitahraisista vaatteista puhumattakaan.

Lapset syövät kotona pienen aamiaisen vaikka syövätkin koulussa eväät/aamiaisen n. klo 10. Mutta toki muutamassa tunnissa on kerinnyt tulla jo nälkäkin. Eväsrasian on hyvä olla tietyn kokoinen, että mahtuu reppuun kaikkien kirjojen ja mappien kanssa (lapsilla on valtavasti erilaisia pahvisia mappeja, jokaisen kuuluu olla eri värinen). Juomapullokin pitää olla mukana (vettä) ja repussa on sille oma sivutasku. Monilla lapsilla näkyy Apfelschorle-pulloja tai mehutetroja (CapriSonne). Mitään makeaa ei saa kouluun tuoda ellei ole syntymäpäivä. Silloin kamuille tarjoillaan nameja tai vaikkapa vanhempien kanssa yhdessä leivottuja herkkuja. Päiväkodissa oli sama tapa. Sai herkutella, kun oli juhlan aihetta! Muffinikuorrutteisissa naamoissa oli kiva tulla kotiin.

Tällä viikolla olen kävellyt lasten koululta omalle koululle ja se on ollut hyvin virkistävää. Vaikka vielä klo 8 on ollut kovin hämärää. Happihyppely antaa kuitenkin pienen boostin päivän aloittamiseen. Lapsilla on koulussa läksyjentekoa iltapäivisin (Hausaufgabebetreuung) ja mm. tiistaisin pelaavat sählyä. Pidempinä päivinä lasten koulu loppuu vasta klo 15.30. Mutta ainakin läksyt ovat tehty ja koulussa harrastettu. Perjantait ovat aina lyhyitä päiviä, kaikille. Kiva aloittaa viikonlopunvietto aikaisin. (Esim. monet lääkäripraktiikat sulkevat perjantaisin jo klo 12-13)


Voi olla, että peruutan lasten iltapäiväkerhon tälle kevätlukukaudelle, mutta sitä vielä pitää pohtia. Kuoroharrastus alkaa kuitenkin nyt helmikuussa ja se on maanantaisin. Toivottavasti tykkäävät, ainakin olivat into piukassa, kun kerroin eri vaihtoehdoista. :)


Huomenta vaan....
nyt on lauantaiaamu niin ohjelmassa ei ole yllä lueteltuja asioita. :)







perjantai 15. tammikuuta 2016

Orkideafarmi

Tällä hetkellä kodissamme kukkii 10 orkideaa (oho!). Siihen vielä muutama päälle joissa on tällä hetkellä vain pullukoita nuppuja. Milloin ja miten on päässyt näin käymään, että olen onnistunut hamstraamaan näin monta orkideaa? (+ kaikki muut viherkasvit päälle....) Toki uusi kotimme on avara ja omaamme valtavan kivat, leveät ikkunalaudat, ehkä niille on kiva kasata niitä kukkia. ;) Ulkomaille muuttanut tuttava jätti minulle kaikki viherkasvinsa ja olihan siinä joukossa noita o-kirjaimella alkavia kukkiakin....

Sunnuntaina mies lähtee reiluksi viikoksi työreissulle ja me jäämme lasten kanssa pitämään linnaketta pystyssä. Ensi viikolla on ohjelmassa tiukkaa aikataulua oman saksan opiskelun merkeissä, meillä on nimittäin koe...apua! Eli viikonloppuna sekä alkuviikosta pitää vielä kerrata. Eihän minua kukaan ole kurssilta pois heittämässä vaikka saisin kokeesta kolme pistettä, mutta onhan se oman itsensä takia hyvä tehdä parhaansa. Näkee sitten millä tasolla on ja missä tarvitsee vielä lisää harjoitusta. On tämä saksan kieli kuitenkin sen verran 'monimutkaista', että kielioppia pitää kerrata. Aiemmilla kursseilla tai ylipäänsä aiemmin ei ole ollut vastaavanlaista intoa oppia, siis oikein kunnolla, hyvin. Noh, tulkoon mitä tulee, parhaani sitten yritän!









Suolakristallilampun olen saanut syntymäpäivälahjaksi parilta 
ystävältä muutama vuosi sitten. 











Tulppaanimaljakkona miehen perintömaljakko. 

Kuvassa jo vähän 'ylikasvaneita' ruokaupasta ostettuja kukkia.









Poika toi kotiin äidinkielen kokeen, kaikki oikein! :) On hassua, että vaikka lapset ovat samalla luokka-asteella heillä on hyvin erilaiset läksyt ja mitä ylipäänsä puuhailevat koulussa. Meidän neiti ei ole nimittäin päässyt tekemään vielä yhtään koetta. Mutta kerkeää kyllä. :)






Mukavaa viikonloppua, 
orkideaterkut!




keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pukeutumisesta

Vaikka tämä pieni blogini ei muotiin painottunut olekaan, olen kuitenkin jonnin verran kiinnostunut vaatteista ja asusteista. En kuitenkan aio täysin vaihtaa blogini aihepiiriä vaan pysytellä kuitenkin kotioloissa ja perhe-elämää käsittelemissäni asioissa. :) Kuitenkin tuolla kaupungilla talsiessa tai auton ratin takana jalankulkijoita ihmetellessä olen pistänyt merkille jotain saksalaisten tyylistä ja pukeutumisesta. :)



- Mielestäni saksalaiset käyttävät paljon liivejä. Niin lapsilla kuin vanhuksilla voi olla yllään toppaliivi tai fleecekankainen. Toki ilmasto vaikuttaa suuresti asiaan, leudolla ilmalla pärjäilee ilman hihoja. Mutta kyllä niitä toppaliivejä näkee silti vaikka meikäläinen, suomalaisnahkainen kuljeksisi jo paljon kevyemmissä.

- Farkut. Kaikilla. Pienet lapset puetaan päiväkotiin kireisiin farkkuihin ja isoäidit fillaroivat tukka hulmuten sinissä farmareissaan. Tämän huomion on tehnyt eräs kanadalainen tuttavani sekä minun mieheni. Kumpikin on sanonut (eri tilanteissa tosin, heh!), että kaikenikäiset kulkevat farkuissa.

- Ja niiden farkkujen pariksi nilkkurit, matalat saapikkaat! Aina! :D Tennarit jalassa kulkevat vain nuoriso (tai minä, enkä nyt taida kuulua nuorisoon....enää) tai ehkäpä lapset. Mutta monilla pikkutytöillä niin päiväkodissa kuin koulussa on matalavartiset nahkasaapikkaat. Suomalaiset lapset hyppivät kuralätäköissä kumpparit tai helposti pestävät Kuomat jalassa. (Ja siis en sano, että kummassakaan on mitään pahaa, mutta jotenkin tämä pukeutuminen on fiksun käytännöllistä Suomessa :) )

- Huivit! Kun menet virastoon tai lääkärisi vastaanotolle tiskin takana palveleva naishenkilö on koristanut vaatteensa (tuubi)huivein. Värikästä, yksiväristä, kuviollista, neulosta...mitä vain, kunhan on huivi.

- Ei käsineitä. Kukaan ei käytä käsineitä (muuta kuin me oudot suomalaiset ;) ). Vauva istuu rattaisssa ilman tumppuja ja lapset leikkivät kolealla ilmalla ulkona ilman käsineitä. Ja tämä ei myöskään ole pelkästään allekirjoittaneen huomaama erikoisuus vaan tästä olemme käyneet paljon keskusteluja paikallisten suomalaisten kanssa. Enkä siis sano, että kumpikaan vaihtoehto olisi lähtökohtaisesti oikein, mutta käsineettömyys kylmällä ilmalla kummastuttaa silti.

- ^ Mm. apteekeissa myydään taskulämmittimiä. :) Pieni mikrossa lämmitettävä pussukka sujautetaan mukaan ja sillä saa kädet lämpöiseksi....en ole perehtynyt asiaan sen liiemmin, koska omistan käsineet ja lapseni myös :D mutta tällaisiä lämmittimiä kuitenkin on. Pitää ottaa tarkemmin selvää, että tietää mistä täällä horisen.




Kuulkaas, asiasta voisin varmasti kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta jätetään nyt tähän. Ja mainitsen vielä kerran, että en pidä itseäni pukeutumisen ylijumalana vaan enemmänkin tarkkaavaisena suomalaisena joka havainnoi ulkomaailmaa. Jokainenhan pukeutuu ja tekee just niin kuin tykkää, eikö niin?





+6 astetta, tuulinen, mutta suht aurinkoinen päivä takana. Eli ollut pipopäivä ja huivi ollut kaulassa! ;)







maanantai 11. tammikuuta 2016

Macaronit - vadelmatäyte




Kun ottaa pimeässä tammikuun iltapäivässä valokuvia näyttävät violetit macaronleivokset beigenvärisiltä.. :D

Mutta väristä viis! Oli niin kiva tehdä ihkaensimmäistä kertaa macaroneja! Olin oikein odottanut tätä päivää, että milloin 'uskallan' tarttua härkää sarvista ja pistää tuulemaan. Juttelimme tänään saksan tunnilla suomalaisrouvan kanssa ko. leivoksista ja kuinka niitä olisi kiva testata. Hän mainitsi, että on lukenut Kinuskikissan blogista ohjeesta jonka itse kuuluisa leivontabloggari on todennut parhaaksi (erilaisten variaatioiden jälkeen ymmärtääkseni :)) mahdolliseksi. Sitä siis oli kokeiltava tänään!

Kinuskikissan ohje, klik!!





noin 25 kappaletta

Taikina:
125 g mantelijauhetta
3 ½ dl (230 g) tomusokeria
3 (100 g) keskikokoisen munan valkuaista (huoneenlämpöisinä)
¼ tl suolaa
½ dl sokeria


Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri keskenään. Pyöräytä seos tehosekoittimessa jauhomaiseksi.
Erottele valkuaiset ja laita kulhoon suolan kanssa.
Vatkaa valkuaisia keskiteholla, kunnes ne ovat saaneet kuohkeutta. Lisää sokeri muutamassa erässä. Jatka vatkaamista keskiteholla, sekoita samalla joukkoon elintarvikeväri. Älä vatkaa ”kankeaksi”, kovaksi vaahdoksi, vaan jätä notkeaksi ja kiiltäväksi.
Siivilöi tomusokeri-mantelijauhoseos valkuaisvaahdon joukkoon parissa erässä nuolijalla sekoittaen. Jätä pois se osa mantelijauheesta (korkeintaan pari ruokalusikallista), joka ei mene siivilän läpi. Sekoituksen voi tehdä ronskein ottein, jotta saat kuivat aineet uppoamaan marenkivaahtoon tehokkaasti. Valmis taikina on sileää ja tasaista.
Kaada taikina pursotuspussiin. Sulje toinen pää pussinsulkijalla. Pursota pellille leivinpaperin päälle kiekkoja (halkaisija noin 4 cm). Taikina on oikean paksuista, kun kuoriin ei jää huippuja. Kuoret eivät juurikaan leviä uunissa. Anna kuorten kuivua pellillä noin 30 minuuttia, kunnes ne ovat pintakuivia.
Kypsennä uunissa 130 asteessa noin 15 minuuttia. Käännä pelti paiston puolivälissä, jotta paistotulos on tasainen. Anna kuorien jäähtyä ja irrota ne sitten leivinpaperista tarvittaessa paperin alapuolelta painaen.




Nettisivuilla on useampi täytevaihtoehto ja itse valmistin tuoreista espanjalaisista, isoista vadelmista ja maustamattomasta tuorejuustosta täytteen joka jäi kivan happamaksi ja raikkaaksi.

Ystävätär joka on oikea macaronleivosten mestarileipuri käyttää täytteissä mm. maapähkinävoita sekä on sivellyt pienten leivosten pintaan kimaltavaa väriä. 





Tämä eka leivontakokemus oli todella jännittävä, mutta 
päällimmäisenä mielessä tyytyväisyys lopputulokseen. 
En olettanutkaan ensimmäisen kerran jälkeen täydellisen 
pyöreitä macaroneja tai täydellistä koostumusta, 
mutta olen iloinen näistäkin! 
Näyttävät livenäkin niin suloisilta, hento violetti 
on hyvin kaunis. (Jauhemainen elintarvikeväri on kuulemma paras!)

Näitä valmistan pian toistekin. :)



Hedelmäpommi





Mustikoiden, banaanin sekä viinirypäleiden seuraksi olisi kuulunut 
myös vihreää omppua sekä purkkiananasta. Mutta ne nyt 
unohtuivat matkasta. 

Omput piti popsia sitten yksinään!

Olen huomannut, että kun viipaloin kurkut ja porkkanat sekä 
hedelmät valmiiksi jotenkin vähän 'hauskemmin' lapset syövät
enemmän ja hyvin mielellään. Toki olen nähnyt netissä tai vaikkapa 
YouTubessa hienoja asetelmia jotka ovat niin hienoja ja täynnä 
mielikuvitusta. Osaisinkohan minäkin tehdä jotain sellaista?
Pitää kai ruveta harjoittelemaan... ;)


Ja, jos sattuu jäämään jotain jäljelle ne voi heittää
blenderiin ja tehdä smoothien.


Hyvää huomenta, 
taas alkaa kouluarki, meillä kaikilla kolmella. :)