-

-

keskiviikko 4. elokuuta 2021

Iki-ihana Porvoo

Heipä hei, pitkästä aikaa!

Halusimme tehdä koronaturvallisen pikkureissun Suomessa. Täällä Suomessa tulee aina valinnanvaikeus, että minne sitä oikein menisi. Niin monia, mielenkiintoisia kohteita sekä kivoja kaupunkeja. Mutta tällä kertaa yksi oli ylitse muiden ja matkasimme kohti kuvankaunista, kesäistä Porvoota.

Seuraavassa postauksessa esittelen kuvia meidän hotellistamme, mutta nyt kuvia Porvoosta ja ihan sekalaisessa järjestyksessä. Mukavaa elokuuta (what elokuu???) kaikille sinne ruudun toisella puolen.


























perjantai 30. heinäkuuta 2021

Kesäloma 2021

Hiphei! 

Täällä Suomessa olemme ja nautimme kauniista säästä, ajoittaisista kuurosateista, herkullisesta ruoasta, perheestä, sukulaisista, ystävistä yms. Me rokotetut (siis minä ja mieheni. Lapset eivät ole vielä saaneet rokotteita) olemme uskaltaneet tavata muita rokotettuja, huomioiden turvavälit ja käsien pesua unohtamatta. Emme ole notkuneet ravintoloissa, mutta olemme käyneet ostoksilla ja olemme käyneet jo muutaman kerran uimassa.


Katsotaan mitä loma pitää vielä sisällään...


Sydäntä särkeviä uutisia olemme saaneet lukea sekä kuulla Saksasta. (Meillä oli siis kaikki hyvin. Mutta en tiennyt mitä olisin aiheesta blogiin kirjoittanut...) Niin paljon surullisia kohtaloita, hätää ja surua. Yksi paikkakuntamme hyväntekeväisyysjärjestöistä sekä lastemme koulu järjestivät keräyksen tulvan uhreille. Meidän perhe osallistui kumpaankin. 


Aurinkoa sinun heinäkuun loppuun!

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Yövieraita, ravintolareissuja sekä uimista

Harrastukset ovat alkaneet ja muutenkin olo on 'melko normaali' (ja toivotaan, että säilyy...). Toki maskit pysyvät vielä kasvoilla, kun käymme asioilla tai lapset ovat koulussa, mutta esim. testissä ei tarvitse enää käydä, jos mieli halajaa vaatekauppaan. ;)

Vaikka edellisistä harkoista olikin jo pitkä aika, lapset tuntuivat tykkäävän kovasti ja homma jatkui entiseen malliin. Mutta se on tärkeintä, että on jotain mukavaa tekemistä. Ja mitä nyt parkkipaikalla seurailin liikennettä, niin karateharkkoihin tuli paljon nuoria sekä lapsia. Hyvä homma! 

Viikonloppu meni yllättävän nopeasti! Perjantaina kävimme syömässä eräässä kivassa ravintolassa, jossa olimme käyneet.... Noh, joskus ennen koronan alkua. Oli niin mukava käydä pitkästä aikaa. Tunnemme ravintolan omistajan, aina niin herttainen, puhelias mies jonka kanssa juttelemme joka kerta pitkän tovin. Minua on vaivannut niska- sekä hartiasärky nyt monena päivänä ja mies antoi vinkin ja kertoi omasta kiropraktikostaan. Ko. vastaanotto on aika kaukana, mutta kuulemma tunnin autossa istumisen arvoinen paikka. :)

Lauantaina lapset saivat pitkään odottettuja yövieraita. Kävimme hakemassa suht uudesta hampurilaispaikasta burgerit sekä maistuvat ranut ja katsoimme Disney+:lta Black Widow -elokuvan. Lapset pelasivat niin sulkapalloa kuin pleikkarillakin, kun me miehen kanssa piipahdimme kaupungilla kuuntelemassa hieman livemusiikkia ja nauttimassa kesäillasta. Emme karanneet kotoa kuin ihan hetkeksi. ;)

Lapset juoruilivat ja kikattelivat vielä myöhään yöhön, mutta jossain vaiheessa kävimme sanomassa, että on parempi käydä jo yöpuulle. :) Tiedä sitten mikä minua väsytti, mutta minä nukuin sunnuntaina melkein puoli kymmeneen asti...hups! Mies oli tehnyt aamupalan koko köörille.

Burgerien ja pitkien yöunien jälkeen uinti maauimalassa maittoi ja oli taas virkistävää ja mukavaa. Illalla treffasimmekin ystäviä jotka olivat kutsuneet meidät kanssaan pizzeriaan. Meillä oli hauskat pari tuntia ja nauroimme vatsat kippurassa ystäviemme jutuille. Eli viikonloppuun kuului niin herkut kuin ystävät sekä mukava yhdessäolo. Mikäs sen mukavampaa!?


Tänään näyttää varsin harmaalta ja pilviseltä. 

Lapset ovat fillarilla liikenteessä joten katsotaan tulevatko kotiin puserot märkinä... 

Heinäkuisin terkuin! ❤❤❤


















torstai 8. heinäkuuta 2021

Suklainen synttärikakku
















Tämän vuotisissa ulkojuhlissa lasten oli ehdottomasti helpompi 
syödä muffinseja kuin kakkua, siksi kakku syötiin 
perheen kesken kotona.



Kakku oli kuorrutettu suklaaganachella ja koko oli juuri meidän jengille sopiva. 
(3 kananmunaa = 9 - 11 hengelle) 
Jäi seuraavallekin päivälle. :)



Pohjan valmistamisessa käytin tuttua ja turvallista 3 lasin tekniikkaa:


Eli 3 samankokoista lasia,
yhteen rikotaan haluamasi määrä kananmunia.
Kananmunien määrä lasissa näyttää
sokerin sekä jauhojen määrän. Toiseen lasiin sokerit, kolmanteen jauhot. Ja jauhojen 
sekaan 1 tl leivinjauhetta sekä 1 tl vaniljasokeria. 

Vatkataan kananmunat sekä sokeri 
ja lopuksi lisätään keskenään 
sekoitetut kuivat aineet. 3 munan kakku 
mahtuu noin 20 cm halkaisiltaan olevaan vuokaan. 

Paistetaan uuniin alaosassa 
175 asteessa ja n. 30 min. Tikulla voi 
kokeilla kypsyyttä, jos taikinaa ei tartu 
tikkuun, kakkupohja on kypsä.

 

Suklaaganache valmistetaan käyttämällä suklaata sekä kermaa 
sama määrä. Suklaa pilkotaan pieneksi, kerma 
lämmitetään kattilassa ja kaadetaan suklaan päälle. Suklaa 
sulaa lämpimän kerman joukkoon ja seos on ihanan 
kiiltävää. Kulho 20-30 minuutiksi jääkaappiin ja 
sen jälkeen hurautetaan sähkövatkaimella 
kuohkeaksi kuorrutukseeksi.



(Käytin tummaa suklaata ja lisäsin 
lopuksi hieman tomusokeria. Tumma suklaa oli sen verran 
kitkerä, että oli lisättävä hieman makeutta. 
Normaalisti ganachessa vain kerma+suklaa.)



Kostutin kakkupohjan vaniljasokerilla maustetulla maidolla ja 
pilkoin väliin tuoreita mansikoita. Kakun välissä on 
myös kunnon kerros kuorrutusta ja päällä sitten loput. :) Koristeena 
Kismet-murskaa, kun sitä kerta sattui olemaan. 
Meidän koko perheen suosikkisuklaata. :)




JA HYVÄÄ OLI!
❤💕



tiistai 6. heinäkuuta 2021

Suklaahippumuffinsit lasten juhliin!

Lasten kekkerit kaverien kanssa on nyt juhlittu!


Nämä tosi helpot muffinsit menivät kuin kuumille kiville! Leivoin 22 muffinsia ja juhlista seuraavana aamuna lapset söivät viimeiset, aamiaisen jälkiruoaksi. :) Retkiolosuhteissa oli hyvä olla hieman iisimmät tarjoilut. Meillä oli mukana meidän 2 isohkoa kylmälaukkua joihin pakkasimme voileipiä, juomia sekä nämä muffinsit. Kolmannessa kassissa matkasivat keksit, sipsit, karkit sekä rypäleet ja kirsikkatomaatit. Ja vielä neljännestä löytyi lapsivieraiden pussukat (joista julkaisin kuvat jo aiemmin). :) Eli tavaraa oli mukana ihan riittämiin, mutta täytyy sanoa, että 12 muksun suuhun mahtuu kyllä paljon herkkuja eikä tarvinnut hirveästi tuoda kotiin takaisin. :)













2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
50 g voisulaa (käytin pullomargariinia)
3 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1 dl maitoa
suklaahippuja 
(minulla oli joku Dr. Oetker suklaahippupaketti)

-----------------------------

Vaahdota kananmunat sekä sokeri.

Sekoita kuivat ainekset keskenään.

Kaada suklaahiput kulhoon ja sekoita 
niiden kanssa hieman jauhoja. Näin suklaahiput 
eivät vajoa muffinivuoan pohjalle.

Lisää voi kananmuna-sokeriseokseen.

Lisää kuivat ainekset sekä maito, vuorotellen.

Ja lopuksi sekoita joukkoon suklaahiput.

Paista 175 asteessa n. 12-15 min.

(Tällä ohjeella valmistui 22 keskikokoista muffinsia.)



Koristeena kaupan valmista suklaakuorrutusta sekä 
Oreo-keksejä. (Keksit pehmenivät suklaan päällä
juuri sopivasti!)




perjantai 2. heinäkuuta 2021

Pinkit pionit ja kynttilät







Tuliaiseksi saatuja suklaita.








Yankee Candle -kynttilät ovat lemppareitani, 
ihania tuoksuja ja palavat pitkään.




Mälsää sadepäivää piristämään sytytetään kynttilöitä ja avataan TV. 
Katsotaan jotain hauskaa vaikkapa Netflixistä ja juodaan kupponen lämmintä 
teetä. Välillä on sellaisia blaah -päiviä eikä oikein saa otetta mistään. 
Tuntuu, että tiskivuori sekä pyykkikasa kasvavat kasvamistaan tai 
jääkaappi on aina tyhjä ja pölykoiria enemmän kuin aamulla. Lapset 
kinastelevat, toisen naamataulu ärsyttää 
ja saat olla erotuomarina kahdelle esiteinille. Joskus sellaisia päiviä...


Mutta hei, se kynttilän lepatuksen katseleminen ja 
kauniiden kukkien ihaileminen auttaa. Auttaa ainakin 
meikäläiseen! :D Pieni rentoutumishetki ja tulee heti parempi fiilis. 
Ja huomaa taas kuinka pienistä asioista sitä on ottanut stressiä. 
Vaikka ei todellakaan pitäisi.



Viikonloppu on täällä, jes!
HEI VAAN HEINÄKUUN EKA!



 

torstai 1. heinäkuuta 2021

Johnson & Johnson covid-19 -rokote

Jos koronarokoteasiat eivät kiinnosta, tämän postauksen voi jättää lukematta. :) 

Aina välillä kirjoittelen blogissa muistakin asioista kuin vain leivontajutuista ja tällä kertaa hyvinkin paljon tapetilla olevasta, kaikkia jotenkin koskettavasta aiheesta. En ole asiantuntija, haluan vain kertoa minun (ja mieheni) kokemuksen ja tähänkin postaukseen haluan itse ehkä myöhemmin palata.

Kun kävimme miehen kanssa lääkärissä toisen syyn takia, meiltä kysyttiin haluaisimmeko ottaa rokotteet (Astra Zeneca), kun olisi sen ajankohta. Meidät lisättiin kotilääkärimme listalle. Ja siitä ei mennyt kyllä kauaa, kun tuttu ääni soitti vastaanotolta ja ilmoitti meille rokotuspäivän.

Kun jonotin ilmoittautumistiskin takana kuulin, että Astra Zenecaa ei olisikaan tarjolla vain ja ainoastaan Johnson & Johnson -rokotetta. Olin jännittänyt rokotuspäivää muutaman päivän. Olo oli helpottunut, kun istuimme odotushuoneessa ehkä vain muutaman minuutin ennen kuin meidät kutsuttiin lääkärin juttusille.

Lääkäri vastasi kaikkiin kysymyksiini selkeästi ja asiantuntevasti. Minua ei pakotettu rokotetta ottamaan eikä olo ollut yhtään painostava. En siis ole rokotekriittinen (enkä koronaroketekriittinen) alkuunkaan! Maailmalla jyllännyt pandemia on vaan tehnyt hieman säikyksi...

(Lääkärimme kertoi mm. kuinka paljon naiset käyttävät ehkäisypillereitä ja kuinka niiden käytöllä on ne omat haittavaikutuksensa (mm. veritulpat). Tai kuinka ihmiset syövät lääkärien määräämiä lääkkeitä ilman sen kummempia kyselemättä ja kyseenalaistamatta. Eikä yleensä ihmisiä kiinnostaa mitkään haittavaikutukset, eikä varsinkaan ne harvinaiset...)

Rokotusaikamme oli aamulla. Kun myöhään iltapäivällä tulin asioilta kotiin olin aika väsynyt. Luulin ensiksi, että huono olo johtui auringon paisteessa istuskelusta. Hieman myöhemmin tärisin ja palelin sohvan nurkassa. Lapset toivat minulle vettä, viltin sekä soittivat isälleen töihin. Miehen tultua kotiin otin ibuprofeenin ja menin hampaat kalisten sänkyyn lepäämään. Ei mennyt kauaa, kun selkä oli hiestä märkä, ei ollut enää kuumetta ja kävin suihkussa virkistäytymässä. Ei tullut käsi kipeäksi eikä seuraavana päivänä ollut enää yhtään mitään.

Miehen kuume nousi paljon myöhemmin kuin omani, joskus keskiyöllä. Mutta ibuprofeeni auttoi ja aamuyöllä hän oli huomannut miten paljon oli hikoillut, tyyny oli läpimärkä. Rokotuksesta parin päivän ajan hänellä oli lihaskipua, mutta ei mitään muuta. 



Nyt rokotuksesta on jo yli kuukausi. Suurin osa tutuistamme on saanut edes yhden rokotteen. Henkilökohtaisesti tunnen vain yhden henkilön joka ei aio rokotetta hakea. Mutta se on jokaisen oma asia eikä tämän postauksen motiivina ole muuta kuin kertoa omasta sekä mieheni kokemuksesta. 

Ja kyllä täytyy sanoa, että helpotti tietää, että tätä ko. rokotetta otetaan vain se yksi annos...2 viikkoa rokotepäivästä olimme jo täysin rokotettuja.

Oletko sinä saanut rokotteen?


HEI HEI VAAN heinäkuu! :)