Sitruuna-tuorejuustokakku

1. adventin iloksi & herkuksi valmistin eilen helpohkon sitruuna-tuorejuustokakun.

Makoisa ohje, Kotikokit, klik!  :)

pohja

190 g digestive-keksiä (käytin Oreos-keksejä)
60 g voita 

täyte

2 dl kuohukermaa
200 g sitruuna-tuorejuustoa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl lemon curdia (itselläni ei ollut)
5 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
½ sitruunan kuori



Sulata voi. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Murskaa keksit esim. kulhossa lasin pohjaa vasten. Levitä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Sekoita voi ja keksit tasaiseksi massaksi ja painele irtopohjavuoan pohjalle. (älä kamalasti kuitenkaan painele ettei tule liian kova pohja) Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi, sekoita tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri ja lemon curd joukkoon. Laita sitruunamehu kattilaan kiehumaan. Purista liivatelehdistä vesi pois ja laita se kiehuvan sitruunamehun joukkoon sulamaan, sekoita tasaiseksi ja kaada ohuena norona täytteeseen sähkövatkainta käyttäen. Raasta täytteeseen vielä hyvin pestyn sitruunan puolikas kuori. Tarkista maku. Kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi.

Alkuperäisessä ohjeessa valmistetaan myös kiille tuorejuustopäällisen päälle.

yumyum

Tuliainen

Mies käväisi työmatkalla Yhdysvalloissa. Olin esittänyt pienen pyynnön, jos viitsisi mitenkään mahdollisesti vaivautua ;) katsomaan minulle pientä iltalaukkua (joululahjaksi). Ainoa toiveeni oli, että laukku olisi ajaton. Halusin saada sellaisen veskan jota voisin kantaa mukanani niin tämän vuoden pikkujoulujuhlissa kuin monissa, monissa tulevissa. Ja tietenkin kaikissa muissa juhlissa ja kissanristiäisissä. :)

Mies teki työtä käskettyään ja kantoi kotiin tällaisen. Ilahduin kovasti, kun tämä laukku ei ollut ainoa tuliainen (minulle siis!), mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Tulevia jouluisia kekkereitä varten olen ostanut kivan mekon ja tämä pieni juhlalaukku sopii hyvin yksiin. Suomesta K-kengän alemyynneistä ostetut mustat nahkakorkokengät sattuvat asuun myös kivasti. Kuvaan mekon ehkä joku päivä, jos teitä kiinnostaa nähdä tuleva 'pikkujoululookkini'. ;)

Mukavaa viikkoa! Pikkujouluillaan!!!

1. adventti

Lisäänpä ensimmäisen adventin johdosta kuvat meidän varsin uudesta 

joulukoristeesta. Tämä hieman rouhea, puinen talo istuu hienosti olohuoneen suurten 

ikkunoiden alle, leveälle ikkunalaudalle. Sisällä on led-valosarja ja talo/kirkko (?)

näyttää iltahämärällä suloiselta ja on varsin näyttäväkin korkeutensa takia.

Rauhallista iltaa kaikille, 

minä lähden hakemaan lapset play-dateilta!

Huono muisti

....vaikka itsellänikin on välillä vaikeuksia muistaa kaikkia viikkoon sisältyviä seikkoja on kuitenkin poikani unohtelussa paljon lahjakkaampi! Minulla sentään luuri on hälyttämässä ja muistuttamassa hyvissä ajoin niin hammaslääkäreistä, erikoisista koulupäivistä tai miehen työreissuista. En edes aloita siitä kuinka monet kerrat lapsia koulusta hakiessani huomaan pojaltani puuttuvan pipon tai käsineet. Yleensä ihan muina miehinä ilmoittaa jättäneensä ne naulakolle. Onneksi meillä on lyhyt kävelymatka kotiin, että pipotta ja käsineittä kulkeva ei joudu kuitenkaan hypotermian partaalle. Joskus näen hänet jo kaukaa kavereidensa kanssa leikkimässä ILMAN takkia. Kysyessäni takin perään, poika ilmoittaa varsin huolettomana, että hupsheijaa unohtui naulakolle...nyt, kun alkavat oikeasti ilmat olla viileitä (muutama aste plussaa, mutta ollut aika tuulista) se pelkällä puserolla ulkona leikkiminen tekee kyllä tehtävänsä...

Muut vanhemmat varmasti katsovat ihmeissään, kun lasten naulakoiden luona hyökkään tuttujen vaatekappaleiden kimppuun, nappaan ne kainalooni ja hiippailen pois. :D Kirjoitan kyllä kaikkiin asusteisiin (puseroissa eikä pöksyissä ole nimiä, koska en usko heidän jättävän farkkujaan liikuntasalin pukukoppiin....) nimet ja varmistan ensin niiden varmasti kuuluvan meidän perheen lapsille. En sentään nappaile mukaani kenen tahansa myssyjä ja lakkeja. :)

Ja onhan meillä jumppakassikin hävinnyt. Madridista varakassina roudattu sininen Adidas on tipotiessään. Mihin lie poika koulussa piilottanut! Jouduin sitten ostamaan uudet sisäpelikengät (kumpikin harrastaa koulussa tiistai-iltapäivisin sählyä) hävinneiden tilalle. Jos yritettäisiin nyt edes joulun yli mennä näillä urheiluvälineillä mitä on...

Päätin tuossa vähän aikaa sitten, että superhienoja tai kalliita pipoja ja muita asusteita en nyt osta pariin vuoteen. Kunhan saadaan varsinkin tuo toinen koululainen muistamaan paremmin tavaroiden olinpaikan niin uskaltaa ostaa jotain muuta kuin C&A tai H&M juttuja. Eikä siinä mitään, ihan mahtavia juttujahan sieltä löytyy lapsille ja miksei aikuisille. ;)

Joulukorttiaskartelut + vuoden eka joulukukka

Jouluiset tyynynpäälliset kaivettu esille.

Punaisia en sentään vielä vaihtanut valkoisten tilalle.

Lyhtyyn punainen kynttilä.

Näissä orkideoissa on hyvin vahvat lehdet. 

Ovat vanhoja ja ovat kukkineet monesti.

Kruunussa ovat piilossa tuikkukynttilät sekä tulitikut

Viikko lähti käyntiin....kunhan tällä viikolla ei häviäisi mitään...






p.s. Ostin niin upeat käsinvirkatut pipot lapsille markkinoilta muutama viikko sitten...ihan harmittaa, kun en vaan uskalla lasten pukea niitä kouluun...

Porkkanakakku

Oi, oi, oiiii, tästä tuli superherkkua!


Miten saatoinkaan unohtaa tämän reseptin. Kuvatiedostoja koneelta siivotessani löysin nämä porkkanakakkukuvat ja oli pakko asap tsekata olinko jo julkaissut reseptiä blogissani. Mikä lie muistikatkos vaivannut, kun tällä lailla olen unohtanut, mutta eipä tässä mitään asia korjaantuu käden käänteessä.


Tämän herkullisen reseptin löysin kivasta leivontablogista, Tarun Taikakakut, klik!



Kakku oli suussasulavaa ja koska reseptistä tulee iso pellillinen vei mies ison osan kakusta töihin mukanaan. Kakku oli syöty hetkessä joten tätä on tehtävä pian lisää (ja taas miehen työkaverit saavat kahvin kanssa herkkuja)! Ja helppo olisi valmistaa lasten juhliin, ainakin meidän ipanat tykkäsivät. ;)

5 kananmunaa

4 dl sokeria

200 g sulatettua voita

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

4 tl kanelia

6 dl (3 isoa) hienoksi raastettua porkkanaa

kuorrutus

200 g maustamatonta tuore- tai sulatejuustoa

225 g tomusokeria

50 g pehmeää voita

pinnalle

mantelirouhetta

Vatkaa munat ja sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen voisulan kanssa. Lisää viimeiseksi raastettu porkkana. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Vatkaa kuorrutuksen aineet keskenään ja levitä se jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Koristele pinta mantelirouheella. Piirakka on parhaimmillaan parin päivän kuluttua. Säilytä piirakka kylmässä.

yummy

Brownies ja muita herkkuja

Eilisen uuvuttuvan päivän (koulut, lasten uimakoulu, tunnin myöhässä ollut vanhempainvarttituokio -olen surkea odottaja ;)) jälkeen lähdimme vielä käymään pikaisesti 11-vuotis syntymäpäivillä. Lapset tietenkin uimisen ja muun heilumisen jälkeen odottivat kovasti herkkujen syömistä. Irtokarkkeja ja keksejä meni sillä vauhdilla suuhun, että oli hieman toppuuteltava. Erityistä karkkipäivää meidän perheessä ei vietetä vaan herkkuja syödään esim. juhlissa tai jos leivotaan kotona muffineja niin toki lapset niitä syövät. Monesti lapset (ihan oikeasti!) keskittyvät juhlissa enemmän leikkeihin kuin kakkupalan mutustamiseen. Toki syövät herkkuja, mutta monesti olen huomannut, että puolet synttärikakkupalasta on syömättä ja kekseistä on haukattu kaksi puraisua. ;)

Ja juhlista lähdimme kotiin mm. mustikkamuffinien kera...ei paha!

Tänään meillä on hieman jouluista tunnelmaa tiedossa.....

Väsy painaa

Muutama viime päivä ollut totaalisen väsyttäviä. Olen ollut lopen uupunut jo yhdeksältä illalla. Ei siinä, en ole kyllä hirmuisen kova 'valvoja' muutenkaan. Jos on oikein syytäkin siihen iltamyöhään kukkumiseen niin kyllä pysyn pystyssä yli puolen yön. :) Mutta nyt muutamana päivänä olen ollut rättipoikki valot pois jo varhain illalla.

Toki harmaa syksysää ja hämärät aamut tekevät tepposensa ja se vaikuttaa siihen oman pirteyteen. Aamulla reilusti ennen seiskaa herätessä on vielä säkkipimeää, mutta, kun lähdemme talsimaan kohti lasten koulua (joka on naurettavan lähellä, n. 300 m) on päivä alkanut jo sarastaa eikä huomioliivejä tarvitse välttämättä käyttää. Aamuisin se aamukankeus näkyy ainakin lapsissa, kun kävelemme sen muutaman sata metriä, koulumatkaan tuntuu kuuluvan ikuisuus. ;)

Meidän lasten koululla ja muillakin kouluilla turvallinen koulutie varmistetaan siten, että vapaaehtoiset aikuiset ovat valvomassa lähellä koulua lasten tien ylitystä. Viikoittain uudet naamat vaihtuvat tutussa risteyksessä ja toivotamme hyvät huomenet. Nämä henkilöt tekevät todella mahtavaa työtä! Hienosti lapset tottelevat vierasta aikuista välkkyvän liivinsä kanssa ja omaa vuoroa tien ylitykseen odotetaan mallikkaasti.

Omaan 'kouluuni' lasteni koululta on matkaa vajaa kilometri jonka suhaan pyörällä varsin nopeasti. Aamuisin keskustaan päin kulkijoita on niin paljon ja liikenne osittain 'ruuhkainen' (asumme kuitenkin pienehkössä kaupungissa joten ruuhkat eivät ole mitään supermahdottomia) joten siksi olen päätynyt fillarikyytiin. Parkkipaikan etsimiseenkin tuhraantuisi ihan turhaa aikaa ja saanhan pienen happihyppelyn aamuun. Viimeisetkin unihiekat ovat varisseet silmistä, kun sade on piiskannut vasten kasvoja...noh, en minä täydessä tällingissä saksan tunnille ole edes menossa naama saa kastua! Ja hiukset. ;)

Tällä ja ensi viikolla haen lapset aiemmin koulusta ja ajamme siitä melkein suoraan lasten uimakouluun. Uimista on kolme varttia ja odotan sen ajan odotushuoneessa ja lueskelen joululehtiäni. Kun olemme kotona kello on melkein puoli viisi ja, jos kouluni jälkeen olen jättänyt kauppareissut tekemättä lasten uimisten jälkeen on sen aika. Kaksi koulusta ja uimakoulusta väsynyttä lasta sekä väsynyt äiti eivät ole hyvä kombo ruokaostoksille! Olen yrittänyt hoitaa kerralla usemman päivän ostokset, mutta minut tuntien unohdan aina jotain oleellista. Pizzataikinasta jauhot, jauhelikastikkeesta lihat ja salaatista vihannekset....näin kärjistäen.... :D


Koulua, saksan opiskelua, uimakoulua....mieskin lähtee reissuun viikonloppuna. Saa kyllä tuoda paljon tuliaisia, me ahkerat opiskelijat se ansaitaan! ;)

Syysterkut, ja mukavat illan jatkot!

p.s. Ja ei pidä unohtaa vanhempainvartteja! Toisella on torstaina ja toisella perjantaina....

Tuomas Veturi -juhlat

Lapsille oli valmiina lautaset jossa oli pillimehut, 

voileivät, hedelmävarras sekä popparikuppi.

Viikonloppu oli yhtää juhlaa, kun juhlimme sekä miehen työkaverin 2-vuotiasta kuin entistä naapurinmiestä (täytti pyöreät 50 vuotta). Täällä pyöreitä vuosia täyttäviä juhlitaan mm. rakentamalla suuri kranssi (esim. havuista) joka sitten yhteistuumin pystytetään synttärisankarin etupihalle komeaksi koristeeksi. Näin mekin teimme. Oli mukavaa olla taas mukana juhlavalmisteluissa. Vaikka muutostamme on jo reilut 2 vuotta entiset naapurimme haluavat yhä kutsua meidät mukaan rientoihin. Ja tämä kyseinen synttärisankari oli varmasti ihkaeka naapuri joka 'uskaltautui' juttusille 4,5 vuotta sitten. ;) (Tuli kutsumaan meitä mukaan grillijuhliin ja niinhän me menimme!)

Pienen Tuomas Veturi -fanin juhlat olivat oikein mukavat ja allekirjoittanut söi pieniä sormisyötäviä niin paljon (sekä macaroneja....), että kakkua en maistanut ollenkaan....hups! Valokuvissa ei taida edes näkyä ne kaikki pienet syötävät joita silmiemme eteen tuotiin tarjolle....eihän niitä voinut sitten vastustaa kukaan! 

Lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset (kaikki melkein naisia...) saimme pölistä keskenämme! Nyt ei varmaan ole synttäreitä tiedossa ennen joululomia. Lomalla Suomessa juhlitaan sitten taas....joulun lisäksi äitini sekä veljeni syntymäpäivää!! Koko syksy ja talvi täynnä juhlia ja synttäreitä. Kovin rankkaa.

;)

Viikonlopputerkut

Terveisiä viikonlopun alkamisen tiimoilta....tuntuu hyvältä suhteellisen jännittävän viikon jälkeen painua parin päivän vapaille. ;) Voi sanoa, että on taas pää ahdettu täyteen uutta sanastoa sekä kielioppia, että heikompaa hirvittää. Mutta toivon ja uskon, että sinne keskusmuistiin on jäänyt jotain tiedon rippeitäkin! Ja siis tarkoitan tällä kaikella minun saksan kielen kurssia joka alkoi maanantaina. Olenhan tehnyt useita kursseja sekä Suomessa, yläasteikäisenä opiskellut, mutta tämä kurssi on totisinta totta. :D

Mutta hiljaa hyvä tulee, eikös niin?


Kotoilu ollut menneellä viikolla tavallista puurtamista, en ole kerinnyt leipomaan tai muutakaan. Ei ole nyt reseptiä tulossa blogiin, ellen sitten löydä jotain vanhoja kuvia. Mutta nyt mennään muutamalla kotikuvalla joita napsin aikani ratoksi.

Iskää odotamme kovasti kotiin, jotta pääsemme porukalla alkamaan viikonlopun! Ruokakaupassakaan en ole käynyt, odotan sitä miestä kanssamme shoppailemaan viikonlopun herkkuruokia. ;) Huomenna meillä on tiedossa pienen pojan syntymäpäiväjuhlat sekä menemme myös tapaamaaan entisiä naapureitamme. Brion junarata oli kuulemma ollut hyvässä tarjouksessa niin viemme porukalle synttärisankarille sellaisen. Junat on aina pop!

joululehdet...

Vieraita

Muutama viikko sitten meillä kävi vieraita iltaa istumassa. Itse ilta oli oikein mukava, mutta aivan täysin extempore-ajatus, mies kutsui työkavereita vaimoineen edellisenä päivänä. Mies oli ilmoittanut, että mitään ei tarvitse tuoda tullessaan. (Pöydän kulmassa, pyöreässä astiassa on vieraiden tuoma piiras. Kuvasta ei ehkä välity, astia oli aikamoinen! Syötävää riitti siis.... Se siitä sitten, kun ilmoitat ettei tarvitse tuoda mitään!)

Kun laitoin Marimekon liinan pöydälle, kattauksesta tuli heti valtavan komea, sellainen harkittu! :D Tästä eteenpäin pitää aina muistaa laittaa liina pöytään. Käytän nimittäin niin paljon joko tabletteja tai sitten kaitaliinaa, että ihan huomaamatta jää pöytäliinojen käyttö vähemmälle. Ja tämä uusi pöytämme on varsin pitkä ja leveä, että tämäkin Marimekko oli nippanappa sopivan kokoinen...tämä kankaanpala on ostettu verhoksi meidän Suomen kotiin.

Ja ettei ruoka vaan olisi loppunut, mies toi töistä tullessaan pieniä herkkunaposteltavia joita olivat toimistolla oleville vieraille tarjoilleet. Sihteeri oli pakannut ison kassillinen herkkuja mukaan, ruokaa oli tilattu liikaa ja miehen kontolle jäi sitten ruoan roudaaminen kotiin. Sattui aika hyvin, tuli herkkujen kanssa kotiin juuri sinä päivänä, kun olimme vieraita kutsuneet...

Kuvasta puuttuu vielä kreikkalainen salaatti lohella jonka toi mukanaan yhdet toiset vieraat. *huoh* Tarjottavien määrä räjähtää käsiin, vaikka alunperin suunnittelit vain jotain pientä. :)

KÄÄK!

Huomenna on jännät paikat....

Isäinpäivä

Onnea omalle isälle 

juhlapäivän johdosta!

Isäni ei syö oikeastaan lainkaan täytekakkua, joten 

kakkukuvia on hänen silmien eteen turha jaella. ;)

Siksi tämä vähän vanhempi puustikuva.

Omalle isälleni lähetin yöpuvun sekä suklaata. Ensin mainittu 

oli äitini vinkkivitonen ja suklaatahan syö jokainen, eikös?

;)

(Lasten puolesta heidän isälleen

hankin jotain josta mies oli puhunut pidemmän aikaa...eli 

uuden kauluspaidan. Musta Buff-huivi oli ihan extemporeostos!)

Pikkuherkkuja

Selaillessa kovalevylle tallennettuja kansioita ja sitä valtavaa kuvapaljoutta löysin niin paljon sellaisia joita ei ole näkynyt blogin puolella! Tässä pieni otos mitä löysin. Kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä...saati missä muussakaan järjestyksessä! :D