Mikäköhän siinä on, että toisinaan sitä keksii ajantappamiseksi vaikka minkälaista käsillä näperreltävää ja toisinaan taas ei sitten millään. Joskus se kutominen on maailman parasta ajanvietettä ja toisinaan sen vaan unohtaa jonnekin -pyykkikasojen ja arjen keskelle. Vähän tylsää, mutta varmasti aika normaalia.
Olen itse melko helposti innostuva, mutta en kuitenkaan sellainen, että lähtisin ihan joka leikkiin mukaan. Tiedän omat rajani ja mitä osaan. Silmät pyöreinä ihailen toisten aikaansaannoksia. Ja olen oikeasti niin onnellinen, että joku osaa jotain niin hienosti! Minulle se lapasen valmiiksi saaminen on kova saavutus. ;)
Mutta on siinä käsillä tekemisessä jokin taika, ihan ehdottomasti. Eikä sen siis tarvitse olla pelkkää sukkien kutomista. Se voi olla kauniiden joulukorttien askartelua ja ruusupuutarhan istutusta ja hoitoa. Se saattaa olla piha-aidan ja hiekkalaatikon rakentamista tai posliininmaalausta kansalaisopistolla. Taivas on rajana!
Minulla on pieni haave. Ja ehkäpä se joskus toteutuu. ;) Haluaisin oman pienen, ihan pikkuriikkisen käsityö-/askartelunurkkauksen. Sieltä löytyisi pieni, soma pöytä sekä paljon (?) säilytystilaa. Kaikki keskeneräiset hommat voisi jättää huoletta sinne eivätkä ne olisi kenenkään tiellä. Kun inspiraatio taas iskisi, voisin mennä jatkamaan ja rentoutumaan omaan käsityö-corneriin.
Onko sinulla kässätavarat omassa huoneessa/tilassa vai miten olet järjestellyt ne? Vinkkejä voi laittaa kommenttiboksiin. Ja ehdotuksia siitä miten kadonneen kutomis-innostuksen saisi elpymään, otetaan ilolla vastaan!
Hauskaa alkanutta viikkoa sinne! Ylihuomenna on jo maaliskuu...
P.s. Joululomalla kudoin sukkia/lapasia nonstop. :D