Onpas nyt tyhmät kuvat postauksessa, mutta eipä voi mitn. :)
Tänään kun kävelimme kotiin lasten sählyharkkojen jälkeen kotiapäin alkoi sataa lumen/rännän/rakeiden välimuotoa aivan vaakatasossa. Onneksi kotimatkamme on lyhyt koska tietenkään käsineitä ei tullut mukaan ja yleensä pieni kotimatkamme vie huomattavan paljon aikaa, kun kaksi tyyppi hidastaa menoa. Lyhyellä matkalla tulee myös useasti pidettyä paussi, kun muutaman talon päästä meitä asuu herttainen vanhempi rouva joka haluaa aina antaa lapsille jotakin. Tänään se oli minikokoiset Haribon namupussit. Juuri urheilemasta tulleille ipanoille karkit maistuivat extrahyvin. Jos rouva ei ulos asti tule meitä moikkamaan hän on usein ikkunansa ääressä ja me vilkutamme vimmaisesti. :) Meidän edellisessäkin kodissa naapurissa asui vanhempi rouvashenkilö, Frau Thür ja hänellä oli aina jotain pientä lapsille, karkkia, suklaata, tomaatteja omasta kasvihuoneesta tai kukan taimia. Tälle rouvalle tuli useasti vietyä jotakin Suomesta ostettua, koska rouva myös hoiti aina roskiksemme tuohon tien viereen, kun me olimme poissa. Muuton jälkeen olemme käyneet tervehtimässä rouvaa vain pari kertaa, pitääpä käydä vaikka ennen pääsiäistä. :)
Räntäsade-lumituisku-raekuuro-terveiset!
Teilläkin on ihana naapuri :) Meidän taloyhtiösä usemapikin naapuri jakelee lapsille milloin mitäkin herkkua ja onpa joskus tullut kirja ja kukkiakin. Mekin sitten vastavuoroisesti koitamme muistaa tuoda suklaalevyn Suomesta tai leipoessani jotain suomalaista, viemme usein maistiaisia naapureillekin. Ihanaa tällainen yhteisöllisyys!
VastaaPoistaKyllä! Sydäntä lämmittää :)
Poista