Aamupalaleivät

Heipä hei perjantai taas!

Tällä viikolla on ollut töitä ja viikonloppuna on tiedossa myös. Mutta tänään perjantain kunniaksi pääsen tapaamaan kaveria ja sehän on oikein kiva juttu loppuviikkoon. Huomenna töiden jälkeen treffaan myös yhtä toista ystävää ja sovimme tapaavamme lempparikahvilassamme. Vajaa vuoden vanha kahvila on tässä lähellä ja kahvilan omistaja on oikea kakkuvelho! Upeita ja maukkaita luomuksia vitriini täynnä. Aina tietää lähtevänsä sieltä hymy huulilla, kun on ollut niin maukkaita leivonnaisia. Sitä siis tiedossa huomenna...

Aamulenkillä törmäsin erääseen puolituttuun mieheen kenen vaimon tunnen tätä miestä paremmin. Juttelimme siinä hetken aikaa ennen kuin mies pyyhälsi pyörällään töihin. Hänen vaimoakaan en tunne mitenkään hirveän hyvin, mutta meillä on paljon yhteisiä tuttuja. Tämä mies kertoi, että ovat muuttamassa pois vielä tämän vuoden puolella. Hieman hämmennyin asiasta joten pitää muistaa kysellä tältä tuttavaltani tulevasta muutosta. Eräs saksan kursseilla kanssani ollut unkarilainen rouva kertoi myös muuttavansa. Mutta he muuttavat takaisin Unkariin monen vuoden jälkeen. Asuivat Saksassa varmaan 10 vuotta. (?) Hän haluaa muuttaa takaisin koska kumpikin heidän lapsistaan päättivät opiskella synnyinmaassaan.

Joskus se veri vetää muualle ja se on ihan hyvä se. Pitää lähteä, kun siltä tuntuu ja, jos kokee sen omalle perheelle parhaaksi.

Kuvissa perusaamupalaa ristikkolehden ja sudokun parissa! HAUSKAA LOPPUVIIKKOA

Sitruunakakku syksyiseen iltapäivään

Vielä hetki sitten olemme kärvistelleet kuumuudessa ja ilmastointikone on hurissut täysillä. Pojan huone joka on myöskin yläkerrassa on ollut koko kesän kuuma kuin sauna ja poika on nukkunut tuuletin korvan juuressa. Nyt tuuletin sekä ilmastointilaite ovat saaneet olla hiljaa. Jossain vaiheessa roudataan takaisin kellariin odottamaan ensi vuotta. (Mutta ei ihan vielä.) On ollut kuitenkin vielä tarpeeksi lämmin pyöräilyyn t-paidassa (tai ainakin esivaihdevuosi-ikäinen suomalaisnainen on tarennut hyvin) ja lenkkeily koiran kanssa on ollut myös hieman helpompaa. Ei tarvitse miettiä mihin vuorokauden aikaan sitä pystyy ulkoilla pikkukoiran kanssa. Tai eläimestä viis ja sen koosta, kuuma kesä on rankkaa kaikille.

Mies oli 8 päivää sitten pyöräonnettomuudessa. Auto ajoi päälle STOP-merkin takaa, kun mies kulki suojatiellä (pyörätien jatke). Onneksi kummallakaan ei ollut hirmukovaa nopeutta koska sitten olisi voinut käydä vielä pahemmin. Miehellä on myös aina kypärä päässä ja onneksi pitkät housut sekä takki suojasivat pahimmilta osumilta. Auton osumasta sekä katuun lentämisestä tuli 3 murtumaa, kummatkin käsivarret sinisenä mustelmista ja pyörä meni rikki sekä vähän muutakin. Mies kulkeutui ambulanssilla sairaalaan ja nyt kulkee kepin kanssa. Kypärä suojasi sitä kaikista arvokkainta ja onneksi autokuskikin oli jäänyt paikan päälle ja muut ohikulkijat auttoivat häntä. Eli ollaan tarkkana siellä ratin takana ja satulaan hypätään ainoastaan kypärä päässä. Eikö niin?

Alkuviikon herkkuna meillä oli sitruunakakkua. Suorakaiteen mallinen Tchibo-merkin vuoka on lempparini aina, kun paistan kahvikakkuja.

200 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl sitruunan raastettua kuorta

2 rkl sitruunamehua
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. 

Lisää munat yksitellen joukkoon, hyvin vatkaten.

Sekoita jauhot, sitruunan raastettu kuori leivinjauhe, vaniljasokeri keskenään. 

Lisää jauhoseos sekä sitruunamehu muutamassa erässä taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. 

Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia. 

Kumoa jäähtynyt kakku tarjoilulautaselle.

Ruotsalaismerkki Klippanin villaviltti on värin puolesta jo esillä. Pirteä 

keltainen sopii beigen ja tummansinisten Unikko-tyynyliinojen sekaan.

(Tuon lapun olen unohtanut leikata pois!)

Lomilta palattu sorvin ääreen

Heipä hei kaikille ja kiitos, jos/kun olette käyneet blogiani lukemassa tauon aikana. 7 viikkoa vierähti aika nopeasti eikä ollut tarkoitus pitää ihan näin pitkää kesätaukoa. Mutta kesään on taas mahtunut kaikenlaista, kuten yleensä! 

Alkukesästä oli aika kiireistä osa-aikatöiden sekä vapaaehtoistöiden parissa ja sitten minä ja mies lähdimmekin kahden kesken reissun päälle. Me emme ole matkustelleet lasten syntymän jälkeen kahdestaan oikein missään. Ja tämä tuntui oikein hyvältä. Aionkin ehdottaa syksyyn kahdenkeskistä aikaa jossakin ihanassa hotellissa. (Saksassa siis.)

Lapset pääsivät kesälomille ja me miehen kanssa myös. Allekirjoittaneen loma alkoi sillä, että sairastuin kammottavaan korvatulehdukseen. Jouduin käymään pari kertaa lääkärissä ja ekan kerran lauantaina sairaalan päivystyksessä (jossa meni n. 3 min., onneksi) joten ei ollut mikään paras mahdollinen loman alku. Itkin yöt ja päivät kivusta, en nukkunut, syönyt enkä juonut. Olo oli kammottava ja tulehduksen parantumisen jälkeen kuulo on ollut huono. Huomenna soitan korvalääkäriin ja varaan ajan. Ja meidän nuori mies tarvitsee myös tsekkauksen koska hän on valitellut, että ei kuulisi niin hyvin. (Hänellä on taustaa korvatulehduksista vähän liikaakin valitettavasti.) Että katsotaan nyt kaikki pois.

Loma-Suomi oli rento ja antoisa. Suvun ja ystävien tapaamista, hyvää ruokaa, saunomista, uimista, minigolfia, pyöräilyä ja kahvilahetkiä. Jne. Varmasti tuli tarpeeseen itse kullakin. Nopea pyrähdys Suomeen ja nyt jo kotona ja viettämässä viimeisiä päiviä ennen töihin paluuta. Uimiset ja pyöräilyt jatkuvat kotioloissa sitten. Saunaa en nyt tähän hätään löydä ellei hotellin saunaa lasketa...

Lämpöä piisaa ja parvekkeen kukat saavat vesisuihkut 2 x päivässä. Jaksavat sitten kukoistaa vielä pitkään! Mitä sinun kesään on kuulunut?

Kahvikestit kavereille

 

Mikään ei ole kyllä sen hauskempaa kuin saada aikataulut natsaamaan yhteen ja viettää mukava iltapäivä ystävien tai kollegoiden kesken. (Tai toki ne kollegat voivat olla ystäviä.) Huonon sään yllättäessä kahvipöytä katetaan sisälle ja muuten auringon alla nauttien. Tai keittiöön voi kattaa pöydän josta hakea herkut ja lautanen kädessä voi sitten siirtyä parvekkeelle herkuttelemaan tai vaikka omenapuun alle. Meillä ei ole omenapuuta, mutta parveke on jo aika täynnä erilaisia, värikkäitä kesäkukkia. Joista käyn joka ikinen päivä nyppimässä kuivia kukkia ja istutusaltaista rikkaruohoja. Siihen hommaan menee pari minuuttia eikä kerkiä kasvaa rikkaruohot liian suuriksi. (Meidän istutusaltaissa käy istumassa ja aurinkoa ottamasssa puluja ja muita siivekkäitä joten niihin eksyy kaikenlaista.) 

Marimekon Lokki-tarjoilukulho on täynnä makeita mansikoita. Kohta saa nauttia paikallisista, sitä odotellessa!

Hei, täällä taas!

Päivää vaan sinne kännykän tai tietokoneen ruudun taakse. Bloggaaja on ollut laiska eikä ole pitkään aikaan käynyt kääntymässä koneen ääressä. Jotain pientä on tietenkin tullut koneella tehtyä, mutta blogia varten istahdan ihan kunnolla pitkäksi aikaa tietokoneen eteen näpyttelemään ja olen yleensä miettinyt aiheetkin valmiiksi joista haluan teille kirjoittaa. Mutta elämä ja perhe-elämä vievät joskus aika lennokkaasti  mennessään ja sitten kaikki muu jää taka-alalle. Blogia enkä teitä ole kuitenkaan unohtanut, never ever!

Meillä on ollut tässä keväällä vähän matkojakin ja voi, että Keski-Eurooppa on tosi kaunis. Auton nokan (tai bussin tai junan..) voi kääntää mihin suuntaan tahansa ja aina tulee jotain mielenkiintoista historiaa tai muuta kaunista vastaan. Frankfurtissa vietimme myös muutaman päivän ja ison kaupungin sykkeessä on aina kiva piipahtaa, kun itse asumme pienessä kaupungissa. Ei tämä kotikaupunki mikään pikkukylä ole, mutta kuitenkin kaukana ison kaupungin hulinasta ja hälinästä.

Koti valmistautuu pääsiäiseen sillä tavalla, että meillä on valtavasti suklaata, tytär haluaisi tehdä tiramisun pyhäpäivien jälkiruoaksi ja mies taas haluaisi grillata. Mnulle sopii kaikki vaihtoehdot. Sunnuntai-iltana tapaamme ystäväpariskunnan, mutta muuten rauhallista kotihengailua. Se on juuri parasta.

Tänään oli aika sumuinen aamu, kun pyöräilin töihin ja nyt aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Tulen toivottelemaan hyvää pääsiäistä vielä huomenna.

Naapurikukkakaupasta hankittu kaunis kimppu.

Joulu on siivottu!

Joka kerta kirpaisee sydämestä, kun käyn kaivamassa muovilaatikot sekä kauppojen kestokassit kellarista ja aloitan joulun jälkeisen siivoamisen. Ihan ensimmäiseksi kerään aivan kaikki joulukoristeet ruokapöydälle, ihan kaikki. Käyn tarkasti jokaisen huoneen läpi ja etsin kaikki jouluiset kynttiläkipot ja ikkunoissa roikkuvat koristeet. Ja kaikkien on oltava samassa paikassa eli siinä ruokapöydällä jotta osaan pakata ne oikeisiin laatikoihin ja kasseihin. Kaikki tekstiilit tulevat samaan paikkaan, kaikki kuusenkoristeet tulevat samaan laatikkoon ja kaikille on se oma säilytyspaikkansa. Tällä tavalla tehden on seuraavan joulun koristelu paljon, paljon helpompaa. Joulukuuselle on iso säilytyskassi johon meidän keskikokoinen (?) kuusi mahtuu kolmessa osassa todella hyvin. Putkilomainen kassi on myös helppo kantaa alakertaan isojen kantokahvojen ansiosta. Joulukuusen led-valonauhan kiersin rullalle ja sidoin johtoa yhteen vahvalla nauhalla muutamasta kohdasta. Nyt valonauha ei ole tuhannessa solmussa, kun seuraavan kerran kaivan sen esille.

Meillä on neljä erilaista Alessin joulukuusenkoristetta ja ne ovat todella kivoja. Halusin ostaa niitä lisää ja tilasin pari päivää sitten pari uutta ensi joulua ajatellen. Kyllä ne taisivat olla hieman edullisemmat kuin juuri joulun alla. Muovilaatikko jossa ne edellisetkin Alessin koristeet ovat odottaa vielä eteisessä. Kun koristeet saapuvat laitan ne suoraan muiden joukkoon ja kannan laatikon kellariin odottamaan ensi marraskuuta.

(Voi että olen kiitollinen meidän todella reilunkokoisesta kellarihuoneesta!)

Kuvissa vilahtaa osa joululahjoista sekä pieni osa Suomi-ostoksista. :)

Joka joulu saamme perhekalenterin.

Monivuotinen perinne.

Kakkukahvit työkavereille

Heippa! Tällä kertaa tiedossa vähän höpötystä sekä muutamat kuvat, mutta ohjeet jaan myöhemmin koska ajattelin sen olevan selkeämpää niin. Joten ohjeita joudutte odottamaan pikkuhetken. :)

Minulla on aivan fantastiset kollegat minun vapaaehtoistyössäni! Olen ollut siellä nyt neljä vuotta ja ympärillä pörräilee paljonkin ihmisiä, mutta nämä kollegat ovat pysyneet kaikki neljä vuotta samoina. Ikäviäkin menetyksiä meillä on ollut. Erään työkaverini aviomies kuoli pyöräonnettomuuden jälkeen ja nykyään hän käy yksinään auttamassa. Tapahtunut järkytti tietenkin meitä kaikkia. Ihastuttava pariskunta oli työskennellyt järjestössä jo monta vuotta yhdessä. Mutta vapaaehtoistyö on varmasti auttanut häntä myös surutyössä.

Meinasin unohtaa mainita, että parin vuoden ajan meidän työporukassa on ollut yksi henkilö enemmän. Kaikille aina ystävällinen 5 lapsen äiti on ollut mukava lisä meidän joukossa. Meillä on työn lomassa tosi hauskaa. Kerromme hauskoja tarinoita, vitsejä ja naureskelemme hassuille kommelluksille mitä meille välillä hössöttäessä sattuu. Ja olemme toistemme tukena, jos on ikäviä uutisia...

Kesällä minut oli kutsuttu synttärijuhliin joihin en valitettavasti päässyt osallistumaan. Senkin johdosta oli mukava saada kaikki meille. Edellisenä iltana leivoin tyttären kanssa ja siivoilin paikkoja. Pöytäkin tuli katettua jo edellisenä päivänä. Aina kannattaa tehdä etukäteen niin ei tule viime hetken paniikkia. Lapsetkin tulivat koulusta samoihin aikoihin vieraiden kanssa niin pääsivät maistamaan leivonnaisia.

Hyvää viikonalkua!

Suolakeksien kanssa kaupasta ostettua hummusta.

Fazeria työkaverille ketä en ollut nähnyt 

Saksaan palaamisen jälkeen. :)

Ystävä kylässä ja kakkua syömässä

 

Heippa kaikille! Täällä taas blogin ääressä näppäilemässä. Näppäimistö ihan sauhuaa, kun kirjoitan täällä ihan innoissani. Kun pitkästä aikaa on päässyt taas oman koneen ääressä (en tykkää kirjoittaa pidempiä tekstejä kännykällä) on mukava kirjoitella hieman enemmän. On ollut taas mukavaa päästä kiinni arjen hulinoihin, töihin, harrastuksiin ym. Minä ainakin jossain vaiheessa lomaa alan jo kaipaamaan sitä arkea. Ei siinä, että en nauttisi kiireettömästä oleilusta, pitkään nukkumisesta yms. Mutta ehkä olen hieman tapojeni orja. Tai ainakin lähivuosina olen muuttunut siihen suuntaan. Lapsistakin kyllä jossain vaiheessa huomaa, että kaipaavat jo ystäviään ja harrastuksia. Mutta sehän on vain positiivinen asia.

Ja kun arki on taas alkanut, on aivan ihana tavata ystäviä aina kun vaan aikaa on. Ja aikaa tietysti pitää järjestää hyviä ystäviä varten. Aivan ehdottomasti!

Meillä oli hyvän ystävän kanssa paljon juteltavaa ja muutama tunti rupatellessa meni kuin hujauksessa. Ja koska ystäväni noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, olivat kakut sitten sen mukaiset. Eli kuulumisten vaihtamista, uusimmat uutiset, surut, murheet ja juorut sekä isot palat kakkua ja lämmintä juomista. Tätä reseptiä voin suositella ihan kaikille. Ystävä(t) + herkut!

Reseptit jaan sitten hieman myöhemmin!

Miten sinä olet voinut? Ylihuomenna olemme jo syyskuussa. :)

Ruokavaliomuutoksia

Heippa! Mitä kuuluu? Onko kesälomaa vielä jäljellä vai pyöriikö jo syysloma mielessä? 

Otsikko taitaakin kertoa jo kaiken oleellisen. Olette varmaankin vuosien varrella huomanneet, että tykkään postailla meidän arkiruokareseptejä ja ohjeita leivonnaisista joita olen leiponut yksin tai sitten tyttäreni kanssa. Keväästä lähtien en ole itse enää syönyt punaista lihaa ja olen jättänyt myös leikkeleet pois. Teekuppiini lorautan maidon asemasta kauramaitoa. Lapset ja mies saavat tehdä tietenkin omat valintansa ja syövät edelleen mitä haluavat. Eli kunhan taas pääsen vauhtiin kuvaamisen kanssa ja blogiini eksyy taas enemmän reseptejä kuvineen, mutta esim. punaista lihaa raaka-aineena ei näy enää tai sitten harvoin. Kuten sanoin, lapset ja mies saavat ihan itse päättää ruokavaliostaan. En voi vannoa etten kuvaisi heidän annoksiaan joskus. Ja koska nämä ovat jokaisen omia henkilökohtaisia valintoja en lähde sen enempään avaamaan tätä päätöstä. Ja Fazerin suklaa ja ruispala juustolla maistuvat ihan hyvältä kuin ennenkin. ;)

Ja ne blogin ohjeet säilyvät tietenkin. En poista niitä, enkä tee mitään muutoksia. Ja aion tulevaisuudessa kyllä tehdä naudanjauhelihamakaronilaatikkoa meidän kasvaville teineille, jos sitä toivovat. 

Hyvä ystäväni joka on vegaani kertoi kuinka hänelle oli silloin aikanaan todella vaikeaa siirtyä kasvissyöjästä vegaaniksi. Ja ei, en ole itse siirtymässä sekaanista vegaaniksi, tein vaikka pikkuriikkisen muutoksen omaan ruokavalioon. :) Mutta kirjoittakaa kommenttiboksiin ajatuksia. Oletko kasvissyöjä, vegaani? Mikä sai sinut kiinnostumaan näistä ruokavalioista? Tai onko sinulla jotain muuta aiheeseen liittyvää. Kerro kommenttiboksissa. Kiitos sinulle! :)

Paluu arkeen & uusi vuosi 2025

Heippa vaan kaikille! Olemme palanneet jo arkeen ja se tuntuu ihan hyvältä. On ihan virkistävää käydä ennen puolta yötä nukkumaan ja herätä seiskan aikoihin. Ei se herääminen koskaan mitään kivaa ole, mutta päivät kuluvat sukkelaan ja kohta on jo viikonloppu.

Paluu arkeen tarkoittaa tietenkin töitä, koulua ja harrastuksia. Minä olen ollut omissa vapaaehtoistöissäni ja mies puurtaa omissa duuneissaan. Lasten tärkein työ on koulu ja siellä sujuu kaikki ymmärtääkseni ihan tasaiseen, normaaliin tahtiin. Tytär selitti jotakin, että luokanopettaja olisi vieläkin sairaslomalla, kun satutti sormensa ennen joulua. Mutta luulen, että suomenkielen sanoja joskus sekoittava teini tarkoitti kättä. Mene ja tiedä, ope on kuitenkin sairaslomalla eikä aina ole sijaista paikalla. Se tietää lyhyempiä päiviä nuorille.

Meitä lahjottiin töissä (vapaaehtoistyö) suklaalevyillä ja sain niitä jopa kaksin kappalein koska käyn töissä kaksi kertaa viikossa. Eli joulun jälkeenkin herkkuja tulee ovista ja ikkunoista! 

Tytär haluaa kovasti leipoa ja joka päivä olisi tekemässä jotain. Pikkuletut ovat hänen arkipäiväbravuuri ja tekipä hän tässä jo macaronsejakin. Onnistuivat hienosti! Poikaa ei ole lähiaikoina leipomiset kiinnostaneet, nuorempana oli aina mukana sekoittamassa ja vatkaamassa. Hän oli odottanut, että pääsee yhden hyvän kaverinsa kanssa leffaan ja pojat kävivätkin katsomassa Sonic 2. Ja kävi katsomassa vielä toisen kerran yhden toisen kaverin kanssa. Tykkäsi kakkososasta kuulemma enemmän. Kivaa, kun on mielekästä tekemistä. Ja leffaliput ovat Saksassa alle kympin niin ei se ole kovin kallis harrastuskaan.

Suomessakin kävivät leffassa ja pitäisipä meidän vanhempienkin käydä pitkästä aikaa elokuvissa. Poppareita ja limsaa ja joku viihdyttävä pätkä, aika täydellinen ilta. Joskus paikallinen teatteri esittää leffoja alkuperäisellä kielellä ja se onkin oikein kiva. Itse en välitä dubbaamisesta. Minä kun tiedän miltä Meryl Streep ja Tom Hanks kuulostavat. :D

Loppukuussa on eräs klassisen musiikin konsertti jonne menemme miehen kanssa kaksin.

Teitkö sinä muuten uuden vuoden lupauksia? :)

Uusi vuosi 2025

Vuoden vaihtuessa tulee kelattua päättyneen vuoden tapahtumia. Aina on niin, että joidenkin juttujen kohdalla sitä toivoo, että niitä ei olisi kokenut lainkaan ja taas joidenkin toisten asioiden kohdalla juuri päinvastoin. Mutta sellaista vuoristorataahan tämä elämä on. Ja hyvä niin. Emme omista kristallipalloa eikä koskaan voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Jokainen päivä on arvoitus ja joka aamu voi herätä uteliaana miettimään, että minkälaisia seikkailuja on vielä edessäpäin.

Ja on aivan turhaa kirjoittaa mitään tarkkaa käsikirjoitusta koska se kovaa vauhtia liitävä elämän vuoristorata vie sinut kyllä täysillä mennessään!

Kiitollisuutta jokaista tervettä päivää kohtaan ja arvostusta lähimmäisille. Pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme, puhutaan kauniisti muista ihmisistä, eikä kadehdita turhia eikä murehdita pikkuasioista. Herkutellaan ilman syyllisyyttä ja nautitaan elämästä!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

P.s. Minun uuden vuoden juhlinta päättyi lyhyeen. Meidät oli kutsuttu hyvien ystäviemme juhliin jossa pöydät notkuivat herkkuja. Jo aiemmin päivällä jyskyttänyt pää ei vaan parantunut millään vaan olo huononi koko ajan. Klo 23 jälkeen olin jo unten mailla, miehen katsellessa komeaa ilotulitusta lasten kanssa. Tänään heräsin yhdentoista maissa...ilman päänsärkyä ja olen ihaillut ilotulituskuvia joita minulle oli yön aikana lähetetty. :)

Marraskuun jälkeen tulee jo joulukuu!

Mihin tämä vuosi on karannut? Ihan juuri äsken oli pääsiäinen ja vierailimme mm. Luxemburgissa. Vasta olimme kesälomalla ja viihtyisän vuokramökin terassilla syömässä ja kestitsemässä kavereita. Eikä tästä ole kauaa aikaa, kun kävimme reissussa syksyn kunniaksi. Ja nyt laitetaan jo Halloween-kurpitsat vuodeksi piiloon ja etsitään kaikki joulukoristelaatikot! Tuntuuko minusta näin joka vuosi, voi olla. Mutta nyt täytyy sanoa, että tämä vuosi on mennyt valonnopeudella. Enkä ole meinannut pysyä perässä. 

Joulukuu tietysti tarkoittaa perinteistä joulukalenteria jonka aion toteuttaa blogissa myös tänä vuonna. Sitä on tosi kiva tehdä vaikka siihen tarvitaankin hiukan enemmän työtä. Mutta se on todellakin sen arvoista. :)

Ja marraskuussa aukeaa jo monet joulumarkkinat sekä alkaa useat joululahjakeräykset. Yhteen lahjakampanjaan olenkin jo ostanut 2 pakettia. Ne pitää palauttaa jo ensi viikolla. (Muistutus kalenterissa!) Tällaiset keräykset ovat oiva tapa levittää jouluiloa laajemmin. ❤️

Ja viikon sisällä olen saanut 2 joulujuhlakutsua: vapaaehtoistyöpaikan juhlat sekä Minijob-työpaikan. Aika hauskaa!

Mutta, mutta ei sentään mennä vielä jouluhöpötyksiin vaan nautitaan eka kirpeästä alkutalvesta. Halusin vaan muistuttaa lukijoita näistä keräyksistä, jos jollakulla on kiinnostusta. :)

Marketista hankittu amaryllis on aukeamassa.

 

Kokkailua kynttilän loisteessa

Vaikka perinteinen sateinen syksy on vaihtunut semiaurinkoisiin päiviin, on ollut kuitenkin kiva poltella kynttilöitä ja fiilistellä kotona. Pariin päivään ei ole ehkä tuntunut syksyltä vaikka kalenteri toisin väittääkin. Syksyltä olen odottanut eniten nahkatakin päälle pukemista, kaulahuivien esille kaivamista sekä ystävien tapaamista. Kesäkuukaudet kaikki tuntuvat olevan kiireisimpiä. Pidetään lomaa vähän eri aikaan tai matkustetaan perheen kera jonnekin kauas, mutta syksyllä ollaan enemmän kotona. Tai okei, onhan meillä syyslomatkin! :D Mutta kuitenkin, tuntuu, että loppuvuotta kohti mentäessä tavataan tuttuja taas enemmän.

Kuvan halpiskynttilät ovat Aldista. Komeat, isot kynttilät maksoivat yhteensä vain vitosen verran ja olihan ne ostettava. Meillä näitä kynttilöitä kuluu ja pikkupätkät laitan ulkolyhtyihin. Kuivakukkakimppu löytyi muistaakseni Edekasta ja sen haalean hempeät värit miellyttävät silmää. Perintömaljakkko on aika raskas eikä hevillä kaadu.

Varasin kampaamoajan ja parin viikon päästä saan taas pään täyteen raitoja. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Kävin kampaajalla varmaan alkukesästä viimeksi. En edes tiedä miksi on tullut näin pitkä tauko. Tykkään minun kampaajasta. Hän on oikein herttainen sekä ammattitaitoinen. Ja hänen lapsensa on samalla luokalla meidän toisen muksun kanssa! Heh, hauska sattuma sekin.

(Mitä muuten maksaa Suomessa ohuenohuet raidat? Minä istun kampaajanpenkillä muutaman tunnin ja maksan n. 90 €.)

MUKAVAA KESKIVIIKKO-ILTAA

 

Suomalaista Fazeria sunnuntai-illan herkuksi

Kun saa hyppysiinsä suomalaista herkkua, sitä ei piiloteta kaapin uumeeniin vaan se syödään heti alta pois! Jos meillä on lasten kavereita kylässä, pitää olla aika nopea, että saa edes yhden palasen omaan suuhunsa. (Varsinkin pojan paras ystävä on rakastunut Fazerin tuotteisiin ja tuomme hänelle tuliaisina Suomesta Fazerin sinistä.) Kynttilät ovat myös lahja Suomesta ja ovat laadukkaat, kun palavat niin kauniisti. 

Heti iltalenkin jälkeen pistän kynttilät palamaan ja nautin niiden tuomasta tunnelmasta. Kohta pitää viritellä myös uudet valosarjat parvekkeelle sekä ikkunoihin Ikean paperitähdet. Meillä on jätti-isot tähdet ikkunoissa ja ne ovat kyllä varsin näyttävät. Niille pitäisi olla vaan järkevämpi säilytysratkaisu kellarissa...etteivät sakarat mene rikki. Ja Aldissa oli myös kivoja valoratkaisuja. Pitää käydä ensi viikolla katsomassa.

Toisinaan kaipailen 'perinteisiä' kynttelikköjä. Meillä on vain 2 ikkunalautaa. Yläkerrassa pojan huoneessa sekä meidän makuuhuoneessa on ikkunalaudat. Eli jos vastaan osuu parit, kivat niin pitääpä laittaa ostoskärryyn. 

Mutta nyt jos kaivaisin niitä herkkuja esille ja sytyttäisi parit kynttilät. Aina toimiva kombo sunnuntai-iltaan! (Onko joku jo lämmitellyt glögiä?) ❤️