torstai 10. lokakuuta 2019

Rauhallista oloa Suomessa

Kun tulemme lasten kanssa keskenään Suomeen lomailemaan miehen jäädessä kotiin työn pariin, en kaipaa lomalta mitään ihmeellistä. Yhdessä, neljästään tulee sitten tehtyä kaikenlaista Suomessa, mutta kolmestaan on ihan parasta vain viettää aikaa sukulaisten seurassa. On hieman iäkkäämpiä sukulaisia, mutta hyväkuntoisia, on tärkeää käydä lasten kanssa kylässä ja heitä tervehtimässä. Toki haluan itsekin käydä, mutta uskon myös lapsille olevan tärkeää. Voi kaikessa rauhassa jutella ja kahvitella ja käydä eri osoitteissa vaihtamassa kuulumisia. :)

Se huoli niistä ikääntyvistä läheisistä painaa kyllä ulkomailla asuessa mieltä (tai, vaikka asuisi samassa maassa, mutta välimatkat kilometreinä silti isot!). Olen puhunut aiheesta varmasti niin blogin puolellakin kuin ystävien kanssa ketkä asuvat kaukana vanhemmistaan ja muista sukulaisista. Omaa mieltä hieman helpottaa se, että omat sisarukseni asuvat aika lähellä vanhempiamme. Silti se omatunto joskus kolkuttelee...Mutta olen hieman sen luontoinen muutenkin, että mietin ja mietin muutenkin asioita pääni puhki.

Ulkoilu! Se on kyllä mielestäni tähän aikaan vuodesta ihan parasta! Lapsetkin tulivat läheiseltä leikkikentältä posket punaisina ja yhdessäkin olemme käyneet ulkona leikkimässä. Violetit (!) nahkahanskat ovat liian ohuet pitkään ulkona ollessa, mutta takki on sentään lämmin. Lapset kyllä tarkenevat ulkohousuissaan ja asusteissaan. Ihan harmittaa, että en pakannut lenkkeilyvaatteita mukaan, olisi ollut kiva kierrellä tuttuja paikkoja lävitse hieman puuskuttaen. :D Ehkä farkuissa sitten kevyemmälle lenkille...








Täällä siis hyvin rauhallista menoa,
mutta just parasta sellaista! <3
Ei muuta kaipaakaan.
Terkkuja!!


2 kommenttia:

  1. Niin mukavan leppoisalta kuulostaa lomanne! Se huoli vanhemmista on kova. Ymmärrän hyvin Sinua, kun asut ulkomailla, etkä sieltä käsin pysty kovin paljon asioita hoitamaan. Minun 96-vuotias äitini asuu yksinään rivitalo-osakkeessaan ja on nyt kesän ja syksyn aikana joutunut useaan otteeseen sairaalaankin. Meitä lapsia on viisi, mutta kukaan ei asu ihan lähellä. Olemme nyt kuitenkin äidin kotona ollessa sopineet, että joka päivä meistä käy joku. Lisäksi käy kotihoito kolme kertaa päivässä. Minä olen meistä sisaruksista ainut työelämässä vielä mukana oleva. Kerran viikossa vähintään käyn äidin luona siivoamassa, kaupassa, seurustelemassa ym. Matkaa kertyy noin 150 km edestakaisin. Aikaa kuluu vähintään puoli päivää. Mutta se kuuluu tähän elämän vaiheeseen. Siihen lisäksi lapsenlapset ja työ. Taitaa kyseessä nyt olla varsinaiset ruuhkavuodet. Olen kuitenkin kovin iloinen, että äitimme pärjää näillä konsteilla vielä omassa kodissa.
    Oikein, oikein ihanaa loppulomaa teille ❤️ ps. Onpa mahtavan värikkäät kuvat 🍂🍁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hieno kuulla, että teillä toimii sisarustesi kesken yhteistyö äitinne hoidon suhteen. Se tuo turvallisuudentunnetta äidillenne ja teidän mieltänne huojentaa se, että joku käy asioita hoitamassa, siivoamassa ja pitämässä seuraa yms. <3 Se on niin hurjan tärkeää. :) Ja äiti/isä ne tärkeimmät ihmiset. <3

      Poista