Eräänä sunnuntaina

Hyvää sunnuntaipäivää ja terkkuja auringonpaisteesta. Olemme saaneet niskaamme jo niin monen päivän ajan vain vettä, vettä ja vettä, että tämä auringonvalo on suorastaan huumaavaa. Ei pidä kyllä nuolaista ennen kuin tipahtaa, kohta varmaan taas taivas repeää ja taivas on tummana sadepilvistä. Mutta iloitaan ainakin tämä pieni hetki. ;)

Tälle päivälle on vielä luvassa tuttujen luokse kylään menoa, he lupasivat grillailla, jos sää niin sallii (näyttäisi sallivan...) ja on tänään vielä illasta synttärikemujakin. Juhlimaan on lähdössä tällä kertaa vain perheen pienimmät, äiti ja isä jäävät paitsi kakusta ja herkuista. Harmi kyllä. Pitää varmaan leipoa jotain, niin ei jää kakkuhammasta kolottamaan!

Lapset pelailevat pleikkarilla (viikonloppuisin on peliaikaa) ja mies taisi mennä koneelle työn pariin tai sitten lukee uutisia. Tuossa nenän edessä on Taika-mukissa teetä ja aamiaiseksi söin yhden munkin (Berliner), älkää vaan kertoko lapsille! Hah! :D Lupaatteko?



Mukavaa, rauhallista sunnuntaita....
toivotaan auringonpaistetta sinnekin. <3

Rappusilla

Tälle tulevalle viikonlopulle on luvattu musiikkia ja musiikkia. Mies ja minä nautimme musiikista ja lapset saavat jäädä babysitterien kanssa kotiin. Kyllä, tällä kertaa lapsia kaitsee kaksi mukavaa nuorta neitokaista. :) Onnekkaita ovat! Saavat peliseuraa ja muutenkin tytöillä energiaa piisaa lasten kanssa leikkimiseen. Ollaan oltu siitä onnekkaita, että saimme luotettavat lastenhoitajat lasten päiväkodin kautta. Nuoret opiskelijatytöt tekivät mielellään extraduunia viikonloppuisin lasten parissa. Vielä tähänkin päivään asti se sama nuori nainen käy tarvittaessa lapsia kaitsemassa tai joskus hän on suositellut hyviä ystäviään, jos hän ei syystä tai toisesta ole päässyt. Tänä viikonloppuna lapsia hoitaa ystäväni tyttäret. Kun ne isovanhemmat ovat valitettavasti toisessa maassa niin on ollut hienoa, että olemme voineet luoda hyvät ja luotettavat välit näihin nuoriin neitokaisiin. :)

Takapihan rappusilla komeilee muutamat kukat, saavat olla katoksen alla hieman suojassa eivät 

kastu aivan läpikotaisin. Joskus, kun muistan ja jaksan vaihtelen kukkia niin, että takapihalla olleetkin pääsevät joskus eteen postinkantajaa ilostuttamaan.

Pelargoniat kukkivat vielä niin komeana, 

pitäisiköhän niiden kaveriksi ostaa jo 

kanervia? 

Mukavaa torstai-iltaa!

Koruhaaste

Nappasinpas haasteen Mamma laittaa valkoista -blogista (Blogiin!)

ja halusin itsekin hieman kuvailla korulaatikoiden aarteita. 

Oli kiva ottaa tämä haaste. :)

Kiitos sinne blogiin hyvästä ideasta!

Tämän syksyvärisen sulkakoruni ostin keväällä. Siinä on voimakkaat värit ja on näyttävä ihan yksinkertaisenkin 

asun kanssa.

Lasisen liskokorun olen saanut mieheltäni mooonta vuotta sitten! Hän toi sen jostakin, kun vaan muistaisi mistä. :D Mies ollut aina kova reissaamaan työn puolesta joten ei nämä kaikki tuliaiset aina pysy muistissa. Valitettavasti. Korulla kuten kaikilla joita mieheltäni olen saanut on kovasti tunnearvoa, vaikka rahallista arvoa olisi muutama euro.

Tämän punaisen laattakorun olen saanut myös tuliaisiksi, mutta edesmenneeltä 

appiukoltani! Muistaakseni hän oli Turkissa matkoilla ja toi tämän minulle koska 

tämä oli minun näköiseni. Punainen on kyllä yksi lempiväreistäni. ;) Korulla on 

kiva tarina, mutta se on myös näyttävä ja kaunis.

Äitini antoi tämän hempeänvärisen statement-korun lahjaksi tänä kesänä. Olen käyttänyt korua paljon, mm. vanhempieni 45-hääpäiväjuhlassa kesällä. Satiininauha on miellyttävä ihoa vasten ja sävyt korukivissä hempeät. Koru ei ole liian painava vaan juuri sopiva, asettuu kauniisti. Värikkyys on myös plussaa, koru käy miltei kaikkii asuihin. Antaa jotain 'extraa' asuun.

Tässä kuvassa on paljon Kalevalaa. Vanamo-kaulaketjun sain äidiltäni 

muistaakseni ammattikorkeakoulusta valmistuttuani ja nuo korvikset 

sain veljiltäni. Jos muistan oikein tuon sormuksen sain myös äidiltäni. 

Pidän Kaleva Korun tuotteista paljon, niissä on paljon tarinoita takana ja sopivat tyyliini. Pidän kovasti hopeisista koruista ja näissä em. se sopii hyvin. Naisen ääni -kaulaketjun sain myös äidiltäni, 

sain sen lahjaksi, kun lapset syntyivät.

Kesäkuun 1. päivä 1906 Suomen säädyt hyväksyivät uuden valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilainsäädännön. Vielä Venäjän keisarikuntaan kuuluva Suomi sai maailman nykyaikaisimman kansanedustuslaitoksen. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli totta.

Naisen ääni -korusarja juhlistaa tasa-arvon edelläkävijöiden satavuotista historiaa. Juhlava aihe inspiroi Kirsti Doukasin yhdistämään hentoja, pirskahtelevia elementtejä vahvaksi rakenteeksi. Korun harmonisen kokonaisuuden muodostavat hopea ja kolme kaunista jalokiveä: topaasi, vihreä kvartsi ja savukvartsi. Herkällä voimallaan Naisen ääni kertoo yksilön rohkeudesta, joka yhteen koottuna voi muuttaa maailmaa.

Lähde: Kalevala koru

Nämä kaksi ovat mieheltäni, Swarovskin helmikorvakorut sekä 

Kalevala Korun Kielo -rintakoru.

Punainen rannekoru on eräältä tuttavalta, hän vain antoi se minulle! :D Olin hetkeä 

aiemmin kehunut korua ja pian se olikin omassa ranteessa. Se oli todella hassu tilanne. Pitää enemmänkin kehua ihmisten tavaroita... ;)

Polkupyörän sisäkumista valmistettu sormus on Kööpenhaminasta, oikealla näkyvä on Saksasta markkinoilta, etualalla oleva on miehen tuoma tuliainen Barcelonasta, yläkulmassa vasemmalla on ketjuliikkeestä ostettu kettu ja nämä kaksi jäljellä olevaa ovat Kalevala Korun sormuksia. Taimmainen on äidiltäni saatu lahja (Lumikukka -sarjaa) ja tämä etummainen on yhdistetty sormus/riipus. Hanna-korun on ideoinut laulaja 

Hanna Pakarinen. Korun mukana tuli satiininauha ja sitä voi tosiaan pitää myös riipuksena.

Ja viimeisenä kuvissa ystävältäni syntymäpäivälahjaksi saatu Edbladin Elkin-

kaulakoru. Ketju on pitkä ja ohut ja riipus simppeli, kuin vinoon vääntynyt 

risti. Pidän tätä todella usein ja ystäväkin usein mielessä, kun tämä on kaulassa. :)

Kyllä niitä koruja olisi vielä paljon kuvattavaksi, mutta annetaan nyt olla. ;) 

Kyllä meillä naisilla (miksei miehilläkin!) koruja piisaa joka lähtöön, on arvokkaampaa ja on rihkamaa, mutta hinnasta viis ovat aina yhtä rakkaita ja kauniita. Olen tosiaan koruihminen henkeen ja vereen ja ei mene päivääkään ellei jotain kaulassa, ranteessa

roikkuisi.

Tällaista postausta tällä kertaa, ja haasteen saa napata kuka tahansa. :)

Saksalaiset naapurimme

Olen maininnut sata kertaa aiemmin ja aion nyt mainita sadannenensimmäisen kerran, että meillä kävi iso munkki, mäihä, säkä, kun satuimme saamaan ensimmäiseen kotiimme niin mukavia naapureita. Tai sanotaanko näin, että se ensimmäinen koti sattui olemaan mukavalla asuinalueella. Meitä oltiin varoiteltu, että saksalaiset ovat hitaasti lämpenevää sorttia. Mutta niinhän voivat olla minkä maalaiset ihmiset tahansa. On toki aina jännittää kenestä tahansa saada uusia naapureita. On paikkakuntakohtaisia eroja ja sitten taas voi olla sukupolvien välisiä kuiluja, että miten hyvin niiden naapurien kanssa tulee toimeen. Se on tietty selviö.

Emme olleet asuneet päivää pidempään uudessa kodissamme, kun illalla ovikellomme soi ja oven takana seisoi pitkä, hoikka mies puhuen hyvää englantia. He halusivat kutsua meidät grillijuhliin jotka järjestettäisiin seuraavana viikonloppuna. Olimme otettuja kutsusta ja menimme toki. Hermostuneina esittelimme itsemme kaikille ja puhuimme englantia heille jotka osasivat myös kieltä. Muutama löytyikin keiltä enkku taittui todella hyvin.

Nyt olemme asuneet muualla jo noin nelisen vuotta. Silti meidät kutsuttiin tänä kesänä entisen naapurinmiehen tasavuosijuhliin. Vieläkin kutsuvat meidät grillijuhliin tai sitten esim. Erste Mai'ta viettämään. Viime vuonna juhlimme kahdet 70-vuotisjuhlat sekä yhdet viisikymppiset. Sitä edellisenä vuotena myös yhdet. On ollut myös häät ja Erste Kommunion ja mitä muuta.

Olemme aina menneet, kun olemme saaneet juhliin kutsun. Olemme pitäneet sitä niin suurena kunniana. Kun tosiaan asuimme naapurustossa vain parisen vuotta, mutta silti haluavat kutsua meidät juhliin edelleen. Toki juhlivat siellä ilman meitäkin :D, mutta ainakin osaan juhlista mekin saamme kutsun ja se on mukavaa se.

Meille kerrottiin, että saksalainen arvostaa kovasti, että naapurien kanssa tullaan toimeen ja yhdessä puuhaillaan kaikkea. Ostetaan yhdessä lahjat syntymäpäiville ja tehdään muita suunnitelmia yhdessä. Koska olemme aina osallistuneet kaikkiin rientoihin sen tähden saamme yhä edelleen kutsun.

Meidän edellisessä kodissa tai tässä nykyisessä ei ole ollut yhtä hyvää 'säkää'. Varmasti ympärillämme asuu ihan mukavaa sakkia, mutta ei heihin ole otettua kontaktia. Edellisessä kodissa naapurinrouva morjesti milloin sattui huvittamaan ;), kun taas toisella puolella asui herttaistakin herttaisempi vanhempi naishenkilö. Hän piti lapsistamme ja kutsui joskus kylään. Hänelle veimme tuoretta pullaa ja sämpylöitä ja Suomen-reissuilta toimme Fazeria. Häntä olemme käyneet jututtamassa pariin otteeseen vielä muuttomme jälkeenkin. Hyvin sympaattinen rouva.

Vastaavanlainen naapuri oli tässä meillä nykyisessäkin kodissa. Tykkäsi lapsistamme kuin hullu puurosta, jutteli mukavia ja lahjoi lapsia karkilla. Hän oli herttainen ja huumorintajuinen, mutta ilmeisesti myös sairas. Kesälomamme jälkeen kuulimme ikäviä uutisia. Häntä jäimme totisesti kaipaamaan tässä läheltä. Häntä tulikin nähtyä suht usein, kun hän lenkkeilytti pientä koiraansa. Muut talot tässä ihan lähellä ovat pienkerrostaloja, tuossa vähän matkan päässä on myös omakotitaloja. Kun ihmisiä ei näe 'pihoillaan', ei voi oikein yhdistää kasvoja mihinkään taloon. Ehkä siinä se ero siihen meidän ensimmäiseen asuinalueeseen.

En tiedä kokevatko jotain velvollisuudentunnetta, kun aina kutsuvat meidät mukaan, vai mikä on syynä. Toki se on hyvin mukavaa ja arvostamme kutsua kovasti. Heidän kauttaan olemme myös oppineet valtavasti saksalaisista tavoista. Mitä tehdään uutena vuotena tai toukokuun eka. Miten juhlitaan polttarit ja miten häissä voivat naapuritkin olla osa juhlavieraita siinä missä ne sukulaiset ja parhaat kaverit. Naapureilla on ollut aina myös hauska tapa tarjoilla samanlaista ruokaa ja salaatteja ja se Maibaum istutetaan aina siihen samaan paikkaan, samalle pihalle, piintyneitä tapoja, mutta jotenkin hauskaa niin. Jos me jotakin olemme naapureille antaneet (sen lisäksi, että ihmettelevät varmasti meidän saksankielen taitoa ... ;)) niin on ainakin tutustuttaminen korvapuusteihin, simaan, Fazerin ja Pandan suklaaseen ja Jaloviinaan.


:)

Mukavaa päivää sinulle, 
toivottavasti sinullakin on mukavia naapureita. Olkoon
suomalaisia, saksalaisia tai mistä nyt vain kotoisin. :)

Syyskuun koti

Vielä näin syyskuun alussa koti ei ole muuttunut syksyiseen suuntaan. Vielä samat vanhat tekstiilit ovat pöydällä tai sohvalla tyynyissä. Siniset kynttilät kesän jäljiltä ovat polttamatta, mutta varmaan kirkkaita turkoosinsinisiä kynttilöitä voi poltella syksylläkin. Kunhan ne on käyttetty loppuun voi ostaa jotain muuta. Ledi-tuikkuja meillä on paljon, kun viime vuonna mies innostui ja osti ison muovilaatikollisen. Ne ovat kyllä turvallisia ja ei ainakaan tule nokisia ikkunoita, kun niitä polttelee. ;) Mikään ei toki voita oikean kynttilän luomaa tunnelmaa. Pienessä lintuhäkissä oleva tulilatva kukkii vielä vähän. Lehdet ovat terhakkaat ja ja näyttää sievältä. Siihen voisi joulun alla laittaa sellaisen minikokoisen joulutähden. Tuo on kuin tehty sellaista varten! Tänään on käynyt erilaisia huoltomiehiä kellarissa ja kohta puoleen pitäisi tulla lisää. 

Eilen hoidin alta pois muutamat lahja-asiat. Lapset ovat kutsuttu tällä viikolla kaksiin synttärijuhliin. On kiva hoitaa hommat alta pois, että juhlapäivänä voin vaan heittää heidät kakkua ahmimaan ei kun juhlimaan. ;) Monilla tutuilla on tässä lähiaikoina juhlaa tiedossa ja olen vanhanaikainen ja lähetän yhä edelleen kaikille kortit. Saksalaiset kortit ovat kyllä hirmukauniita ja erään ruokakaupan yhteydessä on lahjatavaraliike jonka korttikokoelma on huikea. Kummipojan lahja on jo lähetetty aiemmin, ja se kuulemma on jo tavoittanut lahjan saajan vaikka juhliin on vielä pari viikkoa. :D 

Mukavaa tiistaita, 

huoltomiehiä odotellessa....

Saksassa asuminen ja suomen kieli

Ensihetkestä lähtien saksalaiset tai muunmaalaiset paikkakuntalaiset ovat olleet enemmän kuin innoissaan meidän suomalaisuudesta. Joskus vitsailen, että olemme jotain 'julkkiksia', kun menen vaikkapa postiin ja miesvirkailija tiskin takana jo ennen olen avannut suutani sanoo, että postia Suomeen lähettämässä. :) Täälläpäin asustelee varmasti paljonkin suomalaisia, emme ole ainoita 'kummajaisia' hassuine kielineen. ;)

Ja mikäs sitten erottaa meidät muista tuolla paikallisten seassa tai vaikkapa lihatistkillä marketissa; noh se meidän suomen kieli. Se hassu, erikoinen ja kuulemma kovalta kuulostava kielemme. On nimittäin käynyt monesti niin, että ihmiset ovat kysyneet olemmeko Venäjältä, Italiasta (?) tai Norjasta, kun puhumme jossakin perheen kesken. Ei niitä kieliä ole helppo erottaa, jos ei ole ennaltaan vaikkapa sitä kieltä puhuvia ystäviä. Myös saksan aksenttini on kuulemma kova (ja huono varmasti, heh) ja R-kirjainta sorauttelen kuulemma hyvinkin erikoisesti. Suomen kielessähän on varsin kiva suussa pyörivä R-kirjain. (Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun... jne. ;))

Lapset olivat niin pieniä muuttaessamme, että oli sanomattakin selvää, että saksa tulisi olemaan vahvempi. Olemme toki täysin suomalainen perhe, mutta lapset ovat pienestä pitäen kuulleet niin paljon saksan kieltä päivittäin. Myös se leikkimisen kieli on saksa. Kun päiväkodissa on opittu laulut ja lorut saksaksi niin niillä jatketaa kotona. Kun kolmasluokkalainen on kuullut kavereilta jänniä juttuja ne kerrotaan hassulta kuullostavalta suomi-saksa -sekoituskielellä.

Meillä on aina luettu lapsille paljon ja kuunneltu musiikkia. Sitä tehtiin jo Suomessa asuessa. Lapset olivat varsin 'isoja', kun laitoin varsinaiset kehtolaulu-CD:t kiertoon. Nukkumaan käydessä on aina soitettu suomalaista musiikkia/satuja. Meidän huushollista löytyy myös monen monta Miina ja Manu -kirjaa CD-levyineen, on ollut aina suuri lemppari! Ne ovatkin olleet mukavia tarinoita ja selkeästi ääneen luettu kirja on ollut oivallinen ulkosuomalaisille lapsille.

Koulun alettua aloimme satsaaman enemmän saksankielisiin kirjoihin. Ne Muumit, Frozenit ja Mauri Kunnaksen kirjat ja kymmenet muut ovat nätisti niiden saksalaisten kirjojen seassa, mutta näiden koululaisten itsensä on parempi (minun mielipide!!) lukea ihan koulua ajatellen niitä saksankielisiä. Uskon ja toivon, että se suomi tulee kyllä hyvin perässä. Vaikkapa lasten puhe onkin sellaista erikoista. Iltasatukirjat ovat toki suomalaisia, koska jo kauan aikaa sen iltasatuvastuun on hoitanut lasten isä.

Nyt ovat kuitenkin lapset kasvaneet tai Suomenlomalla kävi jotakin, ovat nimittäin hyvin kiinnostuneita suomalaisesta popmusiikista. Suomenlomalla ympäriinsä ajeltuamme lapset pyysivät vaihtamaan radiokanavan aina SuomiPop:n ;), yrittivät laulaa mukana ja fiilistelivät. Nyt Spotifysta on kuunneltava (, mutta vain automatkoilla) jotakin suomalaista. Monesti sitten kyselevät mitä mikäkin tarkoittaa. Toki sanoituksissa puhekieltä ja slangisanoja niin eivät nämä 8-vuotiaat vaan tiedä kaikkia sanoja. Varmaan sitten siinäkin se puhe rikastuu tai kieli. Kunhan vähän miettii, että minkälaista musiikkia kuunnellaan....

Meillä ei ole ollut käytössä mitään erityisiä kikkakolmosia kielen säilymistä ajatellen. Olemme vaan maalaisjärkeilleet, että kirjat ja lukeminen on se juttu. Täällä meilläpäin ei ole Suomikouluja tai mitään vastaavia eikä meidän perhe tunne täältä meidän kaupungista kuin yhden suomalaisperheen ja hekin ovat ihan piakkoin muuttamassa pois. Harmi, että muuttavat pois. Ikävä tulee tätä suomalaisperhettä ja heidän kanssaan vietettyä 'suomalaista aikaa'.

Mutta olkoon muita suomalaisia tai ei, itse on löydettävä kielen säilymistemput ja luettava ja kuunneltava supisuomalaista. :)



Tällaista pientä maanantaipohdintaa tähän väliin.
Mukavaa loppuiltaa sinne....ja taas uusi viikko käynnissä!
Toivotaan kaikille huikeaa viikkoa :)

Miettii, miettii...

Nyt on ollut mielen päällä kaikenlaista ja sen tähden intoa bloggaamiseen ei ole ollut. Olemme saaneet lähiaikoina hieman ikävämpiä uutisia, mm. lasten koulusta ja muitakin ikäviä juttuja. Mitään järisyttävän kamalaa ei ole tapahtunut, mutta jotain sellaista mikä saa tällaisen hyvinkin herkän suomalaisihmisen stressaantumaan ja blogi sitten tietenkin 'kärsii' siinä sivussa. Periaattessa kaikki on ihan ok nyt, olen vain itse sellainen asioiden funtsaaja joka ei saa vaikka yöllä unta, kun mietin pääni puhki. Olen sellainen luonne, että valvon ja mietin muidenkin kuin oman perheen pulmat ja asiat.

Mutta eikö elämässä ole tärkeintä terveys, oma perhe/läheiset ihmiset ja koti, jos ne kolme ovat ok niin varmaan muukin suttaantuu siinä sivussa. :)

Parit reseptit taitaa olla jakamatta ja jotain Saksa-aihe -postausta voisi kirjoitella myös. 

Kaikkea hyvää Sinulle lukija!! :)