Kaitaliina jämäkankaasta (Pentik Pihlajanmarja)

Siivoilin pari viikkoa sitten käsityövarastoani. Kaappi tähän tarkoitukseen ei ole se kaikkein kätevin, mutta kuitenkin melko tilava. Ennen kuin keksin langoille, ompelutarvikkeille ym. uuden sijoituspaikan oli tavaroiden karsiminen ehdottomasti paikallaan. Vien ensi viikolla 2 kassillista lankoja kierrätykseen. (Jos jollekin kelpaa niin kokonaiset kuin myös puolikkaat kerät.) Löysin myös kaiken keskeltä tämän Pentikin Pihlajanmarja -kangaspalan joka on jäänyt, kun olen lyhentänyt pöytäliinan. Pätkä oli kuin tehty kaitaliinaa varten. Eli kerrankin olen ollut kaukaa viisas. (Hyvin nopea "ompelu-urakka".)

Muutamat Halloween-koristeet on roudattu kellarista yläkertaan ja kotona on jo syksyisempi fiilis. Kynttilöitä olen poltellut jo muutaman viikon ajan. Kesällä kynttilät pysyvät kaapissa piilossa.

Kohta syömme lettuja! Mukavaa sunnuntai-iltaa.

 

Miten saksalainen suhtautuu suomalaiseen?

Tätäkin aihetta olen sohaissut jo joskus aiemmin, mutta halusin palata tähän koska viime aikoina olen saanut niin paljon kyselyitä, että mistä päin olen kotoisin. :)

• Olin toisen lapsemme kanssa vaatekaupassa eikä ketjuliikkeen äppi meinannut toimia (en ollut muistanut päivittää sovellusta). Kun keskustelimme siinä lapseni kanssa suomeksi, että missä on vika ja mikä oikein mättää, huomasimme, että myyjä näytti varsin uteliaalta. Hän sitten kysäisi, että "anteeksi mitä kieltä oikein puhutte" ja oli varsin yllättynyt, kun kuuli vastauksen. En tiedä mitä kieltä oletti meidän puhuvan. Oli siis oikein hyvä asiakaspalvelija eikä hoitanut tilannetta yhtään erikoisemmin huomattuaan, että emme olleet saksalaisia. Oli vaan puhtaasti utelias, mutta hoiti työnsä kyselyistä huolimatta oikein mallikkaasti.
• Tapasin pitkästä aikaa erästä suomalaista ystävätärtä. Tilasimme kakkupalamme saksaksi, mutta kahvilan työntekijän huomattua meidän aksenttimme vaihtoi hän heti englantiin. Kertoi asuneensa entisen poikaystävänsä kanssa aikoinaan Englannissa. Ja puhui erinoimasta englantia. Hän arveli heti, että olisimme pohjoismaalaisia. Hyvä arvaus. ;) 
• Pulisimme suomeksi kahvilan nurkassa niitä näitä. Vieressämme istui pari rouvashenkilöä joilla oli myös henkevät keskustelut keskenään kahvikupposten äärellä. Huomasimme, että heitäkin alkoi kiinnostamaan meidän kielemme. Kun lähdin paikaltani kohti naistenhuonetta toinen rouvista kysäisi kohteliaasti, että mitä kieltä puhumme. Juttelimme niitä näitä, mutta he eivät olleet arvanneet meidän kansalaisuutta.
• Pari mieshenkilöä on lähiaikoina kysynyt minulta, että olenko minä Italiasta (?? :D). Mutta töissä on ollut kyllä tilanteita, että vieraat ihmiset ovat arvelleet minun olevan Suomesta. Niin moni saksalainen kuitenkin on matkustanut edes jonkin verran Suomessa tai muissa pohjoismaissa niin tuntevat kielen ihan hyvin. Olen aika eläväinen puhuessani. Kädet huitovat usein ympäriinsä enkä aina pysy ihan paikallani, kun pääsen vauhtiin. Voi olla, että kanssakulkijat ovat ihmetteleet, että kuka tämä kovaan ääneen puhuva käsien heiluttaja oikein on. :)

Mutta voi kuinka monella on kivoja tarinoita kerrottavan Suomesta! Moni reissannut Suomea ristiin rastiin, osalla on suomalaisia ystäviä tai nuorena ollut kirjeenvaihtokaveri Suomesta jne. Niin monia erilaisia yhteyksiä ja se on tosi mukavaa. Tulee niin hyvä mieli, kun ventovieraat haluavat jakaa omat kokemuksensa ja heistä näkee, että ovat matkoillaan tykästyneet Suomeen. Minulle se on rakas kotimaa ja jollekin toiselle huippukiva kohde vierailla. 

MUKAVAA VIIKONLOPPUA SINULLE

Tuoksupullojen viidakko (Minun hajuvesikokoelma)

Hyväntuoksuista huomenta!

En ole kosmetiikka-bloggaaja vaikka usemman kerran olen omista suosikeistani blogin puolella kirjoitellut. Tällä kertaa postaus on täynnä kuvia tämän hetkisistä hajuvesiaareistani joita on aika monta. (Eikä tarvitse olla näin montaa kuin minulla, koska joskus ajan saatossa tuoksut saattavat eltaantua.) 

Tykkään tuoksuista tosi paljon ja itselläni on monta lempparia! Calvin Kleinin One on ollut lempparini jo teinivuosista lähtien ja aina vaan ostan uuden pullon edellisen loputtua. Michael Korsin nimeä kantava tuoksu on aivan huumaavan ihana, mutta sitä ei saa enää valitettavasti mistään. Sain ensimmäisenä lahjaksi yli 20 vuotta sitten. Victor & Rolfin Flowerbomb on myös aivan huikea ja ensimmäisen pullon olen ostanut varmasti yli 15 vuotta sitten. (Se pitääkin ostaa seuraavaksi, kunhan pöydältä löytyy muutama tuoksu vähemmän.) DKNY tuoksuja minulla on ollut myös useita ja tämä viimeisin on yllätys mieheltä muutaman viikon takaa.

Bvlgari Splendida Patchouli

Michael Kors Wonderlust
Gucci Bloom Intense

Givenchy Irresistible

Tiffany Co. Intense

Christian Dior Rose N'Roses

DKNY Be Delicious Fresh Blossom
 

P.s. Käytetään tietenkin tuoksuyliherkkiä ajatellen!

Tarjoatko sinä ruoan lapsesi ystäville?

Nyt ei ole ytimekästä otsikkoa, kun en osannut sanoa asiaani lyhyemmin. Heh. Mutta ei sitä ehkä aina tarvitsekaan. Tämä (kiistelty ?) aihe tuli mieleeni vuosien varrella useita somevideoita nähtyäni. Videoiden perusteella Saksassa ei näköjään ole tapana tarjota ruokaa myös lasten kavereille jotka ovat kylässä vaan heidät joko ohjataan leikkimään lastenhuoneisiin tai pyydetään poistumaan kotiin syömään. Tämä siis näkymys näiden videoiden perusteella. Ja toki kommentit ovat olleet aikamoinen skaala laidasta ja laitaan ja monet ovat kyllä maininneet, että kaverin luona on tarjottu välipalaa ja illallista myös heille.

Mutta miten on, onko se tosiaan niin, että ei ole tapana tarjota ruokaa niille kotona oleskeleville lapsivieraille vai onko tämä jotain vanhaa perua?

Tyttären kaverit viipyvät meillä usein iltaan asti. He saapuvat iltapäivällä ja lähtevät kotiin, kun toisen tytön isä tulee hakemaan, minä vien heidät tai sitten joskus haluavat kävellä kotiin. Mutta ovat meillä monta tuntia. Keskenään tytöt pelaavat konsolipeleillä tai lautapeleillä, askartelevat, piirtävät, kuuntelevat musiikkia, käyvät kaupungilla ostoksilla (me asumme keskustassa, he eivät) ja joskus leipovat. Eikä minulle tulisi mieleenikään, että nämä tytöt eivät söisi meillä jotakin. Viimeksi meillä oli kanaa, riisiä sekä tomaattia ja mozzarellaa ja toinen tytöistä halusi syödä kanssamme, toinen ilmoitti syövänsä vasta kotona. Ketäänhän ei voi pakottaakaan meidän kanssa syömään, mutta tarjous on aina voimassa. Ja otan vaikka itse voileivän ja paistan munakkaan, jos muuten ei ruokaa riittäisi kaikille.

(Pojan kaverit tulevat heti koulun jälkeen, viipyvät pari tuntia eivätkä yleensä ole meillä illallisaikaan. Mutta heille tarjotaan välipalaa, juomista tai mitä ikinä haluavat. Meillä ei tarvitse kitua nälässä ja janossa.)

Kommenttilaatikko on vapaana ja kysyn teiltä, että katetaanko teillä myös lasten kavereille lautanen pöytään? :)

Kuvassa on osa minun aamiaisesta. :)

Syksyn ekat kurpitsakoristeet

 

Syyskuussa vielä mennään ja lämmintäkin on vielä. Tänään on ollut kyllä lämpötilan puolesta ihan mukavaa, mutta kovin harmaata kuitenkin. Ehkä kohta ropisee vettä taivaalta. Nämä söpöt puiset (1 € ja 2 €) suorastaan kutsuivat minun nimeä marketissa ja oli ostettava. Onhan meillä aika paljon syksy- ja Halloween -koristeita, mutta vuosien varrella on ainakin parit keraamiset menneet rikki. Nämä puiset eivät mene. Se on plussaa. Ruokakaupan oranssit ruusut olivat nuutuneita ja nämä keltaiset paljon pirteämpiä. Olisin ostanut edellä mainittuja, jos olisivat näytäneet paremmilta. Morsiusharso on suloista ja hentoa.

Tähän viikkoon kuuluu aika paljon kaikkea. On töitä, on vapaaehtoistöitä, yhteistä lounasta kaverien kanssa, toisen lapsen ortopedi-aika...ja mitäköhän vielä? Kalenteri on aina toisinaan aika täynnä. Mutta illalla kotiin tullessa voi ihailla ruusuja ja möllöttää sohvalla teekupin kanssa. Olen aivan koukussa vanhaan tv-sarjaan nimeltä Mentalisti. Olen katsonut sitä nyt joka ilta jakson tai pari. Kun se aikanaan tuli telkkarista, en katsonut jakson jaksoa. Kaikenmaailman rikossarjat ja poliisietsivätjutut ovat minun lemppareita.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Perjantai-illan salaatti ja ruusut

Moikka, mitä sun perjantaihin kuuluu? 

Minä olen vienyt toisen lapsista harrastuksiin ja kotimatkalla käväisimme kahdestaan kaupassa. On muuten hirmuhauskaa käydä jossain kahden kesken vain toisen kaksosen kanssa. Ei siinä etteikö olisi hirmuihanaa viettää aikaa kummankin kanssa, mutta se on sitä arkista laatuaikaa. Se, että kävelee toisen kanssa lähikauppaan ostamaan koko perheelle karkkia tai toisen kanssa möllöttää sohvalla vieretysten hömppäsarjaa katsellen, se on mukavaa laatuaikaa josta tykkään tosi paljon. Olemme kyllä paljon kolmestaan, miehen matkustaessa toisinaan työn perässä, joten se kahdestaan olo tulee myös ihan tarpeeseen.

Pitkän hellejakson jälkeen sataa hieman ja voi, että se tekee kyllä hyvää! Viikko toisensa perään olen ollut aamusta iltaan hikinen ja toissapäivänä huomasin töissä ollessani, että silmämeikit olivat levinneet minne lie. Olin varmasti ollut aika näyttävä näky! Heh. Mutta nyt hieman raikkaampi fiilis. Niin itsellä kuin tuolla ulkona.

Pinkit, muhkeat ruusut maljakkoon, salaattikuppi käteen ja sohvalle lasten kanssa. Mies tulee myöhemmin kotiin. Mukavaa viikonloppua!

salaattisekoitus

kurkku

salaattijuusto

mozzarella

broileri

porkkanaraaste

mansikat

balsamico

Lettuja jälkiruoaksi

 

Syyskuu on täällä!

Viikonloppu meni mukavasti ex-naapurien kanssa grillaillessa ja hyvästä säästä nauttiessa. Meillä on aina mukavia aktiviteettejä yhdessä ja tällä kertaa kävimme yhdessä ampumaradalla. Tämä oli itselleni vasta toinen kerta moisessa paikassa. Mies on harrastanut ampumista nuoruudessa todella paljon. Illalla oli grilli kuumana, oluet ja colat kylmässä ja muut maukkaat lisukkeet tulivat naapureilta. Olimme pyörällä liikkeellä ja lähdimme kotiin jo ennen kymmentä. Minä en yleensä jaksa valvoa kovin myöhään, olen iltatorkku. Eikä se pilkkopimeässä pyöräily hirveän mukavaakaan ole, jos on jo uni silmässä. Onneksi kotimatka ei ollut kovin pitkä. Pääsimme sitten nukkumaan ajoissa, vatsat täynnä salaatteja ja bratwursteja.

Sunnuntaina kävimme aamupäivällä pyöräilemässä ja myöhemmin vielä kävelylenkillä ja illan kruunasi pikkuletut kera mansikkahillon. (Poika taisi laittaa hasselpähkinälevitettä.) Nämä paistoimme Valion ohjeella.

3 kananmunaa
6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

LETTUTERKKUJA KAIKILLE!


 

Uhkarohkeat pyöräilijät

Hyvää huomenta ja mukavaa perjantaita! 

• Viipotan menemään pyöräni kanssa joka päivä, kesät ja talvet. (Autolla kuskaan lapsia harrastuksiin, käyn kauempana asuvien ystävien luona tai autolla liikkuessa ostan viikon ruoat saman tien toisin kuin sillä kaksipyöräisellä liikkuessa.) Eli sieltä satulan päältä näkee kaikenlaista toimintaa. Olen luonteeltani myös tarkkailija ja minusta on kiva katsella ohikulkevaa elämää. Ja ei, naapurikyttääjä en ole! :D
• Tässä pari päivää sitten pyöräilin vapaaehtoistyöpaikkaani. Edelläni kulki henkilö keskikokoisen koiransa kanssa. Ei siinä siis mitään, mutta tämä henkilö oli pyöränsä selässä ja koira oli takana korissa seisoma-asennossa, eikä koiraparka ollut missään kiinni! Pyöräkori näytti liian pieneltä, koira heilui, huojui edestakaisin ja tilanne näytti niin vaaralliselta. Nainen meni kovaa vauhtia muun liikenteen seassa ja vastaantullut mies jäi myös katsomaan tilannetta suu auki.
• Hirveän vähän käytetään kypäriä ja se minua surettaa todella paljon. Kypärä on varsin halpa & helppo henkivakuutus. Nuoriso saattaa joskus huutaa perääni, että minulla on coolin värinen kypärä tai muuta vastaavaa. Mutta vielä en ole saanut isompaa jengiä ympärilleni jotka kulkisivat kanssani pinkit ja neonvihreät kypärät päässä keikkuen. :) Toki, kyllä niitä kypäröitä on, mutta aika vähän. Jopa pieniä lapsia ilman.
• Keväältä muistan tälläisen tapauksen. Henkilö ajoi pyörää ja takana oli kärry. Kärryssä oli kouluikäinen lapsi joka seisoi! Hänellä ei ollut kypärää, hän ei ollut kiinni turvavöissä, kärryn luukku oli auki ja lapsi yritti sinnitellä mukana, reunoista pidellen kovassa vauhdissa. Katsoin sitä menoa rattini takaa kauhistuneena ja en voinut kuin rukoilla, että he pääsivät ehjänä kotiin...

Ja minkä takia kirjoitin tämän postauksen? Että saan purkaa näitä tuntojani. Täällä saan anonyymisti olla huolissani kanssakulkijoista. Sitä näkee ja kuulee paljon eikä aina voi olla huomaamatta näitä ikäviäkin asioita. Olen yrittänyt lapsillekin toitottaa liikennekäyttäytymisestä ja nyt, kun ovat jo vuosia kulkeneet yksin kaupungilla pitää vaan toivoa, että oppi ja esimerkki ovat menneet perille. 

Tällä postauksella en siis syytä ketään vaan haluan jakaa huoliani ja kirjoittaa julkiseen päiväkirjaani tuntemuksiani ylös. Toivotan teille kaikille turvallisia ajokilometrejä, olkoot kulkuneuvo mikä tahansa! Ja muistakaa ne kypärät! ❤️

Nuudelia, broileri ja herkkusieniä...

Ainakin täällä meilläpäin nuorison on villinnyt aivan tyystin kaikenmaailman valmisnuudeliruoat ja nuudelikupit. Harva se kerta, kun lapset tai edes toinen on kanssani ruokakaupassa saan vienon kysymyksen, että voisimmeko ostaa valmisnuudeleita. Ostan niitä silloin tällöin. Nuoriso ei muuten toivo mitään erityistä ruokakaupoissa ja olen heille kyllä sanonut useampaan otteeseen, että niillä sopii herkutella aina silloin tällöin, mutta ei liian usein. Uskoisin niiden olevan aika suolaisia. Muusta ei niin väliä, mutta ehkä suolapitoisuus on turhan korkea. Tai mene ja tiedä, en ole varma. En ole ehkä tutkinut niitä pahvikippoja tarpeeksi tarkkaan. ;) Ostan silloin tällöin 2 kpl ja aika äkkiä ne syödään...

Olin tulossa asioilta kiireesti kotiin ja halusin kipaista nopeasti kaupan kautta hakemassa iltaruokatarpeita. Muistin, että kotona oli herkkusieniä ja siitä se ajatus sitten lähti. Ostin maustamattomia nuudeleita, paprikan sekä valmiiksi marinoitua broileria. Ruoka oli pöydässä varsin nopeasti, lapset pitivät myös ja seuraavallekin päivälle jäi jonkun verran. (Minulle lounasta!)

Ei ole ehkä kaunista, mutta ihan maittavaa ruokaa. Ja nuoriso antoi kokille peukut! :)

P.s. Broileria, paprikaa, paljon valkosipulia, tuoreita herkkusieniä, nuudelia, cashewpähkinöitä ja halutessaan päälle chilikastiketta.

 

Parvekkeen krysanteemit

MOIKKA! Parveke näyttää aika valjulta verrattuna alku- ja keskikesän loistoon. Pari kasvia kuihtui lomamme aikana eivätkä pelargoniatkaan näyttäneet kovin hyvältä vaihtelevan kesän jäljiltä. On ollut polttavan kuumia päiviä ja hellejakson jälkeen satanut aina reippaasti. Joten parvekkeen kasvusto on saanut kaiken mahdollisen taivaalta niskaansa.

Hankin jotain pientä piristykseksi. Kuvassa oleva iso krysanteemi on pienestä kukkakaupasta (7,95 €) ja pienet ovat Lidlistä. Isompi tarttui lenkillä matkaan ja kantelin sitä sitten loppumatkan. Onneksi ei ollut pitkä matka kotiin. :)

Ostin jo parit muratit ja toivon, että ne viihtyvät talven ylitse. Muratit ovat halpoja, vain noin euron verran kappale. Niitä raaskii keväällä ostaa tusinan uusia. Parveke tarvitsee kipeästi kuurausta, mutta siihen hommaan nakitan mieheni. Hän on puunannut laatoituksen joka kerta ja aina näyttänyt kuin uudelta. Joten ehdottomasti hän on henkilö siihen hommaan. Minä voin olla apulaiskuuraaja! ;)

Söpö ampparikoriste.

Täällä taas!

Heippa vaan kaikille! Minulla on ollu blogiin ihan kova ikävä. Tällä viikolla aion kirjoittaa monta postausta ja kuron pitkää blogitaukoa kiinni. En kyllä tiedä kuinka nopealla tahdilla näitä postauksia kirjoitan koska kesän aikana kynteni ovat kasvaneet superpitkiksi (minun mittapuulla ja varmaan monen muunkin). Kuuluu vaan kova naputus, kun kynnet hakkaavat näppäimistöä. Niissä on upea, uusi väri ja muoto, kun kävin eilen otattamassa geelikynnet ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Paikka jossa kävin oli itselleni uusi ja kynsitaiteilija oli hyvin tarkka ja teki kaiken 110%. Hänestä oikein huokui, että halusi tehdä työnsä kunnolla ja ilman virheitä. Hän on kuulemma tehnyt kynsiä 10 vuotta joten hän oli alansa rautainen ammattilainen. Kiva aloittaa syksyn odotus uusilla, kirkkaanpunaisilla kynsillä! Toki meillä on aika lämmin, että ei nyt ensimmäisenä tule syksy mieleen, mutta sunnuntaina on jo syyskuu. Kesä meni ja syyskuu nurkan takana. Toki auringosta saamme vielä nauttia ja sehän on oikein kiva.

Postauksen kuvitukseksi parit kuvat juhannukselta. Tai niin muistelisin, että näissä kuvissa herkutellaan keskikesänjuhlan johdosta. Tällä viikolla blogiin luvassa ainakin pari reseptiä.

BTW, jos jotakuta kiinnostaa niin geelikynsienlaitto maksoi 40 € ja olin siellä tasan tunnin. :)

P.S. Green Egg pippuri- ja suolasirotin ovat lahjat meidän ystäviltä.

Nuutajärven Lasikylä

Hei! Suomessa on monia kivoja paikkoja joissa käydä tutustumassa vaikkapa aurinkoisena kesäpäivänä ja tämä Nuutajärven Lasikylä on yksi monista. Ja arvatkaa mitä? Kävimme siellä ihkaekaa kertaa. En ymmärrä miten se on jäänyt kokematta aiemmin. TAI sitten olen ollut sen verran nuori, että en muista siellä käyneeni. Olemme nimittäin sukulaisteni sekä vanhempieni kanssa kiertäneet Suomea ristiin rastiin, pohjoisesta etelään, idästä ja länteen eikä aina voi muistaa kaikki paikkoja joissa on vieraillut vaikkapa ala-asteikäisenä ;)

Tämä kaunis punahameinen enkeli liihotteli meidän matkaamme. Tämä saa arvoisensa paikan kotona!

Kiva paikka, kahvilasta saa hyvää kakkua ja kaikin puolin tutustumisen arvoinen. Ensi kerralla löydän ehkä tälle enkelille kaverin...

Vuokramökillä rentoutuen

Hei vaan! Onko ollut lämmintä? Saksassakin on ollut varsin helteistä. Ainakin mitä meidän kukkien kastelija on meille kertonut. On varmaan joutunut piipahtamaan meillä useammin. On käynyt pelastamassa parvekkeen kukat janoon nääntymiseltä. Sanoin ystävättärelle, että ostan kyllä uudet kukat parvekkeelle, jos nuupahtavat helteiden vuoksi. (Tai jos sataisi niin paljon...) Vaikka ystäväni ilmoittautuikin vapaaehtoisesti meidän kesäpuutarhuriksi, koen, etten halua aiheuttaa hänelle mitään suurta stressiä kukkien takia... (Tai ei varmaan kukaan niin toivoisi.)

Vuokramökillä voi ottaa varsin rennosti. Puutyöt on jo tehty ennen meidän saapumista, ei tarvitse maalata mitään, ei korjata eikä edes nikkaroida. Kaikki on valmiina käyttöä varten, ei tarvitse kuin päättää, että uidaanko tänään ennen lounasta vai vasta sen jälkeen tai moneltako lämmitetään palju. Kylmä colapullo kädessä voi ihmetellä järvimaisemaa, kuunnella luonnon monimuotoisia ääniä (lintuja sekä naapurin äänekästä mönkijää, hehe) ja ottaa varsin rennosti. Ja sen me osaamme aika hyvin. Vuosien harjoittelun tulos.

Meillä on ollut vuokramökki jo useampana vuotena. On iisiä lomailua, mutta kuitenkin antoisaa. Pari vuotta sitten meillä oli ihkauusi mökki jonka pihamaa ei ollut vielä valmis, mutta muuten kaikki viimeisen päälle ja tänä vuonna myös varsin uusi mökkiympäristö. Täällä on kyllä kaikki kohdallaan ja olemme viihtyneet. Kohta syömme ruokaa grillin kautta valmistettuna ja sitten paljuun lillumaan...

Mukavaa loppuviikkoa!

Kesäloma 2024!

Heipparallaa kaikille! 

Ihanaa heinäkuun loppua kaikille lukijoille sinne ruudun toiselle puolelle. En ole postaillut pitkään aikaan. Pahoitteluni taas kerran. Näitä taukoja tulee ihan tahattomasti, lupaan taas yrittää parantaa tapojani. Ainakin syksyn tullen! ;)

Nyt jatkamaan lomailua lämpimässä Suomen kesäillassa. Minulla oli herkullinen kuva vastakerätyistä kanttarelleista, mutta nyt en osaa lisätä sitä tähän...Onko lomamoodi tarttunut myös puhelimeeni? Voi hyvin olla.

Me jatkamme lomailua. Ja lupaan palata kotikuvien ja reseptien muodossa blogin pariin sitten myöhemmin. Kaikkea hyvää & alles Gute! 

Helpot kinkkurullat

Hyvää huomenta vaan! Näitä pikkupurtavia voisi väkerrellä vaikka välipalalle tai piknikkiä varten. Tai miksei näitä voisi syödä aamiaisella, jos mieli tekisi. Meidän poika ihastui näihin varsin kovasti ja söi melkein kaikki. Heh! Hän kutsui näitä pikkupitsoiksi. Jos väliin laittaisi tomaattisoosia ja mozzarrellaa sekä ripauksen oreganoa niin näitähän voisi hyvin kutsua pitsarulliksi! Nyt oli erilaiset täytteet, mutta näitä voi aina varioida. Aiotko kokeilla? Mikä on sinun vakioherkku piknik-korissa?

Tarvitset ohueksi kaulittua lehtitaikinaa

ja sen päälle levität paksun kerroksen yrttituorejuustoa,

paprikaa pilkottuna sekä kinkkua.

Taikinalevy rullataan pötköksi ja 

leikataan muutaman sentin siivuja

ja palojen päälle reilusti juustoraastetta.

225 asteisessa uunissa n. 10 min.

Sunnuntai-illan ruusut

Nyt tällainen pikainen tervehdys sunnuntai-iltaan. Esittelen minun suloiset tipunkeltaiset Aldin ruusut sekä sitruunakuvioisen kaitaliinan (vanha kylläkin). Ikävien uutisten kuulemisen jälkeen on ihan mukavaa, että kotona on värikästä ja edes se saa hymyn huulille. Iäkäs, rakas tätini oli ollut jo jonkun aikaa sairaana. Vanhempani olivat käyneet häntä tapaamassa hoivakodissa. Muita läheisiä oli käynyt myös vierailulla. Ja pari päivää sukulaisten vierailujen jälkeen kuulimme ikäviä uutisia ja tätini on nyt taivaan kodissa mamman ja papan luona. Nämä uutiset ovat aina niin ikäviä ja vielä aikamoisen ikäviä sen johdosta, että en ole lähellä omia sukulaisiani. Tiedän, että en olisi itse pystynyt tekemään mitään, mutta ainakin, että olisin ollut lähempänä. Nämä ovat juuri niitä ulkomailla asumisen varjopuolia. Jos/kun jotain ikävää tapahtuu olet kaukana. Et pääse tukemaan, lohduttamaan etkä viettämään aikaa heidän kanssaan joilla on vaikeaa...

Tänä keväänä olen ollut vapaaehtoistyökaverini hautajaisissa ja pian lennämme Suomeen hautajaisiin. Minua on pyydetty, että puhuisin muistotilaisuudessa ja katsotaan miten sen käy. Ei ole mikään helppo homma, mutta yritän parhaani vaikeassa tilanteessa. Muutakaan ei voi.

Ruusut piristävät silmien alla, kun syömme aamiaista tai kun juon päivällä kupposen teetä. Ehkä tätini ihailee niitä myös, jossain siellä kaukana...

Pidetään huolta toisistamme ja ollaan tukena, kun on vaikeaa. 💛

Ostoksille!

Tänään hyppään ystäväni pienen sähköauton kyytiin ja ajamme lähikaupunkiin ostoksille. Ystävällä on ollut vasta vähän aikaa uusi menopeli ja hän pyysi, että lähtisimme jonnekin yhdessä ja ehdotti, että hän ajaisi. Minulle passaa varsin hyvin olla kartanlukijana. Tykkään kyllä ajaa. Minulla on ollut ajokortti 23 vuotta (??) ja vaikka poljenkin ympäriinsä sähköfillarillani pidän myös ajamisesta. Saksassa näkyy liikenteessä paljon joko sähköpyöriä tai -autoja. (Ruokakauppojen latauspaikat ovat aina täynnä ja kaupungilla saattaa törmätä myös sähköpyörien latauspisteisiin. Hyvä juttu sekin.)

Meidän nuorisolla on hyvät, pari vuotta vanhat polkupyörät eikä olla heti ostamassa sähköavusteisia vaikka niitäkin näkyy samanikäisillä. Koulumatkakaan ei ole pitkä ja kaikki kaveritkin asuvat ihan naapurustossa.

Tänään on tiedossa yhteistä aikaa ystävän kanssa ennen kuin hän lähtee viikoksi reissuun miehensä kanssa. Minulla on ostoslistassa muutama asia jotka ajattelin iltapäivällä ostaa: meikkivoide (minulla ei ole tällä hetkellä kuin BB-voide), kynsilakanpoistoaine (eilen käytin viimeiset tipat), musta tee (ehkä 10 pussia jäljellä), lyhythihainen kauluspaita pojalle (kesän kaikkiin juhliin) ja purkki/rasia/laatikko hiuspampuloille (edellinen meni rikki).

Ei mikään mahdoton tehtävä! Eikö vaan?

Mukavaa tiistaita, lämmittääkö aurinko mukavasti?

 

Ja ihanat punaiset pionit!

Juustokupu (kirpparilöytö)

Tämä suloinen, vanha juustokupu ei ole tullut vielä käyttöön, mutta lupaan että tulee! Täällä meidän talossa asuu 3 juustohiirtä (tytär ei ole moneen vuoteen syönyt juustoa) ja joskus laitamme vieraillekin tarjolle muutamaa sorttia keksien ja hedelmien yms. kanssa. Mutta eikö olekin aika viehättävä? Kupu on aika korkea ja vati varmaan 25 cm leveä joten kyllä sinne muutama palanen mahtuu. Tai mitä jos sinne kumoaisi pienikokoisen juustokakun?

Tämä parin euron ostos on ollut mieleeni. Ja pidin sitä monta päivää koristeena ruokapöydällä. Kirpputoreilla ja vanhojen tavaroiden kaupoissa pitää olla silmät auki ja valmiina hyökkäämään mieleisten asioiden kimppuun ettei kukaan muu kerkeä ensin. ;)

Hauskaa maanantaita kaikille!

P.s. Meillä on maanantai alkanut siivouksella ja kohta lähden pojan kanssa hakemaan hänelle uusia pohjallisia. Harmi, että ainoa vapaa aika oli keskellä koulupäivää. Noh, tapaamisen jälkeen koululainen palaa pulpettinsa ääreen. 
 

Euroviisukatsomon herkut

 

Me katsoimme vajaa kaksi viikkoa sitten Euroviisut ystäviemme kotona. Tämä on jo kolmas kerta, kun katsomme viisut yhdessä. Kukaan meistä ei ole aiemmin ollut mikään maailman suurin viisufani, mutta ehkä nyt vuosien varrella olemme kaikki innostuneet enemmän. Yhdessä musiikkikilpailun katsominen onkin tosi hauskaa ja mielenkiintoista keskustella jokaisen omasta musiikkimausta. Ja sehän se vasta hauskaa onkin, kun jokaisella on ne omat lempparit ja jostain tykkää enemmän kuin toisesta. 

Ja että ilta sujuisi rattoisasti pitää olla tietenkin paljon syömistä sekä juomista. Veimme mennessämme kaksi kuohuviinipulloa. Toinen oli alkoholiton versio. Ostin myös pussillisen marenkeja koska ajattelin niiden sopivan hyvin gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle. Ja sitten valmistin nopeasti nämä kuvissa esiintyvät tikut. Toisessa versiossa on juustoa sekä viinirypäleitä (tumma + vaalea) ja toisessa kalamata-oliiveja, kirsikkatomaatteja, mozzarellapalloja, basilikaa ja loraus balsamicoa.

Ja ruokaa todella riitti! Meillä oli myös erilaisia juustoja, hapanleipää, erilaisia saksalaisia makkaroita, pähkinöitä, sipsejä, hummusta...Ja join pari Limoncello-spritziä illan aikana. :)

Näitä tikkuja voi kyllä väkertää iltapalaksi tai pikniklaukkuun ilman Euroviisujakin! KIVAA TORSTAITA!

Kirpputorimaljakko

Nyt on ollut jos jonkinlaista juhlapyhää. Kaikki ovat ajoittuneet sopivasti kevääseen. Pääsiäinen oli tänä vuonna myöhään, vasta huhtikuussa ja toukokuussa oli helatorstai, Saksan isänpäivä sekä helluntai. Kaikki yhdessä läjässä. Saksan isänpäivä menee meillä yleensä vähän "ohi". Olemme aina juhlistaneet isää ja isoisää marraskuussa. :)

Poikaa on kovasti harmittanut, kun emme ole käyneet vielä tänä vuonna eläintarhassa. (Pääsiäisenä olimme reissussa, mutta muuten olemme olleet tosi paljon kotosalla.) Hän niin tykkää eläimistä ja kyllä meidän tytärkin. Mies on ollut työreissussa tosi paljon emmekä ole sitten kolmestaan käyneet lähikaupunkia kauempana. Minullakin on ollut töitä jonkun verran enkä koskaan tiedä saanko työvuoron seuraavaksi päiväksi vai en. Kieltäytyä toki saa, jos on jotain muuta menoa. Olen töissä silloin kun minua tarvitaan, en joka päivä enkä kahdeksasta neljään. Mutta yleensä saan tietää duunipäivistä ihan hyvissä ajoin. Näitä viime hetken juttuja on onneksi harvemmin.

Kotiin olen löytänyt pari edullista kirpputorilöytöä ja niistä toinen esiintyy alla olevassa kuvassa. Tykkään maljakosta hurjan paljon ja itse asiassa tästä löydöstä en maksanut mitään! Se oli menossa kiertoon eikä kierrätyskeskuksen myyntihyllyyn. Pelastin violetin, kapean maljakon lasinkeräyslaatikolta! Niin kiva ja kaunis värikin vielä. Toisesta ostoksesta (maksoinkohan siitä 2 euroa...) laitan kuvia vähän myöhemmin.