Riihimäen Lasin vati

 

Saimme kesällä näin kauniin lahjan. Vati on Riihimäen lasin tuotantoa (pohjassa lukee Laura Paloheimo 1985), mutta nimeä emme tiedä tai mitä muuta astioita tähän sarjaan kuuluu. Pidän väristä todella paljon, mutta väriä on aika vaikea kuvailla, koska näyttää hieman erilaiselta riippuen mistä suunnasta katsot. Tämä on mielestäni kaunis ja tyylikäs tällaisenaan, ei tarvitse kynttilää eikä kukkamaljakkoa. Sudenkorento- ja perhoskuvioinen pöytäliina sopii värien puolesta aika hyvin. Vieressä myös jotain muuta vanhaa, Iittalan Lunaria-kulho sekä Kekkerit-maljakko. Meiltä löytyy vanhoja aarteita aika paljon. ❤️

Jos lukijoista joku tämän tunnistaa, siis nimen, niin kerroppa kommenteissa. Lämmin kiitos! ❤️

p.s. Ikkunalaudalla Riihimäen Lasia sekä Karhulan Lasia. Niin ja kuiva koppurainen kaktus. :D

Kanasalaatti evääksi

Hyvää maanantaipäivää!

Mies soitti hammaslääkärinsä jälkeen, että olisiko meillä mitään evästä hänelle lounaaksi. Olin juuri, hänen onnekseen, valmistamassa salaattia edellispäivänä grillatusta kanasta. Aamulla olin pyöräillyt kauppaan ostamaan salaattia sekä paprikaa, mutta muut ainekset löytyivät onneksi kotoa. Salaatti valmistui silmänräpäyksessä ja mieskin oli ovella sillä samalla sekunnilla, kun salaatti valmistui. Eli hyvä ajoitus!

Monesti olen omissa menoissani, kun mies piipahtaa kotona lounaalla, mutta joskus myös sovimme lounastreffit paikkaan X. On oikein kiva treffata keskellä päivää. :) Pienessä kahvilassa, joka on meidän lemppari on hyvät, pienet salaatit ja jotka eivät rokota kukkaroa hirveän paljon. (Ystävällinen asiakaspalvelu vielä siihen päälle!) Ja joskus toki käyn lounaalla jonkun ystävän kanssa. 

Mitä sinun viikkoon kuuluu? 

Monta vuotta vanha Tupperwaren kippo on oikein hyvä eväsrasia. 

Tuo lusikka oli muuten huono idea...se nyt vaan sattuu kuuluumaan 

tuohon rasiaan. :)

Villasukkahulluus

Vaikka mestarisukkataiteilija en vielä olekaan (mutta ehkä joku päivä olen?), saan valtavasti iloa villasukkien kudonnasta! En osaa edes sanoin kuvata sitä fiilistä, kun saan vaatimattomat sukkani valmiiksi. En vielä osaa tai ole edes opetellut tekemään upeita kuvioita, vaan olen pitäytynyt varsin perinteisissä malleissa. Ja väritkin valitsen aika summamutikassa! En jää sen pidemmäksi aikaa miettimään, vaan otan ne lankakerät jotka osuvat ensimmäiseksi käteen. :) Mutta ehkä se on juuri se, että en oikein itsekään tiedä, että miten sukat tulevat onnistumaan ja miltä tulevat näyttämään! Jännitystä elämään! ;)

Olen kutonut ulkona auringossa tai sisällä sohvannurkassa urheilua sivusilmällä kurkkien. Samalla kun sukkapuikot kilkattelevat olen miettinyt, että kenelle sukkani päätyvät. Sekin on joskus arvoitus! Ja sekin on ihan hauskaa. Mutta näiden valmistumisen jälkeen aion tehdä värikkäät sukat omille muksuille. Mutta väritoiveita en aio kysyä, koska haluan, että ne ovat yllätys. 

Kun lapset näkevät äidin sohvan nurkassa sukkapuikkojen kanssa sohimassa, lankakeriin sotkeutuneena, voin aina sanoa valkoisen valheen ja ilmoittaa, että sukat tulevat ystävilleni. ;)

Välipalaksi Mariannea...

Lukuvinkki: Minun Italiani, pieniä tarinoita amoresta zuccheroon (Ella Kanninen)

Heippa! Ja taas aika pitkästä aikaa. :) Lomalainen on ottanut rennosti, lukenut, kutonut, saunonut (aivan todella paljon, kuten kuuluukin ;)) sekä herkutellut mm. makeilla herneillä ja sokerisilla munkirinkeleillä. Kyllä kelpaa.

Juuri lopetin Ella Kannisen Minun Italiani -kirjan jossa kirjailija luettelee omat "Italian aakkosensa". Ja vielä tosi hauskalla tavalla! Tykkäsin kovasti vaikka mikään Italia-asiantuntija en ennen kirjan lukemista ollutkaan...Mutta nyt ehkä olen, vähäsen. ;)

Kauniit kuvat sekä herkulliset ruokareseptit ovat vain plussaa. Kirjan sopii tietenkin mainiosti kaikille Italia-faneille ja siellä paljon matkaaville, mutta ehdottomasti myös muille keitä kiinnostaa muut kielet sekä kulttuurit.

P.s. Seuraavaksi tartun dekkariin jonka löysin pienen kyläkaupan eteisestä. :) Isohkosta kirjahyllystä sai napata kesälukemista mukaansa ja nopealla vilkaisulla löysin kiinnostavan kuuloisen dekkarin, niin olihan se ehdottomasti otettava mukaan.

Lukuvinkki: Kadonnut mies (Jane Harper)

Heippa! Blogi jäi tauolle ihan huomaamatta. Ja sitten matkustimmekin jo Suomeen lomailemaan sekä isovanhempia tapaamaan. Eli ei ole ollut tarkoitus olla moikkaamatta teitä täällä blogin puolella. Mutta nyt pikaiset moikat täältä Suomesta. :)

Ristikkolehti, sukkapuikot sekä hyvät kirjat ovat ihmisen parhaita ystäviä näin kesällä. Nyt on rutkasti aikaa chillailla mukavan puuhan parissa. Lapset löysivät varastosta tikkataulun ja ostimme heille myös kiikarit. Niiden avulla voivat bongailla vaikkapa pihan männyssä puikkelehtivia oravia.

Rentouttavaa kesää kaikille! 

P.s. Ja loppuun vielä lukuvinkki: Jane Harperin Kadonnut mies. Luin tämän pokkarin kahdessa illassa. Teksti imaisi mukanaan sekä henkilöhahmot. Kirja ei ole liian jännittävä, on vähän erilainen rikostarina. Tarinan edetessä haluat tosiaan tietää enemmän ja enemmän kirjan henkilöhahmoista. 

Ja jos teitä kiinnostaa, voin aina toisinaan vinkata blogin puolella kirjoista joita olen lukenut. En ole pitkään aikaan lukenut ihan samanlaisella innolla kuin joitakin vuosia sitten, mutta ehkä sekin into palaa vielä. Jännittävät dekkarit ovat olleet lähellä sydäntä. Nyt lukulistalla on sukulaiselta lainattu kirja...

Munakoisodippiä ja muuta iltapalaa

Hei, hei mitä kuuluu sinun tiistaipäivään?

Kuvissa minun suurta herkkuani eli munakoisodippiä (kreik. Melitzanosalata). Söimme sitä iltapalaksi savustetun lohen kaverina. Ostimme myös varhaisperunoita jotka maistuivat myös todella hyviltä. (Ja muistimme ostaa myös tillin!) Lidlin kirsikat olivat ihanan makeita ja niistä onkin tullut vuosien varrella kova hitti meidän perheessä. (Suomessa asuessa emme niin välittäneet kirsikoista, joskus tuli jossain syötyä ja meidän pihalla oli pieni kirsikkapuu jossa oli kesäisin ehkä kaksi kirsikkaa... ;) )

Oliiveihin tulee himo ja niitä tulee yleensä syötyä aivan liian paljon. Kova jano yllättää sitten yöllä. :)

Resepti on tämä sama vanha tuttu omasta blogista, 

KLIK!

 

Synttäriaamiainen lapsille

 

Omat rakkaat oli ihana yllättää herkullisella kakkuaamiaisella ja laulaa hoilauttaa heti aamutuimaan synttärilaulut päivänsankareille! Aamiaisella oli kaksi täytekakkua, toisessa oli sisällä vadelmaa ja toisessa suklaata. Lisäksi pöydässä oli tuoreita sämpylöitä ja croisantteja sekä lämmintä kaakaota.

Miten voi olla, että lapset ovat jo näin isoja? Vastahan he syntyivät? Vasta vaihdoin vaippoja ja kannoin kahta lasta sylissä tuosta noin vaan. Nyt ovat jo niin isoja ja ovat pian äidin pituisia. Tytär varsinkin on kasvanut pituutta lyhyen ajan sisällä hurjasti! Mihin ne vuodet vierivät? Ei katsota enää Muumeja telkusta eikä Barbiet loju lattialla. Legoilla kyllä leikkivät ja pitävät hauskoista piirretyistä. (Noh, kuka nyt ei piirretyistä pitäisi, iästä viis?!) Äidin ja isän rakkaat silmäterät. :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!