Heippa vaan kaikille! Meidän osalta syyslomat on taputeltu ja seuraavaksi odotellaan sitten ihanaa joulua ja joululomaa. (Tai onhan tässä välissä Halloween, pyhäinpäivä, isänpäivä, itsenäisyyspäivä, St. Nikolaustag...)
Kun on mahdollisuus, tykkään matkustaa kotikaupunkiani isompiin paikkoihin ja kokea ja nähdä kaikenlaista. Jotain sellaista mitä kotinurkilla ei tule vastaan. Tykkään istuskella vieraissa kahviloissa iloisia kanssakulkijoita bongaillen, käydä vintageliikkeissä ja kirpputoreilla. Ulkomailla tykkään käydä tutkimassa erilaisia ruokakauppoja sekä markkinoita. Mutta sitten, kun palaan reissun päältä kotiin, kaipaan niitä (joskus kyllä inhottaviakin...) klo 7 herätyksiä, kaurapuuroa, aamulenkkejä koiran kanssa ja iltapalan jälkeen sohvalla löhöilyä. Tasainen, ennalta-arvattava arki on turvallisen tuntuista. Joku voisi sanoa, että tappavan tylsää ja saakin niin sanoa, mutta minä pidän tavallisesta arjesta. Koti tuntuu mukavalta ja turvalliselta. Ja, kun ympärilllä ovat ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat, mikään ei voisi olla paremmin. Kaikkea sulassa sovussa; hauskoja reissuja ja rentoa oleilua kotona.
Olen toisinaan levoton ja rauhaton. Paahdan menemään sata rautaa tulessa ja aina on jotain mielessä. Joskus jäävät hommat kesken, kun olen jo uuden asian parissa. Näin päälle nelikymppisenä näen kyllä tämän piirteeni paremmin. Olen armollinen itselleni enkä ole heti murehtimassa, että miksi niin teen. Se nyt on vaan niin. Olen toisinaan aika impulsiivinen. (Poika samanlainen kuin äitinsä.) Ehkä siksi se arki ja ne rutiinit tuntuvat hyviltä. Sopivat minulle.
Tällaista oli tänään mielen päällä. Ei mitään maailmaa mullistavaa vaan enemmänkin sellaista, että meitä on moneen junaan ja hyvä niin. Ja jos blogi ei aina päivity voi se johtua myös siitä, että olen aloittanut postauksen, mutta lasten tai koiran takia ote näppäimistö on hetkeksi herpaantunut enkä ole heti tullut takaisin koneen ääreen. Mutta blogia en ole unohtanut!
Ja tänään vuorossa maukas päärynä-rahkapiirakan ohje. Mitäs sinun viikkoon kuuluu?
Ohje on tämä: mutta purkkipäärynöilllä
P.s. Ei liity postauksen aihepiiriin, tuli vain jostain mieleeni. Mutta minua pysäytetään kaupungilla harva se päivä ja tuikituntemattomat pyytävät neuvoja, että mistä mikäkin virasto, lääkärin vastaanotto, kauppa yms. sijaitsee.:) Minusta on kiva ajatella, että minua ei tarvitse pelätä, että minulta sopii kysellä ja, että näytän paikalliselta. ;)
