Tuomas Veturi -juhlat

Lapsille oli valmiina lautaset jossa oli pillimehut, 

voileivät, hedelmävarras sekä popparikuppi.

Viikonloppu oli yhtää juhlaa, kun juhlimme sekä miehen työkaverin 2-vuotiasta kuin entistä naapurinmiestä (täytti pyöreät 50 vuotta). Täällä pyöreitä vuosia täyttäviä juhlitaan mm. rakentamalla suuri kranssi (esim. havuista) joka sitten yhteistuumin pystytetään synttärisankarin etupihalle komeaksi koristeeksi. Näin mekin teimme. Oli mukavaa olla taas mukana juhlavalmisteluissa. Vaikka muutostamme on jo reilut 2 vuotta entiset naapurimme haluavat yhä kutsua meidät mukaan rientoihin. Ja tämä kyseinen synttärisankari oli varmasti ihkaeka naapuri joka 'uskaltautui' juttusille 4,5 vuotta sitten. ;) (Tuli kutsumaan meitä mukaan grillijuhliin ja niinhän me menimme!)

Pienen Tuomas Veturi -fanin juhlat olivat oikein mukavat ja allekirjoittanut söi pieniä sormisyötäviä niin paljon (sekä macaroneja....), että kakkua en maistanut ollenkaan....hups! Valokuvissa ei taida edes näkyä ne kaikki pienet syötävät joita silmiemme eteen tuotiin tarjolle....eihän niitä voinut sitten vastustaa kukaan! 

Lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset (kaikki melkein naisia...) saimme pölistä keskenämme! Nyt ei varmaan ole synttäreitä tiedossa ennen joululomia. Lomalla Suomessa juhlitaan sitten taas....joulun lisäksi äitini sekä veljeni syntymäpäivää!! Koko syksy ja talvi täynnä juhlia ja synttäreitä. Kovin rankkaa.

;)

Viikonlopputerkut

Terveisiä viikonlopun alkamisen tiimoilta....tuntuu hyvältä suhteellisen jännittävän viikon jälkeen painua parin päivän vapaille. ;) Voi sanoa, että on taas pää ahdettu täyteen uutta sanastoa sekä kielioppia, että heikompaa hirvittää. Mutta toivon ja uskon, että sinne keskusmuistiin on jäänyt jotain tiedon rippeitäkin! Ja siis tarkoitan tällä kaikella minun saksan kielen kurssia joka alkoi maanantaina. Olenhan tehnyt useita kursseja sekä Suomessa, yläasteikäisenä opiskellut, mutta tämä kurssi on totisinta totta. :D

Mutta hiljaa hyvä tulee, eikös niin?


Kotoilu ollut menneellä viikolla tavallista puurtamista, en ole kerinnyt leipomaan tai muutakaan. Ei ole nyt reseptiä tulossa blogiin, ellen sitten löydä jotain vanhoja kuvia. Mutta nyt mennään muutamalla kotikuvalla joita napsin aikani ratoksi.

Iskää odotamme kovasti kotiin, jotta pääsemme porukalla alkamaan viikonlopun! Ruokakaupassakaan en ole käynyt, odotan sitä miestä kanssamme shoppailemaan viikonlopun herkkuruokia. ;) Huomenna meillä on tiedossa pienen pojan syntymäpäiväjuhlat sekä menemme myös tapaamaaan entisiä naapureitamme. Brion junarata oli kuulemma ollut hyvässä tarjouksessa niin viemme porukalle synttärisankarille sellaisen. Junat on aina pop!

joululehdet...

Vieraita

Muutama viikko sitten meillä kävi vieraita iltaa istumassa. Itse ilta oli oikein mukava, mutta aivan täysin extempore-ajatus, mies kutsui työkavereita vaimoineen edellisenä päivänä. Mies oli ilmoittanut, että mitään ei tarvitse tuoda tullessaan. (Pöydän kulmassa, pyöreässä astiassa on vieraiden tuoma piiras. Kuvasta ei ehkä välity, astia oli aikamoinen! Syötävää riitti siis.... Se siitä sitten, kun ilmoitat ettei tarvitse tuoda mitään!)

Kun laitoin Marimekon liinan pöydälle, kattauksesta tuli heti valtavan komea, sellainen harkittu! :D Tästä eteenpäin pitää aina muistaa laittaa liina pöytään. Käytän nimittäin niin paljon joko tabletteja tai sitten kaitaliinaa, että ihan huomaamatta jää pöytäliinojen käyttö vähemmälle. Ja tämä uusi pöytämme on varsin pitkä ja leveä, että tämäkin Marimekko oli nippanappa sopivan kokoinen...tämä kankaanpala on ostettu verhoksi meidän Suomen kotiin.

Ja ettei ruoka vaan olisi loppunut, mies toi töistä tullessaan pieniä herkkunaposteltavia joita olivat toimistolla oleville vieraille tarjoilleet. Sihteeri oli pakannut ison kassillinen herkkuja mukaan, ruokaa oli tilattu liikaa ja miehen kontolle jäi sitten ruoan roudaaminen kotiin. Sattui aika hyvin, tuli herkkujen kanssa kotiin juuri sinä päivänä, kun olimme vieraita kutsuneet...

Kuvasta puuttuu vielä kreikkalainen salaatti lohella jonka toi mukanaan yhdet toiset vieraat. *huoh* Tarjottavien määrä räjähtää käsiin, vaikka alunperin suunnittelit vain jotain pientä. :)

KÄÄK!

Huomenna on jännät paikat....

Isäinpäivä

Onnea omalle isälle 

juhlapäivän johdosta!

Isäni ei syö oikeastaan lainkaan täytekakkua, joten 

kakkukuvia on hänen silmien eteen turha jaella. ;)

Siksi tämä vähän vanhempi puustikuva.

Omalle isälleni lähetin yöpuvun sekä suklaata. Ensin mainittu 

oli äitini vinkkivitonen ja suklaatahan syö jokainen, eikös?

;)

(Lasten puolesta heidän isälleen

hankin jotain josta mies oli puhunut pidemmän aikaa...eli 

uuden kauluspaidan. Musta Buff-huivi oli ihan extemporeostos!)

Pikkuherkkuja

Selaillessa kovalevylle tallennettuja kansioita ja sitä valtavaa kuvapaljoutta löysin niin paljon sellaisia joita ei ole näkynyt blogin puolella! Tässä pieni otos mitä löysin. Kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä...saati missä muussakaan järjestyksessä! :D

Ulkona kukkii

Etupihalla on uutta väriä ja eloa, kun raahasimme ison kukka-asetelman eräästä todella suuresta puutarhaliikkeestä. Kuvista ei ehkä erotu, että ruukku on varsin iso. Ja ehdotinkin kaupassa astetta pienempää asetelmaa, mutta mies piti päänsä ja nosti tämän (on siis painava!) kärryihin. ;) 

Olimme ihan muita kasveja ostamassa, mutta tämä jo vähän talvinen asetelma oli valtavan kaunis, ei sitä vaan voinut jättää kauppaan. Pitää tehdä uusia järjestelyjä etuovella, että kaikki passaavat kivasti yhteen, mutta silti jäisi tilaa meille talon asukeille kulkea ovesta. On muuten kovin tärkeä yksityiskohta. ;)

Lehtiä, lehtiä, huoh, saisi olla koko aika haravoimassa! Eilen haravoimme miehen kanssa lasten leikkiessä pihalla. Jossain vaiheessa lapsille tuli kyllästys tai jotakin, kun huomasimme lasten leikkivän olohuoneessa! Ovat jo niin 'isoja', että vanhemmille ei tarvittu mainita mitään sisälle menosta.

Niin etu- kuin takapihalta löytyy jos jonkinlaista pensasta ja puuta, sitä haravoimista riittää siis vielä toviksi. Ja kunhan sää sallii, niin onhan se ihan kivaa puuhaa. On mukava palata takaisin sisälle posket punaisina. :)

Fillari nököttää pihalla, kun olen tänään käynyt kahteen otteeseen 

kaupungilla asioilla

paljon tavaraa etuovella.... :)

haravointi, siellä ja täällä...

Pieni joulukuusi...aika suloinen :)

Tällaista oli meidän etuoven luona!

:)

Voisin ottaa enemmän kuvia ulkoa.

#Blogisi tarina - Blogihaaste

Kiitos Näpertelijä blogihaasteesta. :) Yritänpä sitten minäkin kantaa korteni kekoon ja kertoa jotain blogini alkutaipaleesta.


Aloitin kirjoittamaan salasanalla suojattua blogia ystäville je perheenjäsenille talvella 2011. Tuona aikana olimme juuri saaneet tietää, että muutamme kevään tullen Saksaan useammaksi vuodeksi miehen työn perässä. Olin lasten kanssa kotona ja lasten pitkien päiväunien aikaan oli sopivasti aikaa blogihommeleihin. Toisella paikkakunnalla asuvat isovanhemmat, sukulaiset sekä ystävät olivat sitten meidän perhe-arjessa mukana internetin ihmeellisen maailman välityksellä. Ja tosiaan, kun tieto ulkomaille muutosta varmistui oli blogin aloittaminen aika nopeasti päätetty.

Valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta olen pitänyt aina joten blogin pitäminen on vähän kuin itsestäänselvyys. ;) Blogi on myös minulle julkinen päiväkirja, aivan tuikitavallista paperiversiota kun en ole enää vuosiin kirjoittanut.

Jossain vaiheessa aloin miettiä julkisen blogin perustamista. Ihan sellaista jota lukisi ne samat tutut jotka lukisivat sitä minun 'perheblogiani'. Ajattelin, että tähän blogiin liittäisin kaikki ne leipomiset ja ruoanlaitot sekä muut kotona puuhastelut kuitenkaan menemättä liikaa henkilökohtaisuuksiin. Voin sanoa suoraan, että Koti Saksassa, sydän Suomessa -blogin perustamisen jälkeen toinen blogiharrastukseni on jäänyt vähemmälle huomiolle. Monesti sitä aina murehdin, kun ei aika tahdo riittää molempien päivittämiseen. Mutta ajattelen myös näin, että jos ystävät haluavat kuulla meidän kuulumisia niin kännykät, sähköpostit sekä some on keksitty. ;) Jossain vaiheessa taas on voimavaroja päivittää kumpaakin blogia tasapuolisesti.

Tykkään itse lukea monenlaisia blogeja, ehkä enimmäkseen kotijuttuihin liittyviä, mutta monenlaisia mielenkiintoisia tulee sattumalta vastaan. :)

Toissa syksyinen punainen pensas

edellisen kotimme takapihalla