torstai 11. kesäkuuta 2020

Pikkuhiljaa kohti normaalia...

Nyt jo parin viikon ajan olen torstaisin hilpaissut saksan kurssille. Oli niin jännittävää lähteä 'ekaa kertaa' ihmisten ilmoille. Mietin innoissani sitä, että tulisin juttelemaan muidenkin kuin omien perheenjäsenten tai kaupassa myyjän kanssa. Tai siis kasvostusten juttelisin. :) Koulun käytävillä on maskipakko ja ihan kaikilla näkyi se maski tosiaan olevan. Kaikki kunnioittavat sääntöjä todella hyvin. (Pisteet sille!) Kun pääset luokkahuoneeseen ja löydät istumapaikan voit riisua maskisi. Vain joka toinen istuin on käytössä ja eri kokoisissa luokkahuoneisssa saa olla tietty määrä henkilöitä samaan aikaan. Meidän huoneessa max. 10 henkilöä. Mutta ei hätää, meillä on pieni, kiva ryhmä. :)

Kerkesimme jo toissa kerralla juhlistaa erään kurssikaverin syntymäpäivää. Hän oli ostanut konvehteja sekä pieniä yksityispakattuja kakkupaloja sekä keksejä. Hän avasi paketit puhtain käsin siinä meidän läsnäollessa ja minä tarjosin omaa käsidesiäni kaikille. Servietin päälle keksi ja konvehti suoraan suuhun. :) Kuohuva pullo poksautettiin myös ja otimme parit, pienet pahvimukilliset juhlajuomaa synttäreiden kunniaksi. (Onneksi olin pyörällä!) Istuimme kaikki kaukana toisistamme juttelimme ja söimme herkkuja. Alkoi jo pikkuhiljaa tuntua 'normaalilta'...

Toinen kurssi jonka olen aloittanut jo viime syksynä, on jatkunut jo jonkun aikaa, kerran viikossa Skypen välityksellä. Juttelemme mukavia ja yritämme rentoutua kaiken keskellä. Varsinkin ensi alkuun se joka viikkoinen Skype-sessio oli niin mukavaa ja sitä odotti koko alkuviikon. Toki vieläkin se on mukavaa :D, mutta ensimmäisinä kertoina oli tuikitärkeämpää. Meillä on keskenään hyvää huumoria, mutta voimme keskustella myös vakavista aiheista tai jopa henkilökohtaisista asioista. Tässäkin pieni ryhmä takaa sen, että ihmiset tuntuvat jo vanhoilta tutuilta ja juttua piisaa helposti.

Viime viikolla tilasimme pizzaa sekä salaattia ja kävin muksujen kanssa ne hakemassa paikan päältä. Tämä ravintola on ollut yksi meidän koko perheen lemppareista ja ravintolan omistaja on mukava nuori mies, joka aina kohteliaasti juttelee kaikkien asiakkaidensa kanssa (ja tarjoaa ilmaiset jädet lapsille!). Aiemmin olin ostanut pari lahjakorttia tästä ravintolasta ja annoimme lahjaksi ystäviemme lapsille. Jos jotenkin voin tukea näitä paikallisia yrittäjiä niin teen sen erittäin mielelläni. Olen ajatellut myös sitä, että omille muksuille ostaisin myös samat lahjakortit synttärilahjaksi. Heillä on nimittäin hyvän ruoan lisäksi aivan huikeita jäätelöannoksia jotka ovat kaikkien lasten mieliin. Ja ne saa myös pahvikipossa mukaan. :)

Pikkuhiljaa olen alkanut miettiä myös lasten syntymäpäiväjuhlia. Niihinkään ei ole enää pitkä aika...Olen ajatellut picniciä ulkona, puistossa pelaillen ja leikkien. Tällä tavoin juhlien, emme kyhjöttäisi sisätiloissa vaan olisimme ulkosalla, raittiissa ilmassa (kunhan ei sataisi rakeita taivaalta tai muuta kivaa...) ja välimatkat muistaen. Ja lapset saisivat kutsua vain muutaman kaverin. Näin olen siis ajatellut, mutta vielä pitää jutella lasten kanssa. He nimittäin haluaisivat ehdottomasti sisäleikkipaikkasynttärit, mutta ensinnäkin en edes tiedä ovatko ne jo auki ja sitten toiseksi, siellä on niin hankala 'valvoa' lapsia. Ja nyt on hygienia ja turvavälit ne tärkeimmät. Mutta tässä on onneksi vielä aikaa ja voimme lasten kanssa miettiä ja suunnitella.



Tässä kuussa on usemman kaverin sekä sukulaisen synttärit.
Kiva laittaa viestiä joka toinen päivä jollekin päivänsankarille. :)


Kesäiset (harmi kyllä harmaa taivas meillä) terkut sinulle! ❤
Miten siellä voidaan
näin torstaiaamuna?








Pionien väri on kuin tehty nojatuolin kanssa, tai toisinpäin.






keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Verenpisara-amppeli ja muita kukkia





Verenpisaran hankimme eka ja sitten viimeisessä kuvassa näkyvän petunia-amppelin. Mutta eihän meillä parvekkeella mitään koukkuja ole eikä mitään muutakaan, mihin voisi vaan laittaa suoraan roikkumaan. Piti kehitellä sitten muu ratkaisu. Ja onneksi keksimme! :) Ja kiva, että kukka on aika korkealla, näkyy varmasti parkkipaikalle asti, kun osaa vaan kunnolla katsoa. :D 

Tänä ja viime kesänä kukkien hankinnassa ollut vain yksi teema: paljon! 
Viikonloppuna ostimme niin pari laventelia kuin muutamat uudet samettiruusut. 
Sekä alempana näkyvän ruusubegonian. Ai vitsit, miten oli hyvännäköinen kaupassa, 
niin iso ja tuuhea. Ruusubegonia tykkää olla puolivarjossa, että en tiedä miten 
menestyy tässä, mutta pitää vaan muistaa kastella ja kastella. 

Alakuvassa näkyvä ei tykännyt ensin paahtavasta auringosta eikä myöskään kaatosateesta. Daalia otti hieman osumaa, mutta nyt jo monta uutta, pulleaa nuppua. Tässä on niin kaunis, tumma oranssi sävy.























Istutuslapiot piileksivät kukkalaatikon reunalla, niitä voidaan vielä tarvita.
Siksi löytyvät käden ulottuvilta. 
Aurinkokennovalot ovat toimineet jo kauan, mokomat kympin valot ovat olleet
jokaisen pennin väärti. 




Ja kohta pyörän selkään, pilvinen taivas voisi minun puolestani väistyä!

Kivaa keskiviikkoa!





tiistai 9. kesäkuuta 2020

Vanhoja kesämekkojani mun!







Tämä ihanan vaalea ja kevyt kukkamekko on Pepe Jeans-merkiltä ja on mielestäni oikea juhannusmekko. Siniset ja oranssit kukat sekä hempeys sopivat keskikesän juhlaan. Mekon mukana tuli vaalea alusmekko ja se onkin kätevä, koska kangas on niin ohuen läpikuultavaa. Mekko laskeutuu kauniisti ja pesun jälkeen kuivuu hengarilla sekunnissa. Ostin tämän viime vuonna, keväällä ja kuvassa näkyvät korot viime kesänä. Konjakinruskeat kengät tuli hankittua juurikin tämän kukkamekon pariksi. Jotenkin tämän mekon fiilikseen sopii tuollaiset tolppakorkoiset nahkasandaalit. Ranteeseen parit vanhat renkaat sekä ikivanhat soikeanmalliset korvarenkaat.








Samat kengät, mutta eri mekko! Tämän mekon ostin myös viime keväänä ja tämä on ollut kyllä päällä jo monen monta kertaa. Tekonahkainen vyö tuli mukana ja mekon kanssa sopii kyllä erittäin hyvin vyö, tuo vyötärön esiin. Rannerenkaana ikivanha helmirannekoru jonka olen saanut tuliaiseksi. Tämä koru suorastaan huutaa kaverikseen kesäasua. :)





Nämä kiilakorot on ostettu muutama vuosi sitten ja näillä on helppo talsia vaikka pitkälle iltaan asti. Mekkona myöskin muutaman vuoden takaa mustapohjainen kukkatrikoomekko jonka olen ostanut C&A-liikkeestä, Saksasta. Kuva valehtelee, mekko on pikimusta, ei harmaa. Trikoo on kyllä niin helppo kesällä, pesusta päälle jne. Tämä lähtee varmasti kesälomareissullekin mukaan, kun tämän voi heittää vaikka uikkareiden päälle, kun lähtee uimarannalle. Ja H&M isot korvarenkaat menossa mukana. 







S. Oliverin maximekko on jo vanha. Tämä mekko on ollut minulla n. 6 vuotta, voi olla, että jopa vieläkin kauemmin... Maximekot ovat varmasti häipyneet katukuvasta jo jonkin aikaa sitten. Eikä muotia seuraavat enää näitä varmasti edes omista, muttaitse en mene muoti edellä vaan mukavuus ja fiilis. Kangas on miellyttävän tuntuista, mekossa on kevyt vuoraus, kuosi miellyttää silmää ja pidän mekon 'hippityylistä'. Ja tässä parina myös sama, värikäs rannekoru kuin yllä, tai vaihtoehtoisesti Aarikan turkoosit korvikset. Valkoiset conssit, kun haluaa rennomman asun tai sitten nämä tuttuakin tutummat kiilakorkoiset. 







Ja vika mekko on myöskin ikivanhaa osastoa. :D Mekko on Lidlin Esmara-merkin ja oikein mukavan tuntuinen trikoomekko. Tämä toimii myös kivana, iisinä rantamekkona. Tai, jos on luvassa rentoa puuhailua ulkona. Kaulaan 
väriä antamaan joko Aarikan helmet tai sitten rannerenkaat kera nahkaisen sormuksen. Ja valkoiset tennarit jalkaan (tai tolppakorot!). Riippuu niin fiiliksestä ja minne kesäilta vie!


--------------------------------------------


Kerroin aiemmin ostaneeni Gerry Weberin siniset kesähousut. Minä hairahduin ja menin ostamaan toiset kesähousut! :D
Taifun-merkin (kuuluu myös GW)  vaaleat kukkahousut, jotka on aivan ihanat!

Voin laittaa joskus kuvia. :)





maanantai 8. kesäkuuta 2020

Fetajuustoa valkosipulilla, yrteillä ja chilillä







Muutama kuva vielä lauantailta...

Tämän tyyppistä maustettua vuohenjuustoa/fetaa olen ostanut joko kaupasta tai markkinoilta 
monesti. On meidän molempien suurta herkkua ja voisin syödä sitä sellaisenaan, en tarvitse 
edes salaattia tai patonkia oheen. Maistuu niin hyvältä. (Olen valkosipulin ystävä myös!)
Tein meille lisukkeeksi lauantaina jotain vähän samanlaista. Ostin fetajuustotyyppisen 
vuohenjuuston (onko se sitten salaattijuusto?) ja laitoin päälle runsaasti tuoretta ruohosipulia, persiljaa, chiliä, oliiviöljyä, pippuria sekä hiukan suolaa. 

Murustelin tätä grillatun broilerin päälle ja sujautin myös pitaleivän sisään, toimii!


Tällainen pikkuvinkki tähän väliin.
Maistuvaa maanantaita!
Meidän pitää tänään vielä hilpaista toiseen kaupunkiin 
korvalääkärille.

:)




Seuraavana päivänä juusto oli 'marinoitunut' niin 
ihanan valkosipuliseksi...




p.s. Peruutimme muuten viikonloppuna meidän Kroatian-matkamme.
Ehkä ensi vuonna sitten uskaltaa matkustaa ympäri Eurooppaa, toivotaan 
ainakin niin. :)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Kesäistä grilliruokaa osa: 29086































Heipä hei ja mitä sinun sunnuntaihin kuuluu?


Yllä muutama kuva meidän eilisillan herkuista. Ja yllätys, yllätys, 
ruoka valmistui grillin kautta! Sää ei kyllä päivällä näyttänyt yhtään houkuttelevalta 
grillailuja silmällä pitäen, mutta säiden Jumalat olivat nyt tällä kertaa grillimaistereiden puolella ja sade taukosi sopivasti illaksi. Päivällä, kun lähdimme asioille koko perheen voimin (fillareilla!) saimme ihan kunnolla sadetta niskaan ja kävimme välillä odottelemassa kaupan katoksen alla. Kun taivas näytti hiukan paremmalta uskalsimme lähteä taas liikkeelle. 

Kävimme mm. fillarikaupassa hankimmassa minun pyörääni uuden jalan. Edellinen oli saanut kunnolla osumaa joskus parkkipaikalla kaatuessaan. Nuori mies asensi uuden jalan todella nopeasti, mutta kassajonossa menikin aika kauan. Tai ei aika, vaan todella kauan! Mies huhuili jo ovelta, että missä oikein viivyttelin, mutta olin siinä samassa kohdassa missä oli nähnyt minut kauan aikaa sitten. :D Enkä yrittänyt edes ohitella! ;)

Kylmää rose Hugoa, vartaita, pitaleipiä, broileria, paprikaa, tsatsikia....


Aika iisiä, mutta niin maistuvaa!


Muuten tuo sininen Koziolin salaattikulho on vanha, todella vanha. Olen saanut sen joskus isoäidiltäni lahjaksi ja rakas mammani on ollut taivaan kodissa jo 17 vuotta. <3 Niin tärkeä aarre! 


Mukavaa sunnuntaita.

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Bagelit eli vesirinkelit









Tällä Kinuskikissan reseptillä (KLIK!) leivoin meille pari päivää sitten iltapalaksi bageleita/vesirinkeleitä.


Olivat niin hyviä, että aion takuuvarmasti tehdä toistekin. Ja sitten, kun taas kutsutaan brunssivieraita niin ehdottomasti näitä nälkäisille suille tarjolle. :)


------------------------------------------



2 tl kuivahiivaa
1 ½ rkl sokeria
3 ¼ dl vettä
9 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa


Käytä kuivahiivan kanssa reilusti kädenlämpöistä vettä (42 astetta). Lisää kuivahiiva ja sokeri noin puolikkaaseen vesimäärästä. Anna seistä 5 minuuttia sekoittamatta. Sekoita sitten niin, että hiiva liukenee veteen.

Sekoita jauhot ja suola toisessa kulhossa ja tee kolo keskelle. Kaada vesiseos koloon. Sekoita ja lisää samalla vettä niin kauan, kunnes taikina irtoaa käsistä ja on tarpeeksi paksua. Vaivaa jauhotetulla alustalla noin 10 minuuttia, kunnes taikina on pehmeää ja joustavaa. Sivele iso kulho kevyesti öljyllä ja anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi (noin 60 minuuttia).

Paina taikina alas ja anna levätä vielä 10 minuuttia. Jaa 8 osaan ja pyörittele palloja. Tee jauhotetulla sormella reikä pallon keskelle ja pyörittele rinkeliksi.

Nosta kevyesti öljytylle pellille ja anna kohota vähintään 10 minuuttia.

Mittaa kattilaan vesi ja suola. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja laske sitten lämpötilaa. Nosta rinkeli kiehuvaan veteen ja keitä noin 30 sekuntia kummaltakin puolelta. Voit keittää useammankin kerrallaan, mikäli kattila antaa myöten. Nosta reikäkauhalla öljytylle pellille.

Ripottele kostealle pinnalle siemeniä. Paista 225 asteessa 15-18 minuuttia.




Herkullista lauantaita ❤

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Värikästä viikonloppua!













Olemme iloinneet auringosta ja niistä muutamista sadepisaroistakin joita myös olemme saaneet. Mutta enemmän kuitenkin olemme saaneet nauttia auringosta sekä lämmöstä! Jos lämpötilat eivät nouse niihin hurjiin lukemiin kuten viime ja toissavuonna (ja oliko vielä muutama vuosi sitten myös superkuuma kesä?), niin olen varsin tyytyväinen. Just tällainen reilu +20 on aika kiva. :D 

Hah, kovat on näköjään vaatimukset! No ei sentään, olkoot minkälainen kesä tahansa niin se otetaan ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Niin synkkä kevät ollut meillä kaikilla. 

Näiden ihanien (Lidlin!) kukkien kera toivotan SINULLE 
IHANAA viikonloppua ❤