5 faktaa

Koska blogini on varsin anonyymi, en paljasta itsestäni hirveästi joten annetaan nyt lukijoilleni edes muutama tiedonmurunen. Joskus blogeissa esiintyy vastaavanlaisia postauksia ja siitä syntyi inspis kirjoittaa samanlainen.

1) Käytän silmälaseja! Ja rrrakastan niitä! Kai? Koska voiko rillejä rakastaa vai onko se vaan sopeutumista. :D Kuitenkin, rillit ovat pysyneet päässä n. 23 vuotta ja varsinkin viime aikoina piilolinssit ovat pysyneet joko meikkipussissa tai optikolla. Tykkään näyttävistä laseistani ja sopivat niin hyvin päänuppiini etten muuta huolikaan! Kai se on se 'tyylin kulmakivi'. Toki, joskus tulee iltamenoille laitettua piilarit silmiin. Mutta esim. kuntosalille hiippailen laseissa tai vaikkapa uimahalliin. (En siis koskaan sukeltele! :D)

2) Olen suorittanut green cardin yli 10 vuotta sitten. Ja suoritin sen itseasiassa kesälomalla Kerimäellä! Pidän golfista kyllä, lähivuosina sitä on tullut harrastettua kyllä niin vähän. Kun lapset syntyivät pelit jäivät automaattisesti pelaamatta, kokonainen golfkierros kun kestää hyvinkin sen 4 h tai ylikin (kulkemiset siihen päälle!). Haaveilen kyllä, että pelaisin paremmin ja PALJON enemmän. Mutta olen kyllä toisinaan sellainen luonne, että, jos lyönnit menevät kirjaimellisesti päin mäntyä olen jo sahaamassa mailojani katki...;)

3) Rakastan rockmusiikkia. Spotify-listassani on amerikkalaista rockia sekä klassikobiisejä. Pidän karheasta miesäänestä ja siitä, että musiikki vie mukanaan. Kotona kuuntelemme paljon musiikkia ja automatkoilla myös. Lapset ovat kuunnelleet tuutulauluja nukkumaan mentäessä tai Guns N' Roses -hittejä automatkoilla, ihan sulassa sovussa kumpiakin. En ole pätkääkään musikaalinen, mutta musiikin kuuntelu antaa itselleni joko energiaa tai tarvittaessa rentoutusta. Yksin kotona ollessa on paljon mukavampaa kirjoitella vaikkapa postauksia työhuoneessa, kun rokki soi ja kovaa! Verhot vaan heiluvat!

4) Minulla on AINA ollut pitkät hiukset. Ok, nyt hiukan huijasin. Lasten ollessa noin puoli vuotiaita minulla oli todella vaalea, olkapäille ylettyvä letti. Mutta muuten en muistaisi etteikö hiukset olisivat osuneet edes lapaluihin asti. Tällä hetkellä ponnari sattuu juuri keskelle selkää. Olen niin armottoman huono hiusten laittaja, pitkät hiukset ovat minulle paaaaljon helpommat! Saan tehtyä sotkunutturan tai ponnarin käden käänteessä. Tai vaikkapa juhlakampaukseksi osaan tehdä kiharruskoneella (Secret Curls Babyliss, mahtava, helppo vempain) kiharat, mutta esim. tupeeraus ja föönaus ovat jo minulle paljon hankalampaa. :D En pidä hiusten kuivaamisesta föönillä, teen sen vain viime hädässä ja usein kömminkin sänkyyn hiukset kosteina ja levitän tyynylle pienen pyyhkeen. Voin ihan hyvin hiippailla kouluun kasaritukkalookissani, jos yön aikana hiukset ovat nousseet hiukan pystyyn... ;)

5) Kun tapasimme miehen kanssa kerroin hänelle etten ole kummoinen kokki. Hän oli sitten asennoitunut syömään huonoja kokkailujani ja hämmästynyt, kun keitokseni olivatkin olleet ihan hyviä (vai olivatko vain syötäviä, hekoheko). ;) Olen kyllä aina pitänyt ruoanlaitosta ja leipomista harrastin varsinkin äitini kanssa paljon. Saksaan muuton myötä innostuin ruoanlaitosta sekä leipomisesta toden teolla. Toki syynä voi olla se, että olen nyt kotirouvana ja lapset jo koululaisia, minulla on huomattavasti enemmän aikaa. Suomessa asuessa joko opiskelin, työskentelin tai olin kahden pienen lapsen kanssa kotona...Olen positiivisesti hämmästynyt siitä kuinka paljon pidän päivän ruoan tai viikon ruokalistan funtsaamisesta, ruokakaupassa uusien tuotteiden bongailusta tai vaikkapa kakun leipomisesta. Mutta miksei sitä voisi mielipiteet ja mieltymykset muuttua. Ennen ruoanlaitto oli kivaa ja nyt se on todella hauskaa! (On minullakin niitä päiviä, että kattilan näkeminen saa verenpaineet nousemaan ja haetaan vaan reilusti Subista patongit! ;))

Tällaista pikkuhöpinää sunnuntai-iltaan! Toki, jos joku siellä ruudun toisella puolen haluaisi valottaa itsestään viisi asiaa, niin mikäs siinä, olisi enemmän kuin mukavaa lukea niitä. Heitetään siis haastetta menemään. :)

Hyvää yötä & mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Etupihalla tervehtii...

...uusi istutus! Ihan kuules vaan kukkakaupasta, eli ei ole omin pikkukätösin askareltu. ;)

Krysanteemit olivat vissiin saaneet liikaa iskuja sateesta tai sitten olivat huonolaatuisia, kun kestivät todella vähän aikaa. Tämä fuksianpinkeillä yksityiskohdilla koristeltu mehikasvi-asetelma kestää varmasti pitkään ja on toivottavasti postinkantajan ilona. :) Tykkäsin myös kovasti itse astiasta jota voi hyötykäyttää sitten myöhemmin. Kukat ja asetelmat ovat mielestäni Saksassa edullisia joten tulee ostettua usein kaikenlaisia kasveja sisälle/ulos vaikka toki voisi itsekin kehitellä kaikenlaista. Ostaisi kivan ruukun, koristekiviä, haketta tai vaikka niintä yms. ja väsäisi vaikka takapihan terassille jotain silmäniloa.

Takapihan terassista tuli mieleen meidän viime viikonloppuna myydyt pihakalusteet....mutta niistä voin kirjoitella lisää myöhemmin. Varsinkin, kun niiden tilalle saadaan jotain uutta. Ehkä pitää pyöriä hiukan nettikaupoissa ja tsekkailla valikoimia. Syksylläkin tulee istuskeltua ulkona elävän tulen ääressä. :)

Huomenna jo torstai...onko tämä viikko mennyt muiden mielestä 

nopeasti? Vasta eilen oli sunnuntai vai...

Läksyjä, läksyjä

Koulu on taas alkanut ja sitä myötä aikaisemmat aamuherätykset ja aikataulut. Milloin on Floorballia, milloin pitää palauttaa täytettyjä lomakkeita, uimakassi ja sinne tarvittavat, vanhempainillan ruksaaminen kalenteriin, rikkimenneiden eväsrasioiden tilalle uudet ja miljoona muuta asiaa. 

Mutta mikään yllä mainituista ei tuota minulle niin paljon harmaita hiuksia kuin kotitehtävät. Ei sillä etten auttaisi lapsiani aina ja kaikessa, parhaani mukaan, mutta jotenkin on aina takaraivossa sellainen tykytys, että entä jos opetan väärin. Mitäs, kun tehtävät menevät päin mäntyä, ihan minun takiani? Kun ne tehtävät ei ole sillä tutulla suomella kirjoitettu... Auttaessa tulee tietysti luettua sekä pähkäiltyä ja tekee ihan hyvää aina kerrata, minullekin. Monesti lapset osaavat tehdä läksynsä itsenäisesti ja koulussa on Hausaufgabebetreuung jossa tulee tehtyä kotitehtäviä. Toki se aika siellä koulussa on varsin vähäinen, 45 min, joten, jos siellä vain höpötellään ja juoruillaan niin kotiin tullaan sitten läksykirjojen kanssa kotiin. Tai kirjojen kanssa toki, ei luokissa ole 'sellaista' pulpettia johon kirjat jätettäisiin. Jotkut tavarat esim. vesivärit, piirrustuslehtiöt jätetään luokkaan (jokaisella oma laatikko lipastossa), mutta kyllä se Schulranzen on aika painava kotiin tultaessa. En sitten tiedä, että josko jotakin voisi vielä repusta tyhjentää, mutta lapset itse eivät vaan sitä jostain syystä tahdo tehdä...tiedä häntä. Ainakin lihakset kasvavat ;) kun sellaista tavaramäärää kantavat edes takaisin!

Mielestäni puhun saksaa ehkä hieman paremmin kuin kirjoitan. Koska puhuessa ne ilmeet, eleet auttavat niin paljon ja se vastapuoli ja hänen reagointinsa. Olen vain turhan itsekriittinen enkä luota omaan tietotaitoon. Me suomalaiset olemme niin vaatimattomia. ;) 

Ehkä joku päivä koen enemmän itsevarmuutta! Siinä pitää tsempata. :)

Meillä eilisiä lihapullia, nyt voisi mennä valmistamaan niiden oheen salaattia!

p.s. Hausaufgabebetreuung on maksutonta ja sinne voivat ilmoittautua kaikki halukkaat 1-4 -luokkaan. 

Maanantain värikäs salaatti

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

p.s. Ko. salaattia söimme viime viikolla, nams

Tortillas!

Meillä oli niinkin erikoisia tuliaisia Suomesta kuin tortilla-aineksia! Hah! Kyllä huvitti ostaa Prismasta monta pakettia maissitortilloita kuin näitä 'stand n' stuff' -tortillakuppejakin. Mutta kun me NIIIIN pidämme näistä, koko perhe. On helppoa arkiruokaa ja saa lapsillekin tuputettua vihanneksia, hauskassa, maukkaassa muodossa. Ja tulisuutta voi varioida, en itsekään pidä kovinkaan vahvasti maustetusta ruoasta. 

Tämä kastike oli ihan purkista, mutta olisi kiva tehdä joku kiva, pienellä potkulla oleva soosi itsekin. Pitääpä katsella hyviä reseptejä! Ihana avokado tietysti kuuluu asiaan, broileri tai vaikkapa jauheliha, 

korianterisilppua, ranskankermalusikallinen... jne. jne.

Nyt sunnuntain kunniaksi uunissa paistuu lihapullat ja lohkoperunat. Ehkä taas ensi viikolla, kiireisenä iltana turvaudutaan koko perheen herkkuun: tortilloihin!

Pyöräilyn ja ulkona puuhailun jälkeen maistuu kyllä lihapullatkin. On ollut mukava kesäpäivä, aurinko on paistellut ja farkut olivat suorastaan ihan liian paksu vaatetus. Lapset nauttivat leikkikentällä kaverien kanssa leikkimisestä ja siivosivat huoneensakin hienosti! Nyt kyllä voi äiti ja isä olla ylpeä, pojan kanssa yleensä kun huoneen siivouksesta saa tapella oikein kunnolla.

Mukavaa suununtai-iltaaa, lihapullaterkuin ;)

Aprikoosirahkakakku

POHJA
1 pkt (175 g) Domino-/Oreo-keksejä
50 g voita

TÄYTE
4 liivatelehteä
2 dl kermaa
400 g rahkaa
1 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 2 dl aprikoosipaloja (säilykepurkillinen)


Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Murskaa keksit minigrip-pussissa pieneksi. Sulata voi. Laita leivinpaperia irtopohjavuoan pohjalle. Sekoita keksimurska ja voi keskenään ja painele keksiseos kevyesti vuoan pohjalle. Pilko hedelmät pieniksi paloiksi. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää rahkan joukkoon sokerit sekä hedelmäpalat. Kiehauta pieni määrä vettä ja sulata liivatteet vesitilkassa. (Purista liivatteista ylimääräinen vesi ennen kuumaan veteen lisäämistä.) Lisää sulaneet liivatteet pieni tilkka kerrallaan rahkaseokseen samalla koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon varovaisesti vielä kermavaahto. Kaada seos keksipohjan päälle ja laita jähmettymään jääkaappiin vähintään 4 h tai mieluiten yön yli. (Peitä kelmulla!)


Koristele valmis kakku haluamasi tavalla. :) Ja herkkua kohti ja teetä/kahvia kuppiin!

Pienempi vuoka olisi ollut ehkä kivempi, että olisimme saaneet 

korkeamman kakun...hmmm...

Tätä kakkua mies vei töihin mennessään. 

Olen aina silloin tällöin leiponut toimistolle kahviherkkuja. 

Tähän mennessä kaikki ovat tykänneet. :D

Siniset kynttilät ja syksyhöpinöitä

Taivas on näyttänyt lähiaikoina koko skaalansa, sataa, paistaa, sataa ja paistaa. Vaikka vasta tänään onkin elokuun ensimmäinen päivä on fiilis jo niin syksyssä, niissä pimenevissä illoissa, pitkissä lahkeissa (ja hihoissa), kynttilänvaloissa, teekupposissa ja kaikissa semmoisissa joista väistämättä tulee syksy mieleen. Tai ainakin minulle. Ja kai se lasten koulun alkaminenkin (kääk! minne tämä kesäloma meni, häh??) on eräänlainen syksyn merkki. Vaikka ei kai elokuu vielä mikään syksykuukausi ole.

On ollut todella vaikea iltaisin mennä suht aikaisin nukkumaan, olen lukenut Suomesta roudattuja naistenlehtiä, katsonut TV:tä tai jopa kirjoitellut postauksia puolivalmiiksi kansioihin odottamaan illan pimeinä tunteina. Olen yleensä iltatorkku enkä tosiaan osaa enkä pysty valvomaan kovinkaan myöhään. Siksi tämä iltavalvominen on tuntunut minusta varsin omituiselta. Kun olemme jossakin (harvemmin) miehen kanssa ihan kaksistaan ei silti tule könyttyä aamun puolella kotiin vaan kyllä se oma sänky houkuttaa jo puolen yön maissa. Ollaan varmaan jo ihan kalkkiksia siinä suhteessa. ;)

Talon hiljennyttyä (toivoisin lasten nukahtavan siinä kahdeksan maissa) on kiva pujahtaa sinne sohvalle (mies oli parin päivän reissulla, ihan yksin olen saanut sohvannurkassa olla) ja laittaa kynttilöitä palamaan. Ja ehkä laittaa hieman varpaiden päälle sitä torkkupeitettä. Ei ehkä ihan vielä olla niin syksymoodissa, että kokonaan sinne peiton alle pitäisi pujahtaa vaan ihan silleen ihan vähän vaan. Ja aivan varmasti, kun tällä tavalla kirjoitan lämpötilat nousevat 35 lämpöasteeseen...odotas vaan. ;)

Odotan syksyltä kuntosalilla käyntejä (yleensä menen heti aamukahdeksalta, kun olen saanut nuorison kouluun, minulle sopii aamutreenailu), muutamaa golfkierrosta (edes se 9 reikää silloin tällöin), lounastreffejä kavereiden kanssa, joidenkin kutsujen järjestämistä (olen miettinyt niin Tuppiksia kuin meikkikutsujakin) sekä kanervien ostoa....mitäs vielä...

Mutta hei, nyt peräännytään vähän ja muistellaan mitä kuukautta nyt mennään; vasta elokuuta! Vielä on varmasti ihania, lämpimiä päiviä edessä. Nautitaan niistä!! Ihan täpöllä. ;)