Tämä ei ole mitenkään suoraan blogiini liittyvä aihe, mutta on ollut mielessä jo pidempään niin ajattelin purkaa ajatuksiani. Joskus joku pienikin asia jää häiritsemään vaikka sinänsä ei olisi mitään maailman vakavinta.
Kuulun jos jonkinlaisiin WhatsApp-ryhmiin, siis ihan itse olen antanut luvan liittää myös minun numeroni muiden joukkoon tai joskus olen perustanut jokusen ryhmän itse (jotain juhlaa varten esim.). Jotkut ryhmät toki aktiivisempia kuin toiset. Ei siinä mitään ihmeellistä, mutta se ihmisten vuorovaikutus on joskus kummallista.
Olen varmaan kolmessa eri saksan kurssi WhatsApp - ryhmässä (kursseja takana aika monta, mutta näissä muutamassa olen tiukasti pysynyt :D) niissä ainakin viljellään huumoria ja hauskoja meemejä. Kun yksi ilmoittaa olevansa raskaana, me laitamme kaikki onnittelut, tottakai. Ja joulun toivotukset ja muut sellaiset. Kaikki hassut saksan kielestä väännetyt vitsit toki jaetaan ekana näissä ryhmissä. ;)
Kun sitten taas yhdessä ryhmässä saa oikein hakemalla hakea niitä vastauksia, melkein mihin vain kysymykseen tai asiaan. Olen ehkä se superkiltti suomalainen joka vastaa jokaiseen kysymykseen (jos osaan jotenkin auttaa, mutta ei niihin vastauksiin yleensä tarvita kuin maalaisjärkeä, jos tällaista sanaa saan käyttää) koska niin toivoisin, että minullekin tehtäisiin. Muutamat kerrat sai oikein kerjäämällä kerjätä vastauksia lasten luokkien WhatsApp-ryhmien kautta. Muutamat vanhemmat pahoittivat kovastikin mielensä, kun ei ollut vuorovaikutusta ja ryhmistä lähdettiin pois turhautuneina ja harmistuneina. On oikeasti todella ikävää, jos kenelläkään niistä reilusta 20 vanhemmasta ei ole ollut mahdollisuutta esim. ottaa kuvaa kirjan aukeamasta, jos oma muksu on unohtanut omansa pulpetin sisälle. En kiillota nyt omaa sädekehääni, mutta monet kerrat tuli kyllä vastattua ja tosiaan kovasti toivoin itselleni samaa.
En ole täydellisyyden ruumiillistuma (en tod.!), mutta kai se tällaisista asioista huolehtiminen kuuluu vain luonteeseeni. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin jonka saan, ja monesti sen pystyy tekemään heti. Ainakin se kaveri toisessa päässä sitten tietää, että täällä ollaan ja valmiina jelppimässä miestä mäessä!
Mies aina sanoo, että olen aivan liian kiltti ja pelkää, että annan muiden talloa ylleni, jos en puolusta itseäni tarpeeksi. Tiedän olevani monessakin asiassa liian sinisilmäinen ja uskon niin paljon mitä minulle sanotaan. Ehkä tämä wappiryhmä-mietiskely kuuluu samaan kategoriaan...
Hyvää loppuiltaa sinulle,
piti tulla hieman päästämään 'höyryjä' tänne blogin puolelle. Mutta ei onneksi mitään hirmuvakavaa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti