-

-

lauantai 12. lokakuuta 2019

Kirpparilöydöt Suomesta

Olen kertonut ennenkin, että Suomessa ollessa tykkään käydä kirpputoreilla. Meillä päin ei ole kummoisia kirppiksiä. Aiemmin oli pari lastentarvikekippistä, nykyään vain yksi. Kesätapahtumissa saattaa olla mahdollisuus vuokrata myyntipöytä (tai -paikka). Ja joskus kouluilla sekä päiväkodeilla on viikonloppuisin myyntitapahtumia. Mutta ainakin ulkokirppiksillä myyntipöydissä saattaa olla uuttakin tavaraa. Siinä menee sitten se second-hand - ajatus hieman pieleen.

Nyt sitten kipaisimme aika pikaisesti kirpparilla ja tuli parit löydöt mukaankin! Ostin itselleni pari kivaa, hyvin pidettyä neuletta, yhteensä 9 € ja lapsille sarjakuvalehtiä sekä lautapelin (mielestäni kaikki nappulatkin ja kysymyskortit olivat tallella!). Niin ja ostinhan minä värikkäät lasten villasukat ja keittokirjankin. Ihan hyvät löydöt ja kaikki yhteensä alle 20 €. Aika hyvin!

Kierrätyskeskuksista ym. tulee ostettua lapsille suomenkielisiä lehtiä kielitaidon pysymistä ajatellen (muiden 10-vuotiaiden tavoin tykkäävät sarjiksista!). Kun lehdet on luettu ne voi jättää huoletta Suomeen seuraavaa kertaa odottamaan tai ne 'liian rajusti' luetut joutavat kierrätykseen. Lastenkirjoja olen ostanut myös aika paljon käytettynä. Meidän muksuilla on kyllä sellainen kirjatilanne tällä hetkellä, että uusia kirjoja ei hetkeen tarvita. (Toinen muksusta on varsinainen lukutoukka!)



Pari kuvaa keittokirjasta, Jamie Oliverhan se siinä nauraa! :D











Mielenkiintoisia reseptejä voi kokeilla 
sitten syksyn ja talven mittaan mielin määrin. :) (J. Oliverin telkkuohjelmista olen aina pitänyt.) 

Rempseää viikonloppua 😊

torstai 10. lokakuuta 2019

Rauhallista oloa Suomessa

Kun tulemme lasten kanssa keskenään Suomeen lomailemaan miehen jäädessä kotiin työn pariin, en kaipaa lomalta mitään ihmeellistä. Yhdessä, neljästään tulee sitten tehtyä kaikenlaista Suomessa, mutta kolmestaan on ihan parasta vain viettää aikaa sukulaisten seurassa. On hieman iäkkäämpiä sukulaisia, mutta hyväkuntoisia, on tärkeää käydä lasten kanssa kylässä ja heitä tervehtimässä. Toki haluan itsekin käydä, mutta uskon myös lapsille olevan tärkeää. Voi kaikessa rauhassa jutella ja kahvitella ja käydä eri osoitteissa vaihtamassa kuulumisia. :)

Se huoli niistä ikääntyvistä läheisistä painaa kyllä ulkomailla asuessa mieltä (tai, vaikka asuisi samassa maassa, mutta välimatkat kilometreinä silti isot!). Olen puhunut aiheesta varmasti niin blogin puolellakin kuin ystävien kanssa ketkä asuvat kaukana vanhemmistaan ja muista sukulaisista. Omaa mieltä hieman helpottaa se, että omat veljeni asuvat aika lähellä vanhempiamme. Silti se omatunto joskus kolkuttelee...Mutta olen hieman sen luontoinen muutenkin, että mietin ja mietin muutenkin asioita pääni puhki.

Ulkoilu! Se on kyllä mielestäni tähän aikaan vuodesta ihan parasta! Lapsetkin tulivat läheiseltä leikkikentältä posket punaisina ja yhdessäkin olemme käyneet ulkona leikkimässä. Violetit (!) nahkahanskat ovat liian ohuet pitkään ulkona ollessa, mutta takki on sentään lämmin. Lapset kyllä tarkenevat ulkohousuissaan ja asusteissaan. Ihan harmittaa, että en pakannut lenkkeilyvaatteita mukaan, olisi ollut kiva kierrellä tuttuja paikkoja lävitse hieman puuskuttaen. :D Ehkä farkuissa sitten kevyemmälle lenkille...








Täällä siis hyvin rauhallista menoa,
mutta just parasta sellaista! <3
Ei muuta kaipaakaan.
Terkkuja!!


tiistai 8. lokakuuta 2019

Ne pienet erot...

Kun astuu Suomen kamaralle (olimmehan kesällä Suomessa, eli ei pitkää taukoa :D!) huomaa heti jotain eroavaisuuksia. Eli ei mitään sen vakavampaa, mutta jotakin. Joka kerta se on yhtä mielenkiintoista. Minun mielestäni. Olen varmasti sellainen tarkkailijaluonne. :)


  • Voi, että nämä Suomen automarketit ovat isoja! Ja en tarkoita pahalla. Vaikka pidänkin pikkukaupoista ja putiikeista niin on ihana ihailla sitä tavaravalikoimaa vaikkapa Prismassa. Maitoa on niin montaa sorttia tai hevi-osasto valtava. Fillarin, keittokirjan, eteisen maton ja teltan saa sillä samalla reissulla. Meidän lähimmissä isommissa marketeissa on kyllä vaatteita ja leluja, mutta valikoima ei ole kovin kummoinen.
  • Suomalainen pukeutuu sään mukaan! Kun on syksy pukeudutaan tosiaan jo hieman lämpimämmin. On ohut pipo korvien suojana ja sormikkaat kädessä. Äidit ja isät eivät hytise kylmästä leikkikentällä. Omasta mielestäni leikkipuistossa törmää myös useammin lapsiin pelkästään isien kanssa kuin Saksassa.
  • Ihailen myös markettien leipävalikoimaa. Toki Saksassa leivotaan erilaisia, herkullisia leipiä :D ei jäädä ilman leipää tosiaankaan, mutta Suomessa on kaikenlaisia kauraleipiäym ym. Minun mielestäni enemmän. Saksassa olen oppinut rakastamaan pulleita, siemenpäällysteisiä sämpylöitä. Kun Suomessa bongaan jotain uutuuksia. Taitaa olla jotain juuresleipiäkin nykyään...
  • Suomalaiset ovat aika hiljaisia... :) <3 (olen siis itse hyvin puhelias ollut aina ja valitettavasti :D kovaääninenkin joskus!) Istahdimme lasten kanssa junaan ja kanssamatkustajat olivat ihmeissään meidän höpinöistämme. Toivottavasti emme häirinneet muiden matkustajien junamatkaa. Emme kyllä matkustaneet minnekään kauas, pääsivät meistä äkkiä eroon. ;) Lapset puhuvat keskenään enemmän saksaa kuin suomea. Joten sekin oli varmasti omituista, koska minä puhuin heille suomea. Arvostan itsekin suomalaisena rauhaa, omaa tilaa ja annan sitä muille. Mutta mielelläni aloitan keskustelun vieraankin kanssakulkijan kanssa ja tykkään höpötellä. :) 


Sellainen pieni lista! 

Tänään on vuorossa pizzaa ja illalla pakkailua! Majapaikkamme vaihtuu huomenna. Terkkuja sinne ruudun toiselle puolelle! 💞


maanantai 7. lokakuuta 2019

Syyslomailu-mood

Heipähei sinne kaikille ruudun toiselle puolelle!

Me ollaan aloitettu lasten kanssa syyslomailu ja lensimme kolmestaan Suomeen, miehen jäädessä töihin uurastamaan. Ihana olla Suomessa, niin ihanaa! Pitkät alushousut :D (tai molemmille kaksin kappalein) on jo käyty ostamassa ja pipon pakkaaminen ei ollut huono idea. ;) Sen verran kylmemmältä täällä Suomessa ilma tuntuu. Toki, nyt myös vain tottumiskysymys. Odotan innoissani ulkoilua, ulkoilua...

Kaikki täällä siis oikein kivasti, blogi on nyt hiukan hunningolla jonkun aikaa. Mutta ei anneta sen häiritä meitä! :)

Mukavaa alkanutta lokakuista viikkoa sinne kaikille! :) :)

maanantai 30. syyskuuta 2019

Jogurttikakku

Syyskuun viimeistä viedään!


Tämä herkullinen kakku tuli leivottua viime viikolla ihan hetken mielijohteesta ja siitä syystä, että sain käytettyä maustamatonta jogurttia johonkin. (Mies ja lapset syövät vain maustettua jogua ja minä sitten yksinäni myslin kera tätä maustamatonta. Mutta mustikka-skyr on poikkeus, se on ihanaa! Suosittelen lämpimästi. ;)) Lapset veivät naapureille myös pari kakkupalasta. Ja ilmeisesti he olivat tykänneet, kun lautanen palautui tyhjänä takaisin, heh. Kuten olen monesti sanonut, että tykkään leipoa ja laittaa ruokaa hirmuisesti, mutta jos vaikka kakku on liian suuri pelkästään meidän perheelle tai sämpylöitä tulee meidän tarpeisiin liikaa niin sitten viemme kavereille tai naapureille (tai mies vienyt töihin). Ainakin pysyy naapurisopu yllä. ;)

Kaikkiin koulun tapahtumiin on tullut leivottua vuosien varrella ja toivottavasti tapa jatkuu vielä tässä uudessakin koulussa. Minulla intoa ja aikaa riittää leipomispuuhiin ja hyvään tarkoitukseen ne kuitenkin menevät, niin ilomielin autan. Ehkä ennen joulua on jotain tapahtumaa johon pitää leipaista jotakin, se nähdään sitten.



Tänään tuntuu siltä, että ei huvita juuri mikään, väsyttää todella paljon. Eilen satoi ihan koko päivän ja jatkui vielä läpi yön. Rankkasade hakkasi ikkunoita ja heräsin kovaan myräkkään. Olen sikeäuninen ja nukahdan yleensä helposti, mutta viime yönä olen vain kuunnellut kestääkö ikkunat vai ei...Tänään en laittanut lapsia fillarin selkään vaan vein autolla kouluun ja aamullakin saimme tihkusadetta niskaan. Hain marketista nopeasti illaksi broileria ja kävin ostamassa uudet farkut tytölle. Tämä päivä menee varmasti ihan hunningolle, mutta menkööt!


Toivotan sulle reippaampaa :D viikonalkua!! ❤❤














(Resepti Kodin Kuvalehti, KLIK!)


3 kananmunaa
3 dl sokeria
150 g voita
1 dl muussattua banaania
2 tl kardemummaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 dl maustamatonta jugurttia
1 sitruunan mehu

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi. Sulata rasva ja yhdistä omenasoseen tai banaanin kanssa. Yhdistä kuivat aineet ja lisää siivilän läpi vaahtoon. Lisää lopuksi varovasti käännellen banaani-rasvaseos ja jogurtti. Kaada taikina noin 1,5 litran vetoiseen vetoiseen, voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 45–50 minuuttia.

torstai 26. syyskuuta 2019

Leipomoista ja sämpylöistä

Tuntuu, että joka niemen notkossa ja kulman takana on leipomo. Joko isompaan ketjuun kuuluva tai sitten pikkuriikkinen perheleipomo. Molempi parempi. Leipomo voi olla myös ruokakaupan tai vaikka minkä tahansa kaupan yhteydessä. Siinä samalla, kun haet esim. kukkia saat myös kipaistua ne berliininmunkit iltapäiväkahveille. ;) Monesti avaavat ovensa varhain. Kun olen liikkeellä itsekin aina ennen aamukasia niin leipomoiden edessä voi olla jo tungosta, jos meinaisit saada autollesi paikan. Jotkut kipaisevat hakemassa aamupalan (usein se on Belegtes Brötchen ja takeaway -kahvi) tai ehkä joku hakee sämpylöitä kotiinsa tullessaan yövuorosta. Nuorisoa näkee aina paljon. Se parikymmentä senttiä tai jopa alle maksava vehnäsämpylä lähtee usein heidän mukaansa. Jos meidän kaksikko käy keskenään leipomossa muutaman euron kera ostavat varmasti joka kerta sen saman eli suklaalla täytetyt croisantit. Me miehen kanssa valitaan aika usein juustokakkuviipaleet. Täkälaiset viipaleet ovat aina suuria. Eli oikeasti yksikin pala riittäisi. Mutta sitten toisaalta, kun on niin hyvää niin ei sitä halua jakaa kenenkään kanssa. Ei edes oman miehen! :D Ja vaikka kuinka upea kakku onkin vitriinissä niin hinnat ovat todella inhimillisiä. Yhdessä pikkuleipomossa ison palan syksyistä omenatorttua saa varmasti eurolla tai vähän päälle.

Sämpylöitä on montaa sorttia. On kaikenlaisia siemeniä ja eri muotoisia sämpylöitä (mm. jalkapallo). Kaikista yleisin on vehnään leivottu ja jonkun verran löytyy Dinkeln eli spelttiä. Leivän saat myös puolikkaana, jos kokonainen on perheellesi liian suuri. Ja leipä toki viipaloidaan koneessa puolestasi. Ei tarvitse sitäkään tehdä kotona. :) (Esim. Lidlissä paistopisteen luona on viipalointikone ja voit itse määritellä viipaleen paksuuden. Aika näppärä juttu!)

Lähellä paistettu, paperipussiin pakattu sämpylä on myös jonkinlainen ympäristötekokin varmasti. Ei tule turhaan sitä muovikäärettä ympärillä joka kotona joutaisi kuitenkin hetken päästä roskikseen...Paperipussit käytän hyödyksi ja käytän niitä edelleen biojätteiden kuljetukseen.




Ja tässä oli muutama sananen paikallisista leipomoista.
Herkuista toki voisi kirjoitella vaikka kuinka paljon. ;)
Mutta laitetaan välillä kuvia ja sämpyresepti!


Mitämitä lokakuun eka jo ensi viikolla!??















5 dl kädenlämpöistä vettä
1 pkt hiivaa
n. 11 dl jauhoja
(minulla oli vehnä-, kaura- sekä ruisjauhoja, 
vehnää eniten)
2 rkl siirappia (minulla oli vaaleaa siirappia, 
mitä täällä myydään margariinien vieressä)
ripaus suolaa
0,5 dl oliiviöljyä


Murenna hiiva veden joukkoon, lisää suola ja siirappi. 
Lisää jauhoja vähitellen. Ja lisää öljy lopuksi.
Anna kohota lämpimässä paikassa pyyhkeen 
alla n. puoli tuntia. 
Leivo sämpylät ja anna kohota vielä pellin päällä 
vielä hetki. Paista 22 asteessa n. 10 min. 
Riippuen uunista sekä sämpylöiden koosta.



tiistai 24. syyskuuta 2019

Kanervia & puksipuita

Vaikka moni kesällä parvekkeelle istuttamani kukka näyttääkin vielä ihan kauniilta niin oli siellä jo tosi nuupahtaneita yksilöitä jotka kävin nappaamassa pois. Samettiruusut olivat jo menneen talven....kesän lumia (?), mutta esim. pelargoniat jaksavat aina vaan. Olivat yhtä kauniita kuin keskikesällä. Ehkä ne voisi napata omaan pikkuruukkuunsa ja, jos tykkäisivät talvehtia autotallissa. Sitä voisi kokeilla. Ei mikään iso proggis, pitää kantaa vaan autotalliin.... ;)

























Ostin x-määrän syksykasveja enkä sen erityisemmin laskenut, että paljonko olisi pitänyt ostaa. Pitää kyllä ehdottomasti hakea vaikka pari satsia vielä kanervia, koska meidän ruukut ovat isoja ja parveke suuri. Yläkerran partsilla on nyt ikivihreitä ja se saa pysyäkin niin. On niin paljon helpompi. Lupaan ottaa kuvia siitä meidän yläkerran parvekkeesta. Se on nyt ihan sievä, kun on vähän vihreää ja meidän auringonottotuolitkin on roudattu sinne. (Nyt ne arskan palvomiskelit vasta ovatkin...;))

Vaikka parin vuoden takaisessa muutossa menetimme ison pihan. Mutta vaihtokaupassa saimme kaksi isoa parveketta joita voi sisustella mielin määrin ja ostella sinne kukkien muodossa väriä.

Lidlin kanervat olivat niin pikkuriikkisiä ja älyttömän kuivia. En edes katsonut hintaa, mutta kaukaa jo näin, että eivät ole kyllä mistään kotoisin. Leikkokukkakimput ovat siellä mielestäni aina laadukkaita ja todellakin hintansa arvoisia. Nämä virkeät ja suuremmat kanervat ostin kukkakaupasta ja olivat 1,99 €/kpl. (Mitäköhän ne ovat Suomessa?)




Nyt pitää laskeskella ja miettiä, että mihin tulee mikäkin ja paljonko 
pitää ostaa vielä lisää. Ja viimeiset kesäkukat käyn nappaamassa 
veks. Kiva pukea parveke syksylookkiin.

Tänään olikin oikein kaunis päivä, aika lämmintä, 
eilen saimmekin taivaan täydeltä vettä. Hyvä tasapaino. :)

tiistaiterkuin 

perjantai 20. syyskuuta 2019

Perjantaiterkut ❤

Aamuisin sormia nipistelee, kun pyöräilen tukka putkella kaupungilla. Okei, en tukka putkella koska minullahan on aina kypärä päässä. (Nuoret vinoilevat kaupungilla ja hihittelevät kypärälleni. Mutta joku kerta huomautan vielä näille nuorille, että ainakin minulla on tsäänssit parantua fillarikolarin jälkeen, jos pamautan itseni asfalttiin...En kyllä tiedä viitsisinkö koskaan näin sanoa, mielessä pyörinyt vaan monta kertaa.) Sormikkaat on kaivettu esille ja joku miljoonista huivista heiluu aina kaulalla. En ole hakenut vielä kellarista minun fuksianpunaista viime vuonna ostamaani takkiani. Jos vielä pari viikkoa tarkenisi trenssitakilla tai värikkäällä ulkoilutakilla. Lapsille osttn lisää edullisia sormikkaita, että ei sitten ota niin paljon kaaliin, kun hukkuvat jonnekin (=kouluun).

Tapahtui eräänä aamuna hassu juttu. Tai oliko hassu, mutta jotenkin outo. Pyöräilin pyöräkaistalla, aamusella, suora pitkä tien pätkä eikä missään yhtään ketään. Tunsin, että takanani oli fillari ja oli koko aika saavuttamassa minua. Tunsin kuinka fillari on ihan takanani ja menin vielä enemmän lähemmäs autotien laitaa. Toisella puolella (jalankulkijoiden puolella) oli rutkasti, rutkasti tilaa, eikä tosiaan yhtään missään kävelijöitä saati fillareita. Tämä pyöräilijä sitten soitti kelloa ja minä menin yhä enemmän tien laitaa kohti. Jos olisin mennyt enemmän, olisin ollut jo tiellä. Mutta tämä ei käynyt päinsä tälle hopeatukkaisella rouvashenkilölle (ilman kypärää). Vaikka olin ihan tien vieressä hän jatkoi sinnikästä kellon rimputtamista. Ennen kuin ymmärsin, että minun olisi kuulunut mennä oikealle puolelle, jalankulkijoiden puolelle koska hän halusi ohittaa minut vasemmalta puolelta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen opin taas jotain uutta. ;)






Punaisia Pikku Myy -mukeja on pari, toinen on minun ja toinen tyttären.






Nyt on tee maistunut entistä enemmän,
kun on kirpeä syysilma aamuisin varsinkin.
Minulta vasta kysyttiin, että enkö juo koskaan
kahvia ja vastasin, että en ole koskaan edes maistanut!
:D Ei sillä, että ei olisi ollut tilaisuuksia, kun kaikki
sukulaiset ja mieskin ovat oikeita kahviaddikteja!
Mutta teetä kuluu sitten senkin edestä.


Kivaa viikonloppua Sulle ❤❤❤

torstai 19. syyskuuta 2019

Sosekeitto & carbonara















Nyt eetteriin vanhoja ja uusia ruokakuvia. Valmistin, itse asiassa 
yhdessä lasten kanssa, ihkaensimmäistä kertaa carbonaraa. Lapset tilaavat 
tätä todella usein ravintolassa ja en ole tohtinut varmaan siksi tehdä 
kotona, kun se äidin oma ei varmasti olisi yhtä hyvää. ;)
Mutta toki yrittänyttä ei laiteta ja me sitten teimme tätä 
pastaherkkua kolmestaan. En muista mistä löysin tämän 
reseptin, mutta näitä on valtavat määrät erilaisia. Sieltä reseptiviidakosta 
vaan nappaamaan se oma lemppari. Tämä ruoka ei ehkä ollut 
ravintolaveroista, mutta voi vitsit, että muksuille kelpasi! :D Se 
kai se tärkein tyytyväisyysmittari on. Oli oikein täyttävä, 
hyvä pastaruoka kuitenkin. Lohturuokaa kuten sanotaan. :)



Ja, kun kirjoittelin siitä haasteesta jonka loin itselleni. 
Että ei menisi ruokatarvikkeita hukkaan vaan kaikki ostettu 
päätyy lautasen kautta suuhun eikä mitään menisi jääkaapin 
perillä vanhaksi. Näissä jälkimmäisissä kuvissa on 
kasvissosekeitto jossa oli mm. pakkasesta puolikas persiljapaketti, 
pakkasesta parsakaalia, muutama peruna mitä oli pussin pohjalla, 
kaupasta fressinä kukkakaali, porkkanoita sekä purjoa. Mutta 
koska en ostanut porkkanoita montaa (hienoa, että Lidl ottanut 
valikoimiin porkkanat irtomyynnissä!) käytin loput porkkanat 
joita oli jo kotona. Ja tuorejuuston jämät ja purkki kermaa, 
myöskin jääkaapista. :) Niin simppeliä ja hyvää arkiruokaa
moneksi päiväksi. Mikron kautta vaan suuhun seuraavana päivänä 
ja, jos pakkasesta löytyy vielä ruispuikuloita...vieläkin parempi. ;)




Maukasta torstaita Sinulle

❤❤❤





tiistai 17. syyskuuta 2019

Tummasuklaakeksit

Ihanaakin ihanammat, rapeareunaiset ja helpot keksit nuhanenää ja kotiin koulusta palaavaa ilahduttamaan (ja keksien leipojaa myös...)

Reseptin löysin K-Ruoka -sivustolta (KLIK!)



125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
150 g tummaa leivontasuklaata tai tummasuklaahippuja


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit sähkövatkaimella, lisää kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää joukkoon. Rouhi suklaa tai käytä valmiita suklaahippuja. Lisää lopuksi suklaa taikinan joukkoon. Nostele taikina nokareeksi pelleille. Paista 200 asteessa 7-10 minuuttia, kunnes keksit saavat hitusen väriä. 













Nämäkin suklaapisarat tuli käytettyä kaikki, 
ei jäänyt pussia lojumaan kaappiin. ;)




maanantai 16. syyskuuta 2019

Haaste itselleni

Kirjoittelin aiheesta jätteiden vähentäminen joku aika sitten. On kuitenkin aika helppojakin tapoja tarttua aiheeseen ja tehdä jotain. Nyt haastan itseni (ja vaikka sinut siellä ruudun toisella puolen) käyttämään paremmin ja enemmän hyödyksi kaikkea mitä ruokakomerosta ja jääkaapista jo valmiina löytyy. Siinä säästää pitkän pennin, kun muistaa ne pakkaseen piilotetut leivät tai monet makaronipussit kaapin perukoilta ja käyttää ensin niitä. Ja vasta, kun kaappi ammottaa jonkun tuotteen kohdalla tyhjyyttä voi (=saa... ;)) ostaa taas uutta.

Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että kerran ostetun, hyvän tuotteen joutuu laittamaan roskikseen tai biojätteseen, kun sen vaan tyystin unohtaa. Eikö se mennytkin niin, että se muovipaketti kinkkuleikkeen ympärillä ei ole niin paha jäte, kuin se syömättä jäänyt, roskiin joututunut. Toki tässä en nyt ota kantaa lihansyöntiin muuten, mutta ajatuksena. Ihan hyvä kyllä miettiä näitä juttuja monelta kantilta.

Asia tuli taas mieleeni siitä, kun halusin piristää kotiin jäännyttä pientä nuhanenää ja löysin hyllyltä sekä tummasuklaata että tummasuklaahippuja. Eihän ne tietenkään olleet vanhaksi edes menossa. Mutta miksen käyttäisi sellaista mitä kotona jo on, miksi lähtisin hiiva- ja voiostoksille, että saisin taiottua pullaa, kun herkkuja voi tehdä jo kotona olevista tarpeista.


Katsotaan jonkun ajan perästä kuinka hyvin olen
pysynyt tässä lupauksessa ja haasteessa.
Eihän se haittaa, jos kaapissa on neljää
erilaista jauhoa, jos kaikkia tulee käytettyä.
No problem. Mutta ne kaappiin unohtuvat,
se on tosi harmi juttu!


Mitens teillä?
Unohtuuko ne juustoköntsät jääkaapin perimmäiseen nurkkaan?









Hih, syksyiset kärpässienet eivät 
kyllä sovi tähän postaukseen
sitten yhtään! :D
Mutta sentään ovat sööttejä!





perjantai 13. syyskuuta 2019

Sitruunainen porkkanakakku, vegaaninen banaanikakku & ystäviä











Hieman salaattia lounaaksi





Suomalaista rapeaa napostelevaa.





^ Kuvan alareunassa, raidallisella Origo-lautasella lepää vegaaninen banaanikakku ja 
ylempi tomusokerilla hunnutettu kakku on porkkanakakku.





Ja tähän väliin parit kakkureseptit:


Vegaaninen banaanikakku

4½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl jauhettua inkivääriä
1½ tl kanelia 
2 kypsää banaania
2½ dl kauramaitoa
1 1/4 dl margariinia 


Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää banaanisoseen sekaan kauramaito sekä margariini ja kääntele tämä seos sitten kuivien aineiden joukkoon. Paista 175 C voidellussa ja mannaryynitetyssä vuoassa noin 45 minuuttia. 


(Resepti on Täykkäri-blogista, KLIK!)



Sitruunainen porkkanakakku

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 ½ tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 maustemittaa jauhettua muskottia
125 g voita tai margariinia
1 ¾ dl kidesokeria
1 kananmunaa
4 dl hienoksi raastettua porkkanaa
1 sitruunan raastettu kuori (vain ohut, keltainen osa)
tomusokeria



Sekoita huoneenlämpöinen voi sekä sokeri ilmavaksi. Lisää kananmuna ja sekoita. Raasta porkkanat. Pese sitruuna, raasta kuori ja sekoita porkkanaraasteen kanssa. Lisää taikinaan.
Yhdistä kuivat aineet. Kääntele lopuksi jauhoseos taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhoitettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 60 minuuttia.

(Reseptin löysin MTV Makuja-sivustolta, KLIK!)




On ihanaa, että on ystäviä! Ihanaa, että on aina silloin tällöin mahdollisuus kokoontua 
yhteen edes lounaan ajaksi tai vaikka pidemmäksi aikaa rupattelemaan. Minun ystäväpiirini 
koostuu niin kotona olevista pienten lasten äideistä + 70-vuotiaisiin eläkeläisdaameihin. Olen 
onnekseni tavannut huikeita ihmisiä näiden vuosien aikana, enkä todellakaan pidä sitä itsestään 
selvyytenä. Kun on paljon niitäkin päiviä, että yksinäisyys kalvaa, seinät kaatuvat päälle, 
Suomi-ikävä on huipussaan ja kaikki vaan menee pieleen. Mutta silloin tällöin, jos voi ottaa 
hiukan aikaa yhdessä kahvitteluun tai vaikka kävelylenkkiin niin onhan se ihan huisin 
mukavaa. Antaa energiaa ja hyvän fiiliksen loppupäivään!



Näistä kakuista jäi jonkun verran jäljelle, varsinkin tuo banskukakku oli 
aika iso ja tuhdin täyttävä. Mies roudasi sitten Muumi-ostoskassissa työpaikalle loput. 
Toivottavasti maistui. :)




Mukavaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua 
itse kullekin! 

torstai 12. syyskuuta 2019

Nuhaa ja lahjahommia

Olo on ollut tänään tosi väsynyt ja rikkipoikki. Aamulla herätessä oli niin kylmä ja ajattelin, että kuumetta on varmasti vaikka kuinka. Kun myöhemmin kokeilin korvakuumemittarilla oli vain hiukan lämpöä. Nuha minulle jää kyllä riesaksi pitkäksi aikaa, ei se varmaan koskaan edes pois. Jatkuu se sama aina vain. ;) Mutta se on inhottavinta, kun se yleinen olo on sellainen hömelö ja väsynyt. Tykkään kuitenkin puuhailla kaikenlaista ja yritän edes esittää ahkeraa, heh. ;) Ne omat arkirutiinit ovat tuikitärkeitä ja kovasti toivoisin pitäväni niistä kiinni myös pikkuflunssassa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Nyt vaan teetä nassuun ja villasukat koipiin! Viikonloppuna olo varmasti jo paljon parempi.

Mutta niistä lahjahommista...Arvatkaa mitä olen mennyt tekemään? Arvaatte varmaan. Olen nimittäin ostanut jo 4 joululahjaa (en vain vielä tiedä kenelle ne menevät, mutta sopisivat kenelle vain, naapurista isovanhempiin...). Kun näin eräät jouluiset soittorasiat kaupassa, en vaan voinut vastustaa kiusausta. Olivat niin ihanat! Sisällä on suklaata tai keksiä tai jotakin. Rehellisesti sanottuna se sisältö ei ollut se ykkösjuttu lahjaa ostaessa vaan se ulkomuoto (hintakin oli kohdallaan, alle 10 €). Näitä siis ostin kaksin kappalein. Voisi esimerkiksi olla sopiva lahja kummitädilleni ja toinen soittorasia toiselle tädille. Minulla on kuulkaas vielä aikaa miettiä! ;)

Mutta mitä ne kaksi muuta ovat...Ihanat tunnelmavalot, lasilyhdyt! Kävi nimittäin niin, että ystäviä oli meillä kylässä ja eräs ystävätär oli nähnyt tämän liikkeessä ja välittömästi ajatellut minua. Sain siis ihanan valon pimeisiin syksyiltoihin. Kun pidin sitä päällä hämärässä olohuoneessa ja ihastelin uutta lyhtyäni otin heti seuraavana päivänä suunnaksi jonkun kaupan jossa vastaavia myytiin. Ja hyvällä säkälllä löysinkin 2 kappaletta. Ehkä netin kautta voisi metsästää näitä enemmänkin. Sopii mielestäni monelle ja hinta oli 11,90 €. (Toki ehkä nettikaupoissa eri hinnat...). Olin niin tyytyväinen!


En siis kuulkaas ole varmaan ikinä ostanut yhtäkään lahjaa, saati ajatellut lahjoja syyskuussa. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin! :D



Ja älkää huoliko, blogi ei muutu jouluiseksi vielä piiiiiitkään aikaan!
(Heh, huomenna jo tonttupöytäliina 
pöydässä ja tiptapit soi Spotifyssa...)

Nuhasta huolimatta lähetän pirteitä syysterkkuja sinulle!








tiistai 10. syyskuuta 2019

Roskia, roskia siellä täällä

Tästä(kin) aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo tovin oman postauksen. Asiasta joka saa minut toisinaan ihan raivon valtaan ja näkemään punaista. Jotain jota näen joka ikinen päivä kaupungilla kulkiessa ja fillarin satulasta käsin. Nimittäin roskaaminen!

En sano tietenkään, että Suomessa tai jossain muussa maassa näitä roskaajia ei olisi. Se on valitettavaa se. Niitä löytyy ihan kaikkialta. Mutta nyt reilut 8 vuotta Saksassa asuttuani olen nähnyt jo jonkilaista typeryyttä. Siis liittyen tähän roskaongelmaan. Mutta miksi on näin? Miksi omasta mielestäni näen jonkun verran enemmän sitä mäkkäriroskaa ja juomapulloja juuri täällä enkä koti-Suomessa? Selittääkö sen vain yksinkertaisesti suuri väkiluku ja muutenkin se, että ihmiset nyt vaan ovat niin erilaisia. Itse siis asumme pienehkössä kaupungissa (emme kuitenkaan missään sadan ihmisen kylässä...), mutta tämä roskaisuus on pistänyt silmään jo pidempään. Ja toki, voisin ottaa kumihanskat käteeni ja muovipussin kainalooni ja lähtisin itse tuonne raitille jalankulkukäytäviä putsailemaan. Voi kuulkaas, niin monet kerrat olen laittanut kaupungilla lenteleviä roskia oikeaan paikkaan.




  • Ruokamarkettien ostoskärrykatokset ovat usein hurjan näköisiä. Siellä on mm. pahvipakkauksia. Eli jos henkilö x tietää, että pahvin sisältä löytyy vielä muovikääre se pahvi hylätään rohkeasti sinne katokseen. Näitä näen harva se päivä. Katoksesta olen löytänyt myös kodinkoneiden osia...kyllä!
  • Olin viemässä ostokärryä takaisin katokseen. Edelläni kulki rouvashenkilö joka jätti kärrynsä ennen minua. Hän oli jättänyt kärryn täyteen pahvi- ja muovijätettä! Mm. viinirypäleiden ympärillä olevat muovilaatikot! Nainen jätti siis nämä kaikki ilmekään värähtämättä kärryyn, seuraavan asiakkaan harmiksi. Siinä vieressä olisi ollut kyllä roskis. Ja useissa kaupoissa on eteisissä omat lajittelupisteensä pahville, paperille yms.
  • Aiemmassa kodissa ongelmana oli kahvinjuojat. Meidän portilla oli harva se päivä take-away kahvikuppeja. Siis viikottain näitä sai olla napsimassa roskapussiin.
  • Jos olemme menossa Mäkkäriin tai edes sinne suunnalle saa olla jo valmiina silmät kiinni. Siinä parkkipaikalla on oikein hyvät roskikset, varmasti näkyvät kaikille ohikulkeville. Mutta silti ne roskakasat parkkiruuduissa kasvavat kasvamistaan. Hampparin pureskelija ei ole jaksanut kulkea sitä paria metriä roskikselle.
  • Pari päivää sitten talomme eteen oli hylätty roskapussi. Jota uteliaat linnut olivat käyneet jo nokkimassa. Katumme on aika vilkas, joten liikennettä on. Oliko joku sitten päättänyt illalla dumpata roskansa meidän talon eteen, ajatellen, että hieman hämärällä ei kukaan ole näkemässä. 

Älkää siis ymmärtäkö väärin. En ole dissaamassa kaikkia saksalaisia :D :D ainoastaan niitä typeryksiä jotka roskaavat! Olkoot sitten vaikka Suomesta, ei sillä kansalaisuudella ole väliä vaan sillä käytöksellä. Kommenttiboksissa voi laittaa kokemuksia, että onko jossakin mielestänne enemmän kaduilla roskaa kuin jossain muualla. Voi olla, että olen itse ollut siinä tilanteessa niin vihainen ja turhautunut. En ole vain jaksanut muistella sitä kuinka toisaalta täällä on niin kaunista luontoa ja pihat sekä puistot kauniita sekä (aina) hyvin hoidettuja. Kun joku asia ottaa kupoliin niin se korostuu x 100! :D


Trotzdem, mag ich dich Deutschland... <3

maanantai 9. syyskuuta 2019

Puhdas koti ja nuhanenät

Ensi röhi mies ja sitten poika. Poika tykkää tulla usein loikoilemaan meidän sänkyyn aamuisin, miehen herätessä vähän ennen meitä. Ollaan siis suloisesti kuorsattu ;) nukuttu vierekkäin ja köhitty toistemme lähellä, niin sitten minäkin sain tämän köhäröhän. Ääni on ollut muutaman päivän ihan maassa. Jo loppuviikosta olin hieman uupunut, mutta jaksoin kyllä lähteä konserttiin miehen kanssa. Babysitter tuli meille lapsia viihdyttämään ja me karkasimme kuuntelemaan musiikkia. Nyt sitten oleillaan kotona vuorostaan tyttären kanssa kenellä on kova kurkkukipu. Makoilee sohvan nurkassa, juo mehua ja töllöttää väsyneenä Netflixiä. Saa ottaa pienet päivätorkut ja pitää tauon TV:n katsomisesta. Kun yskittää koko ajan, uni on ihan katkonaista ja lepoa nyt pieni potilas tarvitsee enemmän kuin mitä muuta. 

Mutta vaikka itsellänikin on vielä köhää ja ääneni puolesta pääsisin helposti johonkin heavybändiin mukaan, on kuitenkin kiva, että koti on siisti ja uuden viikon ja toipumisen voi aloittaa puhtaassa kodissa. Lasten piti laittaa tänään ruokaa (kun on jotain 'yksinkertaista' ruokaa tai lasten valitsema iltaruoka, ovat nykyisin meidän pieniä keittiöapulaisia, ehkä tätä kautta oppivat syömään ennakkoluulottomasti), mutta voi olla, että siirtyy toiseen päivään ja äiti saa valmistaa hiukan pastaruokaa koko poppoolle. Ensi kerralla sitten, kun on nuhat niistetty ja yskät yskitty jaksavat tulla keittiöön avuksi. 

Koululle pitää aina muistaa soittaa aamuisin ja ilmoittaa lapsen poissaolosta. Ei siis pelkästään opettajan takia vaan kouluruokailun (keskuskeittiöön ilmoitetaan päivittäin syöjien tarkka lukumäärä). Lapsi saa olla kotona ilman lääkärintodistusta kotona kolme päivää (pelkkä äidin/isän ilmoitus kouluun) ja, jos tauti jatkuu kolmannen päivän jälkeen sitten pitää käväistä Kinderartzilla ja hakea Krankmeldung. Vanhemmat voivat myös itse kirjoittaa Entschuldigung-kirjeen lapsen ollessa poissa koulusta sen pari päivää. Eli jossa ilmoitetaan minkä takia ja mitkä päivät lapsi ollut poissa oppitunneilta. Meidän lapset eivät ole olleet varmaan kertaakaan poissa koulusta kolmea päivää ilman, että olisimme joutuneet kuitenkin käymään näyttämässä kipeää kurkkua/korvia lääkärille. Joten näistä koulujen tavoista en ole ihan täysin perillä. Ja TOKI kaikkialla Saksassa varmasti täysin eri käytännöt! 


Mukavaa maanantaita!!






Hieman syyskoristetta








Pieni virkkaustyö pöydällä



perjantai 6. syyskuuta 2019

Jätteiden vähentämisestä yms.

En ole kokonaan muoviton, matkustan joskus lentäen, kaikki vaatteeni eivät ole kirppikseltä ja kyllä, syön joskus lihaa. Mutta ympäristöä toki ajattelen ja yritän arjessa parhaani. Kavereiden kanssa ala-asteikäisinä kuljimme roskapussien kanssa ja keräsimme roskia lähialueilta. Vieläkin muistan sen tunteen, kun tohkeissamme kyykimme ojien pohjalla roskia noukkimassa. En edes muista mistä tämä innoitus silloin aikaan alkoi, mutta sentään olemme tehneet jotain ja jo lapsena ymmärtäneet miten kuuluisi luontoa kunnioittaa. :)



  • Minulla on aika monta nailonkankaista hedelmäpussia. Sinne sujahtaa omput, muut irtona myytävät hevi-tuotteet tai vaikka isompi kasa avokadoja vaikka paksun kuorensa takia eivät tarvitsekaan mitään 'suojaa'. Mutta tällöin helpompi kantaa kassalle. Olen löytänyt myös omppuja pahvipakkauksessa. Ilman siis sitä muovikalvoa. Myös marjoja voi ostaa pahvikääreessä ja viinirypäleitä on ollut myynnissä paperipussissa.
  • Minulla on aina mukana ostoskassi. 2 kpl vielä! Sellaiset kivat, värikkäät kokoontaittuvat. Olen myös ottanut joskus kaupasta banaanilaatikon ja tuonut sen avulla tavarakuorman kotiin. 
  • Pyöräilen paljon! Jos kaupasta tai parista eri paikasta pitäisi kiikuttaa tavaraa kotiin, teen sen osissa. En siis turhaan turvaudu autoon vaan haen ne jogurtit ja leivät sekä kasan muuta ruokakaupasta, tuon kamat jääkaappiin ja jatkan asioiden hoitoa. Tällaisina päivinä ei edes tarvitse miettiä tuleeko liikuttua tarpeeksi. ;) Jos tarvitsee mennä kauemmas tai vettä tulisi kuin saavista kaatamalla käytän mukisematta autoa. Ja pyrin sillä samalla reissulla hoitamaan sitten kaiken. 
  • Helppo valita kaupassa made in Germany - merkittyjä tuotteita. Näin tiedän, että niitä ei ole roudattu valtamerien takaa tmv. Vasta ostin Saksassa valmistetun vuoan. Ja olen jopa löytänyt puuvilla-alusvaatteita joiden hintalapussa luki suurella made in Germany. Maatilamyymälöistä ostamme joskus kesäisin marjoja tai keväällä parsaa. On kiva tietää, että tuotteet tulevat suht koht lähiseudulta.
  • Kun lähdemme reissuun roudaan iskemättömät pakkaukset ja hedelmät naapureille. Ettei tarvitse laittaa syömäkelpoista ruokaa biojätteeseen. Meidänkin oven taakse on kiikutettu tavaraa joka olisi muuten päätynyt jätteeksi. Edelliseen kotiin muutettuamme olivat edelliset asukkaat jättäneet hirveän määrän kuivatavaraa keittiön kaappeihin. Mm. avaamattomat kahvikapselit päätyivät yhdelle rouvalle. Meillä, kun ei ole kapselikeitintä. :) 
  • Olen löytänyt (ja ostanut) monia tuotteita joiden etiketissä lukee, että muovipullo tmv. on valmistettu kierrätysmuovista. (Esim. tiskiainepullo, shampoo.) Frosch-tuotemerkin täyttöpakkaukset ovat myös ihan hyvä valinta, paljon vähemmän muovia. Käytän tämän merkin pyykinpesupulveria joka on pahvilaatikossa. Soodaa käytän aika usein esim. kahvinkeittimen pesuun.
  • Vaikka ostan kyllä tavaralahjojakin (usein jotain 'kuluvaa, käyttöön tulevaa'), vuosien myötä huomaan, että valitsemme yhä enemmän lahjakortteja lahjaksi. Olemme ostaneet esim. leffalippuja sekä ravintolalahjakortteja. Meidän lasten synttärijuhlissa toiveena olivat leffaliput ja voi vitsit miten monta saivat! :D Ei turhaa tavaraa eikä muovia paketin ympärillä. Mistä tuli mieleeni, että lahjakassien lisäksi säästän kauniit nauhat ja varsinkin kankaiset sellaiset. (Joskus askartelin uudet joulukortit edellisvuotena saatuja kortteja hyväksi käyttäen.)
  • Meillä on joskus kaapin tyhjennyspäiviä enkä käy tarkoituksella ruokakaupassa. Jos kaapissa on hieman edellisen päivän ruokaa se syödään toki pois, mutta lisukkeeksi keksitään vaikka pakkasesta jotain (vihanneksia?). Edellispäivänä kuutioidut tomaatit käy vaikka piirakkaan ja viimeiset kinkkusiivut munakkaaseen. Pakkasen vikoista marjoista kiisseli tai marjapuuro jne. Ja tosiaan puuropäivät ovat parhautta silloin, kun tyhjennellään kaappia ja hiutaleita on juuri nippanappa sopiva määrä. Lapsille kelpaa myös. ;)



Kuten huomasitte en ole ollekaan täydellinen, kun ajatellaan kierrättämistä, muovin sekä ympäristökuorman vähentämistä. Mutta tiedostan asian ja pyrin koko ajan parantamaan pikkuhiljaa tapojani. Kertokaa teidän omia vinkkejä asiaan liittyen? Mitä olette kokeneet hyviksi ratkaisuiksi arkielämässä? Kiitos jo etukäteen. :)

torstai 5. syyskuuta 2019

Mustavalkoinen Marimekko















Violetti nojatuolimme on olohuoneemme väripilkku. Olkoot sitten päivä kuinka harmaa 
niin nojatuoli on pirtsakka ja siihen on kiva kellahtaa lukemaan naistenlehtiä (oikea jalka käsinojalla tietty). Mustavalkoinen tyynyliina (niitä on kaksi) on Marimekon ja vanha lempparini. Olen saanut ne joskus lahjaksi äidiltäni. Voi jopa olla, että asuimme silloin vielä Suomessa. Pesukoneesta käyttöön 
eikä laadukkaalle kankaalle käy yhtään mitään. Nyt kuvasta ei kyllä erotu, mutta pesun jälkeen en ole silittänyt tyynyliinoja vaan olen kuivattanut lämpöpatterin päällä. Eivät voisi olla yhtään suorempia
vaikka olisin antanut pyöriä 10 kertaa mankelin läpi... ;)

Tuo Ikean uusi monivärinen tyynyliina onkin sitten aivan eri juttu, suoraan kaupasta 
käyttöön! :D

Pitää muistaa ottaa kuvia myös meidän siivotusta parvekkeesta! Tai 
siivotusta ja uudelleen järjestellystä. Jotenkin on niin paljon toimivampi näin. 
Miehen työkaveri tulee jeesaamaan parissa jutussa, tarvitaan lihasvoimaa 
ja vaikka kuinka käynkin kuntosalilla ;) niin en kuitenkaan omaa maailman 
suurinta hauista. (Jos edes yhtään...) Mutta ihan jees, että löytyy aina joku 
vapaaehtoinen auttelija. Viimeistään sitten, kun kaikki kamat on kannettu yms. 
laittelen niitä kuvia tulemaan.



Tänään jo torstai, mihin ne 
maanantai, tiistai ja keskiviikko katosivat?
💕


tiistai 3. syyskuuta 2019

Tomaattinen jauhelihavuoka

Nyt taas kehiin iisiä arkiruokaa, joka valmistuu käden käänteessä. Ja varsinkin, jos käytettävissä on valmis peruna-sipuli -sekoitus. Meilläpäin niitä ei valitettavasti kaupan pakasteaaltaasta löydy! (*Tähän kohtaan surullinen hymiö*) Perunoita ja sipuleita kuitenkin löytyy ;) ja laatikosta kuorimaveitsi sekä leikkuulauta! :D

Tässä resepti (löysin Kodin Kuvalehden - sivuilla):



500 g jauhelihaa
2 porkkanaa
2 tlk tomaattimurskaa
2 lihaliemikuutioita
1 dl persiljaa
1 pss peruna-sipulisekoitusta
100 g fetaa
1 tlk ruokakermaa
1 tl mustapippuria
1 rkl sokeria
suolaa



Ruskista jauheliha. Kuori ja raasta porkkanat. Lisää pannulle raaste, tomaattimurska, liemikuutiot ja persilja. Sekoita hyvin.
Sekoita kaikki aineet keskenään, juusto paloina. Mausta makusi mukaan.
Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 35-45 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä.




Löytyykö Suomesta kaupan pakastealtaasta erilaisia yrttejä, pienissä pakkauksissa? Ovat niin käteviä! Ostan mielläni aina tuoreen yrttiruukun, eniten tulee ostettua basilikaa sekä persiljaa. Mutta, jos kaupan valikoima näyttää nuutuneelta on tämä pakastevaihtoehto tosi hyvä. Meidän ruoasta tuli todella persiljainen ;), kun humpsautin kaikki yrtit vaan sekaan!


Tähän viikkoon mahtuu vielä pari kurssia...jännittää jo hieman valmiiksi. (Kuten olen ennenkin maininnut olen kova jännittämään kivojakin asioita.) Mutta kiva, että on taas tekemistä viikolla. Siitä tykkään! Niistä aiemmin mainitsemistani työjutuista, kun ei (vielä ainakaan...) kehkeytynyt mitään. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, kaikkea muuta puuhaa ja askaretta löytyy kyllä. :)
Iloa viikkoosi!







Uuniin vasta menevät jauhelivuoat




Tässä kohtaa on jo sekaan kaadettu kermapurkki sekä fetajuustoa.
(Fetaa meni enemmän kuin 100 g....)




Porkkanatkin olivat tosi isot, että kahdesta sai ison määrän raastetta. 
Tähän voisi kyllä laittaa melkein mitä vihreää tahansa, piiloutuvat sopivasti 
jauhelihan joukkoon eikä muksut huomaa mitään (siis meidän muksut!). :)