Tämä lämminhenkinen kirja kuoriutui joululahjakääreistä. Ja ei mennyt montaa päivää jouluaatosta, kun kirja oli jo luettu kannesta kanteen. Eli kepeää, hauskaa luettavaa ja voin lämpimästi suositella.
Syy kuulemma juuri tämän kirjan valintaan oli se, että olen toivonut (minä ja lapset oikeastaan) koiraa jo pidemmän aikaa. Olen eläinrakas ihminen, aina ollut, henkeen ja vereen, mutta omaksi lemmiksi ottaisin pienehkön koiran. Karvaturrin joka mahtuisi meidän autoon meidän retkille mukaan ja viihtyisi meidän kerrostaloasunnossa. Olisi rakastetttu nelijalkainen perheenjäsen. Ja koska tämä aihe on usein minun huulillani, oli lahjan ostajakin hyvin tietoinen tästä koirahulluudesta. :) Eli kirja valikoitui sen mukaan.
En ollut koskaan aiemmin lukenut Tervon kirjoja, en kummankaan kirjailijan. Eli oli hyvin hauska kokemus jo pelkästään sen puolesta. Kirja on vähän päiväkirjamainen ja kumpikin kirjailija pääsee yhtä paljon ääneen. On mielenkiintoista lukea jostain tietystä hetkestä, kun sen saa kuulla kahdesti, kummankin päähenkilön suusta.
Ja vaikka pääosassa onkin hurmaava ja ihana ukko sekä kertomus hänen pentuajasta, kirja ei sivuuta raskaitakaan aiheita. Mutta päällimmäinen mielipide kirjan lukemisen jälkeen oli, että se oli hauska, lämminhenkinen ja minä haluan myös kipeästi pienen nelijalkaisen lemmikin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti