sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kesäiset sunnuntaiterkut!

Heipä hei kaikille ruudun toiselle puolen. Miten siellä on heinäkuu mennyt? Vaihtelevaa säätä  ja sen sellaista. Mitäs me pienistä kesäsateista. ;) Kunhan on edes sellainen sää, että tarkenee ilman pilkkihaalaria! :)

Me olemme mökkeilleet perheen kesken ja olemme kerinneet jo tavata kavereita. Tuntuu myös, että herkuttelut ovat lähteneet aivan lapasesta ja joka päivä sitä keksii jotain herkkua. Olkoot sitten jätskiä tai pizzaa. Mutta kai sitä lomalla saa hieman herkutellakin. Syksyllä sitten popsitaan jotain muuta. Ehkä hieman terveellisemmin. ;) Ostimme myös leipäjuustoa ja vadelma-mustikkahilloa ja oli muuten luvattoman hyvää pitkästä aikaa! Hillahillopurkin ostimme myös, mutta se lähtee sitten Saksaan. 

Muutamien Suomi-ystävien kanssa olemme jo laitelleet viestiä ja olemme sopineet treffejä. :) On hienoa, että saadaan aikataulut sopimaan! Vähän eri puolilla Suomea asuu meidän ystäviä sekä sukulaisia, on parempi sopia tapaamisista hyvissä ajoin. Silloin, kun me olemme lomalla Suomessa moni on jo palannut takaisin työn ääreen. Savon suunnalla asuu ystäviä ja ainakin sinnepäin olemme suuntaamassa. Ja monia, monia muitakin onneksi kerkiämme nähdä. :)



Mitä olemme jo ostaneet:

  • Kotisinappia
  • Leipäjuustoa
  • Hillahilloa
  • Puffet-jätskiä & Pingviini Hurmaava suklaajätskiä (minun lempparit)
  • Oltermannia
  • Raejuustoa (lasten ultimate-lemppari!)
  • Herra Hakkarainen päärynälimsaa (ihana etiketti)
  • Sitruunasoodaa (Laitilan wirvoitustjuomatehdas)



Ihanaa heinäkuun loppua kaikille!
En pääse usein koneen äärelle, mutta 
yritän välillä päästä postailemaan. :)


keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Kesälomailija tervehtii Suomesta!!

Heipä hei, kaikki kesästä nauttivat, olkoot sitten lomaa tällä hetkellä tai ei. :) Heinäkuu kuitenkin ja vaikka sataisi taivaan täydeltä, on Suomen kesä niin kaunis ja ihana! Pahoitteluni, en pääse vastaamaan kommentteihin, en ymmärrä!! :( Osaan näköjään käyttää Bloggeria vain pöytäkoneella. ;) Hih!

Nautitaan metsän antimista, auringon paisteesta, kesäsateista, kukkamekoista, koivuvihdoista, Jaffasta, Pätkiksestä ja saunan lämmöstä.

:)

P.s. Myöhemmin kirjoittelen enemmän kuulumisia.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Tosi hyvä kulmaväri: Oriflame The One

En ole koskaan värjännyt/värjäyttänyt kulmakarvojani. Ei ole vain tarvinnut, niissä on ihan tarpeeksi väriä luonnostaankin. Onneksi, pääsee helpolla. ;) Ei ne kyllä pikimustat ole tai maailman tuuheimmat, mutta tähän naamatauluun sopivat ihan hyvin. Käytin vuosia Rimmelin kulmakynää kulmien viimeistelyssä. Niin hyvä väri, kuin tehty minulle ja muutenkin erinomainen tuote kaikin puolin. Jokunen aika sitten Rimmelit (minulla on ollut niitä pitkään 2 kpl, jos toinen häviäisi :D) näyttivät jo sen verran lyhyiltä, että DM-reissulla ostin uuden kulmakynän. Oli sekin ihan ok, mutta ei kuitenkaan vetänyt vertoja Rimmelille. :D

Äitini oli tilannut taas Oriflamelta tuotteita ja oli ostanut itselleen kulmakarvageelivärin (The One, väri: Deep brown), sellainen minikokoinen 'mascara'. Hän oli sitä sitten kerran kokeillut, mutta hänen hentoisissa kulmissaan ei ollut oikein hyvä. Saimme sitten Suomesta paketin ja äitini oli pakannut tämän kulmakarvamascaran mukaan. Uteliaana kokeilin sitä heti ja kappas: se on ihan hurjan hyvä! Väriä on helppo annostella, harja on pieni ja näppärä, väri juuri minulle sopiva ja liiat värit (jos sattunut lipsahdus ja olen vetänyt toiseen kulmaan yhden kerroksen enemmän väriä kuin toiseen) on helppo putsata vaikka pumpulipuikolla.

Halusin ihan ehdottomasti jakaa tämän vinkin teille, jos joku siellä on Oriflame-fani tai haluaa muuten kokeilla. En siis itse ole edustaja eikä äitini, että ihan puhdasta tyytyväisyyttä tuotteeseen ja haluan jakaa vinkin muille.

Punaa huuleen ja väriä kulmiin
ja matkaan!










lauantai 18. heinäkuuta 2020

Lasipurkkeja ja rokotuksia










Olin kirjoittanut kaksi postausta ja menin sitten möhlimään :D ja laitoin molemmat postaukset tulemaan samana päivänä eli eilen. Joskus kirjoitan kaksi postausta, jos haluan kirjoitella useista asioista tai kuvia on paljon. On mielestäni kivempi kirjoittaa sitten kaksi tai useampi postaus. :) Mutta nyt sitten innoissani menin laittamaan ne samana päivänä...ei tämä Bloggerin käyttö nyt mitään rakettitiedettä ole, mutta on vain sattunut joku moka! Anteeksi! :)



Ehkä olin ollut edellispäivän rokotuksesta vielä niin pyörällä päästäni, että se 
jotenkin vaikutti. Heh! :D Täytyy kyllä sanoa, että en edes huomannut, kun sairaanhoitaja 
oli jo pistänyt käsivarteen. Se meni niin salamannopeasti, eikä lääkärin luon tarvinnut edes odottaa 
yhtään. Nopeaa ja kivutonta. ;)


Meillä on ollut tuollaiset isot lasipurkit, Karhulan- ja Riihimäen lasi -purkit jo aika 
kauan. Saimme ne aikanaan kuivattuja sieniä täynnä. Ja sen jälkeekin niissä on ollut kuivattuja 
sieniä joita olemme saaneet Suomesta. Nyt, kun tuli kotoiltua ja siivoiltua enemmän ja vähemmän 
löysin nämä ruokokomeron perältä. Sieniä oli pikkuisen jäljellä ja päätin pesaista purkit 
ja ottaa koristekäyttöön. Ehkä niistä voisi kehitellä jotain? Valosarja sisälle? Joku oksa? Ehkä syksymmällä on enemmän inspistä kuin nyt kesällä.




Oikein mukavaa lauantaita sinulle, 
koitan olla möhlimättä. ;)








p.s. Ja seuraava postaus on eräästä tosi kivasta meikkituotteesta...

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Teetä ja kirsikoita


















Ensin kulutetaan muita purkkeja ja sitten vasta avataan uusimmat. Tämän 
kauniin purkin Kusmi-teetä olemme nimittäin ostaneet Suomesta joululomalla. 
Ja nyt muutamien viikkojen ajan olen aloittanut aamuni tällä. Mustatee on 
lempparijuomani aamuisin. Laitan ihan pikkuriikkisen hunajaa 
ja vielä pienen lorauksen maitoa. Se ei ole välttämättömyys, mutta usein 
laitan. Hunajaa meillä kuluukin paljon, koska mies tykkää juoda teetä 
jossa on todella paljon hunajaa. 

Tykkää makeasta, olkoot sitten hunaja tai Haribo. ;)

Aamuisin väsynyttä fiilistä virkistää hyvä aamiainen, maukas 
juoma sekä kauniit purkit ja astiat. Olenhan kertonut monesti, että ostan esim. 
teetä pakkauksen perusteella. Ehkä joskus, tulevaisuudessa 
minulla on avohylly pyhitettynä 
teepaketeille. Tähän keittiöön ei sellaista voi laittaa. :)

Kirsikoita kuluu paljon! Lapsetkin tykkäävät kovasti. Ei siinä kauaa mene, 
kun lautasellinen kirsikoita on vatsan pohjalla. Niin makeita ja maukkaita. 




Mukavaa viikonloppua!

(Kirsikoilla vai ilman? ;))


keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Arkiruokaa: Serranon kinkkua, broileria, riisiä & parsakaalia

Meillä ei ole viikkoruokalistaa tai en ole laittanut ylös sen kummemmin meidän, koko perheen lemppariruokia. Vaikka ehdottomasti pitäisi tehdä kumpaakin! Ehkä syksyllä voisi aloittaa. :) Omasta blogista tsekkaan jotain yksityiskohtia joita en enää muista. Olkoot vaikka pohjataikina suolaisiin piiraisiin jne.

Uuniruokia meillä on monesti, ne ovat niin helppoja. Erinäisiä raaka-aineita sopivan kokoisiksi paloiksi ja uuniin mausteiden ja kunnon öljylorauksen kera. Tai sitten helppoja pastasooseja sekä salaatteja jne.


----------------------


Tällä kertaa kaupasta tarttui käteen iso parsakaali, joka on meidän perheen vakiovihreä. Lapsetkin syövät ihan mukisematta sitä jonkun verran. :D (Ei kuitenkaan kokonaista kaalia...) Serrano-kinkkupaketti tarttui käteen kaupassa ja se johdatti minut suoraan lihatiskille broilerin luo. Ruokaa oli niin paljon, että riitti lounaaksi, ainakin osalle porukasta. 



Broilerin rintafileitä (meillä oli maustamattomia)
Serrano-kinkkua
Riisiä ja keitettyä parsakaalia lisukkeeksi

Tein broiskulle marinadin (=lime- ja sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, hunajaa, kuivattuja yrttejä) ja annoin tekeytyä hyvän aikaa. Otin lihat jääkaapista huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Ruskistin pinnat ennen uuniin laittoa. Kinkut ympärille (saa laittaa vaikka parikin viipaletta, jos tykkää) ja uuniin 200 asteeseen, n. 20 min.

Suunnilleen samaan aikaan laitoin vuoan uuniin ja laitoin riisiveden sekä parsakaalit kiehumaan. Voisi sanoa, että kaikki valmistuivat samaan aikaan.




Tällaista arkiruokaa tällä kertaa, 
mitäs siellä syödään tänään?
:)











Yksinäinen paprika pilkottiin mukaan.









Ja jälkkäriä...









maanantai 13. heinäkuuta 2020

Vierailu saksalaisissa kodeissa

Hih, ehkä hiukan hassu aihe taas kerran, mutta teki kovasti mieli kirjoittaa aiheesta. Ja hei, voihan olla, että olen jo kirjoittanutkin joskus samaisesta aiheesta. Mutta koska aloitin postauksen näpyttelyn ennen kuin tarkistin asian, joten antaa tulla sitten vaan. Olkoot sitten jo joskus käsitelty juttu. :)

Enhän toki ole mikään sisustuksen tai arkkitehtuurin suurin ammattilainen, mutta ajattelin laittaa ylös hieman mitä itse koen saksalaiseksi sisustukseksi tai minkälaisia koteja ym. olen nähnyt. Olen toki vieraillut vain saksalaisten ystävieni tai naapurieni kodeissa, eli kokemukseni ovat kovin rajalliset. ;)




  • Etupiha on aina kodin kaunistus! Pihoilla on puita, pensaita, kukkia ja kasveja. Ei rikkaruohon rikkaruohoa eikä mitään sotkua muutenkaan. Jonkun verran patsaita tai jotain asetelmia erilaisista tavaroista. Mutta paljon silmänruokaa ja katseltavaa kuitenkin. 
  • Toisessa ääripäässä ovat hyvin askeettisesti laitetut etupihat. Muutama kivipaasi ja laatoitettu piha ja siinä se. Niitäkin näkyy ihmeen paljon. Mutta niissäkin siis toistuu tämä sama minkä aiemmin mainitsin, on kovin siistiä!
  • Ja postilaatikko on yleensä kodin seinässä kiinni eikä niiden ulkonäöllä irroitella. :D Olen nähnyt yhden kirkkaankeltaisen postilaatikon. :) (Ja sanomalehdille/ilmaisjakelulle on sellainen teräksinen tuubi postilaatikon läheisyydessä.)
  • Mutta mielestäni täällä ei ole mitään sellaista sääntöä, että talojen pitäisi olla samalla kadulla saman tyyppisiä tai suunnilleen saman kokoisia. Näin maallikon silmällä, jos asiaa tutkailee. Eräänä päivänä fillaroidessa tuli vastaan uutta/vanhaa omakotitaloa eri värisinä ja kokoisina. Meidän asunnon neliöt olivat ruokakomeroon verrattavissa, kun niitä ihaili ja ihmetteli. 
  • Saksalaisissa kodeissa on talvella kylmä. :D
  • Ja (vieras)wc:ssä tulee vain kylmää vettä, koska lämpimälle ei ole (kuulemma) tarvetta. :D Näin oli meidän tokassa kodissa ja ensin luulin, että oli joku vika kunnes vuokraisäntä asian minulle näin ilmoitti. (En siis kiistellyt asiasta tosi kivan vuokraisäntämme kanssa.)
  • Huonekaluissa näkee tummaa puuta enemmän kuin vaaleaa. Toisin kuin vaikkapa Suomessa. Nämä toki myös maku-ja trendiasioita.
  • Mielestäni Saksassa on enemmän näitä ns. huvimajoja (vai onko niillä joku muu sana? Pihamökki?). Toki sääkin on erilainen joten niille on melkein ympärivuotista käyttöä. Meidän ex-naapurien pihalla oli todella iso huvimaja. Entisajan kesämökit Suomessa ovat olleet sitä pienempiä. :)
  • Eikä sovi unohtaa Wintergarteneita! Meilläkin oli kakkoskodissa sellainen, viihtyisä, isohko jälkeenpäin rakennettu lisähuone. Käytimme kyllä tosi paljon. Talvella kyllä viileä, mutta muuten tosi kiva tila kestitä vieraita.
  • Keittiön yhteydessä on aika usein apukeittiö! (Aivan ihana keksintö! Meillä ollut 2/4 kodissa ja sitä usein kaipaankin. Niin kätevä.)
  • Ja en tiedä onko meille vain sattunut huono mäihä tai meidän kavereille (hehe), mutta saksalaisissa asunnoissa on pienet jääkaappipakastimet. Ja esim. ekassa Saksa-kodissa meillä oli huikean suuri keittiö. En tiedä syytä tähän pieni-jääkaappi-ilmiöön. Mutta jos se kullanarvoinen apukeittiö löytyy niin sinne voi sijoittaa toisen jääkaapin/pakastimen.
  • Keittiöistä voisi kirjoittaa vaikka oman postauksen, heh. Ihan sen tähden, kun sehän ei välttämättä kuulu vuokrattavaan asuntoon. Meillä on ollut hyvä säkä, eikä meidän ole tarvinnut ostaa esim. Ikeasta edullista keittiötä tai vaikka Ebaysta. Tiedämme kyllä yhden, todella monta kertaa muuttaneen, perheen joka on joutunut melkein joka muutossa ostamaan uudet keittiökaapit, sun muut kalusteet koska seuraavan kodin keittiö ollut eri kokoinen/mallinen. Vuokrailmoituksissa lukee Einbauküche, kun keittiö 'kuuluu' asuntoon.
  • Monta vuotta sitten asuntoa etsiessämme törmäsimme suureen taloon jossa oli sauna! :D Asunnossa vaan haisi niin kamalalle (=kosteus), että muuten asunnon lähempi tarkastelu jäi kyllä siihen paikkaan. Mutta en usko, että sauna on kovin suuri harvinaisuus täkäläisissä kodeissa. Saksalaisethan tykkäävät saunoa, heidän saunomiskulttuurinsa on vain hieman erilainen kuin meidän suomalaisten.
  • Yhden kaverin pienkerrostalossa on maan alla parkkipaikat kaikille asukkaille. Ei tarvitse talvella raapata ikkunoita. ;) Ja yhdet toiset kaverit asuivat aikanaan myöskin pienkerrostalossa jossa hissillä pääsi oman asunnon eteiseen asti. Että luksustakin löytyy oikein kunnolla! Ja tämä siis pikkukaupungissa. 



Nyt ei taida tulla muuta mieleen. 
Kysymyksiä saa toki heittää, jos 
osaan vastata. :D

Terkkuja & 
mukavaa loppuiltaa!! 


perjantai 10. heinäkuuta 2020

Sadepäivien viettoa

Ei saisi vaipua epätoivoon, kyllä se aurinko tulee taivaalla pilkottamaan, mutta täytyy myöntää, että sateet ovat saaneet mielen hieman matalaksi. Kevät tuli vietettyä pitkälti sisätiloissa ja, nyt kun tilanne on ehkä hieman vakaampi olisi kiva ulkoilla ja viettää aikaa fillarin satulan selässä. (Toki, aina voi pukea kirkkaankeltaisen sadetakin ja lähteä vaan ovesta ulos. :))

Mies naureskeli, että ihan turhaan olin murehtinut kukkien kuivumista, kun nyt ovat saaneet monen päivän aikana 'sangollisen' verran vettä niskaan. :D Täytyy sanoa, että parveke on kyllä nyt niin hurjan vehreä ja ihanan runsas. Hyvä, että ostimme montaa sorttia kasveja ja kukkia, näyttää kuin meillä olisi parvekkeella pieni, oma viidakko. ;)

Tällä viikolla ei ole ollut mitään ihmeempää, ei mitään sellaista josta kannattaisi :D blogin puolella mainita, mutta tänään sentään hieman actionia elämään! Meidän saksan kurssi kokoontuu erään pariskunnan luokse grillailemaan ja sitä odotan kovasti. Meillä on pieni ryhmä ja illan tapahtumapaikkana on viihtyisä koti jossa on valtavan iso katettu terassi. Meitä ei siis haittaa vaikka tulisi pieniä kiviä taivaalta. Mukava päättää tämä talvella alkanut kurssi yhdessä iltaa viettäen. Vien mukanani kemuihin ruisnappeja sekä mustikkapiirakan. Kuten olen aiemminkin maininnut, että olen löytänyt yhdestä marketista kanadalaisia metsämustikoita ja niistä saan tehtyä oivan piirakan. Tänään siis vielä pieni, iisi leipomishomma edessä!

Viikonloppuun kuuluu myös eräässä ravintolassa illastaminen,
paikassa jossa olemme syöneet vain kerran.
Mutta voi vitsit, ruoka oli silloin aivan erinomaista!


Kohta lämmittämään eilistä 
keittoa lounaaksi.
Terkkuja!

















Jätttikokoiset yatzynappulat. :D
(Clas Ohlsonilta!)








Verenpisara-amppeli nostettiin pois roikkumasta 
ja heilumasta, sille pitää keksiä uusi, parempi paikka. 
Muratti se vaan jaksaa kasvaa ja on niin komea ja tuuhea. 
Laatoitusta pitäisi taas pestä, kuten kuvasta näkyy...






p.s. Jossain vaiheessa blogi jää pienelle 'kesälomalle'.☀☀☀


tiistai 7. heinäkuuta 2020

Salaatti kesähengessä





















salaattisekoitusta

tomaattia

vihreitä oliiveja

kalamata-oliiveja

broileria

pinjansiemeniä

keitettyjä kananmunia

balsamicokastiketta



Taas on heitetty erilaisia ainesosia kulhoon 
ja syöty hyvällä ruokahalulla. ;)
Paras salaattti taitaa olla sellainen jota 
ei niin hirveästi suunnittele, heh.
(Meilläpäin on ravintola jonka ruokalistalla 
on 'yllätyssalaatti'. Joten tilattaessa et tiedä, että 
saatko kenties vegesalaatin, vai broileria 
tai vaikka juustoa. :))



Kivaa tiistaita sinulle, toivon sinulle auringonpaistetta.



maanantai 6. heinäkuuta 2020

Lasten synttäreille kakut: mansikka- ja emojikakku










Synttärikakut olivat sievät, pienet ja hyvin maukkaat.
Kakut olivat lasten toiveiden mukaiset ja aion leipoa
tästä eteenpäinkin tällaisia pieniä synttärikakkuja. Että kaikki
 varmasti menee, ettei mene hyvää herkkua hukkaan. :)






Aloitetaan ensin kakkupohjista, molemmat oli leivottu 
sillä kuuluisalla ja superhelpolla 'lasitekniikalla'. 


Eli 3 samankokoista lasia otetaan esille, 
ja yhteen rikotaan haluamasi määrä kananmunia. 
Ja se kananmunien määrä lasissa näyttää 
sokerin sekä jauhojen määrän.
Itse laitoin vähemmän sokeria kuin mitä 
olisi kuulunut laittaa ja jauhojen 
sekaan heitin vielä leivinjauhetta. 
(Suklaakakun pohjassa on myös hieman 
kaakaojauhetta.)


Suklaakakussa oli 3 kananmunan pohja jonka paistoin 
pienessä, n. 20 cm irtopohjavuoassa. 
Mansikkakakussa oli 2 kananmunan pohja
ja paistoin pienessä teflonpiirasvuoassa.


Mansikkakakku oli kostutettu laimennetulla 
appelsiinimehulla ja mansikkaviipaleiden alla oli 
muhkea kerros kermavaahtoa (jonka seasssa oli 
Sahnefestiä eli suomeksi: kreemijauhe).
Isommat (kaupan) kukkakoristeet ovat marsipaania 
ja pienet ovat vohvelia. Ja ripaus pinkkiä 
strösseliä.


Suklaakakun sisällä Annin uunissa blogin 
ohjeella tehtyä suklaamoussea.
Puolitin ainesosat, koska meidän kakku 
oli pikkuruinen. Tuli oikein sopiva määrä. :)


Annin uunissa mousseohje, KLIK!

300 g tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 dl kermaa
300 g tummaa suklaata

Sulata suklaa mikrossa.
Vaahdota kerma kulhossa. Vatkaa tuorejuusto ja sokeri toisessa kulhossa.
Lisää sula suklaa tuorejuustoseokseen vatkaten.
Vatkaa lopuksi kerma joukkoon.
Mousse on valmis sellaisenaan kakun väliin.



Kostutin suklaakakun vaniljasokerilla 
maustetulla maidolla ja päällä 
sitä samaa kermavaahtoa kuin mansikkakakussa.


Valmistin moussen edellisenä päivänä ja 
valmistin kakun siinä samassa irtopohjavuoassa
jossa olin leiponutkin kakun. Kakku pysyi näin 
hyvin kasassa ja piti muotonsa. 



Tosi simppeliä, mutta lapsille maistuvaa herkkua!


Ja koristeetkin menivät nappiin. ;)



♦♦♦

Koska viimeksi siellä on herkuteltu synttärikakuilla?
Onko kesäjuhlia tiedossa?


sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Lasten tosi kivat 11-vuotissynttärit!

































Ihanat & superhauskat lasten kemut on nyt juhlittu!

Hillityt yhteisjuhlat, hillitty määrä juhlijoita, kivat pelit 
ulkosalla, kivoja lahjoja (hillitty määrä niitäkin ;)) 
ja herkkuja paljon, kuten asiaan kuuluu!


Synttärikakkukuvat haluan tarkoituksella jakaa toisessa 
postauksessa, mutta tässä vilahtaa jotain muuta mitä oli tarjolla.



Butterkeksejä ja vaahtokarkkeja

Vaahtis keksin päälle ja lämmitetään hetki mikrossa. Vain sen 
verran, että vaahtis sulaa hieman ja toinen keksi päälle kanneksi.


Oreo cookie pops

(1 pkt Oreoita ja muutama päälle
 murskataan ja keksimurskaan 
lisätään 50 g maustamatonta 
tuorejuustoa. 

Massasta pyöritellään palloja, 
tökätään jätskitikkuun ja 
laitetaan kohmettumaan jääkaappiin hetkeksi. 

Ja lopuksi dippaus sulaan maitosuklaaseen 
ja koristeet oman maun mukaan.


Suklaamuffinit

2 kananmunaa
2 dl sokeria
100 g margariinia
2 dl kermaa
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Sekoita kananmunat ja sokeri. 
Yhdistä kuivat aineet ja lisää 
vuorotellen kerman sekä margariinin 
kanssa taikinaan.

Paista 200 asteessa n. 15 min.

Meillä koristeena kaupan valmista 
maitosuklaakuorrutusta (Kuchen Glasur)
ja tietysti strösseleitä.


Sitten meillä oli myös mininallekarkkeja, Smarties-karkkeja, 
Milkan minisuklaakakkupaloja, pizzaa sekä sipsejä.
Pizzat menivät heti ja sipsipusseja sai olla avaamassa 
ihan koko ajan.

Cookie popseja ahmittiin urakalla ja uskon, että
nämä jäävät meidän herkkulistalle, kun järkätään
seuraavan kerran juhlia. Lapset pitävät kaikesta pienestä
herkusta ja näitä on niin hauska syödäkin tikusta.

Ja vaikka juomana löytyi jääteetä ja limsoja niin yllättävän 
moni halusi ottaa myös vettä. Hyvä niin!
:)




Mukavaa sunnuntaita SINULLE!


perjantai 3. heinäkuuta 2020

Hei vaan heinäkuu!

Heinäkuu saapui rytinällä ja kaatosateiden kera (hellepäivien jälkeen ihan toivottua). Parvekkeen kukat ovat ehkä saattaneet aika ajoin kärsiä, mutta ihan normijuttu näin kesällä. Välillä paahtaa ja välillä kaivetaan sadetakki ja saappaat esille. Olen maininnut tämän aiemminkin, mutta minusta tuntuu, että tämä alkuvuosi sekä alkukesä on kulunut supernopeasti. Ihan oikeasti, pääsiäinen oli viime viikolla. Tuntuu myös, että tätä kuun vaihtumista on odotettu. Tai ainakin täällä. :D Hei vaan heinäkuu!

Sekä viime, että tällä viikolla olen treffaillut ystäviä. Viime viikolla juhlimme hyvin hillitysti 10 hengen porukassa 40-vuotta täyttävää ystävää (pyysin äitiäni lähettämään Suomesta Muumi-mukin sekä Finlaysonin pyyhkeen.) aamiaisen merkeissä. Oli niin mukavaa vaihtaa kuulumisia kasvotusten, pitkästä aikaa. Ei se viestittely 'ihan sama' asia ole, vaikka niin mukavaa onkin ja piristää yksinäisinä päivinä. Mutta hei, huikean herkkupöydän ääreen on aina mukava istahtaa! Ei siihen aina edes syytä tarvita. Viime viikolla tuli myös tavattua raskaana olevaa ystävää aamuteen parissa. Ei ole enää pitkä aika, kun hänen toinen lapsensa (tyttö) syntyy ja oli mukava tavata vielä, kun hän on yhtenä kappaleena. ;) Ja tietysti olin ostanut hänelle sekä tulevalle pienokaiselle lahjan. (DM:ssä on mielestäni niin suloisia vauvanvaatteita.) Vauvauutiset ovat aina ihania! <3

Toissapäivänä treffasin myös yhtä toista kaveria aamupalan merkeissä ja oli oikein mukava jutustella vaikka viime viikolla synttäreillä viimeksi törmäsimmekin. Ankean ja ahdistavan kevään jälkeen kaipaa nyt näitä kontakeja hurjan paljon ja lyhyestäkin juttuhetkestä saa taas virtaa ja hyvän mielen. Olen jo sopinut treffaavani Suomessa paria kaveria ja pitää vaan sopia heti aikataulut ym valmiiksi. On kyllä niin kova ikävä Suomeen, että ihan hyvä, jos nämä viikot sujahtavat ohitse kuin pikakelauksella.




Minua ei saanut maauimalaan pulikoimaan,
kun kävimme pari päivää sitten.
Hrrrr.
Lapset sekä mies uivat kyllä mielellään. :)
Viikonloppuna, jos paistaisi vähän enemmän ja
uskaltautuisin taas itsekin mukaan. ;)


Mukavaa viikonloppua!

























keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Flammkuchen mit Speck, Zwiebeln (elsassilainen liekkipiirakka)

Hei, hei heinäkuu!


Kun löysimme ruokakauppareissulla valmiita Flammkuchen-pohjia, homma oli sillä selvä! Paketti roudattiin kotiin ja valmistimme ihka ekaa kertaa kotona Flammkuchenia eli elsassilaista liekkipiirakkaa. Ravintoloissa olemme syöneet tätä useastikin ja tykkäämme kovasti. Ohut pohja, hivenen rapea reuna, ranskankermaa pursuava pohja :D ja tarkasti valikoidut päälliset. Ei liikaa eikä todellakaan liian vähän. Me kokeilimme perinteistä reseptiä eli pekonia, sipulia sekä ranskankermaa pohjalla. Me heitimme myös kypsän piirakan päälle kirsikkatomaatteja sekä rucolaa.








Uuni lämpiämään 250 asteeseen

Pohjan päälle tulee ranskankermaseos eli 
1 prk ranskankermaa ja 1 prk Schmandia 
(<-- joka taitaa olla kuin Suomessa smetana...)
Ripaus suolaa ja valkopippuria mausteeksi
seoksen joukkoon.

Pienennä pekoni ja sipuli.
Ja laita piirakan päälle.

Paista piirakkaa 250 asteessa noin 8 min.

Kypsän piirakan päälle puolitetut 
kirsikkatomaatit sekä rucola.






















Koska itse emme tehneet pohjia, kopioin tähän reseptin jonka löysin Yhteishyvän sivuilta, KLIK!



4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 kpl kananmunankeltuainen
1 dl vettä
2 rkl öljyä

Yhdistä jauhot ja suola kulhossa. Sekoita toisessa astiassa keltuainen, vesi ja öljy. Sekoita keltuaisseos jauhoihin ensin haarukalla ja vaivaa taikina sitten nopeasti käsin tasaiseksi. Lisää hieman jauhoja tarvittaessa. Taikinan pitää olla kosteahkoa, mutta se ei saa tarttua käsiin.


(Mutta niitä kaupan valmiita pohjia voin myös lämmöllä suositella!)




Ja hieman Flammkuchen-faktaa  (Wikipediasta) tähän lopuksi:

Flammkuchen (German lit. "flame cake"; French: tarte flambée) is a speciality of the historic regions of Alsace, Saarland, Baden and Pfalz at the French-German border region. It is composed of bread dough rolled out very thinly in the shape of a rectangle or oval, which is covered with fromage blanc or crème fraîche, thin-sliced onions and lardons. It is one of the most famous specialties of the region. Depending on the region, this dish can be called Flàmmeküeche, Flàmmaküacha or Flammekueche in Alsatian, Flammkuche in Lorraine Franconian, Flammkuchen in German or tarte flambée in French. All these names translate as "pie baked in the flames." Contrary to what the direct translation would suggest, tarte flambée is not flambéed but is cooked in a wood-fire oven.

There are many variations of the original recipe in terms of the garniture. The standard variations are;
Gratinée: with added Gruyère cheese;
Forestière: with added mushrooms;
Munster: with added Munster cheese;
Sweet: dessert version with apples and cinnamon, or blueberries, and flambéed with Calvados or another sweet liqueur.

The dish was created by Germanic farmers from Alsace, Baden and the Palatinate who used to bake bread once a week. The Flammkuchen was originally a homemade dish which did not make its urban restaurant debut until the "pizza craze" of the 1960s. A Flammkuchen would be used to test the heat of their wood-fired ovens. At the peak of its temperature, the oven would also have the ideal conditions in which to bake a Flammkuchen. The embers would be pushed aside to make room for the cake in the middle of the oven, and the intense heat would be able to bake it in 1 or 2 minutes. The crust that forms the border of the Flammkuchen would be nearly burned by the flames. The result resembles a thin pizza. After the annexation of Alsace by France the Flammkuchen made its way as tarte flambée into French cuisine.