maanantai 8. helmikuuta 2016

Die deutsche Sprache

Toki oppiminen on subjektiivinen kokemus ja nämä minunkin ajatukseni joita kirjoitan ovat vain omiani. Mutta ajattelin hieman raottaa ajatuksiani siitä, kun olen opiskellut viime syksystä lähtien päivittäin saksaa kansalaisopiston kurssilla.

Kun muutimme vajaat viisi vuotta sitten Saksaan oma saksan kielitaitoni oli tyrehtynyt aivan olemattomiin. Olin opiskellut saksaa kaksi vuotta yläasteella (samoin mieheni), mutta jostain syystä kumpikaan ei ollut jatkanut kieltä lukiossa eikä ammattikorkeakouluopinnoissa. Joten muuttaessamme tänne hallussamme oli vain joitakin fraaseja ja lyhyitä lauseita. 

Olen itse hyvin avoin ja puhelias, rohkeakin puhumaan vieraiden ihmisten kanssa. Olen kova höpöttämään. ;) Koen, että luonteenpiirteeni olla avoin keskustelemaan kenen kanssa vain on auttanut siinä, että olen lähtenyt rohkeasti puhumaan jopa sillä alkuaikojen hyvin olemattomalla saksallani. Toki englantia olen käyttänyt monissa käänteissä, mutta täällä pikkukaupungissa on useinkin tilanteita joissa vastapuoli ei ymmärräkään universaaliksi luultua kieltä englantia. Onneksi on elekieli ja sanakirja, jos jotain et osaisi selittää.

Muutettuamme keväällä aloitin saksan opinnot heti syksyllä kansalaisopiston iltakurssien alettua. Kävin useita iltakursseja, mutta harmikseni sieltä täältä jäi aina oppitunteja välistä mieheni työreissujen johdosta. Myöhemmin lasten jo oltua päiväkodissa bongasin (ilmaiset) DRK:n (Deutsches Rotes Kreuz) saksan opinnot, jotka oli tarkoitettu vain naisille. Parin ystävättären kanssa kävimme usemman kuukauden kestävällä kurssilla. Tunteja pidettiin kahdesti viikossa, 1,5 h kerrallaan. Ja koska tunnit järjestettiin aamuisin, oli minulla reilusta aikaa opiskella lasten ollessa hoidossa.

Myöhemmin aloitimme yhdessä ystävän kanssa saksan kurssin joka järjestettiin kerran viikossa maanantaiaamuisin. Kurssi oli harmi kyllä fiasko! Opettajamme oli herttainen rouva (hän oli varaopettajana DRK:n kurssilla), mutta yksin opettaessaan hän ei vaan osannut toimia. Aamuiset tapaamisemme luokkahuoneessa olivat enemmänkin höpöhöpöä kuin kielioppia ja uusien sanojen pänttäämistä. Tästä viisastuneena minä ja eräs toinen suomalainen päätimme ilmoittautua intensiivikurssille. Kurssi kestäisi noin seitsemän kuukautta ja kurssin loputtua suoritetaan testi.

Olin pähkäillyt kurssin suhteen jo jonkun aikaa, mutta lasten aloitettua koulun tulin siihen tulokseen, että nyt varmasti itselläni olisi paremmin aikaa joka päiväiseen opiskeluun. Olen ollut ratkaisuuni enemmän kuin tyytyväinen. Myös siihen, että pohjalla oli useita saksan kursseja ja, että jokapäiväisessä arjessa olin käyttänyt kieltä suht rohkeasti.

Olen huomannut, että mitä enemmän oppii niin sitä enemmän tuntuu, että menee kieliopissa sekaisin. Tai en tiedä onko sekaisin hyvä sana, mutta täytyy enemmän pinnistellä esim. epäsäännöllisten verbien taivutusten kanssa ja muista datiivin, nominativiin ja akkusatiivin erot. Artikkelit pitäisi tietenkin muistaa, muuten lauseet ovat yrityksestä huolimatta pöhköjä. Toki vastapuoli ymmärtää sinua, mutta et puhu täysin 'oikein'.

Istuessani luokkahuoneessa ja opettajan kertoessa viidettä synonyymia jollekin sanalle tai verbille tulee hetkiä, että tekisi mieli hakata päätä pöytään! :D Onneksi on enemmän sellaisia päiviä, että uuden oppiminen on kivaa ja mielenkiintoista. Ja teen tämän itseni takia en kenenkään muun. Olen tähänkin asti pärjännyt kiperissäkin tilanteissa (esim. sairaalassa), niin miltä tuntuukaan, kun sanavarasto kehittyy ja keskustelutaidot myös. En pidä sitä niin tärkeänä (tässä vaiheessa), että puhuisin täydellisesti vaan se rohkeus puhua on paljon arvokkaampaa. Oman kielellisen kehityksen tähden tai ihan vaan sen, että voit saada vaikkapa uusia ystäviä paikallisista. :)


Tämä postaus on kirjoitettu viikonlopun aikana, mutta postauksen tullessa olen huhkimassa kansalainsopistolla. Ich wünsche Ihnen einen schönen Tag! <3










6 kommenttia:

  1. Oletpa käynyt ahkerasti saksankursseja! Minä en ole vielä ollut yhdelläkään kurssilla lukuunottamatta yritystä aloittaa vuosi sitten Caritas-järjestön keskustelukurssi. Se oli tasoltaan liian vaikea (muut olivat käyneet sitä jo useamman vuoden) ja toisekseen se oli vain kerran viikossa ja multa jäi monia kertoja väliin lasten/oman sairastamisen takia. Kävin kurssilla ehkä 5 kertaa... Mutta joo, aina on suunnitelmissa aloittaa joku Volkhochschulen kurssi, mutten ole vieläkän sitä tehnyt... Sä osaat kyllä jo varmasti tosi hyvin saksaa? Minkä tason testi sulla on sitten kurssin lopulla? Ja tuo on niin totta, että kieltä voi oppia vain rohkeasti sitä käyttämällä :) Mukavaa alkanutta viikkoa ja tsemppiä opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kieltä oppii reippaasti puhumalla. Naapurin ja kassahenkilön sekä leikkikentällä muiden kanssa höpöttäessä kielitaitoa karttuu. :) Mukavaa viikkoa sinullekin, toivottavasti helmikuun aurinko näyttäytyy!

      p.s. Kurssimme taitaa olla tasoa B1...

      Poista
  2. Olet oikeassa, koulu on pilannut sinutkin, ja olet sisäistänyt estoja: ei tarvitse puhua kuten koulussa täydellisesti eikä kieliopillisesti oikein, ei käyttää oikeita artikkeleita, koska enää et saa arvosanaa saksankeielestä. Saksassa asuu ja tekee työtä miljoinittain ihmisiä , jotka osaavat täydellisesti omia äidinkieliään, eivät osaa englantia, hyvin vaatimattomasti saksaakin, eikä se häiritse ketään. Meidän lähikauppamme kassanhoitajana on mm. aivan ihana iloinen italialainen naainen, jonka saksankieli on kaukana täydellisestä, mutta hänellä ei ole pienintäkään kompleksia. Tuntuu kuin Italian aurinko välähtäisi hetken ankeassa arjessa. Tämä on vain yksi esimerkki monesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukavaa käydä kielikurssilla ja huomata joka päivä oppineensa jotain uutta. :) Tekee hyvää saada välillä vähän painiskella hieman vaikeamman asian kansssa, olkoon se sitten jokaiselle mikä tahansa. Esteiden voittaminen...tai miten sitä voisi sanoa. Mukavaa viikkoa sinulle, täällä aurinkokin hieman pilkistää harmaiden pilvien välistä. :)

      Poista
  3. Tässä minun kokemukseni.

    Pari vuotta sitten, kun muutin mieheni perässä Saksaan, menin aivan innosta piukeana saksan kurssille. Kurssi vei minulta kaikki halut kielen opiskeluun: kielioppia, kielioppia... Minä kun olin luullut, että puhuminen olisi tärkeintä, mutta ei ollut.
    Minun ongelmani oli kurssilla Suomessa koulussa joskus opiskeltu lyhyt saksa ja kun minä tuon keiliopin siltä pohjalta hanskasin, niin boreout:han siitä sitten seurasi :-)
    Opettajakin kyseli, että mitä minä siellä tunnilla teen?! Johon minä sönkkäsin, että josko tätä oppisi puhumaan vaikka kurssilla. No, en oppinut, en, mutta osaan ainakin korjata mieheni kielioppivirheet :-)

    VastaaPoista
  4. Kyllä, se kielioppi saksan kielessä on aika kiperä homma. Ja toki kurssilla sitä korostetaan oikein ylenmääräisestä. Kielioppi ja miljoona synonyymia joka sanalle pistää oman pääni pyörälle. Lapset puhuvat hyvin, jos äidillä menee tilanteessa sormi suuhun, eikä sanoja löydy he auttavan ihan kysymättäkin! :D

    VastaaPoista