-

-

perjantai 26. helmikuuta 2021

Positiivisia puolia saksalaisessa pikkukaupungissa osa 1

Lähipäivinä on ollut syytä hymyyn ja olen ollut iloinen kohtaamisista tämän ankean pandemian keskellä. Joka päivä ei voi olla lottovoittajafiilis, olkoot sitten maailmantilanne mikä hyvänsä, mutta joskus hymyn saa huulille joku tuttu tai jopa tuikituntematon ihminen. Vaikka otsikossa noin lukeekin, en siis tietenkään tarkoita, että jossakin muualla maailmaa tällaisia tilanteita ei syntyisi. Minä nyt vain satun asumaan Saksassa. :) 


  • En muista olenko jo kirjoittanut tästä, mutta annetaan mennä vaikka kolmannen kerran. ;) Olin joku aika sitten ruokakaupan pihalla ja viemässä kärryjä (jokaisella asiakkaalla oltava oma kärry) takaisin katokseen, kun takaani kuului suht tuttu ääni ja joku huuteli minua nimeltä. Ääni kuului erään ravintolan omistajalle jossa ennen pandemiaa olemme vierailleet silloin tällöin. Meillä on myös yhteisiä tuttuja, mutta emme tunne mitenkään hyvin. Rouva halusi kuulla, että miten me olemme voineet ja erityisesti miten lapset ovat jaksaneet kaiken keskellä. Sydäntä lämmitti aivan valtavasti. En edes muista osasinko vastata mitään järkevää. 

  • Olimme hakemassa koko perheen voimin noutolounasta pienestä ravintolasta. Minä ja poika haimme tilauksen sisältä (miehen ja tyttären odotellessa parkkipaikalla). Kun olimme jo lähdössä mies ohjasi pojan kohti ilmaisia tikkareita sekä jääkaappia. Mies kysyi minkä juoman hän valitsisi ja poika ilmoitti reippaasti, että ottaisi mielellään coca colan ja siskolleen samanlaisen. Mies antoi juomat (siis ilmaiseksi) ja kehoitti poikaa juomaan loput limut joskus myöhemmin. :D Ja kun olimme jo parkkipaikalla mies juoksi peräämme hätääntyneenä, kun olimme unohtaneet ottaa mukaan yhden annoksen. :) Ilmaisia karamelleja/keksejä/yms. jaetaan Saksassa vähän joka paikassa ja se on vain mukava bonus (lasten mielestä ainakin). Antaat toki asiakaspalvelusta hyvän kuvan ja tällainen kiva ele näinä vaikeina aikoina jää mieleen. 

  • Tämä kolmas esimerkki liittyy myös ravintolaan. :) Mutta tässä paikassa olemme käyneet todella paljon, koska heillä on ruoan lisäksi todella maittavat jäätelöt eikä paikka ole kaukana. Ravintolan omistajat ovat oikealla alalla, kun aina jaksavat hymyillä ja palvelu toimii moitteettomasti. Kuitenkaan nyt lockdownin aikana eivät ole tarjonneet noutoruokaa kuin joidenkin viikkojen ajan. Olemme käyneet siellä nyt kolmesti. (Perjantai on meidän take-away -päivä.) Eräällä kerralla heidän maksupäätteensä eivät toimineet, mutta mies ilmoitti että voisimme maksaa joskus myöhemmin. Emme luovuttaneet vaan kaivelimme rahapussia ja hän toisti, että voisimme tulla maksamaan joku toinen päivä. Onneksi löysimme juuri tarpeeksi, että pystyimme välittömästi maksamaan, vaikka mies muuta ehdottikin. :) Kun taas edellisellä kerralla kyselivät kovasti lasten kuulumisista (meidän lapset ovat puheliaita ja aina juttelemassa mm. näiden ravintolan omistajien kanssa) ja toivoivat lapsille tsemppiä etäkoulussa. Ja halusivat lähettää ilmaiset jäätelöt heille. Olin ihan tippa silmäkulmassa, kun lähdimme kotiin päin.

  • Kuluneen vuoden aikana olemme tilanneet verkkokaupoista enemmän kuin yleensä. Kuriiripalvelun ystävällinen kuski on tullut tutuksi. Emme kuitenkaan tilaa läheskään niin paljon kuin naapurimme. :D (Rappukäytävässä, heidän oven edessä nyt korona-aikana tai aiemmin on ollut joskus kymmenenkin pakettia! :D) Olen ollut parkkipaikalla autoa kohti kävelemässä, kun mies tullut luokseni paketin kanssa tai tilattuamme printterin hän huolestuneena kysyi, että jaksaisinko kantaa sen ovensuusta sisälle. Ja olen ollut ulkoilemassa, kun tuttu mies on vilkutellut tien toiselta puolelta iloisena. Miten voi pieni ele tehdä paljon. Ja minä vilkuttelen tietenkin takaisin. :)

Kaikissa näissä em. esimerkeissä tiivistyy se miksi MINÄ pidän omasta kotikaupungistani. Se tuttuuden tunne ja ihmisten ystävällisyys. Ihmiset ottavat herkästi kontaktia, aloittavat keskustelun. Kaikkien paras ystävä ei tarvitse olla, mutta ystävällinen kuuluu olla kaikille. Toki on huonoja päiviä ja manaan koko Saksan maan alle ja olen muuttamassa vaikka Honoluluun, mutta sitten taas mieleen muistuu mukavat kohtaamiset sekä ihmiset. Ja taas olen pelkkää hymyä. :)


Hymyä sinun viikonloppuun!

(Millä mielellä olette tulevasta 3 viikon koronasulusta? Täällä tämä toinen lockdown kestää nyt ainakin reilun viikon verran. Katsotaan miten jatkossa käy.)




tiistai 23. helmikuuta 2021

Makoisat kahvikehrät!


















Moikka moi!

Ilmoitin muksuille sunnuntaiaamuna, että leipoisimme jotain 
nopeaa herkkua ja ottaisimme rasiallisen mukaan pyöräretkelle.
Korvan takana oli tämä ohje, enkä ollut itse koskaan aiemmin tehnyt. 
Mutta muistin äitini leipomat hitsin hyvät kahvikehrät. Ja siitä se ajatus lähti. :)
 Nopean aamiaisen jälkeen taikinan tekoon eikä siinä kauaa aikaa 
mennytkään. Kun olimme autotallissa laittamassa itseämme kuntoon 
mies huomasi, että minun pyöräni takarengas oli puhjennut. Ei siis 
tyhjä, vaan kaputt! Eli fillari vaihtui tennareihin ja kevät 
sää oli mitä mainioin kaupungilla kävelyyn. 

Kahvikehrät tuli sitten syötyä kotona! 
Ja jäi niitä onneksi seuraavallekin päivälle. :)





150 g voita
6 dl vehnäjauhoja
25 g hiivaa
3/4 dl kylmää maitoa
2 kananmunaa
2 rkl sokeria

Täyte
100 g huoneenlämpöistä voita
1 3/4 dl tomusokeria
3 tl vaniljasokeria

Pinnalle
kananmunaa
raesokeria



Nypi jauhot ja rasvat keskenään. Liuota hiiva maitoon ja lisää se jauhoseokseen. Vatkaa kananmunat ja sokeri keskenään, lisää ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Valmista täyte. Vatkaa voin rakenne sileäksi ja sekoita joukkoon tomusokeri sekä vaniljasokeri.
Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi (20x45 cm). Levitä päälle täyte ja rullaa taikina tiukaksi rullaksi. Paloittele se noin 2 cm paksuisiksi viipaleiksi ja nosta viipaleet vuokiin.

Kohota kahvikehrät leivinliinalla peitettynä lämpimässä 30 min. Voitele munalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 250-asteisessa uunissa 10 min.

(Ohje, K.Ruoka, KLIK!)



maanantai 22. helmikuuta 2021

Täysjyväsämpylät



Viime viikkoiset sämpylät ja voi vitsit pitäisi kyllä joka viikko leipaista sämpylöitä. Aina niin hyvää, lapsetkin tykkäävät ja helppoakin. Minun sämpylöiden välissä oli vain kahden sentin kerros Philadelphia-juustoa, ei muuta tarvittu. :)





50 g hiivaa tai 1 ps kuivahiivaa (käytin kuivahiivaa)
5 dl vettä
1 ½ rkl sokeria
2 tl suolaa
½ dl rypsiöljyä
12 dl täysjyvävehnäjauhoja




Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. (Käyttäessäsi kuivahiivaa sekoita se ensin pieneen määrään jauhoja.) Lisää taikinaan sokeri, suola ja puolet jauhoista. Sekoita hyvin, lisää öljy ja loput jauhot. Alusta taikinaa kunnes se irtoaa kulhon laidoista. Kohota taikinaa peitettynä lämpimässä noin 30 min. Leivo sämpylöiksi ja kohota pellillä liinan n. 30 min. Paista 225 °C:ssa n. 10 min.



Inspiksen sämpylöihin löysin täältä, KLIK!











Koziolin punaisen voirasian olen saanut ystävältä 
lahjaksi monta vuotta sitten. <3









sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Hasselpähkinäciabattaa, pestoa, mozzarellaa ja parmankinkkua

 













Minun ja miehen iltapalaleivät viime viikolta!

Jouduin valmistamaan ja kuvaamaan leivät muutamaa tuntia ennen miehen kotiin tuloa. Pelkäsin hänen tulevan niin myöhään töistä kotiin, että en joko muistaisi kuvata leipiä lainkaan tai iltahämärässä kuvista tulisi surkeita. :D Kuvista tuli ihan kivat. :)

Leikkuulauta jäi samalle paikalle, mutta leivät päätyivät vielä hetkeksi jääkaappiin odottamaan nälkäisiä suita.








Haluamasi ciabattaleipä 

(löysin lähikaupan paistopisteestä hasselpähkinällä 
maustetun, olipas muuten hyvää!)

Pestoa 

(meillä oli punaista, mutta vihreä käy yhtä hyvin)

Parmankinkkua

Mozzarellaa

Basilikaa, oö & balsamicoa



perjantai 19. helmikuuta 2021

Tylsää olla kotona, mutta PYSYN kotona

Hyvää huomenta! Olette varmasti lähiaikoina huomanneet, että blogin ovat vallanneet entistäkin enemmän ruokaohjeet sekä leivonnaiset! :D Eipä täällä mitään muuta raportoitavaa edes olisi ja tykkään kyllä päivittää blogia suhteellisen usein. Meillä takamus ihan turtana kotona istumisesta, mutta me pysymme tiukasti kotona tai korkeintaan ulkoilemme lähialueilla. Näin se vain on tehtävä, ihan mukisematta.


----------------------------


Jokunen viikko sitten näin ystävän Facebookista kuinka hän oli vieraillut kivassa puistossa (Paikka ei ole kaukana, ja olemme käyneet alueella ennenkin, mutta emme ko. puistossa). Muutamissa kuvissa ei näkynyt ystäväni perhettä enempää joten sanoin miehellekin, että tuonne menemme ulkoilemaan joku viikonloppu, kun näkyy olevan hiljainen paikka. Kun se päivä koitti ja ajoimme em. puiston parkkialueelle, se oli aivan tuupaten täynnä autoja sekä ihmisiä. Meidän perässä oli tulossa vielä lisää autoja ja meitä kauhistutti koko ajatus. Mies käänsi auton äkkiä ympäri ja ajoimme kotiin. Joko ystäväni oli käynyt ulkoilemassa arkena, vaikkapa hieman kurjemmalla säällä eikä sen tähden muista ihmisistä ollut tietoakaan tai sitten hänen kuvansa saivat aikaan joukkoryntäyksen. ;) Kaikki olivat nähneet ne samat kuvat, heh.

No oikeasti eihän tässä toki mitään hauskaa ole, päinvastoin! Mutta toivottavasti ne kaikki ulkoilijat pystyivät ottamaan kuitenkin välimatkaa toisiinsa. Näin täytyy vain uskoa.

Kun taas käydessämme kiertämässä erästä pientä järveä (sekin löytyy ihan vartin ajomatkan päässä) meidän lisäksemme jos oli kolme perhettä niin hyvä on. Jopa kaartaessamme parkkialueelle huomasimme, että saisimme olla ylhäisessä yksinäisyydessä. Ja se oli kiva se! Meillä oli eväät mukana ja oikein mukava kävelyretki. Sinne pitää mennä toistekin. (Pitää muistuttaa miestä!)


-----------------------------


Läksyissä menee joka aamu aika monta tuntia, eikä se haittaa, kunhan tulevat valmiiksi sovittuna ajankohtana. Iltapäivät voi pyhittää leikille ja pelaamiselle. (Lockdownin aikana lasten peliaika on muuttunut niin, että sunnuntaisin sekä maanantaisin saavat pelata yhden tunnin. Max.! Siitä on pidetty hyvin kiinni ja lapset tietävät kyllä, että pölvästelyllä voi menettää pelipäivän.) Suoratoistopalvelujen ohjelmia sekä kaapelikanavia ovat katsoneet varmasti enemmän kuin vuosi sitten, mutta se ei haittaa pätkääkään. Kunhan ne läksyt tulee tehtyä ja joskus naamaa näytettyä ulko-oven ulkopuolella. 

Lasten hyvä kaveri on pyydellyt muksuja luokseen monet kerrat, mutta lapset ovat kiltisti selittäneet, että nyt ei vielä leikitä, pitää odottaa parempia aikoja. Olen hämmentyneen yllättynyt ja ylpeä miten hyvin lapset ovat ottaneet asian eikä ole tullut mitään vääntöjä kotona. Kyllähän 11-vuotiaat jo tietävät maailmanmenosta yllättävän paljon. 


Viikonloppuisin ulkoillaan & katsellaan leffoja yhdessä. Tänään varmasti taas uuden leffan vuoro. :)

(Kirjoitan omista suoratoistopalveluiden lemppariohjelmista vähän myöhemmin!)





Miehen ostama ystävänpäivä-orkidea <3




p.s. Olen kuukausien ajan lukenut uutisista kuinka paljon ihmiset järjestävät salaa juhlia ym. ja poliiseilla pitää kiirettä, kun käyvät lopettamassa luvattomia kokoontumisia. Niin paljon ihmisiä keitä nämä säännöt eivät ilmeisesti kosketa... :(


torstai 18. helmikuuta 2021

Maailman paras porkkanakakku

 









Tähän ohjeeseen törmäsin somessa ja sitä oli 
tietenkin leivottava ystävänpäiväksi. Tämä oli parasta porkkanakakkua 
mitä olen koskaan tehnyt! Onneksi sunnuntaina oli tiedossa pidempi 
lenkki, koska tätä tuli santsattua toinenkin pala sunnuntain aamiaispöydässä...



Alkuperäinen ohje on ruotsinkielinen ja löydetty 
täältä (Fredriks Fika), KLIK! Ja alla oma suomennos ja versio. :)




2 dl sokeria
3 kananmunaa
300 g raastettua porkkanaa
100 g hasselpähkinämurskaa tai hasselpähkinäjauhoja (itse käytin mantelijauhoja!)
1 dl raakaruokosokeria
3 dl vehnäjauhooja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1/2 mm nelikkaa
1 tl suolaa
2,5 dl ruokaöljyä 

Kuorrutus
50 g huoneenlämpöistä voita
100 g tuorejuustoa
1 sitruunan kuori (käytin appelsiinin kuorta)
3 dl tomusokeria


Laita uuni lämpimään 175 asteeseen ja voitele sekä korppujauhota vuoka.

Vatkaa kananmunat sekä sokeri.

Sekoita porkkanaraasteeseen raakaruokosokeri sekä hasselpähkinämurska (tai sen mantelijauhon).

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, suola sekä mausteet.

Lisää porkkanaseos kananmunavaahtoon ja siivilöi joukkoon kuivat ainekset. 

Lisää öljy ja sekoita.

Paista 175 asteessa n. 40-45 minuter. Ja anna jäähtyä.

Vatkaa keskenään voi, tuorejuusto, kuoriraaste ja lisää tomusokeri. Ja pursota kakun päälle.



❤ Herkkuterveisin -A- 




keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Hyasinttikimppu ystävältä

 






Kun olimme lauantaina lähdössä kauppaan (kohti suklaahyllyjä!) ensimmäisenä rappukäytävään suunnannut tytär bongasi ovenpieleen nojaavan pahvilaatikon jonka kyljessä oli minun nimeni. Hyvä ystäväni oli lähettänyt minulle kukkalähetyksen kortin kera! Olin liikuttunut ja pyyhin kyyneleitä, kun soitin hänelle kiittääkseni ihanasta kimpusta. 

Ja koska olimme lähdössä sinne suklaaostoksille, siinä samalla sain hankittua lahjan tälle ystävälleni myös. <3 Oli kiitettävä kauniista eleestä. Hän muisti, että Suomessa 14.2. on ystävänpäivä. :)

Koitetaan muistaa aina huomioida
ystäviä & läheisiä. Olkoot sinne kukkia, kasa suklaata tai kivoja tekstiviestejä.




Tulppaaneja & hyasintteja



tiistai 16. helmikuuta 2021

Porkkana-cashewpähkinäkeitto

 







Heippa hei! 


Ensin meinasin, että nämä kuvat saavat jäädä loppuelämäksi arkistojen uumeniin 
enkä kirjoittaisi blogiin postausta lainkaan. Mutta keitto oli maukasta ja helppo 
valmistaa joten päätin olla välittämättä tylsistä kuvista ja julkaista ne silti. 

Meillä tehdään sosekeittoja aika usein. Helppo tehdä iso 
kattilallinen joka riittää useammaksi päiväksi ja mielikuvitus on vain rajana.

Tätä yksinkertaisempaa keittoa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. 
Mutta teen varmasti toistekin, oli oikein hyvää.
Ohje löytyi, K-Ruoka (KLIK!)




700 g porkkanoita
2 valkosipulinkynttä
2 rkl rapsiöljyä
2 kasvisliemikuutiota
1 l vettä
1dl cashewpähkinöitä
1 appelsiini
1/4 tl mustapippuria
(1 pkt pekonia)


Kuori porkkanat ja paloittele ne. Hienonna valkosipulinkynnet.
Kuullota kattilassa öljyssä porkkanapalat ja valkosipulit. Murenna joukkoon liemivalmiste ja lisää vesi sekä pähkinät. Keitä kannen alla hiljaa kiehuen, kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
Anna keiton jäähtyä hetken ja soseuta se sauvasekoittimella. Purista joukkoon appelsiinin mehu ja mausta keitto mustapippurilla.

Lapsille ja miehelle paistoin pekonia, helposti uunissa. Pekonit leivinpaperin päälle ja pellille ja pelti kylmään uuniin. Uuni lämpiämään 225 asteeseen ja munakello pirisemään 15 min. Olivat just sopivan rapeita!




maanantai 15. helmikuuta 2021

Ystävänpäiväaamupala

 


















HYVÄÄ HUOMENTA!

Eilen oli ystävänpäivä sekä laskiaissunnuntai ja 
normaalitilassa eilen olisi juhlittu myös karnevaaleja.

Mutta tänä vuonna hieman toisin. 

Me päätimme jo lauantaina, että lapset käyvät sunnuntaina yllättämässä kaverit viemällä heille ystävänpäiväsuklaata. Kävelimme lauantaina yhdessä kauppaan hakemaan herkkuja ja eilen sitten kävelimme auringonpaisteessa pitkin ja poikin viemässä oven taakse yllätyksiä. Lapset askartelivat myös kortit ystävilleen. 

Se piristi kummasti niin suklaan saajien kuin antajien mieliä. Hyvä niin. <3 Kaverien läsnäoloa varmasti jo kova ikävä. 


Me istuimme sunnuntai-aamuna rauhassa 
aamiaispöydässä herkutellen. Kakun 
ohje tulee myöhemmin...(sekä sarvien ohje!).

:)


sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Ystävänpäiväsuklaat










Tämä postaus kerkesi karata bittiavaruuteen ja nyt kirjoittelen tätä uudelleen. :) Sormet viuhtovat näppiksellä sellaista vauhtia, että ehkä olen deletoinut koko postauksen. Se voi olla aivan hyvin mahdollista! :D


Kuvissa kuitenkin ystävänpäiväsuklaata niin miehelle kuin lapsille. Lapsille tein myös muutamat (yksi puuttuu kuvasta) ystävänpäivärannekkeet. Nämä olivatkin hittijuttu aika monta vuotta sitten. Idean näihin sain lasten käsityöläksystä jossa piti tehdä ranneke, hieman eri tekniikalla kylläkin. Näitä on supernopea tehdä ja taitavammat kuin minä loihtivat vaikka minkälaisia kuvioita. :)



Ihanaa ystävänpäivää, 
mukavaa laskiaista, 
kivaa sunnuntaita 
& pysykää terveinä!



p.s. Syökää suklaata!

p.p.s. Ystävä yllätti: lähettämällä kukkia! Laitan kauniista kimpusta kuvia ensi viikolla. Ystävät ovat kyllä kultaakin arvokkaampia. <3

 

perjantai 12. helmikuuta 2021

Pajunoksat & joulutähti

 










Näissä viikon (?) vanhoissa kuvissa yhdistyy kivasti sekä joulu että pääsiäinen. ;) Valkoinen joulutähti koristaa kotia vielä ihan komeana eikä ole moksiskaan. Kun taas vierellä, korkeassa lasimaljakossa ovat muutamat pajunoksat jotka löysin ruokakaupasta. Nämä olivat kyllä tosi kiva yllätys, en muista nähneeni aiemmin pajunoksia myynnissä, siis ihan tavallisessa maitokaupassa, kukkakaupassa toki. 

Tuo miljoona vuotta sitten ystävältä saatu orkidea jaksaa aina vaan. Kun vanhat kukat kuihtuvat ja tippuvat pois ei mene kuin hujaus, kun uusissa varsissa on paljon nuppuja. Ja isoja, pullukoita nuppuja! Olen saanut kyllä monia muitakin orkideoita kukkimaan yhä uudelleen. En tiedä mikä taika minun lyhyissä nakkisormissani on, viherpeukaloa minulla ei liiemmin kuitenkaan ole. ;) 

Kastelen kaikkia kukkiani noin kerran viikossa ja omat orkideania eivät käy kylvyssä eivätkä juo hapettunutta vettä tmv. vaan ihan suoraan hanasta suoraan ruukkuun.


Pitääköhän sitä käydä jo tänään ostamassa ystävänpäiväkukka? Sunnuntaihin sitä ei voi jättää, kun kaupat ovat kiinni! :)



m u k a v a a   v i i k o n l o p p u a



 p.s. Ja ehkä pitäisi tehdä asialle jotakin, kun uudet lehdet eli 'keikit' ovat alkaneet kasvaa kukan varteen. Minulla on pari ruukkua tyhjänä, että pitää varmasti viikonloppuna suorittaa irroitusoperaatio. :)

tiistai 9. helmikuuta 2021

Marmorinen leivonta-alusta

 




















Nämä korvapuustit ovat leivottu jo aikaa sitten! :)
(Tämä postaus löytyi myös luonnosten joukosta.)

Näissä kuvissa näkyy uusi marmorinen (59 cm x 46 cm) leivonta-alustani jonka mies tilasi minulle viime vuoden puolella. Minulla oli ollut monta vuotta käytössä Tupperwaren muovinen alusta ja hyvä olikin. Oli ahkerassa käytössä ja äidilläni on myös se sama ollut kauan. Noh, nyt viime kesänä huomasin, että siihen oli tullut homepilkkuja...Olin laittanut sen rullalle liian kosteana. Ihan oma mokani! Kyllä suretti oma tyhmyys. Mutta ei näille voi mitään, kun moka on jo tapahtunut. 

Mutta mies oli ollut kuulolla, kun mietin uuden leivonta-alustan hankintaa ja tilasi netin kautta uuden. Ja en ollut pyytänyt häntä tilaamaan mitään. Mutta luulen, että oli oma lehmä ojassa. Pitää korvapuusteista ja leivonnaisista, ehkä ajatteli, että jää muuten ilman. ;) 

On muutes painava! :D 
Mutta on kestävä ja ikuisesti meidän leivonnassa mukana. 
Hyvä niin!






Ja jotta alusta pysyisi hyvin paikoillaan (ja miksei pysyisi, kun 
on näin painava) toisella pitkällä sivulla on muutaman sentin reuna.
Alakuva näyttää missä alusta pitää majaansa, kun ei ole käytössä...





maanantai 8. helmikuuta 2021

Mozzarella-vadelmasalaatti

 














Löysin luonnosten joukosta tämän puolivalmiin postauksen, en tiedä miksi jäänyt 
julkaisematta. Oikein kivat, värikkäät kuvatkin vielä. :)

-------------------------------------

Tänään tätä väriä tosiaan kaivataan. En oikein tiedä, mutta olen ollut aamusta asti alla päin, eikä oikein mikään huvita. Lapsilla oli aika paljon läksyjä ja koko aamupäivä kului niiden parissa. 
Välillä sekin harmittaa, että osaanko todella auttaa lapsia kotitehtävissä vai teemmekö kaiken ihan pieleen. :D Lapset ovat kyllä fiksuja ja siihen ei välttämättä kauan aikaa mene, kun homma lähtee sujumaan ihan kuin itsestään. Tänään piti piirrellä, opetella ranskaa, tehdä saksan sekä liikunnan läksyt ja toki matikkaakin piti opetella. 


Tänään on gulassia, mutta huomenna voisi olla ruoaksi jotain yhtä värikästä kuin näissä vanhoissa kuvissa!



salaattisekoitus
vadelmia
minimozzarellaa
keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja
paahdettuja pinjan- ja kurpitsansiemeniä
balsamico