-

-

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vapuksi Runeberginkakku!














Mies oli pyytänyt jo tovin, että leipoisin Runebergintorttuja. Kuulemma ovat parhaita leivonnaisia mitä voi olla! :D Ei käy kyllä kiistäminen, ovathan ne hyviä. Mies pitää kyllä miltei kaikista muistakin leivonnaisista toki, mutta juuri näitä Runebergintorttuja oli pyytänyt jo muutaman kerran. Leivoin niitä helmikuussa Runeberginpäivänä (tietty), mutta ei se riitä, että niillä saa herkutella vain kerran vuodessa. Kun raaka-aineet löytyivät kotoa niin ryhdyimme heti lasten kanssa hommiin. Poikakin viihtyi keittiössä ja oli suuri apu. Tytär jaksaa enemmän keskittyä näihin leipomisjuttuihin, mutta nyt alkaa pojallakin olla kiinnostusta keittiöjuttuihin. Hyvä niin. :)

Ihanan maukas resepti on Hellapoliisin keittiokirjasta jonka mies sai Joulupukilta lahjaksi muutama vuosi sitten. Ohje on myös täällä, KLIK!



200 g voita tai margariinia
1 dl fariinisokeria
1 dl taloussokeria
2 munaa
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl (=50 g) mantelirouhetta tai mantelijauhetta
1 dl korppujauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
½ dl mantelilikööriä + ½ dl vettä TAI 1 dl omenamehua
n. 10 tippaa karvasmanteliaromia

Vuokaan:
margariinia tai voita ja korppujauhoja

Pinnalle:
150 g vadelmamarmeladia
2 dl tomusokeria
n. 2 rkl vettä

Vaahdota voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja likööri, sekä vesi.
Mausta varovasti karvasmanteliaromilla ja maista taikinaa.

Laita taikina voideltuun ja jauhotettuun, halkaisijaltaan 20 cm irtopohjavuokaan.
Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Anna jäähtyä hetki ja siirrä tarjoiluvadille.

Pursota tai levitä hillo kakun keskelle isoksi ympyräksi.
Sekoita tomusokeri ja vesi paksuksi tahnaksi ja pursota hilloympyrän reunalle.




Maukasta ja riemukasta vappua! 

Meillä Runeberginkakkua, mitäs teillä?
Munkkeja, tippaleipiä, joulutorttuja? ;) ;)



sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Ihanan kesäinen parsakaali-mansikkasalaatti

Nyt tulee sellainen salaattiresepti, että ehdottomasti suosittelen kokeilemaan. Yhdistelmä saattaa kuulostaa rohkealta, mutta kuitenkin kaikki raaka-aineet toimivat hienosti yhdessä. Tämän salaatin innoittajana on kuva jonka taisin bongata Pinterestistä (kuten taisin aiemmin mainitakin). Salaatinkastikeohjetta minulla ei ole. Ostin pikkuriikkisen valmiskastikepussin kaupasta, mutta tähän käy sellainen keveä jogurttipohjainen kastike, ja aika pieni loraus.

Tämä salaatti passaisi hyvin vappubrunssille. :)



Elikkäs mitä tarvitset:

parsakaali
mansikoita
omppua
päärynää
avokado
fetajuustoa murusteltuna
auringonkukansiemeniä
kuivattuja karpaloita (esim. Lidlissä hyviä!)
ja jogurttipohjainen kastike














Herkuttelemisiin!

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Iisi tomaattikeitto

Tämä ruoka on pikaruoka johon ei montaa raaka-ainetta tarvita ja tulee käytettyä ne pari tomaattimurskatölkkiä jotka ovat unohtuneet kaapin perälle. Valion ohje, KLIK! oli simppeli ja kuten aina, valitsen aina ne iiseimmät ohjeet. ;)



Omaan keittoo sujahti ohjetta paljon enemmän tomaattimurskaa joista toinen purkki oli jo valmiiksi maustettu (yrtti) ja sulatejuuston asemasta italian yrtit tuorejuustoa. Ja kuvissa näkyvien krutonkien lisäksi ripottelin vielä hieman vuohenjuustoa. :)


















Huomenta vaan, mitä sinun viikonloppuun kuuluu?

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Asuminen Saksassa: Jotain negatiivista

Pieni vaatimaton blogini on ollut yleensä hyvin myönteinen kaikkeen Saksaan liittyvään ja miksei olisi ollutkin, olemme viihtyneet täällä todella hyvin, koko perhe. On kuitenkin sellaisia seikkoja joita en voi käsittää henkilökohtaisesti, jotain sellaista joita pyörittelen omassa pikkupäässäni. Kaikkialla on niitä epäkohtia, kaikkialla niitä ärsytyksen aiheita. Sanotaan kyllä, että niistä pikkujutuista ei pitäisi kitistä, mutta kai se ihmisluonne on sellainen, että kuitenkin niin tulee tehtyä. Tämä toisaalta melko vähäpätöinen, toisaalta tärkeäkin asia saa MINUN, allekirjoittaneen verenpaineen nousemaan (se on oikeasti ihan hyväkin, ollut aina erittäin alhainen verenpaine ;)).


Parkkeeraus

Melkein joka päivä asioilla käydessäni, kaupoilla ollessani, missä vain, törmään näihin aivan hullunkurisiin parkkeeraustyyleihin. Auto saattaa olla aivan vinksinvonksin ruudussa, vieden sen tähden pari muutakin kallisarvoista parkkiruutua siitä vierestä tai taskuparkkeeraus ei ole onnistunut täysin toivotulla tavalla ja auton perä osoittaa uhkaavasti kohti kapeaa autotietä tehden ajon jo hieman hankalaksi. (Ei kai kukaan halua tahallaan kolhia pysäköityjä autoja.) Auto saattaa olla myös tien vieressä parkissa vaikka ihan pienen matkan päässä olisi iso parkkialue. Näin ollen, kun vastaan tulee kapealla tiellä rekka tai muu iso kulkuneuvo, kolhiintuminen käy uhkaavan lähellä, kun pitäisi pystyä ohittamaan se tien laidassa oleva auto. Se on sellaista taitoajoa sitten.

Esim. edellisen kotikatumme varrella se toinen puoli kadusta oli täynnä parkkiruutuja, niitä oli siis paljon. Mielestäni Saksassa (voin toki olla aivan väärässä) on aivan sama kumpaan ajosuuntaanpäin (huonosti selitetty..) auto on ruutuun pysäköity. En siis ymmärtänyt monesti miksi kukaan ei olisi mieluummin pysäköinyt autoaan ruutuun kuin tien tukkeeksi melkein keskelle katua (?).

Suomalaisten parkkeeraustyyli on mielestäni paljon 'parempi'. En tiedä sitten onko vain meidän kaupungin syytä vai mikä on. Tämä on tosiaan sellainen asia joka pistää kovastikin silmään ja jo pelkästään sen takia, kun muuten autoilukulttuuri on pelkkää priimaa Saksassa enkä siitä voi pahaa sanaa sanoa.

En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia, olenko jotenkin liian 'herkkänahkainen' asian suhteen, onko syy kaupungissamme vai mikä on, mutta kuitenkin hyvin silmiinpistävä juttu.

Pysytään nätisti siellä parkkiruuduissa,
eikös? Hah ;)


P.s. Kotimme edessä on iso parkkialue. Todella iso roskissäiliö odotti tyhjennystä kadun laidalla, vieden näin yhden ruudun. Säiliön vieressä oli hiukan tilaa ennen muita pysäköityjä autoja. Joku oli välttämättä halunnut autonsa juuri tämän roskasäiliön viereen sillä seurauksella, että hieno ja uudenkarhea auto oli todella eriskummallisessa asennossa. Siinä oli ollut joku maaginen alue varmaankn..:)


Perjantaiburgerit



Pientä huijausta ilmassa, ainakin kuvan puolesta. Meillä ei nimittäin ole nautittu burgereita lounaaksi vaan Aldista ostettuja pieniä pinaattipiiraita sekä kananuggetteja. Lapsilla on nimittäin perjantaisin karate, ja ennen harjoituksia on hyvä tankata jotain. Ei ollut liiemmin aikaa huippugourmetruokien tekoon, kun tytär lähti kavereiden luokse melkein suoraan koulusta josta haen hänet sitten ennen harkkoja. Miehen työkaverin poika olisi tullut meidän poitsun kanssa tänne, mutta olikin sairastunut. Noh, 'lohdutukseksi' sai pelata hieman pleikkarilla, vaikka virallinen pelipäivä onkin maanantai. Jos koulussa tmv. mennyt hienosti niin pelipäiviä voi ansaita, mutta pitkää aikaa koneella ei saa viettää. Tänään on siis vielä luvassa karatea joten ei ole pelkoa siitä, että olisi kotona vain ohjain kädessä. TV:n katselemisesta ja peleistä olen hyvinkin tarkka mutsi, vaikka muuten katsonkin joskus sormien välistä. Esim. kuinka hienoksi se huone on siivottu tai tuliko jokainen muru syötyä ruokalautaselta. 

Tosiaan tänään ei burgereita ei edes iltaruoaksi. Tänään aion tehdä ihanan salaatin jonka reseptin bongasin jostain, ehkäpä Pinterestistä. Lasten ollessa harkoissa on mukavasti aikaa käydä kaupoilla. 

Tänään myös tapasin tuttuja kahvittelun merkeissä ja bongasin ystävättären koulun pihalla uunituoreen vauvansa kanssa. Pikkuriikkisen prinsessan tutti melkein peitti kokonaan kolmeviikkoisen kasvot, voi pientä. Eilen olin yhdessä tapahtumassa (ihan yksin, mies lasten kanssa kotona ;)) ja tämä ystävätär perheineen oli kutsuttu samaan tilaisuuteen. Sielläkin sain siis ihastella tätä pienokoista. On ne niin ihania nuo pienet, meille taitaa nuo kaksi kolmasluokkalaista riittää vaikka toisinaan haaveilenkin vaikka viidestä lapsesta...;) Kai se on se äidin luonne sellainen.




Tämän purilaisen sisällä oli myös viipale sinihomejuustoa...nam




Herkullista perjantaita sinne kaikille, olkoon sitten burgereita, 
salaattia tai tyystin jotain muuta!

:)



keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kinderpiirakka

Luvattoman pitkä aika oli ollut, kun viimeksi olin kinderpiirakkaa leiponut ja nyt tuli herkuteltua. 
Näin pitkää väliä ei saa kyllä missään tapauksessa toiste tulla, on se aikamoista herkkua! Lapset toki pitävät myös. Siksi ajattelinkin, jos tätä leipoisin lasten juhliin kesällä, maistuisi varmaan juhlaväelle. Ja helppo valmistaa isommallekin porukalle, pellillinen riittää jo pitkälle. Nyt tein vain puolikkaalla ohjeella ja hyvin riitti piirakkaa meidän köörille. Maukasta, mutta kuitenkin ihan iisi resepti. Ja, jos ei tällä lähde makeanhimo niin ei sitten millään!




Herkullinen, helppo ohje löydetty, Kotikokki.net




















6 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
4 tl leivinjauhetta
6 rkl kaakaojauhetta
3 dl kiehuvaa vettä
300 g voita
4 kpl kananmunia

Voikreemi
150 g voita
5 dl tomusokeria
4 tl vaniljasokeria
Suklaakuorrutus
100 g Fazerin sinistä
100 g tummaa suklaata
Koristeraidat
vaaleaa suklaata

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää kiehuva vesi ja voisula. Lisää kananmunat. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna piirakan jäähtyä kunnolla.

Voikreemi
Pehmennä voi sähkövatkaimella notkeaksi. Lisää vaniljasokeri. Sekoita tomusokeri voin joukkoon vähin erin samalla vatkaten. Jos kreemi tuntuu liian paksulta ja levittäminen kakun pinnalle on hankalaa, voit notkistaa kreemin lämmittämällä sitä varovaisesti mikrossa miedolla lämmöllä.
Lisää voikreemi kakun päälle ja levitä tasaisesti. Laita piirakka jääkaappiin hetkeksi, kunnes voikreemi on kovettunut.

Kuorrutus
Sulata suklaat ja anna kuorrutteen hetken jäähtyä ennen kuin lisäät sen voikreemin päälle. Laita piirakka jääkaappiin jotta kuorrute kovettuu. Koristele vielä piirakka sulatetulla valkosuklaalla.





tiistai 24. huhtikuuta 2018

Tulppaanit ja mönkään menneet suunnitelmat





Mainitsin aiemmin jossakin postauksessa, että tähän kevääseen on suunnitteilla matka ystävien kera ja kenties myös reissua miehen kaverin luokse. Nyt on ollut pieniä esteitä aka terveysjuttuja jotka hankaloittavat reissuunlähtöä. Eli meidän perhe ei nyt valitettavasti lentelekään Puolaan eikä ehkä nyt kevään kuluessa ajele muualle Saksaan sitä miehen kaveria katsomaan. Noh, sen näkee sitten, mutta Puolan-reissu on nyt ainakin kuopattu. Noh, kesälomalla pääsee sitten uusiin maisemiin ja vasta olimme Espanjassa, että ehkä kestämme tämän matkan peruuntumisen. Olimme vaan kovasti odottaneet ystävien kanssa suunniteltua matkaa, kuten joka vuosi niin teemme. Varmasti kesällä sitten törmäämme ystäviemme kanssa! Eli sitä odotellessa...

Minulla taitaa olla vielä iso kasa Espanjankuvia varastossa ja niistä voisikin kirjoitella vielä parit postaukset. Saksan kurssi ja Suomivieraat ovat hieman verottaneet aikaani tietokoneen ääressä eikä ole tullut iltaisin viihdyttyä blogin ääressä. Myöhemmin taas blogi palaa ruotuun. Tämä on niin kiva, koukuttava harrastus, että eihän tätä voi koskaan kokonaan hylätä. :)




Tulppaaniterkuin, mukavat tiistai-illat sinne kaikille!





sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kukkaterkut






Aurinkoa piisannut ja kesäiset kelit. Aurinkolasit nenällä saa ajella tai pyöräillä ja lapsillekin tuli hankittua kesäsandaalit. Ei ole kiva tarpoa lenkkareissa. Toki tasapaino täytyy aina löytyä ja tänään on sitten satanut jo vähän vettäkin. ;) Ei paljon, mutta kuitenkin. Oli harmaata ja taivas synkkeni yht'äkkiä. Katsotaan mitä ensi viikko tuo. Olisi kiva taas jatkaa kouluun pyöräilyä kuten viime viikolla, kovassa rankkasateessa se reilut 4 km ei ole niin kivaa, kun autokin pihalta löytyy...

Mies muistaa lapsuudestaan isoäitinsä verenpisarat ja sen takia niitä ostankin, ovathan ne toki sieviä, mutta juuri näiden miehen muisteloiden takia hankin ne melkein joka vuosi. Pelargonia on kanssa sellainen 'vakkari', tulee hyvä fiilis, kun jotkut asiat toistuvat joka kesä samalla tavalla. Muistaakohan lapset näitä kukkaistutusjuttuja sitten aikuisena? Minä muistan ainakin sen, kun iltaisin äitini nyppi kukkaruukuista kuolleita ja nuupahtaineita kukkia ja kasteli aina vähän millä sattuu. Mikä sitten sattuikaan käteen niin sillä sai hyvin kannettua vettä kukille. Itse olen vähän samanlainen. Jos käteen osuisi ensin tyhjä limupullo niin varmasti käytän sitä ennen kuin sitä ihan 'oikeaa kastelukannua'. Kai nämä on näitä opittuja pikkujuttuja, tapoja. :)






















Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle! <3

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kukkia ulos ja sisälle


















 Toissapäivänä piipahdimme puutarhaliikkeessä ostamassa kesäkukkia parvekkeen moniin ruukkuihin. En edes muistanut, että montako isoa ruukkua meillä on, mutta ostin sen verran reilusti, että ei tarvitse heti lähteä takaisin ostoksille. Multaakin tuli ostettu monta säkkiä, mutta oli onneksi kantoapuakin mukana. ;) Taisinkin saada kuuteen suurehkoon ruukkuun istutukset tehtyä ja jos, vielä yläkerran terassille ostaisi jonkun pienen valmiin. Ei ole nimittäin kiva noita rappusia kivetä ylös multasäkkien ja ruukkujen kanssa. Helppoa ja edullista, kun ostaa vaan jonkun sievän valmiin asetelman. Ja ihan vaikka vaan sellaisen jonka jättää yläkerran partsin pöydän päälle väriä antamaan, kesäfiilistä tuomaan. Eihän siellä koskaan tule vieraat istumaan, tai miksei istuisi, mutta hassua olisi roudailla ihmisiä meidän makkarin läpi terassille, kun tämä alakerran terassi on vielä paljon isompikin, grilli ja kaikki. :)

Kukkakimppu tuli tietysti kotiutettua myös, kuten harva se päivä. Tuokin mokoma oli vain 11,95 ja ihan puutarha-/kukkakaupasta, näyttävä kimppu ja montaa sorttia. Kukat ovat kyllä edullisia Saksassa.

Tänään oli iltaruoaksi jotain aika hauskaa, pitääkin laittaa vaikkapa reseptiä...

Mukavaa lauantai-iltaa sinne ruudun toiselle puolen. :)




Oi, miten paljon tuliaisia!

Kun saat vieraita kotimaastasi voit olla varma, että saatte tuliaisia. Se on varma. Toki asutpa missä sitten tahansa, mutta you get the point. En kyllästy ikinä, ikinä Fazerin tuotteisiin, tai vaikkapa hapankorppuun, ihaniin suomalaisiin paperiservietteihin tai vaikkapa Juhla Mokkaan. (Toki itsehän en juo kahvia, olkoon minkämaalaista tahansa.) Tulee tuttu ja turvallinen tunne. Pidän toki miltei kaikista saksalaisista tuotteista (paitsi nakeista, saksalaiset nakit ovat niiiin äärisuolaisia, että en ymmärrä miten niitä kukaan voi syödä :D), sen takia suomalaisia elintarvikkeita/herkkuja ei tarvitse tänne roudata. Se on ihan tottumiskysymys ja onhan niissä se oma suomalainen fiilis. Suomalainen sen ymmärtää. ;)

Monesti vieraamme kysyvät, että mitä haluaisimme Suomesta tuotavan ja se on monesti sitä kahvia (mies on kovastikin kahvin perään, juo monta kuppia tuosta noin vaan. Ja vaikka hän pitää mistä tahansa kahvista niin suomalainen on hänestä kuitenkin parasta.) ja Fasun suklaata. Se sininen levy häviää sitten aika nopeaan...tiedä sitten, että kenen suuhun. Se on toinen juttu se.

Mutta yksi se eniten toivotuista tuliaisista on dippijauhepussit! Okei, voisin/voisimme tehdä mausteseokset itse. Toki. Ja onhan niissä lisäaineita, natriumglutamaattia you name it, mutta ne on vaan niiiiin hyviä! :D Ja Saksassa ei tiedetä dippijauheista yhtikäs mitään. Ei ole omaa Estrellaa tai Taffelia joka valmistaisi pikkupussukoita jogurtin/kermaviilin kanssa sekoitettavaksi. Salaatikastikepussukoita on, mutta ne ovat paaaljon arvokkaampia suhteessa kuin tämä suomalainen pussi, eikä todellakaan löydy samoja makuja tmv. Täällä ei tykätä dippailla ja se on fine. Maassa maan tavalla. Siksi me roudataan niitä Suomesta tai toivomme tuliaisiksi. Ja ei, ei me usein sipsejä ostella, mutta vihanneksia dippailemme usein viikonloppuisin. Se on meidän tv-herkku.

Suomalainen ystävä kehui kovasti Sinituotteen tarrarullia ja niitä toivoin myös, koska kyllästyin kaikkiin rimpuloihin. Ja nyt olen käyttänyt jo monesti ja huomannut ne todella laadukkaiksi. Voin vain suositella! Itselläni on pitkä tukka ja tyttärellä myös, päällysvaatteet ja huivit ovat välillä sellaisen karvuston peitossa, että on pakko putsailla siistimmäksi. Tämä on kyllä tuote ja vie karvat mennessään. Näitä ostan ensi kerralla Suomesta lisää.

Kuvassa oleva kirja oli myös toivomukseni. Olin lukenut netistä ko. kirjailijasta/miehestä ja hänen kirjastaan ja sain nyt sitten omakseni. Olen jo aloittanut lukemaan. Voin kertoa blogin puolella vaikka enemmän, kun olen lukenut loppuun. En ole maailman nopein kirjojen lukija. ;)


Kuvissa myös kummitätini tuliaisia meille, hän lähettää meille aina jotakin ja minä yleensä Suomeen hänelle. Hänellä itsellään on mainio maku kaikkeen kodin sisustukseen yms. joten voit olla varma, että saat jotain ihanaa. :)










Ihana paketti, kaakaota lapsille. :)





Kohta tytärtä viemään syntymäpäiville, iltapäivällä menevät vielä kumpikin 
toisiin juhliin. Eli juhlaa tiedossa ja kakkua. Kyllä heidän kelpaa. :)