Mariannekakku

Meinasin ensin, että en julkaisisi postausta tästä kakusta ja reseptistä. Mutta päätinpäs kuitenkin, koska kakku OLISI ollut varmaan ihan hyvää. Ainakin tuoksu ja kaikki osui nappiin. Mutta ei kuitenkaan ihan kaikki...

Tämän kakun innoittajana oli eräs mieheni suht koht uusi työkaveri. Jokin aika sitten leivoin miehen työpaikalle kinderkakun. Sen saman jonka olin leipaissut tänne kotiinkin. Leivon siis aina sillon tällöin jotain hieman enemmän jotta mies voi sitten viedä osan töihin tai sitten pelkästään miehen työpaikalle. Ihan silkasta ilosta ja huvista. Tämä mies oli ollut todella hyvillään, että saavat silloin tällöin töihin jotain kotonaleivottua. Kun kaapista löytyi Suomituliaisten muodossa Marianne Crush -piparminttusuklaarouhetta päätin sitten taas tekaista kakun typöpaikalle ja käyttää osan rouheista siihen. 

Istuessani saksan kurssilla saan mieheltäni viestin jossa pahoittelee vahinkoa joka oli käynyt työpaikan parkkipaikalla. Kakku oli livennyt miehen kädestä ja kakku oli tuusan nuuskana asfaltilla. Kuulemma ventovieraat ihmiset olivat rientäneet auttamaan miestäni jotta kakkumurska oli saatu lähimpään roskikseen. Mies EI ollut kertonut työpaikalla kakkukatastrofista, mutta ventovieraille auttajille hän oli sanonut, että vaimo varmasti vihaa häntä nyt....

;) :D

Ja täältä löysin reseptin, KLIK!

Mukavaa alkavaa viikkoa!!