Guten Abend!
Vastasynnyttänyt ystävä kysäisi minulta viikonloppuna, että voisinko ottaa kuvia hänen pienokaisesta sekä sukulaisistaan jotka ovat vierailemassa ja vauvaa ihastelemassa. Sovittiin, että menisin tänään iltapäivällä kuvailemaan työpäiväni jälkeen. Tämä ystäväni tiesi kyllä, että kuvaan vain omaksi ilokseni sekä blogiani varten enkä ole mikään ammattilainen. Olin kertonut, että tykkään kovasti valokuvaamisesta, mutta en osaa mitään erikoisia kommervenkkejä. Hän toivoi vain kivoja muistoja albumiin ja hän on kuulemma aina pitänyt kuvistani joita jaan sosiaalisessa mediassa. Olin iloinen ja tietenkin hyvin otettu.
Olin nähnyt vauvelin ja tuoreen äidin vilaukselta muutamaa viikkoa aiemmin. Silloin vaihdoimme kuulumiset nopeasti ruokakaupan kassan luona ja ihmettelimme pikkuriikkistä vaunuissa nukkuvaa kääröä. Miten ihmisenalku voikin olla niin pieni? Olin täysin unohtanut kuinka pieniä meidänkin kaksoset ovat olleet. Ja he olivat syntyessään varsin pieniä. Miten aika rientää. Ja kohta meidän teinit ohittavat minut pituudessa. (En ole itse kyllä mikään pitkä koripalloilija, heh!)
Saimme otettua kivoja kuvia ja kuvattavilla oli omia hyviä ideoita. Meillä oli hauska iltapäivä ja oli ihana päästä sylittelemään vauvaa ja nuuskuttelemaan vastasyntynyttä. Nukkua tuhisi minunkin sylissäni pitkään. Kuvaussession päätteeksi nautimme hyvästä lounaasta sekä söimme juustokakkua. Kyllä kelpasi viettää iltapäivä kameran kanssa. ;)
P.s. Monta vuotta sitten eräs toinen ystävä pyysi, että ottaisin kuvat heidän poikansa 1-vuotis juhlissa ja sekin oli oikein mieluisa kunniatehtävä. Heillä oli vielä ulkojuhlat grilliruokineen ja pitopalveluineen. Hienoja muistoja! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti