Kaapin kasausta ja muuta

Tänään olen ollut lomalaisten a.k.a lasten kanssa kotosalla. Päivä kului paikkoja järjestellen ja siivoillen nurkkia. Huomenna lapset lomailevat myös (Reformationstag) ja mies myöskin. Ei voinut parempaan väliin sopia nämä vapaapäivät tai sanotaan mieluummin, että muutto osui hyvään kohtaan. :) Aamulla kyllä koko lössi heräsi varhain vaikkei kouluun tarvinnutkaan kiirehtiä, taisi olla vain kiire leikkimään...ja äidillä oli tietysti hoppu pahvilaatikoiden luo! ;)

Nyt on vaatekaapin kasaus käynnissä ja minunkin pitäisi ruveta iltaruoan laittoon. Eli essu päälle ja hommiin!

Isot olohuoneen ikkunat ovat näyttävät

ja kukat viihtyvät varmasti. Terassille laitan vielä kanervia ja muita syyskasveja.

♡ Home sweet Home ♡

Nyt vain pikaiset terkut (olemme tehneet muuton suhteen (yli)pitkiä päiviä ja nuha pirulainenkin tullut riesaksi. Mutta mitä pienistä, jos ei pienet meistä. Olen ja olemme niin tyytyväisiä uuteen kotiin, ettei pikkunuhat tahtia haittaa yhtään tai fiilistä laske. :)

Kunhan saadaan internetkin toimimaan niin on kivempi postailla pöytäkoneelta käsin ja kuviakin on tietty tulossa lisää. :) Ihanaa myöhäissunnuntaita kaikille ja hyvää yötä. <3

Hyvästi puutarha!

Täytyy sanoa, että tästä talosta tulen ikävöimään puutarhan kauneutta tavattoman paljon, mutta niitä pihatöitä en. Jos olen aivan rehellinen. Saksassa, kun on tapana pitää piha tiptop-kunnossa koko ajan ja se on tuottanut meille tietyllä tapaa stressiä ja harmaita hiuksia (koska olemme tietenkin halunneet pitää tämän puutarhan siinä kunnossa, kuin millainen se oli muuttaessamme). Tämä jättimäisen suuri piha, erilaisine istutuksineen ja pensaineen jää nyt ehkä sellaisen perheelle jossa on kaksi innokasta aikuista viikottain pihatöiden parissa. Mieheni, kun on paljon poissa työn puolesta (tälläkin hetkellä pienellä työreissulla) ovat pihatyöt aina kuuluneet enemmän minun kontolleni, toki viikonloppuisin olemme puuhastelleet yhdessä.

Mieheni harras toive oli löytää uusi koti kerrostalosta ja tämä toive nyt toteutui ja perheenä muutamme ensimmäistä kertaa kerrostaloon. Pieni kerrostalo, muutama asunto vain, aivan keskustassa. Itse olen opiskeluaikoina asunut kahdessa eri kaupungissa kerrostaloissa, mutta näin 'aikuisiällä' kotina on aina ollut omakotitalo ja aina sattunut olemaan vielä iso pihakin/puutarhakin. Eli elämme jänniä aikoja ja uusi aikakausi kerrostaloasujina alkaa. Nyt voimme myös huoletta olla Suomessa kesällä lomailemassa muutaman viikon, ei tarvitse hätäillä nurmikosta. ;)


Jännää, jännää, todella vatsan pohjassa kutkuttaa!
Mutta luulen, kaiken menevän loppujen lopuksi hyvin.
Omaa elämää ja perheen hyvinvointia pitää ajatella ensin ja sitten
vasta jotain muita seikkoja. Eikö se perhe olekin se tärkein?


Kaikkea hyvää sinun viikkoosi.




Muutama pihakuva tähän loppuun vielä entisestä kodista.

Hengähdystauko

Olen eilisen illan ja koko tämän aamupäivän roudaillut kamoja ja ihan sydän pamppailee (innosta varmaan!), kun olen kipittänyt auton, kellarin ja asunnon välillä. Sekä välillä kurvaillut tietysti hakemaan lisää laatikoita, sellaisia mitä minun autooni nyt mahtuu.

Tuntuu äärimmäisen hyvältä. Olen hyvin, hyvin onnellinen nyt. Väsyttää kyllä, kun viime yönä nukuin niin huonosti. Vietin koko yön miettien muuttoa ja uutta sisustusta. Eli kaikki suunnitelmat ainakin ovat päänupissani valmiina! ;)

Ihan hyvällä mallilla...

Olen kuin vanha, jumiin jäänyt äänilevy, kun toistelen täällä blogissa itseäni. Mutta ns. pakko kirjoitella muutosta tänne blogin puolelle, kun se on tällä hetkellä mielen päällä eikä sinne oikein mitään muuta tällä hetkellä mahdukaan. (Myös se, että kohta puoliin koululla järjestetään vanhempainilta ja olen lupautunut kummankin luokan puolesta 'lahjoittamaan' kakun koulun kahvioon. Siis jossakin välissä muuttolaatikoiden keskellä pitää leipaista jotain helppoa. Mokkapaloja?)

Koska nykyisessä kodissamme on kolme kerrosta (,jos kellarikerros jossa on varastotilaa, pakastin sekä pyykinpesupaikkamme, lasketaan myös yhdeksi kerrokseksi) olemme aloittaneet muuttohulinat niin, että olemme roudailleet tavaroita alakertaan, maan tasalle. :D Sanoin miehelle, että itse en halua kanniskella isoja pahvilaatikoita rappusissa, olenhan joskus pelkän pyykkikorin kanssa kömpästynyt ja siitä voisi seurata vaikka mitä vakavaa. Lapset pystyi myös ottamaan mukaan tavaroiden kantamiseen, kun heidän ei tarvinnu kantaa kuin sellaisia tavaroita joita jaksoivat, legolaatikoita, lelukorejaan jne.

Tilasimme Amazonin kautta pahvilaatikoita kuin myös laatikoita jotka oli tarkoitettu lasitavaralle. Boksit olivat ovella parissa päivässä. Meidän pikkukaupungissamme on yksi rautakauppa ja sieltä kävimme ostamassa muutamat laatikot, mutta nämä netistä tilatut olivat varmasti yli puolet halvempia.

Meillä on kaksi autoa, mutta kummassakaan autossa ei ole mitään järin suurta tavaratilaa. Ei meillä ole tutuillakaan mitään isoja autoja tmv. joten itse muuttopäivään mies vuokrasi pakettiauton. Isojen huonekalujen kanssa auttavat muuttomiehet omalla pakullaan.

Nyt siis suuri olohuoneemme (jotain hyötyä siitäkin, että on valtavan kokoinen olkkari ;)) ja ruokailutila, eteinen ja tämä alakerran vierashuone ovat aivan täynnä erinäisiä laatikoita, pusseja ja kasseja. Lapset ovat nauttineet siitä, että lelut ovat siinä näköpiirissä ja siltä se olkkarin lattia näyttääkin; isolta legojen kasauspaikalta. :D

Muutama vuosi sitten, kun lähdimme jonnekin reissuun, mies kirjoitti kaikkien neljän matkalaukkumme jokaiseen kulmaan meidän nimikirjaimet. Tai siis yhdessä laukussa on tyttären, yhdessä minun jne. Muistan, kun ihmettelin silloin mieheni päähänpistosta. Nyt muutama vuosi myöhemmin en ihmettele asiaa yhtään! Nimittäin kulloisenkin perheenjäsenen vaatteet (tai niin paljon, kun sinne on mahtunut!) on nyt sullottu matkalaukkuun ja uudessa kodissa on helppo kantaa musta matkalaukku juuri oikeaan huoneeseen. (Kaikki laukut siis samanlaisia) Kyllä nyt jälkikäteen kiitän mieheni ideaa, vaikka silloin hän ajatteli vain sitä, että lentokentän matkatavaraliukuhihnalta laukut erottaisi paremmin. ;)




Tänään katsomaan uuden kotimme autotallia (?) sekä muutenkin vielä jutustelemaan vuokraemännän kanssa.


Päivä on vihdoin valjennut,
ei ole niin hämärää kuin vielä hetki sitten.
:)

Vadelma-tomaatti-broilerisalaatti

Kaupassa käteen osuu sillä hetkellä kiinnostavimmat raaka-aineet ja niistä 

valmistuu salaatti tai mikä tahansa muu ruoka. Suunnittelen kyllä etukäteen, jos 

kotoa joitain raaka-aineita löytyy, ne toki käytetään ruokaan myös. 

Kastiketta en yleensä lisää valmiiseen salaattin vaan vasta lautasella. Siten jokainen 

saa laittaa haluamassaan kastiketta ja niin paljon, kuin haluaa. 

Dijoninen broiskusalaatti josta olen postannut aiemminkin on varmaan ainoa 

tekemistäni salaateista joihin todella kuuluu se kastike/marinadi jo tekovaiheessa. 

Muuten salaatista ei tule niin maistuvaa.

Olin ostanut myös tummia viinirypäleitä sekä mangon, 

mutta jätin lisäämättä salaattiin. Ja minimozzarellat 

unohdin lisätä, mutta mitäpä pienistä, jos ei pienet meistä.

Mukavaa torstai-iltaa.

Waipuna laukku ja huiviongelma

Olin pikaisella vaatekauppakierroksella ennen Lidliin säntäämistä. (Jos tiedän tekeväni salaattia käyn ostoksilla Lidlissä. Heillä on tuoreet, hyvännäköiset vihannekset ja paljon valikoimaa. Vaikka isompikin marketti kaupungista löytyisi, näissä he-vi -asioissa Lidl ei kyllä koskaan ole pettänyt.) Mitään huipputärkeää en ollut etsimässä, mutta puolihame oli kuitenkin etsinnässä. En ole välttämättä farkkuhame- tai minihametyttö-tyyppiä, farkut ovat päälläni melkein aina. :D Etsin jotain kivaa, rentoa hametta. Aiemmin minulla oli useampia arkimekkoja ja -hameita joita tuli käytettyä ihan työelämässäkin, mutta nyt näin kotirouvana selkeästi farkut ovat vieneet voiton.

Noh, hametta tai arkimekkoa ei sitten löytynyt (olen kyllä aika daiju, jos juuri muuton keskellä käyn vaatteita etsimässä....:D), mutta 100. huivin kyllä löysin!! Olen kyllä sellainen huiviaddikti ja tulee ostettua kyllä usein. En osta koskaan mitään superkallista huivia ja käytän niitä ihan joka päivä (tälläkin hetkellä kaulassa roikkuu kevyt, mutta suuri huivi). Tämä huivi tulee olemaan niin ykkönen vilpoisina päivinä ja on helppo pukea ja ei tarvitse miettiä miten se oikein asettuu. Siksi nuo 'rinkulahuivit' ovat helppoja lapsillakin!. Meidän muksuilla on edellistalvelta pari rinkulahuivia ja ostin jostain ketjuliikkestä kolmannet, saavat hukata niitä, kun muutama löytyy....tai toivottavasti eivät hukkaa...



Kuvissa taustalla myös kovasti käyttämäni Waipuna -merkkinen nailonlaukku. Niin kätevä koko, rento, kaksi eri pituista kantohihnaa ja onhan tuo nailonpinta helppo pitää puhtaana. Laukku oli noin 40 tai 50 €. Kannattaa tsekkailla, jos nailonpintainen laukku on etsinnässä. Merkillä on myös kivoja meikkipusseja.

Niin pehmeä vuori...

Aamulla oli jo niin vilpoisen tuntuista ja kaulahuivi ja 

hanskat tulivat tarpeeseen.

Kohta siis jo uusi huivi kaulalla...

;)

Juhlaa tiedossa...

Perjantaina pääsen tästä tavarakaaoksesta hetkeksi pois ja lähden juhlimaan rakkaan ystävän 30-vuotisjuhlia. Hän oli ensin suunnitellut kutsuvansa ystävät aamiaiselle johonkin kaupunkimme hotelleista, mutta päätyi kuitenkin kotiaamiaiseen. Ja se on aina kotoisin vaihtoehto. On mukava istua kaikessa rauhassa keskustellen, ilman pelkoa siitä, että kohta varmaan laitetaan lippu luukulle ja on lähdettävä! :D Yritin kovasti, suorastaan jankuttamalla sanoa ystävälle, että tuon mielelläni aamiaiselle jotakin tullessani. Hän kieltäytyi kohteliaasti monta kertaa. Tapana, kun yleensä on viedä jotain syötävää mukana. Hän on kutsunut niin paljon ihmisiä, varmasti reilut kymmenen niin ehkä hän tarvitsisi apukäsiä. ;) Tämä sankari itse on sellainen ihminen, että hän kyllä tuo tullessaan itsekin jotain kotona leivottua tai vaikkapa salaattia niin ehkä nyt olisi syytä auttaa häntä. :) Vai onko itsellä vain oma lehmä ojassa ja kovasti haluan jotain leipoa ja laittaa...ehkä niinkin. Mitään en kuitenkaan myönnä. ;)

Niinkin suurta herkkua ajattelin nimittäin brownieskakkua! Se on niin ihanaa, makeaa ja pellillisen valmistaisi aika vaivattomasti. Ainoa hankaluus asiassa on se, että haluisin perjantaina mennä paikan päälle fillarilla (usemapi kilometri matkaa) ja silloin kakkujen kuljetus on hieman haasteellista...voisinkos valmistaa kakun etukäteen ja sitten kuljettaa sitten sen paikan päälle autolla edellisiltana. Voisi viedä lahjankin jonnekin piiloon, niin ei tarvitsi pelätä lahjan rikkoutumista. Ostin hänelle nyt Suomesta Muumi-mukin, Kastehelmi-tuikkukipon, Fazerin suklaata sekä äitini ystävä oli kutonut villasukat, mutta en laitakaan niitä omaan jalkaani vaan annan ne ystävälle. Kortiksi valikoitui ihanista ihanin Muumi-kortti. Tietty. <3


Onkos kenelläkään vinkata jotain hyvää brownies-reseptiä? Saa huikata kommenttiboksissa, kiitos kaunis. <3

Amazonista tilatut 30 pahvilaatikkoa tulivat yhdessä päivässä kotiovelle ja pakkaustilanne on ihan hyvällä mallilla. Yläkerrassa ei taida olla kuin sängyt ja vaatekaapit ja osa niistä kaapeistakin on jo purettu ja kamat roudattu olohuoneeseen. Odotamme innolla hetkeä, kun välittäjä kertoo pariskunnan jo muuttaneen pois ja voimme aloittaa laatikkoroudaus-shown! Kun kävimme asunnossa sen ensimmäisen kerran (mies käynyt siis toistamiseen lasten kanssa) jo silloin tavaroita oli pakattu ja pariskunta oli valmiina muuttamaan aurinkoisempiin maisemiin. Asunnossa nyt asuva saksalaispariskunta haluaa elellä lämpimissä olosuhteissa vuoden ympäri. En kyllä yhtään ihmettele. ;)

Vanha kynttiläfiilistelykuva kuvitukseksi :)

Sopii hyvin tähänkin hetkeen, syksy on täällä ja 

kynttiläkausi. <3 

Pienet vadelmaviinerit

Pakkailun lomassa tuli valmistettua supernopeaa 

pikkujälkkäriä tai teen seuraksi.

lehtitaikinaa

maustamatonta tuorejuustoa

vaniljasokeria

tomusokeria

sitruunamehua

vadelmia (tai muita marjoja)

---------------------------------------------- 

paloittele lehtitaikinalevyt haluamasi kokoisiksi, 

sekoita sokerit ja sitruunamehutilkka 

tuorejuuston kanssa, 

maistele välillä

paista 200 asteessa noin 15 min.

(riippuen viinerin koosta)

Olen valmistanut vastaavia pikkuviinereitä kerran 

aiemmin (linkki postaukseen!) ja silloin 

käytin mansikoita.

Olin valinnut vahingossa kaupan hyllyltä valmiiksi 

pyöreäksi kaulitun lehtitaikinan, 

siksi tällaisiä hassuja muotoja 

tänään. :) :) 

Muuttamisen hyvät puolet (5 kpl)

1) Tulee käytyä tavaroita läpi! Hutiostot, risat tavarat tai muuten käyttämättömät 

jutut voi laittaa kiertoon. Muuton yhteydessä mieliin hiipii ajatus askeettisesta sisustamisesta.

2) Saa sisustaa taas uudestaan! 

Uusi alku, uusi sisustus. Ihan kaikkea ei OLE SYYTÄ sisustaa uudelleen. Eli kyllä se pari 

vuotta vanha Hästens 'kelpaa' uuteenkin huusholliin. Ja ne vaatteet...

3) Uudet kulmat ja naapurit. Tulee varmasti tutustuttua uusiin ihmisiin. Keihin ei välttämättä muuten olisi törmännyt. Ja, jos sattuisi olemaan kireät välit nykyisiin naapureihin muuttaminen ratkaisee tämänkin ongelman. Sitten vaan naapurilottoa tekemään ja toivomaan mukavia naapurinrouvia ja -miehiä.

4) Laatikoiden kantaminen ja huonekalujen kasaus käy raskaasta liikuntasuorituksesta. Hiki virtaa! Kuntosalikortti on aivan yliarvostettua, kunnon hikijumpan saa sohvaakin kannellessa!

5) Ei kyllästy samoihin nurkkiin, kun aina toisinaan vaihtaa hieman maisemaa. 

Uusilla kulmilla saattaa olla halvempi ruokakauppa tai parempi kampaamo. 

Jännitystä elämään tuovat myös uudet kulkureitit koululle/töihin/harrastuksiin.

Nyt hieman kieli poskella (hieman vain... ;)) kirjoitettua listaa muuttamisen hyvistä puolista. Postauksen kuvituksena 4-6 vuotta vanhoja kuvia ihkaekasta Saksa-kodista.

Kaikkea mukavaa ensi viikkoon.

Meillä jatkuu pahvilaatikkohärdelli!

Viimeinen lomapäivä Suomessa

Shalimar on ihanista ihanin, oih mikä huumaava tuoksu!

Ennen takaisin Saksaan matkustamista ja näin perjantain kunniaksi jaan muutaman kuvan vanhempieni luota, pieniä yksityiskohtia lapsuudenkodistani. Vanhempieni kodissa on vielä paljon sellaista kuin oli omassa lapsuudessanikin, mutta myös valtavasti kaikkea uutta. Isäni jäätyä eläkkeelle on hän tehnyt valtavasti remontteja sekä korjaillut kotona kaikenlaista. Ei ole tosiaan käynyt aika pitkäksi! :D 

Varmaan joka kerta saapuessani tänne lapsuudenkotiini, on minulle jotain uutta näytettävää. Eikä vähäisimpinä kaikki tekstiilit sun muut joita äitini vaihtaa hyvin ahkerasti. Mutta ne ovat ne pienet muutokset, uudet tekstiilit sun muut jotka virkistävät ja piristävät kodin lookkia. Varsin simppeli resepti siis. :)

Enkeleitäkin olisin voinut kuvailla vaikka kuinka, ne ovat äitini keräilykohde. 

Kauniita figuureja, isoja ja pieniä, on jo kymmeniä.

Enkeleitä kaikille perjantaihin ja viikonloppuun!

Hei me muutetaan!

Monesti lomailulle on jokin selvä syy. Kiireisen ajanjakson jälkeen on ihanaa rentoutua viikko uima-altaalla etelänlämmössä tai 60-vuotisjuhliaan karkuun lähtevä lähtee kaupunkilomalle puolison kanssa. Toki on häämatkat tai vaikka kihlajaismatkat yms. syyt. Meillä tai oikeastaan VAIN minulla oli selvä syy syyslomalle Suomessa. Me nimittäin muutetaan! Ei, emme muuta takaisin Suomeen tai edes toiseen maahan vaan uusi koti sijaitsee ehkä kilometrin päästä nykyisestä. Marraskuusta lähtien meidän populan tavoittaa uudesta osoitteesta! Halusin siis hermoloman :D ennen muuttolatikoiden kimppuun hyökkäämistä ja sekoilua kuplamuovin ja muuttolappujen kanssa.

Meillä on ollut pidempään hirveitä taisteluita eri asioiden johdosta (en mene nyt yksityiskohtiin, kukaan ei jaksaisi lukea blogikirjoitusta! :D) ja on paljon parempi kaikkien kannalta muuttaa maisemaa. Olemme ikävä kyllä saaneet huonot vuokranantajat ja tätä taistelua ei jaksa kukaan enää pidempään. Toivottavasti uusi koti on uusi alku.

Edellisessä kodissa meidän vuokraisäntä oli niin mukava, herttainen ja reilu. Hän auttoi, neuvoi ja teki. Koti oli niin siisti muuttaessamme ja kaikkiin toiveisiin vastattiin ja vielä enemmän kuin edes pyysimme. Oli haikeaa silloin muuttaa vaikka silloin ratkaisu tuntui oikealta. Oli mahdollisuus saada isompi koti läheltä koulua. Noh, asioista on turha murehtia näin jälkikäteen se ratkaisu tehtiin silloin reilut 2 vuotta sitten.

Elikkäs voi olla, että kotikuvia ei ole tulossa hirveästi ellen sitten kuvaile pahvilaatikkobarrikadeja. ;) Mutta varmasti vielä tulossa reseptejä ja kuvia kodista ennen muuttoruljanssia.

Laitetaas loppuun tunnelmakuvat vanhempieni kodista.

Tuikkukipot ovat mielestäni Party Liten mallistosta.

P.s. Ja harmiksemme jouduimme lomailemaan ilman iskää, kun ei hän työkiireiltään pystynyt syyslomailemaan kanssamme. Jouluna sitten! :)

Sushilounas & The Cock Helsingissä

Pääkaupunkiseudulla asuva ystävä ehdotti illallispaikaksi Fabianinkadulla sijaitsevaa The Cock ravintolaa ja oli kaikin puolin miellyttävä paikka, hyvät ruoat ja leppoisa ilmapiiri. Sijainti on keskeinen joten paikan päälle on helppo suunnistaa ja asiakkaiden määrän huomioiden paikka myös varsin suosittu. Nuori tarjoilijamme puhui vain englantia, mutta sen verran meillä oli kielitaitoa, että selvisimme ja saimme pöperöt tilattua. ;)

Cesarsalaatti katkiksilla oli 

minun pääruokani. 

Jaoimme alkupalat ja valitsimme 

listalta kolme. Tämän yllä olevan, nuo ranut sekä flatbreadia jossa oli rucolaa, lohta ym. Oikein maukkaita ja annoskoot sopivat hyvin jaettaviksi pikkuporukan kesken.

Ranskiksissa hyvät mausteet, 

olikohan rosmariinia myös

Vettä vihreässä viinipullossa

Shoppailun tiimellyksessä pitää 

myös juoda virvokkeita. ;) Bellinit joimme Stockmannin yläkerran shampajabaarissa. Viihtyisä miljöö, mukavat istuinryhmät ja ystävällinen palvelu. Kaikinpuolin mukava paikka. Suosittelemme piipahtamaan Stockalla pyörimisen ohessa.

Ja loppuun kuva lounaasta. 

Hassusti meni kuvat nyt väärinpäin! 

Kuitenkin, ihan kiva sushipaikka lähellä Kamppia.

(Konnichiwa)

Mukavaa maanantai-iltaa 

Sinulle lukijani.