-

-

perjantai 20. syyskuuta 2019

Perjantaiterkut ❤

Aamuisin sormia nipistelee, kun pyöräilen tukka putkella kaupungilla. Okei, en tukka putkella koska minullahan on aina kypärä päässä. (Nuoret vinoilevat kaupungilla ja hihittelevät kypärälleni. Mutta joku kerta huomautan vielä näille nuorille, että ainakin minulla on tsäänssit parantua fillarikolarin jälkeen, jos pamautan itseni asfalttiin...En kyllä tiedä viitsisinkö koskaan näin sanoa, mielessä pyörinyt vaan monta kertaa.) Sormikkaat on kaivettu esille ja joku miljoonista huivista heiluu aina kaulalla. En ole hakenut vielä kellarista minun fuksianpunaista viime vuonna ostamaani takkiani. Jos vielä pari viikkoa tarkenisi trenssitakilla tai värikkäällä ulkoilutakilla. Lapsille osttn lisää edullisia sormikkaita, että ei sitten ota niin paljon kaaliin, kun hukkuvat jonnekin (=kouluun).

Tapahtui eräänä aamuna hassu juttu. Tai oliko hassu, mutta jotenkin outo. Pyöräilin pyöräkaistalla, aamusella, suora pitkä tien pätkä eikä missään yhtään ketään. Tunsin, että takanani oli fillari ja oli koko aika saavuttamassa minua. Tunsin kuinka fillari on ihan takanani ja menin vielä enemmän lähemmäs autotien laitaa. Toisella puolella (jalankulkijoiden puolella) oli rutkasti, rutkasti tilaa, eikä tosiaan yhtään missään kävelijöitä saati fillareita. Tämä pyöräilijä sitten soitti kelloa ja minä menin yhä enemmän tien laitaa kohti. Jos olisin mennyt enemmän, olisin ollut jo tiellä. Mutta tämä ei käynyt päinsä tälle hopeatukkaisella rouvashenkilölle (ilman kypärää). Vaikka olin ihan tien vieressä hän jatkoi sinnikästä kellon rimputtamista. Ennen kuin ymmärsin, että minun olisi kuulunut mennä oikealle puolelle, jalankulkijoiden puolelle koska hän halusi ohittaa minut vasemmalta puolelta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen opin taas jotain uutta. ;)






Punaisia Pikku Myy -mukeja on pari, toinen on minun ja toinen tyttären.






Nyt on tee maistunut entistä enemmän,
kun on kirpeä syysilma aamuisin varsinkin.
Minulta vasta kysyttiin, että enkö juo koskaan
kahvia ja vastasin, että en ole koskaan edes maistanut!
:D Ei sillä, että ei olisi ollut tilaisuuksia, kun kaikki
sukulaiset ja mieskin ovat oikeita kahviaddikteja!
Mutta teetä kuluu sitten senkin edestä.


Kivaa viikonloppua Sulle ❤❤❤

torstai 19. syyskuuta 2019

Sosekeitto & carbonara















Nyt eetteriin vanhoja ja uusia ruokakuvia. Valmistin, itse asiassa 
yhdessä lasten kanssa, ihkaensimmäistä kertaa carbonaraa. Lapset tilaavat 
tätä todella usein ravintolassa ja en ole tohtinut varmaan siksi tehdä 
kotona, kun se äidin oma ei varmasti olisi yhtä hyvää. ;)
Mutta toki yrittänyt ei laiteta ja me sitten teimme tätä 
pastaherkkua kolmestaan. En muista mistä löysin tämän 
reseptin, mutta näitä on valtavat määrät erilaisia. Sieltä reseptiviidakosta 
vaan nappaamaan se oma lemppari. Tämä ruoka ei ehkä ollut 
ravintolaveroista, mutta voi vitsit, että muksuille kelpasi! :D Se 
kai se tärkein tyytyväisyysmittari on. Oli oikein täyttävä, 
hyvä pastaruoka kuitenkin. Lohturuokaa kuten sanotaan. :)



Ja, kun kirjoittelin siitä haasteesta jonka loin itselleni. 
Että ei menisi ruokatarvikkeita hukkaan vaan kaikki ostettu 
päätyy lautasen kautta suuhun eikä mitään menisi jääkaapin 
perillä vanhaksi. Näissä jälkimmäisissä kuvissa on 
kasvissosekeitto jossa oli mm. pakkasesta puolikas persiljapaketti, 
pakkasesta parsakaalia, muutama peruna mitä oli pussin pohjalla, 
kaupasta fressinä kukkakaali, porkkanoita sekä purjoa. Mutta 
koska en ostanut porkkanoita montaa (hienoa, että Lidl ottanut 
valikoimiin porkkanat irtomyynnissä!) käytin loput porkkanat 
joita oli jo kotona. Ja tuorejuuston jämät ja purkki kermaa, 
myöskin jääkaapista. :) Niin simppeliä ja hyvää arkiruokaa
moneksi päiväksi. Mikron kautta vaan suuhun seuraavana päivänä 
ja, jos pakkasesta löytyy vielä ruispuikuloita...vieläkin parempi. ;)




Maukasta torstaita Sinulle

❤❤❤





tiistai 17. syyskuuta 2019

Tummasuklaakeksit

Ihanaakin ihanammat, rapeareunaiset ja helpot keksit nuhanenää ja kotiin koulusta palaavaa ilahduttamaan (ja keksien leipojaa myös...)

Reseptin löysin K-Ruoka -sivustolta (KLIK!)



125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
150 g tummaa leivontasuklaata tai tummasuklaahippuja


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit sähkövatkaimella, lisää kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää joukkoon. Rouhi suklaa tai käytä valmiita suklaahippuja. Lisää lopuksi suklaa taikinan joukkoon. Nostele taikina nokareeksi pelleille. Paista 200 asteessa 7-10 minuuttia, kunnes keksit saavat hitusen väriä. 













Nämäkin suklaapisarat tuli käytettyä kaikki, 
ei jäänyt pussia lojumaan kaappiin. ;)




maanantai 16. syyskuuta 2019

Haaste itselleni

Kirjoittelin aiheesta jätteiden vähentäminen joku aika sitten. On kuitenkin aika helppojakin tapoja tarttua aiheeseen ja tehdä jotain. Nyt haastan itseni (ja vaikka sinut siellä ruudun toisella puolen) käyttämään paremmin ja enemmän hyödyksi kaikkea mitä ruokakomerosta ja jääkaapista jo valmiina löytyy. Siinä säästää pitkän pennin, kun muistaa ne pakkaseen piilotetut leivät tai monet makaronipussit kaapin perukoilta ja käyttää ensin niitä. Ja vasta, kun kaappi ammottaa jonkun tuotteen kohdalla tyhjyyttä voi (=saa... ;)) ostaa taas uutta.

Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että kerran ostetun, hyvän tuotteen joutuu laittamaan roskikseen tai biojätteseen, kun sen vaan tyystin unohtaa. Eikö se mennytkin niin, että se muovipaketti kinkkuleikkeen ympärillä ei ole niin paha jäte, kuin se syömättä jäänyt, roskiin joututunut. Toki tässä en nyt ota kantaa lihansyöntiin muuten, mutta ajatuksena. Ihan hyvä kyllä miettiä näitä juttuja monelta kantilta.

Asia tuli taas mieleeni siitä, kun halusin piristää kotiin jäännyttä pientä nuhanenää ja löysin hyllyltä sekä tummasuklaata että tummasuklaahippuja. Eihän ne tietenkään olleet vanhaksi edes menossa. Mutta miksen käyttäisi sellaista mitä kotona jo on, miksi lähtisin hiiva- ja voiostoksille, että saisin taiottua pullaa, kun herkkuja voi tehdä jo kotona olevista tarpeista.


Katsotaan jonkun ajan perästä kuinka hyvin olen
pysynyt tässä lupauksessa ja haasteessa.
Eihän se haittaa, jos kaapissa on neljää
erilaista jauhoa, jos kaikkia tulee käytettyä.
No problem. Mutta ne kaappiin unohtuvat,
se on tosi harmi juttu!


Mitens teillä?
Unohtuuko ne juustoköntsät jääkaapin perimmäiseen nurkkaan?









Hih, syksyiset kärpässienet eivät 
kyllä sovi tähän postaukseen
sitten yhtään! :D
Mutta sentään ovat sööttejä!





perjantai 13. syyskuuta 2019

Sitruunainen porkkanakakku, vegaaninen banaanikakku & ystäviä











Hieman salaattia lounaaksi





Suomalaista rapeaa napostelevaa.





^ Kuvan alareunassa, raidallisella Origo-lautasella lepää vegaaninen banaanikakku ja 
ylempi tomusokerilla hunnutettu kakku on porkkanakakku.





Ja tähän väliin parit kakkureseptit:


Vegaaninen banaanikakku

4½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl jauhettua inkivääriä
1½ tl kanelia 
2 kypsää banaania
2½ dl kauramaitoa
1 1/4 dl margariinia 


Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää banaanisoseen sekaan kauramaito sekä margariini ja kääntele tämä seos sitten kuivien aineiden joukkoon. Paista 175 C voidellussa ja mannaryynitetyssä vuoassa noin 45 minuuttia. 


(Resepti on Täykkäri-blogista, KLIK!)



Sitruunainen porkkanakakku

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 ½ tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 maustemittaa jauhettua muskottia
125 g voita tai margariinia
1 ¾ dl kidesokeria
1 kananmunaa
4 dl hienoksi raastettua porkkanaa
1 sitruunan raastettu kuori (vain ohut, keltainen osa)
tomusokeria



Sekoita huoneenlämpöinen voi sekä sokeri ilmavaksi. Lisää kananmuna ja sekoita. Raasta porkkanat. Pese sitruuna, raasta kuori ja sekoita porkkanaraasteen kanssa. Lisää taikinaan.
Yhdistä kuivat aineet. Kääntele lopuksi jauhoseos taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhoitettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 60 minuuttia.

(Reseptin löysin MTV Makuja-sivustolta, KLIK!)




On ihanaa, että on ystäviä! Ihanaa, että on aina silloin tällöin mahdollisuus kokoontua 
yhteen edes lounaan ajaksi tai vaikka pidemmäksi aikaa rupattelemaan. Minun ystäväpiirini 
koostuu niin kotona olevista pienten lasten äideistä + 70-vuotiaisiin eläkeläisdaameihin. Olen 
onnekseni tavannut huikeita ihmisiä näiden vuosien aikana, enkä todellakaan pidä sitä itsestään 
selvyytenä. Kun on paljon niitäkin päiviä, että yksinäisyys kalvaa, seinät kaatuvat päälle, 
Suomi-ikävä on huipussaan ja kaikki vaan menee pieleen. Mutta silloin tällöin, jos voi ottaa 
hiukan aikaa yhdessä kahvitteluun tai vaikka kävelylenkkiin niin onhan se ihan huisin 
mukavaa. Antaa energiaa ja hyvän fiiliksen loppupäivään!



Näistä kakuista jäi jonkun verran jäljelle, varsinkin tuo banskukakku oli 
aika iso ja tuhdin täyttävä. Mies roudasi sitten Muumi-ostoskassissa työpaikalle loput. 
Toivottavasti maistui. :)




Mukavaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua 
itse kullekin! 

torstai 12. syyskuuta 2019

Nuhaa ja lahjahommia

Olo on ollut tänään tosi väsynyt ja rikkipoikki. Aamulla herätessä oli niin kylmä ja ajattelin, että kuumetta on varmasti vaikka kuinka. Kun myöhemmin kokeilin korvakuumemittarilla oli vain hiukan lämpöä. Nuha minulle jää kyllä riesaksi pitkäksi aikaa, ei se varmaan koskaan edes pois. Jatkuu se sama aina vain. ;) Mutta se on inhottavinta, kun se yleinen olo on sellainen hömelö ja väsynyt. Tykkään kuitenkin puuhailla kaikenlaista ja yritän edes esittää ahkeraa, heh. ;) Ne omat arkirutiinit ovat tuikitärkeitä ja kovasti toivoisin pitäväni niistä kiinni myös pikkuflunssassa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Nyt vaan teetä nassuun ja villasukat koipiin! Viikonloppuna olo varmasti jo paljon parempi.

Mutta niistä lahjahommista...Arvatkaa mitä olen mennyt tekemään? Arvaatte varmaan. Olen nimittäin ostanut jo 4 joululahjaa (en vain vielä tiedä kenelle ne menevät, mutta sopisivat kenelle vain, naapurista isovanhempiin...). Kun näin eräät jouluiset soittorasiat kaupassa, en vaan voinut vastustaa kiusausta. Olivat niin ihanat! Sisällä on suklaata tai keksiä tai jotakin. Rehellisesti sanottuna se sisältö ei ollut se ykkösjuttu lahjaa ostaessa vaan se ulkomuoto (hintakin oli kohdallaan, alle 10 €). Näitä siis ostin kaksin kappalein. Voisi esimerkiksi olla sopiva lahja kummitädilleni ja toinen soittorasia toiselle tädille. Minulla on kuulkaas vielä aikaa miettiä! ;)

Mutta mitä ne kaksi muuta ovat...Ihanat tunnelmavalot, lasilyhdyt! Kävi nimittäin niin, että ystäviä oli meillä kylässä ja eräs ystävätär oli nähnyt tämän liikkeessä ja välittömästi ajatellut minua. Sain siis ihanan valon pimeisiin syksyiltoihin. Kun pidin sitä päällä hämärässä olohuoneessa ja ihastelin uutta lyhtyäni otin heti seuraavana päivänä suunnaksi jonkun kaupan jossa vastaavia myytiin. Ja hyvällä säkälllä löysinkin 2 kappaletta. Ehkä netin kautta voisi metsästää näitä enemmänkin. Sopii mielestäni monelle ja hinta oli 11,90 €. (Toki ehkä nettikaupoissa eri hinnat...). Olin niin tyytyväinen!


En siis kuulkaas ole varmaan ikinä ostanut yhtäkään lahjaa, saati ajatellut lahjoja syyskuussa. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin! :D



Ja älkää huoliko, blogi ei muutu jouluiseksi vielä piiiiiitkään aikaan!
(Heh, huomenna jo tonttupöytäliina 
pöydässä ja tiptapit soi Spotifyssa...)

Nuhasta huolimatta lähetän pirteitä syysterkkuja sinulle!








tiistai 10. syyskuuta 2019

Roskia, roskia siellä täällä

Tästä(kin) aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo tovin oman postauksen. Asiasta joka saa minut toisinaan ihan raivon valtaan ja näkemään punaista. Jotain jota näen joka ikinen päivä kaupungilla kulkiessa ja fillarin satulasta käsin. Nimittäin roskaaminen!

En sano tietenkään, että Suomessa tai jossain muussa maassa näitä roskaajia ei olisi. Se on valitettavaa se. Niitä löytyy ihan kaikkialta. Mutta nyt reilut 8 vuotta Saksassa asuttuani olen nähnyt jo jonkilaista typeryyttä. Siis liittyen tähän roskaongelmaan. Mutta miksi on näin? Miksi omasta mielestäni näen jonkun verran enemmän sitä mäkkäriroskaa ja juomapulloja juuri täällä enkä koti-Suomessa? Selittääkö sen vain yksinkertaisesti suuri väkiluku ja muutenkin se, että ihmiset nyt vaan ovat niin erilaisia. Itse siis asumme pienehkössä kaupungissa (emme kuitenkaan missään sadan ihmisen kylässä...), mutta tämä roskaisuus on pistänyt silmään jo pidempään. Ja toki, voisin ottaa kumihanskat käteeni ja muovipussin kainalooni ja lähtisin itse tuonne raitille jalankulkukäytäviä putsailemaan. Voi kuulkaas, niin monet kerrat olen laittanut kaupungilla lenteleviä roskia oikeaan paikkaan.




  • Ruokamarkettien ostoskärrykatokset ovat usein hurjan näköisiä. Siellä on mm. pahvipakkauksia. Eli jos henkilö x tietää, että pahvin sisältä löytyy vielä muovikääre se pahvi hylätään rohkeasti sinne katokseen. Näitä näen harva se päivä. Katoksesta olen löytänyt myös kodinkoneiden osia...kyllä!
  • Olin viemässä ostokärryä takaisin katokseen. Edelläni kulki rouvashenkilö joka jätti kärrynsä ennen minua. Hän oli jättänyt kärryn täyteen pahvi- ja muovijätettä! Mm. viinirypäleiden ympärillä olevat muovilaatikot! Nainen jätti siis nämä kaikki ilmekään värähtämättä kärryyn, seuraavan asiakkaan harmiksi. Siinä vieressä olisi ollut kyllä roskis. Ja useissa kaupoissa on eteisissä omat lajittelupisteensä pahville, paperille yms.
  • Aiemmassa kodissa ongelmana oli kahvinjuojat. Meidän portilla oli harva se päivä take-away kahvikuppeja. Siis viikottain näitä sai olla napsimassa roskapussiin.
  • Jos olemme menossa Mäkkäriin tai edes sinne suunnalle saa olla jo valmiina silmät kiinni. Siinä parkkipaikalla on oikein hyvät roskikset, varmasti näkyvät kaikille ohikulkeville. Mutta silti ne roskakasat parkkiruuduissa kasvavat kasvamistaan. Hampparin pureskelija ei ole jaksanut kulkea sitä paria metriä roskikselle.
  • Pari päivää sitten talomme eteen oli hylätty roskapussi. Jota uteliaat linnut olivat käyneet jo nokkimassa. Katumme on aika vilkas, joten liikennettä on. Oliko joku sitten päättänyt illalla dumpata roskansa meidän talon eteen, ajatellen, että hieman hämärällä ei kukaan ole näkemässä. 

Älkää siis ymmärtäkö väärin. En ole dissaamassa kaikkia saksalaisia :D :D ainoastaan niitä typeryksiä jotka roskaavat! Olkoot sitten vaikka Suomesta, ei sillä kansalaisuudella ole väliä vaan sillä käytöksellä. Kommenttiboksissa voi laittaa kokemuksia, että onko jossakin mielestänne enemmän kaduilla roskaa kuin jossain muualla. Voi olla, että olen itse ollut siinä tilanteessa niin vihainen ja turhautunut. En ole vain jaksanut muistella sitä kuinka toisaalta täällä on niin kaunista luontoa ja pihat sekä puistot kauniita sekä (aina) hyvin hoidettuja. Kun joku asia ottaa kupoliin niin se korostuu x 100! :D


Trotzdem, mag ich dich Deutschland... <3