-

-

tiistai 15. tammikuuta 2019

Keltaiset krysanteemit



Lasten ollessa viikonloppuna karatessa me piipahdimme ruoka- ja kukkakaupassa miehen kanssa. Minä nappasin syliin pari nippua tulppaaneja ja mies kirkkaankeltaisia krysanteemeja. 
Keltainen antaa kyllä hurjasti raikkautta ja kevään tuntua. Kimppu on niin tuuhea ja pöyheä. Marimekon Villi ja Vapaa - kangaskin päättyi jo appelsiinimehujen kera pyykkikoriin ja kaivoin kaapista tämän pirteän vihreäsävyisen kaitaliinan (ostettu Tokmannilta!). Tuulessa ja tuiskussa, ajoittaisessa raekuurossa ei ehkä ole kevät ensimmäisenä mielessä... Nyt ollut niin moni tuttavani kovassa flunssassa ja kaikkialla köhitään, kostea, kylmä tammikuun ei auta yhtään siinä asiassa. 











Tänään kuntoilua ja lounastreffit parin ystävättären kanssa. Pari tärkeää paperia pitää myös toimittaa eteenpäin. Aina on jotain puuhaa, vaikka saksan kurssi onkin takana päin. Nyt tiistainviettoon! 

maanantai 14. tammikuuta 2019

Siivousrutiinit

En ollut aiemmin tutustunut Marien Kondon kirjallisuuteen, tiesin kyllä kuka tämä kuuluisa järjestelijä oli, mutta vasta Netflixin uutuussarjassa tutustuin tarkemmin.

Minulla oli/on tuttuja jotka olivat lukeneet Kondon kirjan ja olivat sitten konmarittaneet kotonaan. Minä katsoin sarjaa avoimin mielin ja pidin niistä muutamasta jaksosta jotka katsoin. Ohjelman ihan hyödyllisen sisällön lisäksi japanin kieli ja itse rouva Kondon olemus on viehättävää.

Mutta allekirjoittanut ei ole Marie Kondo enkä edes oman elämäni Martha Stewart (häneltäkin voisi oppia, jos jonkinlaista niin kodin, sisustuksen kuin askartelun saralta), mutta ajattelin kirjoitella hieman omasta siivousfilosofiasta. Meillä on yleensä siistiä, koska olen aika kova touhottamaan. Mutta on meilläkin ehdottomasti niitä päiviä, että pyykkikonetta ei ole jaksettu käyttää ja lasten ihan jokainen Lego löytyy lastenhuoneen asemasta olkkarin värikkäältä matolta...*auts*



  • En mene yläkertaan tyhjin käsin, tai toisinpäin. Aina kulkiessani johonkin suuntaan minulla on hyppysissäni jotakin. Olkoon sitten puhdasta pyykkiä ylöspäin tai sitten yläkerran veskin likaiset pyyhkeet tuon tullessani alas pyykkikoriin.
  • Ennen yläkertaan menoa, jossa yleensä katsomme TV:tä ja sen jälkeen käymme yöpuulle, en halua jättää keittiötä sotkuiseksi vaan täytän tiskikoneen tai laitan sen päälle. Pyyhkäisen edes nopeasti tasoja. Vaikka aamulla taas tullaan alakertaan sotkemaan niin ainakin se kone on jo puolillaan täynnä odottamassa lisää likaisia tiskejä tai sitten ennen aamupalaa tiskarin voi tyhjentää. Tiskarin tyhjennys on muuten nopeaa hommaa, kun itse tietää omassa keittiössään minne mikäkin kuuluu. Kokeileppa samaa kaverin kotona -ei olekaan niin nopea homma. ;)
  • Dysonin varsi-imuri on näppärä ja sillä on nopea huitaista ne päällimmäiset murut keittiöstä ja hiekanjyvät eteisestä. Ei vie montaa minuuttia, kun imuri on otettu paikaltaan, heiluttu hieman sen pahemman sotkun luona ja takaisin latauspistokkeeseen. Isomman imurin ottaminen ei myöskään vie puolta tuntia, mutta pienehkön koon ansiosta on ehkä näppärämpää. Mene ja tiedä -ehkä makuasioita tämäkin!
  • Pesen pyykkikoneen todella usein tyhjillään 90 asteessa ja usein myös tiskikone pyörii ilman astioita lämpimimmässä ohjelmassa. Koneet kiittää!
  • Ikkunapesuri nopeuttaa isojen ikkunoiden huushollissa tai sitten Lidlin ikkunalasipesuaine, aivan parasta tököttiä! Meidän sohvapöytähän on kokonaan lasia, että sitä tulee aika usein hinkattua...Samoin ne isot ikkunat lattiasta kattoon.
  • Pyykkihuolto helpottuu, kun tuulettaa partsilla vaatteita ja ne pikkutahrat poistaa vaikka Fairy-tipalla. Alusvaatteet ja hikiset urheiluvaatteet (tai, jos muuten hikoilevaa sorttia) toki pestään joka kerta. Miehen blazerit käyvät pesulassa silloin tällöin tarpeen mukaan, mutta muuten heiluvat tuulen mukana parvekkeella ja raikastuvat uuden veroisiksi. Omille neuleille teen saman. Villaa, kun muutenkaan ei tarvitse 'pestä' kuin oikeasti sitten vasta tarpeen mukaan ja villalle tarkoitetuilla aineilla yms.
  • Lapset siivoavat oman huoneen. Se on välillä kuin pommin jäljiltä, mutta niinhän sen kuuluukin tietty olla. Siellä leikitään ja pelataan. Mutta tosiaan joskus olisi hyvä, että se värikäs matto tai lattiamateriaali erottuisi edes...Lelujen karsiminen auttaa tässäkin asiassa ja olemme vieneet mm. odotustiloihin meille ylimääräiset lelut sun muut.
  • Jos meille on tulossa vieraita ja itselläni on kamala kiirus esim. tarjottavien kanssa laitan lapset hommiin. Tytär osaa mopata, kun tekee vain pesuveden valmiiksi ja etsii käsineet valmiiksi. Poika taas heiluu imurin kanssa mielellään. Meidän roskakatoksen jätesäiliöt ovat niin suuria, että nämä kaksi 130 cm eivät yllä nostaa kansia, joten siinä eivät pysty auttamaan. Mutta esim. pyykkikorin kantaminen yläkertaan (varovasti!) tai vaikkapa lautasten laittaminen pöydälle onnistuu hyvin. Tiskikoneen tyhjennyksessä ovat myös mukana!
  • Minulla on auton perässä iso kori ja/tai pussi johon kerään lasinkeräykseen menevät pullot yms. Joka kerta, kun menen autolleni mietin ensin onko kotona jotakin tyhjää viinipulloa tai hillopurkkia. Otan ne huuhdeltuina mukaani ja ne joutuvat takapaksin koriin. Näin minun ei tarvitse roudailla isoja määriä kerrallaan eikä tarvitse myöskään katsella purkkikokoelmaa keittiössä. Kauppa- ym. reissulla ajan lasinkeräyspisteen ohi. Olkoot sitten paksissa 2 purkkia tai 20. Yleensä vien niin usein, ettei sinne ole kerennyt tulla kuin muutama hassu.
  • Siivouskomeron naulakossa roikkuu kesto-ostoskassi tai muovipussi johon pikkuhiljaa lisäilen lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Niitä tulee yllättävän usein! Ovat nyt varsinkin kasvuiässä. Kun kassi on täydehkö otan sen niiden lasipurkkien mukana autoon ja vien keräyspisteeseen tai sitten kierrätyskeskukseen. Olen antanut vaatteita myös tuttavien lapsille. Ja taas sama homma; määrä ei kerkeä kasvaa älyttömyyksiin, kun vien pienehkön määrän kerralla.



No jotain pientä tuli mieleeni. :)
Kertokapaa minulle teidän omia
vinkkivitosia!
Jokaisella ne omat hyväksi havaitut 
niksit ja sopivat juuri siihen omaan 
elämän pyörteisiin. :)
<3

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Vadelmapiirakka

Meillä kaapit notkuvat Suomesta raahattuja suklaita tai sitten lahjaksi saatuja herkkuja. Mutta silti teki mieli leipoa, on se kumma juttu. ;) Mutta kotona itseleivottu on kyllä aivan eri asia. Tämä vadelmapiirakka jäikin varsin kirpeäksi (tai makuasioitahan nämä) ja tykkäsin kovasti. En lisännyt pakastevadelmien päälle yhtään sokeria ja kermaviili-munaseoksessa oli vain vaniljasokeria. Pohja jäi todella ohueksi, ehkä Pentikin monta vuotta sitten lahjaksi saamani vuoka oli reseptiin liian iso...












Mutta silti, ai, että oli kiva leipoa jotain pitkästä aikaa ja oli kyllä herkkuakin. Tytär tykkäsi kovasti, mutta poika ei tainnut edes maistaa. Hän nimittäin ei pidä oikein hilloista ja marmeladeista ja oli vissiin sen tähden epäileväerkki. ;)

Tämä maukas resepti löytyi Kotikokkien sivuilta, KLIK!



100 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

4 dl vadelmia (laitoin enemmän!)
1 prk (200g) kermaviiliä (laitoin 2 prk!)
1 muna (laitoin 2)
1/2 dl sokeria (en laittanut)
1 tl vaniljasokeria (2 tl)





Herkullista sunnuntaita!

perjantai 11. tammikuuta 2019

Vanhassa kodissa...

Tulee aina niin hyvin fiilis, kun törmää tuttuihin. Olkoon sitten kaupan kassalla tai vaikka lääkärin vastaanotolla, on kiva tavata joitain tuttuja naamoja joita et kovin usein näe. Ei sillä, etteikö heitä olisi kiva nähdä joita näkeekin usein... Heh! Tapasin Lidlin fillaritelineillä vanhan vuokraemännän, meidän toisesta Saksa-kodista siis. Kyllä meillä juttua riitti vaikka viime kerrasta olikin aikaa enkä siis tunne rouvaa niin mielettömän hyvin. Mukava keski-ikäinen rouva kuitenkin. Mahtoi varmaan ihmetellä, kun olin niin puheliasta sorttia tänään. Mutta tykkään ylipäänsä puhua ja kuunnellakin, olen sellainen hölösuu.

Tulee hyvä fiilis siitä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen on paljon ystäviä ja sitten niitä hyvänpäivän tuttuja. On ihmisiä keiden kanssa vaihtaa ohimennen pari sanaa tai niitä keitä kutsuu luokseen kylään. Ei pidä ollenkaan pitää sitä aivan itsestäänselvyytenä, ei se ystävystyminen ole aina helppoa ulkomailla tai saati missään. Tai siis se vaatii itseltään paljon ja siltä vastapuolelta. Uskaltaa avata suun ja olla avoin uudelle. Ei sen uuden sydänystävän tarvitse ilmaantua hetkessä tai voi ilmestyäkin, mistäs sitä kukaan tietää. Uusi kulttuuri ja kieli kyllä tekevät sen oman haasteensa, mutta väliäkös sillä, jos alkuun menee sanat sekaisin. Kyllä minäkin hölisin varmasti ihan puuta heinää siellä Lidlin pihalla ja rouva sai ihmetellä minun hassua saksaani. ;)



Nyt fiilistellään hieman sitä meidän vanhaa
kotia ja lisään parit vanhat kuvat sieltä.
Ihan nyt sen kunniaksi, että törmäsin
siihen vanhaan vuokraemäntään.
Ja haasteena kaikille siellä, että jutelkaa
siellä bussipysäkillä tai kauppajonossa
ihmisille, ties vaikka löytyisi se uusi
sydänystävä (ja ei siis niissä vanhoissa
sydänystävissä ole mitään pahaa ;))


Kivaa viikonloppua Sulle!!




















keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Marimekon liina pöydällä



Punaisessa Mariskoolissa sekalaisia karkkeja, 
eivät ihan helposti näköjään lopu. ;)





Tämä tähti-kynttiläkippo on yksi lemppareistani, 
sain sen toissa vuonna joululahjaksi eräältä ystävältä.








Marimekon musta-keltainen Lumimarja -liina päätyi pesun kautta 
kaappiin ja pöydälle pääsi toinen kiva Marimekon kangas
(Villi Ja Vapaa by Fujiwo Ishimoto 2003). Se on ostettu verhoksi 
parvekkeen oven eteen, siksi näitä minulla on ollut vain yksi. Ja koska tässä 
kodissa ei ole verhotangon verhotankoa kangas päätyy kätevästi sitten pöydän päälle. 
Tämä muutama vuotta vanha pöytä on sen verran pitkä, että monet pöytäliinat annoin 
eteenpäin, mm. äidilleni. Edellinen tumma Iskun pöytämme oli hieman lyhyempi ja 
monet liinat oli mitoitettu tietysti sitä varten. 


Juuri, kun olen pyöräilyn makuun päässyt niin ulkona tuulee 
ja myrskyää oikein kunnolla. Ei edes uskalla hypätä satulaan! 


Huomentapäivää sinne
mitäs ohjelmaasi kuuluu tälle viikolle?
:)



tiistai 8. tammikuuta 2019

Mitä Grundschulen jälkeen...

Viimeistään kolmannella luokalla aletaan miettimään jatkosuunnitelmia Grundschulen jälkeen. Grundschule, peruskoulu, kun kestää sen 4 luokka-astetta. Koulu aloitetaan yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6-vuotta ja oppivelvollisuus alkaa (eli Schulpflicht, koulupakko). 4-luokan loputtua lapsi on n. 10-vuotta. Eli varhaisessa vaiheessa pitää vanhempien tehdä tärkeitä ratkaisuja sulassa sovussa lapsen kanssa.

Ennen koulun aloittamista lapset käyvät koululla ilmoittautumassa ja siellä on myös lapselle erilaisia testejä, onko hän valmis aloittamaan koulun 6-vuotiaana jne. En muista tarkalleen ottaen mitä lasten kuului tehdä, olin jotenkin sivussa istumassa, mutta joitain tehtäväpapereita nenän alle laitettiin ja kyseltiin kysymyksiä.

Noh, kuitenkin, kun nelosluokka on taputeltu toivottavasti hyvin arvosanoin astutaan uuteen kouluun ja uuteen ympäristöön kera uusien kasvojen ja uusien asioiden. Aluksi oppiaineet taitavat olla pitkälle niitä tuttuja samoja, mutta pikkuhiljaa kuvioihin tulee muitakin aineita. Mahdollisesti koulu on hieman kauempana ja mitä todennäköisempää uusi koulu tulee olemaan paljon edeltäjäänsä suurempi. Syksyyn ja alkutalveen kuuluu olennaisesti tutustumiset paikkakunnan kouluihin Gymnasium'n, Realschlule, Gesamtschule'n ja Oberschule'n ja mitä näitä nyt omalta lähialueelta löytyykään. Vaihtoja on, varmasti jokaisella koulaiselle löytyy se oma juttunsa. Eli monia jänniä juttuja lapselle ja vähän niille vanhemmillekin. Onhan se koulun valinta iso askel.

3-luokan syksyllä käyt opettajien kanssa lävitse mihin lapsen kannattaisi suunnata seuraavaksi. Käydään lapsen arvosanat ja vahvuudet yms lävitse. Opettaja ei tee valintaasi teidän puolestanne, mutta toki ilman muuta ammattilaisen mielipidettä olisi hyvä kuunnella. Jokaiselle meille vanhemmalle se oma pikkukullannuppu on se maailman fiksuin ja filmaattisin, mutta opettaja näkee kaiken sen hyvän keskeltä myös jotain haasteita. Varmasti kaikilla lapsilla (ja aikuisilla varsinkin...) niitä on. Esim. meidän neiti on hyvin ujo koululainen, kun taas poika sellainen luokassa hölöttäjä. Kummankin täytyy skarpata, mutta eri tavalla.

Peruskoulun päättötodistuksilla voi hakea toisen asteen opintoihin joko yleissivistävään tai ammatilliseen koulutukseen. (Saattaa myös olla, että hakupapereihin pitää lisätä muutama koulutodistus ei vaan se viimeisin. Toiset koulut painottavat sitä, että tärkeimpien aineiden eli saksan ja matematiikan arvosanojen kuuluisi olla kiitettäviä....eli paineitakin lapsella voi olla arvosanojen suhteen...)




En vielä ole kovin perillä kaikesta aiheeseen liittyvästä tai ylipäänsä saksalaisesta toisen asteen koulutuksesta, mutta postailen taas aiheesta lisää, kun tietotaitoa aiheesta kertyy.


Vielä ei tarvitse murehtia Abitur'ia tai mitään muutakaaan
annetaan vaan ajan kulua ja katsellaan miten se koulu sitten 
syksyllä lähtee rullaamaan. Siihen syksyyn on onneksi vielä 
kaaaamalasti aikaa! 

Jos on aiheesta kysyttävää koitan vastata parhaan 
kykyni mukaan, kuten sanottua en ole vielä aiheesta
(valitettavasti) vielä itsekään ihan kärryillä. ;)

Värikäs kanakeitto

Tällaista arkiruokaa tällä erää, kannattaa ihmeessä kokeilla. Talveen kuuluu ehdottomasti suloiset, lämmittävät keitot ja keitot vaan paranevat päivä päivältä...toki, jos jää mitään jäljelle ekan syöntikerran jälkeen, heh. Meidän keitossa oli enemmän kasviksia kuin broileria ja hyvin upposi eilen illalla myös kahdelle pienemmälle ruokakriitikolle.





Ohje, KLIK! (Kodin Kuvalehti)



450 g broilerin fileesuikaleita
2 l vettä
1 tlk kookosmaitoa (en käyttänyt)
1 ps pakastekasvissuikaleita (pakasteesta porkkanaa, hernettä, kukkakaalia sekä tuoretta paprikaa)
1 ps pakastemaissia
4 kanaliemikuutiota (3 kasvisliemikuutiota)
1 rkl curryjauhetta
ripaus valkopippuria
1 dl pitkäjyväistä riisiä

Pinnalle
persiljaa (minulla oli pakastepersiljaa -toimii!)


Ruskista broilerisuikaleet öljyssä isossa kattilassa. Lisää kattilaan vesi ja kookosmaito. Kiehauta, lisää pakasteet, mausteet ja riisi.
Keitä hiljalleen, kunnes riisi on kypsää. Tarkista välillä maku ja lisää halutessasi currya tai pippuria.

Saat keittoon lisää makua, jos lisäät Koskenlaskija-sulatejuustoa. (Ja minähän lisäsin, kun kerta olimme sitä Suomesta asti tuoneet. ;))


Herkuttelemisiin!!