Sadepäivien viettoa

Ei saisi vaipua epätoivoon, kyllä se aurinko tulee taivaalla pilkottamaan, mutta täytyy myöntää, että sateet ovat saaneet mielen hieman matalaksi. Kevät tuli vietettyä pitkälti sisätiloissa ja, nyt kun tilanne on ehkä hieman vakaampi olisi kiva ulkoilla ja viettää aikaa fillarin satulan selässä. (Toki, aina voi pukea kirkkaankeltaisen sadetakin ja lähteä vaan ovesta ulos. :))

Mies naureskeli, että ihan turhaan olin murehtinut kukkien kuivumista, kun nyt ovat saaneet monen päivän aikana 'sangollisen' verran vettä niskaan. :D Täytyy sanoa, että parveke on kyllä nyt niin hurjan vehreä ja ihanan runsas. Hyvä, että ostimme montaa sorttia kasveja ja kukkia, näyttää kuin meillä olisi parvekkeella pieni, oma viidakko. ;)

Tällä viikolla ei ole ollut mitään ihmeempää, ei mitään sellaista josta kannattaisi :D blogin puolella mainita, mutta tänään sentään hieman actionia elämään! Meidän saksan kurssi kokoontuu erään pariskunnan luokse grillailemaan ja sitä odotan kovasti. Meillä on pieni ryhmä ja illan tapahtumapaikkana on viihtyisä koti jossa on valtavan iso katettu terassi. Meitä ei siis haittaa vaikka tulisi pieniä kiviä taivaalta. Mukava päättää tämä talvella alkanut kurssi yhdessä iltaa viettäen. Vien mukanani kemuihin ruisnappeja sekä mustikkapiirakan. Kuten olen aiemminkin maininnut, että olen löytänyt yhdestä marketista kanadalaisia metsämustikoita ja niistä saan tehtyä oivan piirakan. Tänään siis vielä pieni, iisi leipomishomma edessä!

Viikonloppuun kuuluu myös eräässä ravintolassa illastaminen,
paikassa jossa olemme syöneet vain kerran.
Mutta voi vitsit, ruoka oli silloin aivan erinomaista!


Kohta lämmittämään eilistä 
keittoa lounaaksi.
Terkkuja!

Jätttikokoiset yatzynappulat. :D

(Clas Ohlsonilta!)

Verenpisara-amppeli nostettiin pois roikkumasta 

ja heilumasta, sille pitää keksiä uusi, parempi paikka. 

Muratti se vaan jaksaa kasvaa ja on niin komea ja tuuhea. 

Laatoitusta pitäisi taas pestä, kuten kuvasta näkyy...

p.s. Jossain vaiheessa blogi jää pienelle 'kesälomalle'.☀☀☀

Salaatti kesähengessä

salaattisekoitusta

tomaattia

vihreitä oliiveja

kalamata-oliiveja

broileria

pinjansiemeniä

keitettyjä kananmunia

balsamicokastiketta

Taas on heitetty erilaisia ainesosia kulhoon 

ja syöty hyvällä ruokahalulla. ;)

Paras salaattti taitaa olla sellainen jota 

ei niin hirveästi suunnittele, heh.

(Meilläpäin on ravintola jonka ruokalistalla 

on 'yllätyssalaatti'. Joten tilattaessa et tiedä, että 

saatko kenties vegesalaatin, vai broileria 

tai vaikka juustoa. :))

❤

Kivaa tiistaita sinulle, toivon sinulle auringonpaistetta.

Lasten synttäreille kakut: mansikka- ja emojikakku

Synttärikakut olivat sievät, pienet ja hyvin maukkaat.

Kakut olivat lasten toiveiden mukaiset ja aion leipoa

tästä eteenpäinkin tällaisia pieniä synttärikakkuja. Että kaikki

 varmasti menee, ettei mene hyvää herkkua hukkaan. :)

Aloitetaan ensin kakkupohjista, molemmat oli leivottu 

sillä kuuluisalla ja superhelpolla 'lasitekniikalla'. 

Eli 3 samankokoista lasia otetaan esille, 

ja yhteen rikotaan haluamasi määrä kananmunia. 

Ja se kananmunien määrä lasissa näyttää 

sokerin sekä jauhojen määrän.

Itse laitoin vähemmän sokeria kuin mitä 

olisi kuulunut laittaa ja jauhojen 

sekaan heitin vielä leivinjauhetta. 

(Suklaakakun pohjassa on myös hieman 

kaakaojauhetta.)

Suklaakakussa oli 3 kananmunan pohja jonka paistoin 

pienessä, n. 20 cm irtopohjavuoassa. 

Mansikkakakussa oli 2 kananmunan pohja

ja paistoin pienessä teflonpiirasvuoassa.

Mansikkakakku oli kostutettu laimennetulla 

appelsiinimehulla ja mansikkaviipaleiden alla oli 

muhkea kerros kermavaahtoa (jonka seasssa oli 

Sahnefestiä eli suomeksi: kreemijauhe).

Isommat (kaupan) kukkakoristeet ovat marsipaania 

ja pienet ovat vohvelia. Ja ripaus pinkkiä 

strösseliä.

Suklaakakun sisällä Annin uunissa blogin 

ohjeella tehtyä suklaamoussea.

Puolitin ainesosat, koska meidän kakku 

oli pikkuruinen. Tuli oikein sopiva määrä. :)

Annin uunissa mousseohje, KLIK!

300 g tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 dl kermaa

300 g tummaa suklaata

Sulata suklaa mikrossa.

Vaahdota kerma kulhossa. Vatkaa tuorejuusto ja sokeri toisessa kulhossa.

Lisää sula suklaa tuorejuustoseokseen vatkaten.

Vatkaa lopuksi kerma joukkoon.

Mousse on valmis sellaisenaan kakun väliin.

Kostutin suklaakakun vaniljasokerilla 

maustetulla maidolla ja päällä 

sitä samaa kermavaahtoa kuin mansikkakakussa.

Valmistin moussen edellisenä päivänä ja 

valmistin kakun siinä samassa irtopohjavuoassa

jossa olin leiponutkin kakun. Kakku pysyi näin 

hyvin kasassa ja piti muotonsa. 

Tosi simppeliä, mutta lapsille maistuvaa herkkua!

Ja koristeetkin menivät nappiin. ;)

♦♦♦

Koska viimeksi siellä on herkuteltu synttärikakuilla?

Onko kesäjuhlia tiedossa?

❤

Lasten tosi kivat 11-vuotissynttärit!

Ihanat & superhauskat lasten kemut on nyt juhlittu!

Hillityt yhteisjuhlat, hillitty määrä juhlijoita, kivat pelit 

ulkosalla, kivoja lahjoja (hillitty määrä niitäkin ;)) 

ja herkkuja paljon, kuten asiaan kuuluu!

Synttärikakkukuvat haluan tarkoituksella jakaa toisessa 

postauksessa, mutta tässä vilahtaa jotain muuta mitä oli tarjolla.

♦

Butterkeksejä ja vaahtokarkkeja

Vaahtis keksin päälle ja lämmitetään hetki mikrossa. Vain sen 

verran, että vaahtis sulaa hieman ja toinen keksi päälle kanneksi.

♦

Oreo cookie pops

(1 pkt Oreoita ja muutama päälle

 murskataan ja keksimurskaan 

lisätään 50 g maustamatonta 

tuorejuustoa. 

Massasta pyöritellään palloja, 

tökätään jätskitikkuun ja 

laitetaan kohmettumaan jääkaappiin hetkeksi. 

Ja lopuksi dippaus sulaan maitosuklaaseen 

ja koristeet oman maun mukaan.

♦

Suklaamuffinit

2 kananmunaa

2 dl sokeria

100 g margariinia

2 dl kermaa

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

Sekoita kananmunat ja sokeri. 

Yhdistä kuivat aineet ja lisää 

vuorotellen kerman sekä margariinin 

kanssa taikinaan.

Paista 200 asteessa n. 15 min.

Meillä koristeena kaupan valmista 

maitosuklaakuorrutusta (Kuchen Glasur)

ja tietysti strösseleitä.

♦

Sitten meillä oli myös mininallekarkkeja, Smarties-karkkeja, 

Milkan minisuklaakakkupaloja, pizzaa sekä sipsejä.

Pizzat menivät heti ja sipsipusseja sai olla avaamassa 

ihan koko ajan.

Cookie popseja ahmittiin urakalla ja uskon, että
nämä jäävät meidän herkkulistalle, kun järkätään
seuraavan kerran juhlia. Lapset pitävät kaikesta pienestä
herkusta ja näitä on niin hauska syödäkin tikusta.

Ja vaikka juomana löytyi jääteetä ja limsoja niin yllättävän 

moni halusi ottaa myös vettä. Hyvä niin!

:)

Mukavaa sunnuntaita SINULLE!

❤❤❤

Hei vaan heinäkuu!

Heinäkuu saapui rytinällä ja kaatosateiden kera (hellepäivien jälkeen ihan toivottua). Parvekkeen kukat ovat ehkä saattaneet aika ajoin kärsiä, mutta ihan normijuttu näin kesällä. Välillä paahtaa ja välillä kaivetaan sadetakki ja saappaat esille. Olen maininnut tämän aiemminkin, mutta minusta tuntuu, että tämä alkuvuosi sekä alkukesä on kulunut supernopeasti. Ihan oikeasti, pääsiäinen oli viime viikolla. Tuntuu myös, että tätä kuun vaihtumista on odotettu. Tai ainakin täällä. :D Hei vaan heinäkuu!

Sekä viime, että tällä viikolla olen treffaillut ystäviä. Viime viikolla juhlimme hyvin hillitysti 10 hengen porukassa 40-vuotta täyttävää ystävää (pyysin äitiäni lähettämään Suomesta Muumi-mukin sekä Finlaysonin pyyhkeen.) aamiaisen merkeissä. Oli niin mukavaa vaihtaa kuulumisia kasvotusten, pitkästä aikaa. Ei se viestittely 'ihan sama' asia ole, vaikka niin mukavaa onkin ja piristää yksinäisinä päivinä. Mutta hei, huikean herkkupöydän ääreen on aina mukava istahtaa! Ei siihen aina edes syytä tarvita. Viime viikolla tuli myös tavattua raskaana olevaa ystävää aamuteen parissa. Ei ole enää pitkä aika, kun hänen toinen lapsensa (tyttö) syntyy ja oli mukava tavata vielä, kun hän on yhtenä kappaleena. ;) Ja tietysti olin ostanut hänelle sekä tulevalle pienokaiselle lahjan. (DM:ssä on mielestäni niin suloisia vauvanvaatteita.) Vauvauutiset ovat aina ihania! <3

Toissapäivänä treffasin myös yhtä toista kaveria aamupalan merkeissä ja oli oikein mukava jutustella vaikka viime viikolla synttäreillä viimeksi törmäsimmekin. Ankean ja ahdistavan kevään jälkeen kaipaa nyt näitä kontakeja hurjan paljon ja lyhyestäkin juttuhetkestä saa taas virtaa ja hyvän mielen. Olen jo sopinut treffaavani Suomessa paria kaveria ja pitää vaan sopia heti aikataulut ym valmiiksi. On kyllä niin kova ikävä Suomeen, että ihan hyvä, jos nämä viikot sujahtavat ohitse kuin pikakelauksella.




Minua ei saanut maauimalaan pulikoimaan,
kun kävimme pari päivää sitten.
Hrrrr.
Lapset sekä mies uivat kyllä mielellään. :)
Viikonloppuna, jos paistaisi vähän enemmän ja
uskaltautuisin taas itsekin mukaan. ;)


Mukavaa viikonloppua!

Flammkuchen mit Speck, Zwiebeln (elsassilainen liekkipiirakka)

Hei, hei heinäkuu!


Kun löysimme ruokakauppareissulla valmiita Flammkuchen-pohjia, homma oli sillä selvä! Paketti roudattiin kotiin ja valmistimme ihka ekaa kertaa kotona Flammkuchenia eli elsassilaista liekkipiirakkaa. Ravintoloissa olemme syöneet tätä useastikin ja tykkäämme kovasti. Ohut pohja, hivenen rapea reuna, ranskankermaa pursuava pohja :D ja tarkasti valikoidut päälliset. Ei liikaa eikä todellakaan liian vähän. Me kokeilimme perinteistä reseptiä eli pekonia, sipulia sekä ranskankermaa pohjalla. Me heitimme myös kypsän piirakan päälle kirsikkatomaatteja sekä rucolaa.

Uuni lämpiämään 250 asteeseen

Pohjan päälle tulee ranskankermaseos eli 

1 prk ranskankermaa ja 1 prk Schmandia 

(<-- joka taitaa olla kuin Suomessa smetana...)

Ripaus suolaa ja valkopippuria mausteeksi

seoksen joukkoon.

Pienennä pekoni ja sipuli.

Ja laita piirakan päälle.

Paista piirakkaa 250 asteessa noin 8 min.

Kypsän piirakan päälle puolitetut 

kirsikkatomaatit sekä rucola.

Koska itse emme tehneet pohjia, kopioin tähän reseptin jonka löysin Yhteishyvän sivuilta, KLIK!



4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 kpl kananmunankeltuainen
1 dl vettä
2 rkl öljyä

Yhdistä jauhot ja suola kulhossa. Sekoita toisessa astiassa keltuainen, vesi ja öljy. Sekoita keltuaisseos jauhoihin ensin haarukalla ja vaivaa taikina sitten nopeasti käsin tasaiseksi. Lisää hieman jauhoja tarvittaessa. Taikinan pitää olla kosteahkoa, mutta se ei saa tarttua käsiin.


(Mutta niitä kaupan valmiita pohjia voin myös lämmöllä suositella!)




Ja hieman Flammkuchen-faktaa  (Wikipediasta) tähän lopuksi:

Flammkuchen (German lit. "flame cake"; French: tarte flambée) is a speciality of the historic regions of Alsace, Saarland, Baden and Pfalz at the French-German border region. It is composed of bread dough rolled out very thinly in the shape of a rectangle or oval, which is covered with fromage blanc or crème fraîche, thin-sliced onions and lardons. It is one of the most famous specialties of the region. Depending on the region, this dish can be called Flàmmeküeche, Flàmmaküacha or Flammekueche in Alsatian, Flammkuche in Lorraine Franconian, Flammkuchen in German or tarte flambée in French. All these names translate as "pie baked in the flames." Contrary to what the direct translation would suggest, tarte flambée is not flambéed but is cooked in a wood-fire oven.

There are many variations of the original recipe in terms of the garniture. The standard variations are;
Gratinée: with added Gruyère cheese;
Forestière: with added mushrooms;
Munster: with added Munster cheese;
Sweet: dessert version with apples and cinnamon, or blueberries, and flambéed with Calvados or another sweet liqueur.

The dish was created by Germanic farmers from Alsace, Baden and the Palatinate who used to bake bread once a week. The Flammkuchen was originally a homemade dish which did not make its urban restaurant debut until the "pizza craze" of the 1960s. A Flammkuchen would be used to test the heat of their wood-fired ovens. At the peak of its temperature, the oven would also have the ideal conditions in which to bake a Flammkuchen. The embers would be pushed aside to make room for the cake in the middle of the oven, and the intense heat would be able to bake it in 1 or 2 minutes. The crust that forms the border of the Flammkuchen would be nearly burned by the flames. The result resembles a thin pizza. After the annexation of Alsace by France the Flammkuchen made its way as tarte flambée into French cuisine.

Kauppakassien vilautusta Saksan malliin.

Hih, otsikko taitaa olla aika outo, mutta toisaalta kertoo kaiken oleellisen. Tämä(kään!) aihe ei ole mikään kuolemanvakava eikä sitä tarvitse siellä toisella puolellakaan ruutua liian vakavana pitää. Ajattelin hieman kirjoittaa kassakäyttäytymisestä täällä Saksassa. Ja taas kirjoitan siitä asetelmasta, kuten minä olen näitä asioita nähnyt ja kokenut. :) Jokaisella ne ihkaomat kokemukset, hyvä niin. Eikä postauksen tarkoitus ole tietenkään pahoittaa kenenkään mieltä.



Mielestäni täällä Saksassa kassahenkilöt tarkistavat kauppakassit ja ostoskärryt tarkemmin kuin Suomessa. Suomessa ehkä riittää sen kassin vilautus ja kassahenkilö vilkaisee nopeasti siihen suuntaan ja jatkaa työtään. Täällä Saksassa melkein joka kerta, myyjä nousee tuolistaan ylös ja kurkkaa kunnolla kärryyn sisään ja haluaa nähdä myös sen alatason. Minulle on myös monta kertaa ilmoitettu mihin kohtaan se kärry pitäisi työntää, jotta siihen pääsisi helpoiten kurkkaamaan. Toki pyrin olemaan ripeä ja jätän kärryni sivuittain kassan päätyyn, että näin jokainen kulma näkyisi parhaiten ja hommat sujuvat helpommin.

Minulla on tapana heilutella ostoskassejani ylösalaisin. Näin ollen, jos kassin pohjalla olisi jotain piilossa, se tippuisi lattialle siinä meidän kaikkien edessä. :D Monesti laitan ne myös ennen ostoksiani siihen hihnalle. Näin kassahenkilö voi halutessaan itse kurkata sinne sisään. Tässä parisen päivää sitten heiluttelin taas tapani mukaan tyhjiä kestokassejani. (Hah, näyttää varmasti aika hassulta!) Tällä kertaa ei riittänyt, että vilautin kahta ostoskassiani, vaan erittäin mytyssä ollut pienehkö kassi kärryn pohjalla piti tarkistaa myös. En ollut ajatellut, että se olisi pitänyt näyttää myös. Ehkä unohdin sen tyystin ja ehkä ajattelin myös, että olisin taikuri jos onnistuisin ryppyisessä kasassa olevaan pikkukassiin jotain piilottamaan. ;) Mutta toki, se oli kärryssäni ja ihan oma moka, kun en näyttänyt.

Ensimmäisenä Saksa-kesänä olin ruokaostoksilla muksujen kanssa. Toinen lapsistamme istui kärryssä pikkushorteissaan, siinä pienessä istuimessa joka on työntöaisan edessä. Toinen käveli vieressäni. Olin latonut hirveän kasan tavaraa hihnalle, vaipat sun muut, mutta myyjä ei ollut tyytyväinen, ennen kuin nostin pikkuruisen 2-vuotiaan pois kärrystä. Hän halusi tarkistaa oliko pienen lapsen pyllyn alla mitään. No minä tottakai nostin, eikä niin pikkuruisen pyllyn alle olisi mahtunut edes postimerkkiä. ;)

Samaisessa kaupassa olen joutunut ongelmiin, kun lapsia varten minulla oli Lidlin 1,5 l vesipullo kärryissä. Pullossa oli hanavettä josta sitten täytin lasten juomapulloja tarpeen mukaan kuumana kesäpäivänä. En ollut siis Lidlissä ostoksilla, aivan toisessa kauppaketjussa. Myyjä halusi nähdä puoliksi juodun pulloni ja tivasi mikä se oli. Siinä piti sitten hieman selitellä, että ko. pullo oli hankittu toisesta kaupasta, sisältö ei edes ollut enää sitä mitä piti ja pullo oli lapsiani varten.

Ja koska ostoskassit tarkistetaan olen jo kauan aikaa näyttänyt esim. vaatekaupan kassalla kaikki muut ostokseni. Koska olen suurimmaksi osaksi fillarillani liikenteessä tarkoittaa se sitä, että otan kaikki kassit ja pussukat mukaani sisälle mennessäni. Joissain paikoissa voin laittaa tavarat säilöön lukolliseen kaappiin, mutta esim. vaatekaupoissa näitä ei ole. Kerran olin maksamassa ja vilautin edellisestä kaupasta ostamaani vaatetta kuitteineen. Myyjän vastaus oli hieman hämmästynyt: "miksi sinä ne minulle haluat näyttää?" :D Olin hieman äimänkäkenä ja ilmoitin, että haluan näyttää, että kukaan ei pidä minua varkaana. Sama juttu on tapahtunut monta kertaa. Myyjät olleet aivan ihmeissään minun tavastani. :D En sitten tiedä mikä tässä on ero vaate- ja ruokakaupan välillä? Koska, jos olisin epärehellinen voisin piilottaa tavaraa kassiini. Kävisin sitten 'näön vuoksi' maksamassa jotain pientä ja ilmoittaisin, että tavarat ovat toisesta kaupasta tmv. Mutta siksi säästän aina kuititkin, että voin tarvittaessa todistaa, että maksettu on. (Ja toki näin varmasti menettelee 90 % muistakin ostoksilla kävijöistä.)



Ja, että ei totuus unohtuisi :D olen siis itsekin ollut nuorempana kaupassa töissä, niin kassalla kuin osastollakin. Olen ikävä kyllä nähnyt ihan omin silmin, kun tavarat vaihtavat omistajaa ilman, että ne käyvät kassajärjestelmän kautta....Postaukseni tarkoitus ei siis todellakaan ole pahoittaa kenenkään mieltä tai pitää typeränä kärryjen ym. tsekkausta. Tämän postaukseni idea on pelkästään verrata asioita miten olen täällä tai Suomessa itse  ko. asioita kokenut. Esim. kun olemme olleet kaupassa Suomivieraiden kanssa olen monesti heille huomauttanut, että nostaisivat kärrystä tyhjät kassit myyjää varten. Itseltään, kun se tulee yleensä jo automaattisesti. 



Ollaanko Saksassa (tai jossain toisessa
maassa) 'tarkempia' kuin Suomessa? Siis kassalla.
Vai onko asiat muuttuneet myös Suomessa?


Ja toki, kun ei ole mitään salattavaa niin
sinne minun Muumi-ostoskassini pohjalle
saa kurkata ihan ilomielin. :)