keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Tiesitkö sinä nämä asiat Saksasta?

1) Ajokortin saa ajaa jo 17-vuotiaana. Mutta kuskilla on oltava aina kyydissä vähintään 30-vuotias ajokortin omaava henkilö siihen asti kunnes täyttää 18 vuotta.


2) Rekisteritunnuksesta voi katsoa mistä päin auto/kuski on. Rekkarin eka kirjain tai ekat kirjaimet kertovat minne paikkakunnalle auto on rekisteröity. Suurimpien kaupunkien lyhenne on vain nimen eka kirjain esim. Berliini on B, D on Düsseldor, M on München ja S on Stuttgart. Tai ROS on Rostock.


3) 16-vuotiaasta lähtien saa ostaa viiniä sekä olutta. (Ja 18-vuotiaasta sitten kaikkea muuta...)


4) Saksassa on yli 40 miljoonaa rekisteröityä autoa!


5) Saksassa ei ole polkupyöräkypäräpakkoa ja punaisia päin fillaroinnista voi saada 60 € sakot.


6) Monet kotiäidit-/isät tai opiskelijat työskentelevät osa-aikaisesti ja tätä kutsutaan Mini-Jobiksi jossa ansaitaan kuussa max. 450 €.



Noh, tässä tuli muutama asia jotka tulivat ekana mieleen. Ja tämä aihe tuli mieleeni autoa ajaessa. :) (Siksi 4/6 kohdasta on liikenteeseen liittyviä asioita.) Mutta näitähän voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Olivatko nämä sinulle tuttuja juttuja vai oliko jotain uutta?


Mukavaa keskiiviikkoa sinulle

ja kivaa lokakuuta, huomisesta lähtien! :) 













Parit kortit ovat lähdössä Suomeen





p.s. Neidillä oli eilen aika oikojan luona. Mutta koska meikäläinen joutui olemaan tietokoneen äärellä luentoa kuuntelemassa neiti lähti yksin. Tämä oli hänen kolmas kertansa siellä yksin ja täytyy sanoa, että on kyllä niin reipas neiti. Ja ennen lähtöään muistutti minua, että monen aikaan se luento oli alkamassa, heh! Hänellä on kyllä paljon parempi muisti kuin allekirjoittaneella. ;)

tiistai 29. syyskuuta 2020

Juustokakkua & mustaa teetä


























Nyt tuleekin satakolme kuvaa juustokakusta! Yhdestä samasta kakusta saa räpsäistyä näin monta kuvaa...En vain osannut valita muutamaa, pistetään kaikki!


Juustokakku on takuuvarma hitti, maistuu aina vuodesta toiseen ja meidän perheen yksi lemppareista. Tämä oli ihan tavisjuustokakku, ei ollut höysteenä marjoja tai muuta, kuten alkuperäisessä reseptissä. Seuraksi kupillinen tai kaksi teetä ja on muuten aikas hyvää. ;) Kommenttiboksiin saa heittää halutessaan omia juustokakkureseptejä. :)



Mukavaa tiistaita!


Valion ohje, KLIK!


POHJA
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

TÄYTE
1 prk (500 g) maitorahkaa
2 rasiaa (à 200 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 tl sitruunamehua
2 ½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 dl perunajauhoja
5 kananmunaa



Aloita juustokakun valmistaminen vaahdottamalla pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos. Sekoita tasaiseksi.

Pohjusta leivinpaperilla Ø 24 cm:n irtopohjavuoka. Taputtele kakkutaikina jauhotetulla kädellä vuoan pohjalle ja reunoille n. 5 cm:n korkeuteen. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Yhdistä kulhossa kaikki täytteen aineet. Vatkaa seosta sähkövatkaimella n. 3 min, kunnes se on tasaista ja kuohkeaa. Kaada täyte taikinapohjalle.

Paista juustokakku 175 asteessa uunin alimmalla tasolla kypsäksi, 50 - 60 min. Peitä kakku paiston puolivälissä leivinpaperilla, ettei pinta tummu liikaa. Anna kakun jäähtyä kylmäksi vuoassa. Irrota kylmä kakku varovasti vuoasta.

maanantai 28. syyskuuta 2020

Purppuran väriset krysanteemit

 



































Hyvää huomenta ja mukavia syyskuun viimeisiä päiviä.
Ajatella, torstaina siirrytään jo lokakuuuhun! Juuri 
lapsille puhuin, että voidaankohan viettää pieniä 
Halloween-kekkereitä kaverien kanssa. Sitä pitää vielä harkita
ja tutkailla tilannetta.

Eilen teimme pitkän pyöräilylenkin ja kaarsimme lopuksi kahvilaan 
limuille ja Apfelschorleille palkitsemaan itsemme. Oli mukavan 
virkistävä ilma, pilvistä, mutta sateesta ei kuitenkaan tietoakaan. Käsineet 
eivät olleet liikaa eikä ohut kaulahuivi. Pyöräilimme itsellemme
uusissa ympyröissä joten piti kysäistä koiranulkoittajaltakin 
neuvoa. Google Maps neuvoi meille ihan eri reitin kuin iäkäs rouva. 
Olisimme varmaan vieläkin matkalla, jos olisimme lähteneet 
kartan näyttämään suuntaan...Paikallinen asukas tietää aina paremmin. ;)


Lidlin purppurat krysanteemit ovat ihanat!
Nämä kestävät silmänilona kauan.
Mitäs sinne kuuluu?

🧡



lauantai 26. syyskuuta 2020

Syysloma? Mitä? Missä? Milloin?

Tuntuu vähän hassulta. Ai mikä? No se, että tänä vuonna syksyllä ei reissata Suomeen. Kyllä muistelisin, että olisin joka syksy napannut lapset sekä laukut mukaan ja matkannut viikoksi, vajaaksi kahdeksi viikoksi Suomeen perhettä tapaamaan. Sitä on monesti hankittu liput heti, kun olemme palanneet kesälomalta... :) 


Tästä on jo monta vuotta, mutta yhtenä syksynä loman syy ei ollut pelkästään syyslomailu vaan konsertti johon oli pakko päästä! :D Pienten lasten äidille se oli jotain aivan mahtavaa. Muistan niin elävästi sen bussimatkan konserttiin ja mitä minulla oli päällä. (Puna-valkoruudullinen Gantin paitapusero ja mustat farkut. 'Takkina' jättisuuri valkoinen neule, joka minulla on vieläkin.) Ja muistan kuinka olin seitsemännessä taivaassa, kun lempimusiikki raikasi täysillä. Ja minusta ei saa tanssijaa tekemälläkään, mutta sinä iltana ei mooveja säästelty. 


Ei minulla yleensä mitään suunnitelmia syyslomille ole ollut. Kunhan tapaa perhettä, se riittää. Tämä konsertti-case oli vähän ainutlaatuisempi. (Selkeästi pitää ruveta käymään konserteissa useammin YKSIN, kunhan tilanne tästä kehittyy parempaan.)


Ja se täytyy sanoa, että lapset ovat olleet aina hyviä reissaajia. Olkoot sitten kulkuneuvona auto, laiva, tai lentokone. Lentokentällä ovat aina kulkeneet rinnalla reippaasti, omia reppujaan kantaen, enkä muista yhtäkään meltdownia tai muuta hässäkkää. Jollain lyhyellä reissulla lapsilla oli pari koulukirjaa mukana ja tekivät läksyt portilla konetta odottaen. Osaavat hyvin englantia ja ylpeänä kuuntelen, kun lapset käyttävät kentillä joko saksaa tai enkkua. (Heillä alkoi muuten tänä vuonna ranska, kohta taipuu sekin tuosta noin vaan!)


Mutta tänä syksynä kotoillaan ja lomaillaan kotikaupungissa. Ohjelmana voisi olla ne perus fillarilenkit ja leikkikentät sekä kahvilassa kakkujen ahminta ja mitäs jos etsisi uusia, kauniita lenkkipolkuja. Ei yhtään hullumpi sekään. :) 











Kukkakuvien myötä toivotan kaunista lauantaita


torstai 24. syyskuuta 2020

Riisi-kananmunapasteijat

 

















Näihin pikkuherkkuihin ei varmasti reseptiä tarvitse kirjoittaa...Varsinkin, kun meikäläinenkin käytti vain röyhkeästi kaupan valmista lehtitaikinaa. Ihan hyvän makuinen taikina ja homma sujuu nopeasti. Lapsille nämä olivat jostain syystä aivan uutta, ehkä ovat maistelleet vain jauhelihapasteijoita Suomessa ollessamme. Nyt ei jaksa vanha muistaa. ;) Näistä taisi tulla heidän uudet lempparit ja mieskin ahmi vaikka kuinka monta. Eli pitää tehdä pian lisää!



---------------------------------------



Poitsulla kävi pieni äksidentti maanantaina. Kaatui pyörällä lähellä koulua. 
Onneksi oli sisko mukana ja joku avulias teini-ikäinen nuorukainen oli pysähtynyt heitä 
auttamaan. Hän oli myös odotellut paikalla niin kauan, kunnes mies oli päässyt pelastamaan 
pojan pinteestä. Ajeli vielä autolla lasten perässä kouluun ja varmisti, että pääsivät perille 
ilman muita haavereita. Ja tosiaan pojalle ei käynyt kuinkaan eikä edes fillarille. Farkkuihin 
tuli reikä, mutta hänellä ei taida olla kuin yhdet ehjät farkut muutenkaan..;)

Mutta se mikä harmittaa eniten on se miten muut lapset olivat reagoineet, kun poika oli 
kertonut syyn myöhästymiselle. Luokkakaverit olivat ilkkuneet ja nauraneet, kun hän oli kaatunut pyörällä! Kyllä kaikesta pitää se nauru saada aikaiseksi. Olisiko silloinkin vielä nauru raikanut luokassa, kun poika olisi tullut kouluun parin päivän päästä kyynärsauvojen kanssa...



Oli tarkoitus jakaa vain parit,
kivat pasteijakuvat blogissa, mutta tulikin 
näpyteltyä muutama ylimääräinenkin rivi.



Pidetään aina huolta toisistamme, 
koitetaan olla varovaisia liikenteessä niin 
autolla, fillarilla kuin jalkaisin.
Ja paistellaan pasteijoita!

🧡


sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Miten meistä näkee, että olemme suomalaisia?

Hih, hauska postaus-aihe, mutta se tuli mieleeni melkein heti sen jälkeen, kun luonamme oli käynyt muutama vieras. Pidemmittä höpinöittä tartutaan aiheeseen:


Kun meille tulee vieraita, heti ensimmäiseksi...tai ehkä kolmanneksi vieraat huomaavat eteisessä, että meidän perheelle ei ole kenkiä jalassa. Kysyvät suoraan (kohteliaasti), että pitääkö heidänkin ottaa kengät pois vai mikä on käytäntö. Meille saa tulla vaikka varpasiltaan, ei mitään väliä. Jokainen saa itse päättää. Mutta olen huomannut, että moni vieras haluaa ottaa kengät pois, kun ei meillä talon asukkaillakaan ole. Talvisin puen värikkäimmät villasukat mitä omistan jalkaan, mutta se onkin enemmän sellainen fashion statement. :) Ja niistä saan kyllä paljonkin ihastelevia kommentteja. (Eräälle ystävälle toin Suomesta turkoosit villasukat pari vuotta sitten. Pitäisi tuoda selkeästi useammin!) Ja jos meillä olisi niin hienot kekkerit, että pukisin itsekin mekon ja korot yms., toki ymmärtäisin, että niin vieraatkin ehkä haluaisivat tehdä. (Ei meillä kyllä niin hienoja juhlia järjestetä, että pitäisi välttämättä korkokengissä tulla. ;)) Ja tämän kengättömyyden sisällä (miinus hienot yo-juhlat yms.) miellän suomalaiseksi tavaksi. 

Kun meidät kutsutaan jonnekin olemme aina ensimmäiset ihmiset. :D Jos kutsussa lukee, että kekkerit alkavat klo 18 meidän perhe aloittaa valmistautumaan vaikka viideltä ja olemme ajoissa liikkeellä. Ei tulisi mieleenkään mennä kylään myöhässä, ellei siihen olisi oikeasti jotain painavaa syytä. Ja silloin myös ilmoitamme, että tulemme valitettavasti myöhässä koska syy blaa blaa. Enkä nyt tällä yritä kiillottaa meidän sädekehää, emme ole todellakaan mitään yli-ihmisiä. Mutta se on vain meidän tapa. Ja sellainen täsmällisyys on kyllä hyvin suomalaista. Minun mielestäni! :) 

Kun on kurjimmista kurjin sää, olemme silti ulkona. Jos huvittaa mennä ulos haukkaamaan happea, meitä ei haittaa taivaalta lentävät jääpuikot tai kylmä vihmova tuuli. Ja yksinkertaisesti vaan siitä syystä, kun olemme tottuneet karseisiin kurakeleihin tai -25 pakkas-asteisiin. :D Ei, emme edelleenkään ole yli-ihmisiä. Kyllä mekin jäämme neljän seinän sisälle, jos kylmä ilma ei todellakaan houkuta, mutta menemme enemmän fiiliksen kuin sään mukaan. Ja ei se, että emme näkisi myös paikallisia ulkoilemassa pikkupakkasessa, mutta kyllä sen huomaa miten puistot hiljenevät pidemmälle syksyyn ja talveen mentäessä. Ja sitten taas kevään koittaessa näkee paljon ulkoilijoita. :)

Tällainen hassu esimerkki tuli myös mieleeni. En tiedä sopiiko nyt näiden muiden esimerkkien joukkoon, mutta kerronpa kuitenkin. :) Olimme Ikeassa ja olimme juuri ostamassa ehkä 4-5 lakkahillopurkkia, kun ventovieras ihminen sanoi meille, että muut marjahillot olisivat paljon halvempia kuin tämä oranssinen värinen hillo. Ja tässä tapauksessa henkilö halusi vain ilmoittaa ystävälliseen sävyyn, jos emme olleet sitä itse huomanneet. Tokaisimme vain, että tykkäämme marjanmausta ja ettei Ikeassa tule käytyä niin usein, siksi ostamme useamman tmv. :) (En sitten tiedä kuinka ostettu tuote lakkahillo on Ikeassa on verrattuna niihin muihin tavallisempiin hilloihin. Onko se paikalliselle kuinka vieras. Ainakin tälle henkilölle sattui olemaan. Tai olkoot sitten ne hyllyillä meitä suomalaisia kiinnostavat lakut tai salmiakit...;))



Muutamat paikalliset tutut ovat kyllä hyvin täsmällisiä, ja saapuvat juuri sekunnilleen siihen aikaan, kun olemme sopineetkin. Erään kerran kaveri lähti asioilla käymään, kun muuten olisi tullut meille liian aikaisin. Saapui sitten vaateliikkestä ostetun huivin kanssa täsmällisesti meidän oven taakse. Ai miten niin heräteostos? :D



MUKAVAA sunnuntaita!


lauantai 19. syyskuuta 2020

Linssisoppaa bitte schön!

I know, I know, kovin ruokavoittoiseksi on tämä blogi mennyt. Pahoittelen siitä. En vaan malta olla kuvaamatta ruokia ja en malta olla jakamatta teille kivoja reseptejä. Jotkut minun jakamistani ohjeista eivät ole mitään superihmeellisiä juttuja, mutta ehkä joku siellä saa inspiksen tehdä samanlaista kotosalla. :) Tällainen taviskotileipuri - ja ruoanlaittaja kun olen. Mutta kuitenkin tykkään puuhailla keittiössä kovasti! :)

Arkisin 'kallista' aikaani vie eräs kurssi joka käydään kokonaan verkossa, sekä ne vanhat tutut keskusteluryhmät joihin ilmoittauduin taas tänäkin syksynä. Verkko-opintoja aion ehdottomasti jatkaa myös ensi vuonna. Fiilis ollut aika hyvä! Katsotaan mitä tästä tulee. :)

Mulle on jo kerran huomautettu, että teetpä usein linssisoppaa. Mutta niin se taitaa kuules ollakin! Tykkään siitä niin hirmu paljon! Ja seuraavana päivänä on vain parempaa. Ja tämä on eri resepti kuin mitä olen tehnyt aiemmin. Reseptin löysin täältä, KLIK!





Mun suurta herkkuani!















Mukavaa viikonloppua!
(Kuinka myrsky riepotteli teilläpäin?)


tiistai 15. syyskuuta 2020

Parsakaali-pekonisalaatti

Moikka moi, guten Tag!


Tätä otsikkoa oli vaikea keksiä. Salaatissa oli nimittäin niin montaa raaka-ainetta. Mutta voi että, tuli muuten herkkua! Näin tästä runsaasta salaatista kuvan jossakin ja oli heti otettava resepti ylös. Nopea, vaivaton salaatti, josta saa helposti väsättyä suuren annoksen vaikkapa bbq-juhliin tai nyyttikesteille isolle nälkäiselle porukalle. Kastikkeen voi toki jättää erikseen, mutta mielestäni on kivempi, kun kastike mehevöittää salaatin ja kaikki ovat yhdessä. Ja peksun kun jättää pois, sopii salaatti myös kasvisruokailijalle.


Olen tehnyt parsakaalisalaattia joskus aiemmin, linkkaan sen postauksen myös tähän. KLIK!


  • Raakaa parsakaalia (pelkät nuput) 
  • 2-3 porkkanaa raastettuna
  • Mieleistä juustoraastetta (n. 100g)
  • Pekaanipähkinöitä pilkottuna
  • Kuivattuja karpaloita
  • Maissia (tölkistä)
  • Paistettua pekonia murusteltuna (paistoin uunissa -iisiä!)
  • Kastike
  • 1 pikari kreikkalaista jogurttia
  • 1,5 rkl Dijon sinappia
  • 1 pieni punasipuli silputtuna
  • 2 tl omenaviinietikkaa
  • 2 rkl juoksevaa hunajaa
























maanantai 14. syyskuuta 2020

Etelän hedelmät

 








Viikonlopun puuhia...

♦ siivousta kellarissa
♦ teltan purkaminen
♦ lapset karatessa
♦ lapsilla kavereita kylässä + lapset kaverin luona 
kylässä hänen uudessa kodissa
♦ meille tarpeettomaksi jääneiden tavaroiden 
lahjoittamista eteenpäin
♦ uuden, ihanan ostoskorin hankinta
♦ uudet farkut sekä talveksi villakangastakki
♦ Disney + -palvelusta katsottu kiva koko perheen leffa
♦ Juustoja, keksejä sekä sipsejä
♦ ystäväpariskunnan kanssa yhdessä syömässä


Ja kuvissa hedelmiä joita laitoin lapsille ja heidän 
kavereille perjantaina välipalaksi. Vain muutama 
viinirypäle jäi...Keksejäkin löytyi...balanssi on hyvä olla!


Mukavaa alkavaa viikkoa sulle, syyskuu jo melkein puolessa välissä.










sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Muutama ystävä kylässä

















Minä joka yleensä kyllä muistan ottaa kuvia tilanteessa kuin tilanteessa en ottanut kuin nämä kolmea hassua kuvaa, kun luonamme kävi aamiaisvieraita...

Olin kutsunut muutamat ystävättäret ja meillä oli oikein rattoisa ja antoisa aamupäivä. Juttu lensi, aiheet vaihtuivat, nauroimme, puhuimme vakavistakin 
asioista ja taas nauroimme tai paransimme maailmaa. Eihän siihen reseptiin muuta tarvita, kun on mukavaa yhdessä.

Koska eräs vieraista on vegaani, valmistin vegaanisen tiikerikakun, ostin vegaanista leipää, suklaata sekä keksejä. Muut syötävät olivatkin ihan luonnostaan hänelle sopivia. Ostin margariinin aamiaista varten ja sämpylöiden päälle oli vain kasviksia. En laittanut pöytään tarjolle lainkaan juustoa/leikkelettä. Näin oli kaikkien kannalta helpoin. 

Ja ylimmän kuvan etualalla on kananmunawrappeja joita ystävätär toi tullessaan. Aion valmistaa ihan varmasti itsekin ja jaan sitten myös reseptin. Niin maukkaita ja oikein kiva aamupalatarjottava. 



Mukavaa sunnuntaipäivää just sulle!! 



Nämä kuvat kukista olen ottanut jälkikäteen. Tällaisista tuliaisista minä pidän. ;)