tiistai 2. huhtikuuta 2024

Merkkiuskolliset saksalaiset

Heippa hei, mitä kuuluu? Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa sanan tai pari. Tai ainakin sivuta aihetta jossain aiemmassa postauksessa. Mutta nyt oli sitten ilmeisesti oikea aika, kun tämä juttuidea putkahti taas mieleeni. En tiedä  jostain vain muistin tämän.

(En tietenkään sano, etteikö suomalaisilla voisi voisi ihan samankaltaisia taipumuksia kuin saksalaisilla.)

Kun saksalainen ostaa auton, se on aina saman merkkinen. Volkswagen-kuskin syvä fanitus siirtyy sukupolvelta toiselle ja koko suku ajaa samankaltaisia autoja. Jos työskentelet autoliikkeessä tai autotehtaassa, se rakkaus tiettyä merkkiä kohtaan on vieläkin suurempi.

Minun mieheni tietää saksalaisen miehen kenen isä työskenteli autotehtaassa vuosia. Tällä miehellä on kuulemma vieläkin autoetu ja hänen poikansa on jatkanut perinnettä ja kurvailee saman merkkisellä menopelillä. Perheen kasvaessa autoa ei tietenkään vaihdeta. :D Tämä ei ole ainoa auto-esimerkki joita olen kuullut.

Tiedän kokemuksesta ja olen kuullut asiasta tehneen myös kyselyitä, että saksalaiset todella pitäytyvät kotimaisissa merkeissä. Toki, se on mielettömän hyvä juttu! Saksalaiset ovat lojaaleja tutuille tuotteille eikä niitä hevillä korvata. Hajonneen Bosch-jääkaapin tilalle käydään ostamassa samanlainen.

Tapaamme entisiä naapureitamme varsin usein, esim. grillijuhlien merkeissä. Ja olemme tunteneet heidät jo aika kauan. Eli tunnemme heidät jo melkein läpikotaisin. ;) Kun grillijuhlissa tai syntymäpäiväkemuissa mieheni nappaa korista pullon, on se aina sitä samaa olutmerkkiä. Mies tuo joskus tullessaan jotain muita juomia ja naapurimme maistelevat mielellään. Mutta nämä meidän ex-naapurimme tietävät jo tarkalleen mistä pitävät ja siinä sitten pysyvät. 

Se on oikeasti aika mukavan tuntuista, että jotkut asiat eivät muutu. Koko aika ympärillä on liikaa kaikkea häslinkiä, on hyvä, että on jotain pysyvää. Edes se olut. ;)

Tämä ei varsinaisesti tähän liittyen, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Eräs tuntemani saksalainen rouva on asunut meidän pikkukaupungissa70-luvulta lähtien. Hän kertoi ettei ole koskaan vieraillut yhdessä kaupungissa, joka on ihan tässä meidän lähellä. (Ja tässä mielenkiintoisessa kaupungissa on piipahtanut ihan varmasti kaikki muut tuntemani henkilöt!!!) Hän on muuten kyllä innokas reissaaja. Vuoden alussa hän matkusti Aasiaan. Mutta kotimaassaan hän pitäytyy tutussa ja turvallisessa. :)


Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti? Ja miten sinun pääsiäisen vietto sujui?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti